toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:30"]

Eihän se sen uuden naisen vika ole, jos vanhassa parisuhteessa loppuu tunteet ja tahto pitää sitä yllä.

[/quote]

hmmmm.... Minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen sanoen, että tunteet ovat 60-40 minun häviökseni. Eli tunteet eivät olleet täysin loppu. Eikä miehen tarvinnut tehdä lopullista ratkaisua tahdon suhteen, kun ehdin heittää hänet ulos. 

Toisen naisen vika oli se, että hän juoksi mieheni perässä, eikä siirtynyt takavasemmalle, kun olisi vielä voinut.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]

Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa? 

En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista.

[/quote]

Jossain todettiin, että tällaiset lennossa toiseen vaihtajat "muistuttavat kovasti karkailevia lapsia". Huonot jättäjät uskovat, että suhteen lopettaminen on kaikki mitä uuteen onneen tarvitsee. Uusi on tietysti valmiiksi katsottuna, muutenhan sitä ei uskaltaisi lähteä. Exälle ei tietysti paljoa tarvitse selitellä eikä omaa vastuutaan avioliiton loppumisesta käsitellä. Hienoa ja suoraselkäistä toimintaa siis.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa?  En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista. [/quote] Mitä jos mies tekee samoin sinulle ?

[/quote] Se mahdollisuus on aina olemassa. Tottakai olisin surullinen, pettynyt ja jopa loukkaantunut. Mutta jos asiaa objektiivisesti ajattelee niin ei kenelläkään ole velvollisuutta ole toisen kanssa avioliitossa vasten tahtoaan. On myös mahdollista että minä rakastun toiseen, vaikka se nyt erittäin epätodennäköiseltä tuntuukin, meneehän meillä nyt hyvin. Mutta voi olla että vuodet tekee tehtävänsä ja kasvamme erillemme. Haluan uskoa meidän olevan yhdessä hamaan tulevaisuuteen, mutta on oltava rehellinen itselleen ja sille että mies, kuten nainenkin voi löytää jonkun toisen. Ja tuskinpa ilkeyttään menee ja ottaa eron. 

Ei ollut minun kynästäni tuo oletko parempi ihminen -kommentti.

Ööö... Miten se on sen toisen naisen vika jos mies jättää vaimon? Eikö tällaset eroamiset ole ihan normaaleja, eikä se automaattisesti tarkoita sitä että se uusi nainen olisi hirveä...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:30"]

Eihän se sen uuden naisen vika ole, jos vanhassa parisuhteessa loppuu tunteet ja tahto pitää sitä yllä.

[/quote]

hmmmm.... Minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen sanoen, että tunteet ovat 60-40 minun häviökseni. Eli tunteet eivät olleet täysin loppu. Eikä miehen tarvinnut tehdä lopullista ratkaisua tahdon suhteen, kun ehdin heittää hänet ulos. 

Toisen naisen vika oli se, että hän juoksi mieheni perässä, eikä siirtynyt takavasemmalle, kun olisi vielä voinut.

[/quote]

Miehes ei ole sätkynykke, vaan aikuinen ja vastuussa itsessään. Älä yritäkään vierittää syytä miehesi tunteiden hiipumisesta toisen, ulkopuolisen naisen syyksi. Jos toisen matkaan lähtee on vika aiemmassa suhteessa.

Mun itsetunnossa ei ole vikaa. :) Ja mä olen kymmenen vuotta varsinaista vaimoa jopa vanhempi. Lisäksi mulle ei ongelma löytää toista suhdetta jos niin haluaisin, mutta mä en halua vaihtaa kyseistä miestä tunnetasolla huonompaa. Ellen löydä miestä joka samalla lailla on läsnä mun kanssa tunnetasolla sekä fyysisesti että henkisesti, mä jatkan hyväksi havaitulla linjalla omalta kannaltani. Mun omat lapset on isoja, joten siltäkin osin kuvio on simppeli. Siihen mitä vaimo on kuviosta mieltä, en ota kantaa. Totean vaan, että jos suhde olisi kunnossa tuskin herralla olisi tarvetta mua elämässään pitää. Valintoja valintoja, puolin ja toisin. Mutta ainakin mä olen saanut kerran elämässäni aidosti rakastaa. Mä en koe tilannetta edes kompromissiksi. Ne hetket kun ollaan yhdessä, ne on hyviä. Kylmää ja itsekästä, ehkä. Mutta maailmassa on pahempiakin asioita. Ja mun mielestä on turha hyssytellä vaimoa. Ei kukaan aidosti voi kymmenen vuoden ajan olla noin sokea miehensä teoilleen. Vai voiko?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:30"]

Eihän se sen uuden naisen vika ole, jos vanhassa parisuhteessa loppuu tunteet ja tahto pitää sitä yllä.

[/quote]

hmmmm.... Minun mieheni vaihtoi minut lennosta toiseen sanoen, että tunteet ovat 60-40 minun häviökseni. Eli tunteet eivät olleet täysin loppu. Eikä miehen tarvinnut tehdä lopullista ratkaisua tahdon suhteen, kun ehdin heittää hänet ulos. 

Toisen naisen vika oli se, että hän juoksi mieheni perässä, eikä siirtynyt takavasemmalle, kun olisi vielä voinut.

[/quote]

Miehes ei ole sätkynykke, vaan aikuinen ja vastuussa itsessään. Älä yritäkään vierittää syytä miehesi tunteiden hiipumisesta toisen, ulkopuolisen naisen syyksi. Jos toisen matkaan lähtee on vika aiemmassa suhteessa.

[/quote]

no tuotahan minä kirjoittamisella yritin analysoida: kuka on syyllinen mihinkin. Enhän syyttänyt toista naista tunteiden hiipumisesta, vaan syytin miehen perässä juoksemisesta. Enkä väitä, että mies olisi sätkynukke.

väitän kuitenkin, että jos toisen matkaan lähtee, niin vika on tunnesuhteessa. Eli ei siinä, miten arki sujuu, vaan jokin vika on tunneyhteydessä. Tunneyhteys taas syntyy sydämien tasolla kohtaamisesta, ei ajattelun kohtaamisesta. 

Meillä oli tässä vikaa. Mies oli välillä niin paha suustaan, että en paljastanut miehelle syvimpiä tuntojani. Siihen minä olen syyllinen, ja Siksi tunneyhteys heikkeni vuosien varrella. Kysymys kuuluukin: miten mies voi ylläpitää uudessa suhteessa tunneyhteyttä, jos ja kun puhuu samalla lailla? Miten minä voin ylläpitää tunneyhteyttä uudessa suhteessa, jos pelkään niin helposti toisen reaktiota? Eikö meisän molempien uudet suhteet ole tuhoon tuomittuja?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa?  En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista. [/quote] Mitä jos mies tekee samoin sinulle ?

[/quote] Se mahdollisuus on aina olemassa. Tottakai olisin surullinen, pettynyt ja jopa loukkaantunut. Mutta jos asiaa objektiivisesti ajattelee niin ei kenelläkään ole velvollisuutta ole toisen kanssa avioliitossa vasten tahtoaan. On myös mahdollista että minä rakastun toiseen, vaikka se nyt erittäin epätodennäköiseltä tuntuukin, meneehän meillä nyt hyvin. Mutta voi olla että vuodet tekee tehtävänsä ja kasvamme erillemme. Haluan uskoa meidän olevan yhdessä hamaan tulevaisuuteen, mutta on oltava rehellinen itselleen ja sille että mies, kuten nainenkin voi löytää jonkun toisen. Ja tuskinpa ilkeyttään menee ja ottaa eron. 

Ei ollut minun kynästäni tuo oletko parempi ihminen -kommentti.

[/quote]

Huutelen vähän sivusta, mutta pettämiseen ei todellakaan aina tarvita rakkautta eikä muitakaan sen kummempia tunteita. Eikö sinua haittaa se, että miehellesi ei ilmeisesti tee tiukkaa käydä nussuttelemassa vieraita naisia, kävihän aikanaan sinuakin? Kuullut esim yhden illan panoista ikinä?

Ihan lapsellista tuudittautua tuollaiseen "ei se petä kun sehän rrrrakastaa mua, tai jos pettää niin on sitten ainakin suoraselkäinen ja kertoo heti ja eroaa".

Minua on petetty, mutta olen ollut myös toinen nainen, josta tuli vaimo. En vihaa sitä, jonka kanssa minua petettiin, ja tiedän, että mieheni ex-vaimo ei vihaa minua. Mitään en kadu, en myöskään häpeä. Tiedän, että kaikkien on nyt parempi olla. Olen tekemisissä mieheni ex-vaimon ja hänen sukunsa kanssa, täysin luontevasti kyläilemme toistemme luona, ja samoin mieheni suvun kanssa. Kukaan ei ole tuominnut, päinvastoin jopa mieheni ex-anoppi on minulle sanonut, että parempi näin. Lapsikin voi hyvin, samoin yhteiset lapsemme, joille puolisisarus on kyllä ihan kokonainen. Avioliittoa on takana jo yli 10 v.

Eihän toisia naisia koskaan hävetä, vaan asia on heistä hieno ja oma toiminta lähdes mitalin arvoista toimintaa. What goes around, comes around, että sitä "hienoa parisuhdetta" ja sen kestävyyttä voi miettiä, kun se on tuollaiselle pohjalle perustettu.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa?  En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista. [/quote]

Huutelen vähän sivusta, mutta pettämiseen ei todellakaan aina tarvita rakkautta eikä muitakaan sen kummempia tunteita. Eikö sinua haittaa se, että miehellesi ei ilmeisesti tee tiukkaa käydä nussuttelemassa vieraita naisia, kävihän aikanaan sinuakin? Kuullut esim yhden illan panoista ikinä?

Ihan lapsellista tuudittautua tuollaiseen "ei se petä kun sehän rrrrakastaa mua, tai jos pettää niin on sitten ainakin suoraselkäinen ja kertoo heti ja eroaa".

[/quote]

No tota, mitä sitten pitäisi mielestäsi tehdä? Elää jatkuvassa pelossa? Yrittää uhkailla, lahjoa tai kiristää mies ruotuun? Jos se pettää, sitten se pettää. Ei vainoharhaisuus ainakaan auta.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa?  En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista. [/quote] Mitä jos mies tekee samoin sinulle ?

[/quote] Se mahdollisuus on aina olemassa. Tottakai olisin surullinen, pettynyt ja jopa loukkaantunut. Mutta jos asiaa objektiivisesti ajattelee niin ei kenelläkään ole velvollisuutta ole toisen kanssa avioliitossa vasten tahtoaan. On myös mahdollista että minä rakastun toiseen, vaikka se nyt erittäin epätodennäköiseltä tuntuukin, meneehän meillä nyt hyvin. Mutta voi olla että vuodet tekee tehtävänsä ja kasvamme erillemme. Haluan uskoa meidän olevan yhdessä hamaan tulevaisuuteen, mutta on oltava rehellinen itselleen ja sille että mies, kuten nainenkin voi löytää jonkun toisen. Ja tuskinpa ilkeyttään menee ja ottaa eron. 

Ei ollut minun kynästäni tuo oletko parempi ihminen -kommentti.

[/quote]

Huutelen vähän sivusta, mutta pettämiseen ei todellakaan aina tarvita rakkautta eikä muitakaan sen kummempia tunteita. Eikö sinua haittaa se, että miehellesi ei ilmeisesti tee tiukkaa käydä nussuttelemassa vieraita naisia, kävihän aikanaan sinuakin? Kuullut esim yhden illan panoista ikinä?

Ihan lapsellista tuudittautua tuollaiseen "ei se petä kun sehän rrrrakastaa mua, tai jos pettää niin on sitten ainakin suoraselkäinen ja kertoo heti ja eroaa".

[/quote] Jos pettää niin pitää sitten miettiä asiaa. En minä ole sinisilmäinen vaan realisti. Jokainen mies ja nainen on potentiaalinen pettäjä ei ole mitään järkeä etukäteen järjestellä asioita siten ettei niin muka kävisi. Kun ei se ole omissa käsissä. Miten voisin muka vähentää riskiä tulla petetyksi? Myöskään klisee "kerran pettäjä aina pettäjä" ei ole mikään ehdoton sääntö ilman poikkeuksia.

En tiedä, onko mikään asia ehdottomasti väärin tai oikein, mutta pettäminen on minusta kehno ratkaisu yhtään mihinkään. Okei, jotkut väittävät sen värittäneen tai parantaneen suhdetta tai päässeensä entistä parempaan suhteeseen, mutta millä hinnalla? On ikävää, jos tie onneen löytyy toista loukkaamalla. Ja miksi pettäminen on niin paljon helpompi ratkaisu kaikkine seurauksineen kuin puhuminen? Jos suhteessa on ongelmia, eivät ne katoa pettämällä. Se vain lihottaa sitä kissaa, joka ennemmin tai myöhemmin nousee pöydälle itse, jos ei nostettuna.

Ja tuohon, että vain pettäjä olisi syyllinen: minusta vastuu kuuluu molemmille tietoisesti hommaan osallistuvalle aikuiselle. Kukaan ei vain vahingossa hairahdu viekoittelun uhrina, mutta eipä se varatun kiertelykään ole minusta sitä maailman viattominta hommaa. Tietenkin eri lukunsa he, jotka päätyvät kakkosen asemaan tietämättään.

Tunnen valitettavasti useita naisia joilla on ollut pitkä suhde varattuun mieheen. Sitten mies on jättänyt vaimonsa ja alkanut virallisesti seurustelemaan tuon toisen naisen kanssa. Onnea on kestänyt muutaman vuoden jonka jälkeen on paljastunut että mies taas pyörittää toista naista. Minua on ihmetyttänyt joka kerta miten naiselle voi tulla yllätyksenä että miehellä on toinen, kun itsekin on ollut jopa vuosien ajan toinen nainen ko. miehelle?? Ja ennenkaikkea, miksi tuttavani ollessa toinen nainen, puhuttiin ex-vaimosta vittumaisena pirttihirmuna ja miehellä on oikeus hakea onnensa muualta (ym paskaa). Mutta nyt kun itse on vaimon asemassa, ei enää löydykään ymmärrystä "miehen oikeudelle hakea onnensa muualta". Huoritellaan toinen nainen ja haukutaan mies kusipääksi. No, ihan oikein niille, ei säälitä yhtään.

Toinen nainen, luotatko "saamaasi" mieheen, että te pysytte yhdessä? Mieshän petti "alkuperäistä" vaimoaan kanssasi. Miksi Sinä puolestasi et tulisi petetyksi seuraavaksi "kolmannen" naisen takia?

Miltä ajatus tuntuu?

Kaikissa parisuhteissa tulee ajan myötä ongelmia - isompia tai pienempiä - luuletko, toinen nainen, että teidän suhteenne olisi täydellinen?

Kyselen naisena, joka jätti miehensä toisen miehen vuoksi mutta oppi läksynsä ja kantaa nyt vastuunsa "uuden miehen" vaimona ongelmista huolimatta

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:37"]

Toinen nainen, luotatko "saamaasi" mieheen, että te pysytte yhdessä? Mieshän petti "alkuperäistä" vaimoaan kanssasi. Miksi Sinä puolestasi et tulisi petetyksi seuraavaksi "kolmannen" naisen takia?

Miltä ajatus tuntuu?

Kaikissa parisuhteissa tulee ajan myötä ongelmia - isompia tai pienempiä - luuletko, toinen nainen, että teidän suhteenne olisi täydellinen?

Kyselen naisena, joka jätti miehensä toisen miehen vuoksi mutta oppi läksynsä ja kantaa nyt vastuunsa "uuden miehen" vaimona ongelmista huolimatta

[/quote] Ei se ole näin yksinkertaista. Tai ehkä on? Ei voi ennustaa. Elämässä jää monet hyvät hetket kokematta jos katsoo vain lopputulosta. Ei se päämäärä vaan se matka. 

Toista ihmistä ei voi omistaa, kannattaa hyväksyä se tosiasia.

Minua ei kiinnosta mieheni ex-vaimo. Jokainen tekee elämänsä suhteen kuten parhaaksi näkee, kerran täällä kuitenkin vain ollaan. Miehillä on onneksi oma tahto.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 17:52"]

Kakkonen poistaa tuolla kysymyksellä omaa syyllisyttään....

minut mies jätti toisen naisen takia, enkä todellakaan ollut pirttihirmu, en pihdannut, enkä nalkuttanut, en edes repsahtanut. Vaihtoi minut  20 vuoden jälkeen. Minusta on käsittämätöntä, miten tuo toinen nainen ei hävennyt. Koko lähipiiri ja suku oli kauhuissaan, mutta niin he kehtasivat ilmaantua paikalle. Minä itse olisin hävennyt silmät päästäni. Tai itse asiassa - taisi hän hävetä, koska kaikki raportoivat, ettei hän katso silmiin..

Nyt tästä on jo useampi vuosi ja tilanne on tasaantunut

[/quote]

yhtälailla "mies jätti toisen naisen takia" kommentilla poistetaan se oma osuus huonosti sujuneesta parisuhteesta. Fakta on kuitenkin se, ettei kukaan lähde hyvästä parisuhteesta, suhteessa on jotain pielessä, jos sen haluaa lopettaa.

Ja ei, en ole ollut koskaan toinen nainen eikä minua ole jätetty kolmannen osapuolen takia.
[/quote]

Luulet tai kuvittelet vaan. Ei sitä voi poistaa. Huono parisuhde ei oikeuta lyömään, ei myöskään pettämään. Aikuiset korjaavat asioita toisella tavoin. Paha korjata jos toinen tähyää muualle.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 20:52"]

Minua ei kiinnosta mieheni ex-vaimo. Jokainen tekee elämänsä suhteen kuten parhaaksi näkee, kerran täällä kuitenkin vain ollaan. Miehillä on onneksi oma tahto.

[/quote]

Oletko samaa mieltä vielä sittenkin kun mies taas osoittaa omaa tahtoaan ja käy "soutelemassa vieraissa vesissä"? En jaksa uskoa että olet yhtä ymmärtäväinen.