toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:04"]Miksi toisen naisen tulisi kantaa syyllisyyttä? Mieshän sen perheen hajottaa, ei se toinen nainen. Ja jos se toinen nainen ei olisi Sari, sitten olisi Mari tai joku muu. Hyvän ystäväni mies häipyi ilmoittamalla, että lähtee. Kuviossa oli toinen nainen. Tuo liitto on kestänyt yli 10v. Ystäväni sai sitten ajastaan paremman miehen. Jälkikäteen on juteltu erosta ja kyllä niin oli, että ongelmia oli seksielämässä ja ystäväni ei pitänyt omien sanojensa mukaan miestä missään arvossa vuosia ennen eroakaan.Eli miehenkään osa tuossa liitossa ei ollut helppo.
[/quote]

Ei tietenkään kokonaan, mutta ehkäpä ihmisillä nykyisin on erilainen moraali. Kyllä minusta toinen on osasyyllinen silti. Haluaisitko itse kokea saman ? :-D

Minäpä vastaan:

Onko sinulla koskaan huono omatunto siitä, mitä lapsille tapahtui sinun ansiosta osittain? No ei kyllä ole. Lapsille ei siinä juuri mitään tapahtunut, kun jo silloin yhtä vaille kaikki asuivat jo omillaan.

Tunnetko tai tunsitko myötätuntoa exää kohtaan koskaan? En

Hävettikö sua tavata miehen ystävät ja sukua, kun iso osa heistä ei arvosta sinua eikä hyväksy tapahtunutta ? Ei ole hävettänyt. En koe arvostusvajetta, käymme puolin ja toisin kylässä ja sukujuhlissa, ihan iloisilla mielin ja hyvässä hengessä.

Mietitkö koskaan, mitä lapset aikuisina miettivät sinusta? Joskus olen miettinyt, mutta aika on osoittanut, että minut on hyväksytty. Välit miehen lapsiin ja lapsenlapsiin ovat lämpimät. Porukalla ollaan parin viikon päästä lähdössä kuopuksen häihin.

Hävettääkö sua koskaan? Ei koskaan. 

Mä taas kysyisin enemmin, eikö sitä toista naista häiritse yhtään, että oma mies on sellainen, joka on pettänyt ja jättänyt edellisen vaimonsa?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]

Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin? Ap

[/quote]

Eihän se nainen sua jättänyt, vaan sun ex-mies jätti sut. Syyttelet nytt väärää ihmistä. Miksi naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä rakkaudesta ja onnesta? Ei se oo sulle mitään pahaa tehnyt tai ilkeä ollut. Se mies sut jätti.

Helposti voi rakastaa vaan ei luottaa. Toki luotan siihen tunteeseen ja tietoon rakkaudesta, ei suhde muuten olisi 10v kestänyt, mutta emmä luota miehen kykyyn olla uskollinen. Kuinka mä voisin kun mies mennen tullen pettää puolisoaan mun kanssa? Miksi mä olisin niin sinisilmäinen että olettaisin kymmenen vuoden jälkeen, että mä olisin spesiaalimpi tapaus kun miehen oma vaimo? Totta, meillä on pitkä historia, mutta se ei tarkoita sitä että mä luotan sinisilmäisesti siihen ettei minua mies pettäisi. Mä olen sitä mieltä että jos petät kerran, petät toisenkin. Siksi mä edelleen toivon löytäväni miehen kenelle olisin yksi ja ainoa.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:13"]

Mä taas kysyisin enemmin, eikö sitä toista naista häiritse yhtään, että oma mies on sellainen, joka on pettänyt ja jättänyt edellisen vaimonsa?

[/quote]

Minäkin olen tätä miettinyt. Mutta jos moraalitaju on tuollainen kuin edeltävällä vastaajalla, niin ei hän tuollaisia ajattele. Hän vain elää hetkessä, eikä pohdi tulevaa sen enempää kuin mennyttäkään.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin?
Ap
[/quote]

En ole toinen nainen, olen ihan sinkku 22-vuotias. Mutta toivon omille vanhemmilleni onnellisuutta ja jos he eivät sitä olisi keskenään saaneet, en olisi katkera äitipuolestakaan. Luulen, että onat vanhempani olisivat osanneet toimia tilanteessa katkeroitumatta. On heilläkin hankalia aikoja ollut, mutta ovat kuitenkin pysyneet onnellisina yhdessä. Mieluummin näkisin heidät onnellisina vaikka toisten puolisoiden kanssa, kuin onnettomina yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:14"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]

Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin? Ap

[/quote]

Eihän se nainen sua jättänyt, vaan sun ex-mies jätti sut. Syyttelet nytt väärää ihmistä. Miksi naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä rakkaudesta ja onnesta? Ei se oo sulle mitään pahaa tehnyt tai ilkeä ollut. Se mies sut jätti.

[/quote]

Eihän ap puhu syyllisyydestä, vaan häpeästä. 

Syyllisyys on tunnetta, että on tehnyt väärin.

Häpeä on tunne, että on huono.

Älkää naiset lähtekö varattujen miesten mukaan. Varattu mies, joka pettää vaimoaan, pettää ennen pitkää teitäkin, ja saatte kokea saman, minkä aluperäinen vaimo. Mies, joka päättää pettää, pettää seuraavan kerran jo paljon helpommin.

Ajatelkaa naiset niitä kärsiviä -  ja asioista usein täysin tietämättömiä - vaimoja ja lapsia, kuin olisitte heidän asemassaan! Mies valehtelee TIETENKIN! teille, että vaimon syy, vaimo on pihtari ja pirttihirmu, mutta ei kerro, että hän hakkasi vaimonsa, kun tämä ilmaisi hiljaa epäilynsä pettämisestä!!! Eihän sellaista saa epäillä! Miestä ei saa epäillä, vaikka selvät todisteet olisi! Tällainen on valitettavasti totta monessa perheessä, missä mies pettää! Te kakkosnaiset luulette sitä miestä söpöiseksi mussukaksi, joka ei tekisi kenellekään mitään pahaa. Moni muukin luulee. Ette tiedä totuutta, kunnes itse kohtaatte saman! Mieheltä ette saa rehellistä vastausta. Kuinka saisitte, jos mies jo vaimolleenkin valehtelee? Moni käy vielä tietämättänne vanhoilla apajilla, koska vaimo usein toivoo miehensä paluuta. Sellaisenko miehen haluatte? Rahanko takia?

Ongelma nimeltä toinen nainen ei tule maailmasta katoamaan. Ei myöskään naisen syyllistäminen exän taholta. 

Ratkaisu: monissa kulttuureissa on iät ajat ollut rinnakkaissuhteet osa normaalia elämää.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:20"]

Älkää naiset lähtekö varattujen miesten mukaan. Varattu mies, joka pettää vaimoaan, pettää ennen pitkää teitäkin, ja saatte kokea saman, minkä aluperäinen vaimo. Mies, joka päättää pettää, pettää seuraavan kerran jo paljon helpommin.

Ajatelkaa naiset niitä kärsiviä -  ja asioista usein täysin tietämättömiä - vaimoja ja lapsia, kuin olisitte heidän asemassaan! Mies valehtelee TIETENKIN! teille, että vaimon syy, vaimo on pihtari ja pirttihirmu, mutta ei kerro, että hän hakkasi vaimonsa, kun tämä ilmaisi hiljaa epäilynsä pettämisestä!!! Eihän sellaista saa epäillä! Miestä ei saa epäillä, vaikka selvät todisteet olisi! Tällainen on valitettavasti totta monessa perheessä, missä mies pettää! Te kakkosnaiset luulette sitä miestä söpöiseksi mussukaksi, joka ei tekisi kenellekään mitään pahaa. Moni muukin luulee. Ette tiedä totuutta, kunnes itse kohtaatte saman! Mieheltä ette saa rehellistä vastausta. Kuinka saisitte, jos mies jo vaimolleenkin valehtelee? Moni käy vielä tietämättänne vanhoilla apajilla, koska vaimo usein toivoo miehensä paluuta. Sellaisenko miehen haluatte? Rahanko takia?

[/quote]

Onhan se mahdollista tulla petetyksi, toki. Siihen asti kannattaa kuitenkin rakastaa täysillä. Kuka oikeastaan voi mistään olla täysin varma?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:14"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]

Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin? Ap

[/quote]

Eihän se nainen sua jättänyt, vaan sun ex-mies jätti sut. Syyttelet nytt väärää ihmistä. Miksi naisen pitäisi tuntea syyllisyyttä rakkaudesta ja onnesta? Ei se oo sulle mitään pahaa tehnyt tai ilkeä ollut. Se mies sut jätti.
[/quote]

Tietenkin syytän miestä ensisijaisesti, mutta itse en kykenisi samaan tekoon
Ja itseäni myös. Vaikkapa kuinka olisin ihastunut , en koskaan niin itsekäs silti. Ap

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:15"]

Helposti voi rakastaa vaan ei luottaa. Toki luotan siihen tunteeseen ja tietoon rakkaudesta, ei suhde muuten olisi 10v kestänyt, mutta emmä luota miehen kykyyn olla uskollinen. Kuinka mä voisin kun mies mennen tullen pettää puolisoaan mun kanssa? Miksi mä olisin niin sinisilmäinen että olettaisin kymmenen vuoden jälkeen, että mä olisin spesiaalimpi tapaus kun miehen oma vaimo? Totta, meillä on pitkä historia, mutta se ei tarkoita sitä että mä luotan sinisilmäisesti siihen ettei minua mies pettäisi. Mä olen sitä mieltä että jos petät kerran, petät toisenkin. Siksi mä edelleen toivon löytäväni miehen kenelle olisin yksi ja ainoa.

[/quote]

Tuntuu aivan uskomattomalta, että kukaan oikeasti voi roikkua varatussa miehessä jopa 10 vuotta. Miten ihmeessä, miksi ihmeessä? Ja kuinka kummassa tuollaisessa tilanteessa elävä ihminen voi toivoa uuden miehen löytämistä, jos jo rakastaa sitä varattua miestä? Kuinka monta miestä kerralla teidän kakkosten sydämiin oikein mahtuu? Anteeksi tyhmät kysymykset, mutta olen todella hämmentynyt.

Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa? 

En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista.

Minäpä olen varma, että kukaan ei lähde onnellisesta avioliitosta.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:03"]1. On huono omatunto välillä. 2. Tunnen. 3. Hävettää tavata, mutta onneksi minun ei tarvitse, eikä heidänkään tarvitse hyväksyä minua tai miehen päätöstä. 4. Mietin. Luotan heidän kykyynsä muodostaa omat mielipiteensä olivat ne minkälaisia tahansa. 5. Välillä hävettää niin että mahassa kiertää. [/quote] Eikö sinusta ole vaikeaa elää noiden tunteiden kanssa? Entäpä seuraavat kysymykset. Kiitos vastauksesta. Yritän ymmärtää vilpittömästi. Ap

[/quote]

Kyllä on, välillä kovastikin. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja tilanteessa on vaan opittava luovimaan. Muutaman vuoden päästä tilanne on ehkä tasaantunut puolin ja toisin. Toisaalta soimaan omaa osaani, mutta toisaalta en kadu, koska tämä suhde on syvin ja harmonisin, mitä minulla on ollut. Olin todella yksinäinen kauan ja sitten umpirakastunut, ja se hämärtää arvostelukykyä. Tai ainakin moraalista selkärankaa. Tällaisessa ristiriidassa saa ainakin huomata, että mustan ja valkoisen väliin mahtuu paljon harmaan sävyjä. Minulla ei ole mitään syytä puolustaa itseäni tai haukkua exää.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:28"]

Minäpä olen varma, että kukaan ei lähde onnellisesta avioliitosta.

[/quote]

Ja sanon tämän itsekin pettäneenä. Jos avioliitto olisi ollut onnellinen, en olisi ikinä edes harkinnut pettämistä. Kun on vuosia pettynyt itseensä ja toiseen eikä muutosta parempaan näytä olevan tulossa, pettäminen on jossain tapauksessa minän keino hankkiutua eroon onnettomuutta aiheuttavasta olotilasta eli huonosta avioliitosta.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:28"]

Minäpä olen varma, että kukaan ei lähde onnellisesta avioliitosta.

[/quote]

olet oikeassa, jokin puute ihmisellä on, kun ottaa sivusuhteen. Se puute on hyvin usein henkilökohtainen ikäkriisi, jolla ei ole mitään tekemistä parisuhteen kanssa. 

Lisäksi, kuten aiemmin todettiin, niin jokaiseen pitkään suhteeseen kuuluu kauisa, jolloin parisuhde on ei-niin-onnellinen. Aika monesti pitää elämänsä aikana vaihtaa puolisoa, jos tällöin aina tekee korjausliikkeitä.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:27"]

Ei kai se nyt nykyaikana ole mikään häpeä erota tai jopa löytää sopivampi kumppani jonka kanssa on onnellisempi? Eikä avioliitto tai edes lapset sen hedelminä merkitse sitä että naimisissa tulisi olla hautaan asti, vaikka sitten onnettomana. Mieheni vaihtoi vaimonsa minuun, 15 vuotta itseään nuorempaan. Enpä ole koskaan kokenut minkäänlaisia omatunnon tuskia, miksi minun kuuluisi? Mies rakastui minuun, vanha liitto lakastui, mies päätti elää itselleen lastensa (jo teini-iässä) sijaan ja otti eron. Ei tunteita voi estellä ja luuletko että jos oikeasti on onneton liitossa niin ne tunteet voi täysin kätkeä ja unohtaa? 

En tunne häpeääkään. Mies ei näytä ulkonäöllisesti isäni ikäiseltä ja suhteemme toimii. En eikä miehenikään välitä ulkopuolisten mahdollisesta tuomitsemista.

[/quote]

noooo.... 

Terveisin, vähän pidemmän elämän elänyt....

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:16"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 18:01"]Eikö koskaan mielessä käynyt edes, että miltä teistä olisi tuntunut jos oma isä ja vieras nainen olisivat toimineet samoin ? Mitä jos itselle olisi tehty samoin?
Ap
[/quote]

En ole toinen nainen, olen ihan sinkku 22-vuotias. Mutta toivon omille vanhemmilleni onnellisuutta ja jos he eivät sitä olisi keskenään saaneet, en olisi katkera äitipuolestakaan. Luulen, että onat vanhempani olisivat osanneet toimia tilanteessa katkeroitumatta. On heilläkin hankalia aikoja ollut, mutta ovat kuitenkin pysyneet onnellisina yhdessä. Mieluummin näkisin heidät onnellisina vaikka toisten puolisoiden kanssa, kuin onnettomina yhdessä.
[/quote]

Kun on kuitenkin niitäkin liittoja, joissa vaan ihastuu toiseen eikä uusi suhde ole parempi kuitenkaan.