Lue keskustelun säännöt.
toinen nainen jonka vuoksi mies jätti perheen. ..
02.09.2014 |
Onko sinulla koskaan huono omatunto siitä, mitä lapsille tapahtui sinun ansiosta osittain?
Tunnetko tai tunsitko myötätuntoa exää kohtaan koskaan? Hävettikö sua tavata miehen ystävät ja sukua, kun iso osa heistä ei arvosta sinua eikä hyväksy tapahtunutta ?
Mietitkö koskaan, mitä lapset aikuisina miettivät sinusta? Hävettääkö sua koskaan?
Kommentit (226)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 21:05"]
Varmaan ns. toisilla naisilla on monenlaisia tunteita. Itse tunnen naisen, jota erityisesti kiihottaa kilpailun tunne ja se, että hänen takiaan jätetään. Hän on ollut osallisena jo kolmessa erossa, mutta arki ei olekaan muutamaa vuotta pidempään sujunut ja ero on tullut. Nyt on taas tyytymätön viimeisimpään. Tämä nainen on sukuani, en muuten jaksaisi olla missään tekemisissä. Pohjimmiltaan hyvin kateellinen ja panettelee muita naisia. Osa näistä toisista naisista on jollakin tapaa persoonaltaan viallisia. Sama toisin koskee kaikkia sarjapettäjiä. Ilman empatiakykyä ei voi tuntea ap:n kysymyksen mukaista häpeää. Vain voiton- ja vahingoniloa :(
[/quote]Tiedän tyypin, minullakin on perhepiirissä yksi sellainen. Tällaiselle naiselle naiset ovat tärkeämpiä kuin miehet. Miehet ovat vain välikappaleita, käsikassaroita. En koskaan ole päässyt selvyyteen, onko syynä vain pohjattoman huono itsetunto vai latentti lesbolaisuus. Ehkä se on se huonommuudentunne. Mut ei tää munkaan sukulainen mitään häpeää tunne, nautiskelee varmaan vielä keinutuolissaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin syksyllä toinen nainen.
Varattu useita vuosia avoliitossa ollut pienten lasten isä tuli iskemään ja vaikka vastustelin niin en voinut vastustaa kemiaa välillämme.
Sitten olinkin jo korviani myöten ihastunut ja salasuhdettamme kesti parikuukautta.
Mies tapasi lapseni ja tuli heidän kanssaan toimeen todella hyvin.
Mies haukkui avovaimoaan idiootiksi yms..itse otin puolueettoman kannan joskin yritin myös että kyseinen avovaimo tulisi reilusti jättää toisin kuin valehdella hänelle silmät ja korvat täyteen.
Sittenhän yhteinen ystävämme käräytti miehen avokilleen ja siitä soppa syntyi.
Pari viikkoa vehtaili avokin ja minun välillä kunnes päätyi avokkiin.
Katkerana jäin siis yksin sillä enpä vuosiin ollut moista ihastumista kokenut.
Sekin tekee katkeraksi että sain kuulla yhteiselta ystävältämme että avovaimo otti miehen takaisin vain saadakseen koulunsa pikku lapsivaiheen helpommin yli ja oletettavasti rangaistus salasuhteestamme on tulossa tulevaisuudessa.
En voi ymmärtää paitsi lapasmiestä niin eikö avovaimonkin olisi ollut reilumpaa patistaa mies sen luokse ketä rakastaa oikeasti.
Olen ollut ns. toinen nainen kahteen eri kertaan. Kerran, kun olin nuori, en kaivannut mitään muuta.
En potenut syyllisyyttä. Vastuu oli täysin miehen. Meillä oli ihana ja kaunis suhde. Tiedän, että hän sai suhteemme aikana toisen lapsen vaimonsa kanssa. Olemme edelleen silloin tällöin yhteydessä kuulumista yms. Hän on oman kasvuni kannalta tärkeä ihminen. Opetti minulle itsestäni ja haluistani sekä tietysti myös seksistä.
Toisen kerran olin suhteessa hieman vanhempana. Olin silloin vapaa ja etsin laastarisuhdetta. En tiennyt miehestä sen enempää, enkä halunnut. Olisin voinut jättää menemättä siihen suhteeseen, mutta en kadu varsinaisesti. Miehen perhe ei merkitse minulle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kakkonen poistaa tuolla kysymyksellä omaa syyllisyttään....
minut mies jätti toisen naisen takia, enkä todellakaan ollut pirttihirmu, en pihdannut, enkä nalkuttanut, en edes repsahtanut. Vaihtoi minut 20 vuoden jälkeen. Minusta on käsittämätöntä, miten tuo toinen nainen ei hävennyt. Koko lähipiiri ja suku oli kauhuissaan, mutta niin he kehtasivat ilmaantua paikalle. Minä itse olisin hävennyt silmät päästäni. Tai itse asiassa - taisi hän hävetä, koska kaikki raportoivat, ettei hän katso silmiin..
Nyt tästä on jo useampi vuosi ja tilanne on tasaantunut
.
Syy on ainoastaan miehen, ei tämän uuden kumppanin.
Häpeä itse ja mitä ihmettä sinä moisella miehellä olisit tehnyt.
Kyllä olin! Koska mies pihtasi seksiä, ei hakenut ongelmaansa apua eikä siivonnut edes omia jälkiään ja minä en ole mieheni äiti!!!
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä ikinä miettiny miksi mies jätti? Mahdoitko kenties olla aivan mahdoton pirttihirmu?
En häpeä, enkä tunne syyllisyyttä miehen exää kohtaan. Joskus käy vähän sääliksi, koska hän ei tunnu pääsevän erosta yli ja roikkuu edelleen kiinni vanhassa, vaikka erosta on jo kaksi vuotta.
Olen ylpeä siitä, että olen löytänyt elämäni rakkauden ja uskaltanut heittäytyä siihen ilman pelkoa tuomitsemisesta. Miehen perhe on pääsääntöisesti ottanut minut hyvin vastaan ja tuntuu ymmärtävän. Tietävät miten vaikea liitto heillä oli ja ovat nähneet miten onnellisia me olemme.
Jos mies löytäisi uuden, toki surisin, mutta vaikea kuvitella, että syyllistäisin uutta naista. Kai olisin vain tosi pettynyt ja murheellinen siitä, ettei suhteemme ollutkaan sitä mitä ajattelin ja toivoin sen olevan. Ja sitten eläisin omaa elämääni eteenpäin. Ei minun elämäni ole kuitenkaan yhdestä miehestä kiinni. Vaikka toki rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Elämä ei vain aina ole täydellistä tai mene niin kuin toivoisi.