Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakas vaimoni ei millään ymmärrä ettei meillä ole varaa luksuslukaaliin
13.08.2021 |
Saan pian perintöä, mutta vaikka rahaa tulee niin meillä ei ole varaa ostaa yhdessä niin hienoa ja kallista taloa mitä vaimo haaveilee. Olemme katselleet ja puhuneet talon ostamisesta ja perintö on sekoittanut vaimoni. Olen sanonut ettemme voi ostaa ilman pankin myöntävää lainaa miljoonalukaalia mistä vaimo on haaveillut jo vuosia. Pyysin vaimoa nätisti ettei hehkuttaisi sukulaisille ja muille että kohta talo on meidän kun niin ei tule käymään ellen yhtäkkiä voita Eurojackpottia. Vaikka raataisimme ja eläisimme minillä niin ei sekään auta ja haluan nauttia elämästä enkä kärsiä vain että meillä on hieno talo. Omassa mielessään vaimo on jo "käyttänyt" perintöni taloon ja sen sisustamiseen ja kun sanoin että perintö on minun eikä yksin vaimon niin vaimo veti herneen nenään. Olen kuulemma pihi ja huono aviomies kun en halua meidän ostavan yhteistä kotia, vaan kun asia ei ole niin yksinkertainen.. Asumme nyt vuokralla kolmiossa ja lapsia ei ole.
Kommentit (229)
Vielä porukka täällä jaksaa keskustella, vaikka summista ei ole mitään puhetta. Niitä ei ap ole kertonut vaimollekaan, vaan olettaa vaimon olevan joku ajatustenlukija. Ongelma ei taida tuolla pariskunnalla olla rahankäyttö, ei edes sen vaimon, vaan kommunikointi. Ap voisi aloittaa parantamisen aloittamalla keskustelun vaimon kanssa perustuen tosiasioille, eikä oletuksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme ole mitään perineet eikä mitään ole tulossakaan ja vaatimaton pieni talo saatiin rakennettua 35v. Kymmenessä vuodessa maksettiin velat pois. n. 300-350 euroa pakolliset kulut kuukaudessa. Ei olla suuruudenhulluja oltu koskaan. Kerrostalosta piti päästä pois kun siellä ei ole mitään tekemistä. Asumismukavuus on omakotitalossa parasta ja yöllä ei herää mihinkään ääniin. Millään isoilla näyttely ja luksus lukaaleilla tavallinen tallaaja ei tee yhtään mitään ja maksaa ihan turhasta.
Voittehan te ostaa sen miljoonakämpän naisen perinnöllä ja naisen palkkatuloilla. Miksi naisen unelmaan pitäisi muiden rahoja käyttää.
Se on kanssasi vain rahojesi tähden.
Hohhoijaa, taas uusi valitus vaimosta. Itse olet vaimosi valinnut ja itse voit suhteen lopettaa. Sinulle on vain yksi neuvo: jätä se sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan liitto kaatui juuri talousasioihin. Hän on kumppaniaan parempituloinen. Kumppanin jatkuvat vaatimukset kävi lopulta liiallisiksi eikä tämä edes osallistunut juuri mihinkään yhteisessä taloudessa. Omat rahat menee kaikkeen turhuuteen ja sitten ollaan "yhteisillä talousrahoilla" ja valitetaan jatkuvaa rahan puutetta.
AP. Perintö on sinun. Voit käyttää sen perheesi/ itsesi hyväksi aivan siten kuten itse katsot järkeväksi. Kumppanisi elää haavemaailmassa ja sieltä hänet pitää tiputtaa reaalimaailman vaikka kuinka sattuisi. Tästä syystä ennen avioliittoa pitäisi varmistua ,että puolisolla on samanlaiset ajatukset taloudesta ja elämäntavoitteista.
Itse suljemme lasten kumppanit pois perinnöstä testamentilla.
Raha sekoittaa aivot. Perintöä toki voi tulla satojatuhansia, mutta äkkiä ne saa menemään ja käteen jää vaan velkaa ja yllättäviä uusia rahanmenoja. Malttia, suunnittelua ja taas kerran suunnittelua vaatii, että tulot ja menot pysyy jotakuinkin tasapainossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä panoksella vaimosi aikoo osallistua miljoonatalon hankkimiseen?
Kannattaa miettiä, onko järkevää jatkaa suhdetta, jossa puoliso haluaa kovin erilaista elämää kuin itse haluat. Kun lapsiakaan ei vielä ole, kannattaa erota ennenkuin on Kymen alko jalassa.
Vierailija kirjoitti:
Millä panoksella vaimosi aikoo osallistua miljoonatalon hankkimiseen?
Kannattaa miettiä, onko järkevää jatkaa suhdetta, jossa puoliso haluaa kovin erilaista elämää kuin itse haluat. Kun lapsiakaan ei vielä ole, kannattaa erota ennenkuin on ikuinen pallo jalassa. Korjattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti aviehtosomisus on aikoinaan tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samankaltainen tilanne.
Perin varsin varakkaan isäni. Mieheni miettii kuumeisesti, miten me rahat käytämme. Mitä osakkaita ostetaan, mitä myydään. Mihin matkustetaan, mitä tavaroita myydään ja mihin hintaan.
Toistaiseksi olen tehnyt asian eteen hyvin vähän. Onneksi sentään meillä on avioehto ja isäni testamentti sulki mieheni ulos omaisuudesta.
Meillä sama. Meillä vaan perillisiä oli paljon ja vaikka vainajalla oli varallisuutta ,perintö osuus oli vajaat 20 000e. Mies kuitenkin oli innolla käyttämässä näitä rahoja ja kyselemässä niiden perään.
Hauskinta tässä on se, että mies oli itse perinyt vanhemmiltaa satojatuhansia euroja ja ison pläntin metsää, enkä koskaan ollut sanallakaan kysellyt, mihin mies rahojaan laittaa. Miehen omaisuus ei kuulu minulle mitenkään, enkä ollut kuvitellut, että minunkaan perimäni vaivainen summa olisi ollut miehelle ongelma. Tuli kyllä pienenä yllätyksenä, että miestä se niin kovasti kiinnosti.
Meillä on aina ollut omat ja erilliset rahat ja näin tulee olemaan vastakin.
Minulla oli samantyylinen tilanne, tosin perintöä tuli noin kymppitonni. Osan rahoista laitoin lapsille, sitten mietin ääneen, että voisin hankkia jotain koko perhettä hyödyttävää. Mies sanoi, että voisin ostaa hänelle uuden puhelimen. Kyllä hämmästyin. Mies itse on saanut aiemmin kaksi perintöä ja ne hän laittoi visusti talteen, niistä ei edes lapsille irronnut mitään. Puhelinta en ole ostanut enkä osta, taidan hankkia laadukkaan varsi-imurin. Sitä saa mieskin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aviehtosomisus on aikoinaan tehty.
Juuri siksihän ne miehen perintörahat pitää sijoittaa asuntoon, koska erossa nainen saa puolet miehen asunnosta huolimatta mistään avioehdoista
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teillä on avioehto, joka sulkee perinnöt pois toiselta.
Kannattaa ostaa asunto/talo omiin nimiin yksin.
Muuten olen avioehdon kannalla ( perityt mökit yms omaisuus) , mutta koti täytyy jättää ulkopuolelle.
En itse ainakaan suostuisi muuttamaan asuntoon, jonka vain toinen omistaa .
En haluaisi laittaa siihen omaa rahaa ( remontit, sisustus yms) , jos en omistaisi siitä puolta.
Ja jos en " pääsisi" laittamaan asuntoa myös oman makuni mukaiseksi ( siis tietenkin molempien maun, kompromissi niistä) , en haluaisi asuakaan sellaisessa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jokuvain kirjoitti:
Onko vaimosi näitä naisia, jolla on ns. matemaattisia hahmotusvaikeuksia?
Ei. Vaimo on kasvanut rikkinäisessä kodissa ja on minun kanssa ns. tottunut parempaan.
Tottunut mihin parempaan? Vuokrakolmioon?
Eikö voi vaan ostaa sitten oman kolmion tai vaikka puolen miljoonan talon? Mihin te kahdestaan mitään luksuslukaalia tarvitsette jos sinä et ole formulakuski?
Elämäntyyliin ja kaikkeen parempaan yleensäkin. Asumme vuokralla arvoalueella ja vuokra ei todellakaan ole halpa. On sanomattakin selvää että haluamme yhteisen kodin.
Ja millä osuudella vaimo osallistuu vuokraan? Tai ylipäätään sen "paremman" elämäntyylin kustantamiseen?
Molemmat käymme töissä, minä maksan vuokran mutta vaimo maksaa osan laskuista ja ruokakauppamenoista. Rahallinen osuus on vaimon kohdalla pienempi koska tienaa vähemmän kuin minä. Joka tapauksessa vaimo vastaa suuremmalla panoksella kodinhoidosta ym.
Niin. Eli sinä maksat vuokran, suurimman osan laskuista ja suurimman osan elämisestä. Eli sinä maksat käytännössä noin 90% teidän koko elämästä.
Tällä huoltosuhteella minä miehenä edellyttäisin, että nainen on jatkuvasti timmissä kunnossa ja seksuaalisesti halukas minua kohtaan, eikä esitä minkäänlaisia vaatimuksia mistään miljoonataloista tai edes pienestä omistusasunnosta, koska hänellä ei selvästi ole sellaiseen varaa.
No, oikeasti minä lähtisin tuollaisesta suhteesta viimeistään sen vuoksi, että elätettävä alkaa vinkumaan minulle tulevaa perintöä. Se kertoo ihmisestä paljon, eikä se siitä vuosien mittaan mihinkään muutu.
Jos haluat helpolla päästä, niin sano että hankitaan vaan miljoonatalo, ostetaan se puoliksi, hän maksaa oman puoliskonsa ja sinä maksat oman. Lähetä se vaikka pankkiin tekemään 500 000 lainahakemusta omilla tuloillaan niin ehkä ne realiteetit alkaa valkenemaan.
Aika tossu kyllä olet, jos annat tollasen jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jokuvain kirjoitti:
Onko vaimosi näitä naisia, jolla on ns. matemaattisia hahmotusvaikeuksia?
Ei. Vaimo on kasvanut rikkinäisessä kodissa ja on minun kanssa ns. tottunut parempaan.
Tottunut mihin parempaan? Vuokrakolmioon?
Eikö voi vaan ostaa sitten oman kolmion tai vaikka puolen miljoonan talon? Mihin te kahdestaan mitään luksuslukaalia tarvitsette jos sinä et ole formulakuski?
Elämäntyyliin ja kaikkeen parempaan yleensäkin. Asumme vuokralla arvoalueella ja vuokra ei todellakaan ole halpa. On sanomattakin selvää että haluamme yhteisen kodin.
Ja millä osuudella vaimo osallistuu vuokraan? Tai ylipäätään sen "paremman" elämäntyylin kustantamiseen?
Molemmat käymme töissä, minä maksan vuokran mutta vaimo maksaa osan laskuista ja ruokakauppamenoista. Rahallinen osuus on vaimon kohdalla pienempi koska tienaa vähemmän kuin minä. Joka tapauksessa vaimo vastaa suuremmalla panoksella kodinhoidosta ym.
Niin. Eli sinä maksat vuokran, suurimman osan laskuista ja suurimman osan elämisestä. Eli sinä maksat käytännössä noin 90% teidän koko elämästä.
Tällä huoltosuhteella minä miehenä edellyttäisin, että nainen on jatkuvasti timmissä kunnossa ja seksuaalisesti halukas minua kohtaan, eikä esitä minkäänlaisia vaatimuksia mistään miljoonataloista tai edes pienestä omistusasunnosta, koska hänellä ei selvästi ole sellaiseen varaa.
No, oikeasti minä lähtisin tuollaisesta suhteesta viimeistään sen vuoksi, että elätettävä alkaa vinkumaan minulle tulevaa perintöä. Se kertoo ihmisestä paljon, eikä se siitä vuosien mittaan mihinkään muutu.
Jos haluat helpolla päästä, niin sano että hankitaan vaan miljoonatalo, ostetaan se puoliksi, hän maksaa oman puoliskonsa ja sinä maksat oman. Lähetä se vaikka pankkiin tekemään 500 000 lainahakemusta omilla tuloillaan niin ehkä ne realiteetit alkaa valkenemaan.
Aika tossu kyllä olet, jos annat tollasen jatkua.
HUUTONAURUA!!!!
Ei hätää: Teeskentele innostusta ja käykää pankissa. Ihan lainkin mukaan ne tekevät siellä teille lainarasituslaskelmat. Siitä se selviää vaimollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti aviehtosomisus on aikoinaan tehty.
Juuri siksihän ne miehen perintörahat pitää sijoittaa asuntoon, koska erossa nainen saa puolet miehen asunnosta huolimatta mistään avioehdoista
Höpö höpö. Avioehto juurikin mitätöi avio-oikeuden toisen omaisuuteen.
Aloittajan vaimo on kuin Salkkareiden Isabella Holm.
Taloudellinen epätasa-arvo rasittaa parisuhteita yllättävän paljon.
Itsellä kokemus nuoruuden liitosta, jossa opiskelin, tein töitä, säästin ja sijoitin. Kumppani jätti opinnot kesken, teki keikkaluontoisia rahallisesti epävarmoja töitä ja oli välillä työttömänä, mitään ei jäänyt säästöön. Yritettiin molemmat osallistua yhteisen talouden ylläpitoon, mutta menihän se enemmän mun varassa. Seitsemän vuoden liiton loputtua kova katkeruus sillä, jolla ei ollut mitään, ei koulutusta, ei vakkarityötä, ei säästöjä. Itse ostin ekan oman asunnon asap-säästämisen turvin, valmistuin yliopistosta ja pääsin oman alan töihin. Opiskeluaikana raadoin mm. siivoustöissä, kioskimyyjänä, postin lajittelussa ja aamujakelussa. Puolisolle sellaiset hommat ei kelvanneet. Mun mielestä katkeruuteen ei ollut syytä, valinnoilla on seurauksensa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä sama. Meillä vaan perillisiä oli paljon ja vaikka vainajalla oli varallisuutta ,perintö osuus oli vajaat 20 000e. Mies kuitenkin oli innolla käyttämässä näitä rahoja ja kyselemässä niiden perään.
Hauskinta tässä on se, että mies oli itse perinyt vanhemmiltaa satojatuhansia euroja ja ison pläntin metsää, enkä koskaan ollut sanallakaan kysellyt, mihin mies rahojaan laittaa. Miehen omaisuus ei kuulu minulle mitenkään, enkä ollut kuvitellut, että minunkaan perimäni vaivainen summa olisi ollut miehelle ongelma. Tuli kyllä pienenä yllätyksenä, että miestä se niin kovasti kiinnosti.
Meillä on aina ollut omat ja erilliset rahat ja näin tulee olemaan vastakin.