Puolison puhelimen tutkiminen

Kun pariskunnalla on yhteinen kännykkä, ei tule tuotakaan murhetta. Ja on ihan ilman kännykkää vailla olevia perheitä myös, sukulaispariskunta on tällainen. 

Jos on ollut vaan kiireinen töissä, ja tekstareilla hoitaa jotain työasioita vielä työajan jälkeen? Ehkei sen takia halua selittää jokaista työviestiään sinulle? :)

Itse en lukisi nykyisen mieheni viestejä, vaikka nuoruudessa exäni jäikin kiinni pettämisestä facebook viestien kautta. Ei kyllä harmita että niitä luin silloin :D Mutta ei kuulu enää aikuiseen parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 08:09"]

Jotenkin tähän on saatava varmuus, tällainen epätietoisuus vain kalvaa ja vaivaa. Ja kun asiasta suoraan kysyessä ei vastausta varmasti tule saamaan niin...

[/quote]

Eli et ole kysynyt? Et ole kertonut miten epäilys kalvaa mieltäsi? Ja sitten miehiä syytetään siitä kun ei kerro tunteistaan...

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 13:07"]

Kun pariskunnalla on yhteinen kännykkä, ei tule tuotakaan murhetta. Ja on ihan ilman kännykkää vailla olevia perheitä myös, sukulaispariskunta on tällainen. 

[/quote]

Sukulaispariskunnasta kumpikaan ei työskentele ammatissa, jossa pitää olla puhelimella tavoitettavissa? Meidän firma ei parisuhdekännykkää antaisi, ohjeissa lukee selkeästi, että puhelin on henkilökohtainen ja pidettävä lukittuna eikä saa antaa muille käyttöön.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]

... mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.

[/quote]

Mutta se ei muuta sitä faktaa, että rikoit lakia.

[/quote]

Ei tietenkään muuta, muttei mies jostain kumman syystä sitten ollut kiinnostunut rikosilmoitusta tekemään. Miksiköhän..? Normaalien ihmisten elämässä moraalinen syyllisyys voi joskus mennä lain edelle. Ainakin omassa kaveripiirissäni.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]

Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.

[/quote]

Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?

[/quote]

Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi. 

Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms. 

Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa. 

Kyllä on avioliitto mitättömissä kantimissa jos täytyy toisen puhelinta vahtia, itse eroaisin jo siinä vaiheessa jos näin olisi. No hyvää liittoa takana jo 30v eikä kummankaan ole tarvinnut puhelimia tutkia, se on se luottamus.

Aina sieltä viesteistä löytyy jotain "epäilyttävää", jota pohdit omassa pikku päässäsi. Asia jää kalvamaan sairaalloisesti ja et kehtaa ottaa asiaa puheeksi, koska silloin myöntäisit että olet epävarma ja huonon itsetunnon omaava psyko tyttöystävä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]

Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.

[/quote]

Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?

[/quote]

Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi. 

Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms. 

Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa. 

[/quote]

Miksi et vain jättänyt? Luuletko, että suhde olisi toiminut, jos olisitkin ollut väärässä? Mitä merkitystä sillä on, jäikö kiinni vai ei, kun et kuitenkaan luottanut häneen? Saitko sinä, tai lapsesi, jotain irti kiinnijäämisestä? Tuliko lämmin olo sisuksiin?

Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä.

Jos perheessä on lapsia, toivoisin etteivät ihmiset eroaisi pelkästään epäilyn (eli luottamuspulan) takia. Luottamuspula voi myös olla tunteen kokijan omista ajatuksista ja elämänkokemuksista kiinni, ja tällöin puheet siitä että "suhde on jo muutenkin pilalla, jossei voi luottaa" saavatkin aivan eri sävyn. Samoin jos on kysymys siitä, että epäluotettava ihminen ei tunnusta olevansa epäluotettava (esim.pettävänsä), on käytännössä kovin hankalaa saada tilanteeseen selvyyttä. En tiedä montaakaan tapausta, jossa pettävä perheellinen ihminen olisi asian tunnustanut. Lähes aina kiinnijääminen tapahtuu jotain muuta kautta. Eikö petoksen kohteena olevalla ole (moraalinen) oikeus saada tietää asiasta? 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:43"]

Mä olin kanssa näitä naiveja perheenäitejä, jotka uskoivat että parisuhde perustuu luottamukseen ja vapauden antamiseen toiselle. Ei kyttäystä, ei stalkkausta - kannustin tapaamaan ystäviä. Sitten yhden kerran tapahtui jotain, joka sai minut varuilleni. Mies selitti asian parhain päin ja uskoin. Epäilys jäi, kun tuli tilaisuus katsoin puhelimen. Siitä alkoi ketju, joka johti eroon. Selvisi, että petti eikä tosiaan ollut eka suhde avioliittomme aikana. Tunsin itseni tyhmäksi isolla T:llä. Enää en ikinä luota mieheen sokeasti. Kaikki pettää sopivan tilaisuuden tullen, paitsi ehkä pelkurit, jotka pelkäävät niin paljon yksinoloa, että eivät uskalla pettää. Näitäkin on, mutta sellaisen kanssa harva haluaa olla muista syistä.

[/quote]

Näinhän se menee. Kyllä musta on aika inhottavaa, että naisia syyllistetään lainrikkomisesta jos tutkii toisen puhelimen epäilyksen takia (tässä ei nyt puhuta kontrolloivasta mustasukkaisuudesta, johon itseasiassa miehet ovat erikoistuneet suuremmalti). Luottakaa naiivisti ja sinisilmäisesti, toivottavasti ette saa sukupuolitauteja.

Jotkut osaa varoa ja puolustaa itseään - siksi tsekkaus, pitääkö intuitio paikkaansa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 12:47"]

Minä tutkin ja mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa. Sitä ennen olin parin kuukauden aikana muutamaan kertaan suoraan kysynyt asiasta, kysynyt haluaako lopettaa suhteemme, ja kysynyt eikö rakasta minua enää. Kaikkiin sain kieltävän vastauksen, mutta tunnen mieheni (nyt exäni) ja kertaalleen katsoin puhelimensa kun tuli baarista kotiin vasta aamulla. Näin sain siis vastauksen, jota munaton mies ei pystynyt muuten minulle kertomaan. En kadu, enkä koe tehneeni väärin.

[/quote]

Mutta entä jos mitään raskauttavaa ei olisi löytynyt? Olisitko tunnustanut penkoneesi puhelinta? Olisiko ollut ehyt olo ja luottamus puolisoon palannut?

[/quote]

Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi. 

Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms. 

Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa. 

[/quote]

Miksi et vain jättänyt? Luuletko, että suhde olisi toiminut, jos olisitkin ollut väärässä? Mitä merkitystä sillä on, jäikö kiinni vai ei, kun et kuitenkaan luottanut häneen? Saitko sinä, tai lapsesi, jotain irti kiinnijäämisestä? Tuliko lämmin olo sisuksiin?

Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä.

[/quote]

Pitäisiköhän sinun hieman hankkia elämänkokemusta ennen näitä äärettömän lapsellisia kommenttejasi? 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:28"]

Jos perheessä on lapsia, toivoisin etteivät ihmiset eroaisi pelkästään epäilyn (eli luottamuspulan) takia. Luottamuspula voi myös olla tunteen kokijan omista ajatuksista ja elämänkokemuksista kiinni, ja tällöin puheet siitä että "suhde on jo muutenkin pilalla, jossei voi luottaa" saavatkin aivan eri sävyn. Samoin jos on kysymys siitä, että epäluotettava ihminen ei tunnusta olevansa epäluotettava (esim.pettävänsä), on käytännössä kovin hankalaa saada tilanteeseen selvyyttä. En tiedä montaakaan tapausta, jossa pettävä perheellinen ihminen olisi asian tunnustanut. Lähes aina kiinnijääminen tapahtuu jotain muuta kautta. Eikö petoksen kohteena olevalla ole (moraalinen) oikeus saada tietää asiasta? 

[/quote]

Mitä merkitystä sillä on? Jos toinen pettää, suhde päättyy. Jos toinen ei petä, mutta luottamusta ei löydy, vaikka kuinka tolkuttaa, ei se suhde silloinkaan toimi. Puhelimen penkominen ei tee muuta, kuin korkeintaan nopeuttaa vääjäämätöntä, sillä oletuksella toki, että sieltä löytyy jotain.

Ja mikäköhän on oikea vastaus, jos kysytään "petätkö"? Jos vastaa kyllä, suhde on ohi. Jos vastaa ei, valehtelee, koska eihän kukaan tunnusta pettävänsä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 12:28"]

Jos perheessä on lapsia, toivoisin etteivät ihmiset eroaisi pelkästään epäilyn (eli luottamuspulan) takia. Luottamuspula voi myös olla tunteen kokijan omista ajatuksista ja elämänkokemuksista kiinni, ja tällöin puheet siitä että "suhde on jo muutenkin pilalla, jossei voi luottaa" saavatkin aivan eri sävyn. Samoin jos on kysymys siitä, että epäluotettava ihminen ei tunnusta olevansa epäluotettava (esim.pettävänsä), on käytännössä kovin hankalaa saada tilanteeseen selvyyttä. En tiedä montaakaan tapausta, jossa pettävä perheellinen ihminen olisi asian tunnustanut. Lähes aina kiinnijääminen tapahtuu jotain muuta kautta. Eikö petoksen kohteena olevalla ole (moraalinen) oikeus saada tietää asiasta? 

[/quote]

Mitä merkitystä sillä on? Jos toinen pettää, suhde päättyy. Jos toinen ei petä, mutta luottamusta ei löydy, vaikka kuinka tolkuttaa, ei se suhde silloinkaan toimi. Puhelimen penkominen ei tee muuta, kuin korkeintaan nopeuttaa vääjäämätöntä, sillä oletuksella toki, että sieltä löytyy jotain.

Ja mikäköhän on oikea vastaus, jos kysytään "petätkö"? Jos vastaa kyllä, suhde on ohi. Jos vastaa ei, valehtelee, koska eihän kukaan tunnusta pettävänsä.

[/quote]

Oletkohan koskaan ollut pitkässä suhteessa, jossa on myös lapsia? Epäilen, ettet ole koska ajatusmaailmasi on niin mustavalkoista. Luottamuspulaan on mahdollista saada apua, kuten myös muihinkin pitkän suhteen kompastuskiviin, esimerkiksi pariterapiasta. Ei MISSÄÄN nimessä kannata rikkoa perhettä sen takia, jos joskus suhteessa on hankaluuksia. Perhe on sitoumus, jossa ajatellaan myös lasten hyvinvointia, on absurdia edes ajatella etteikö pitkiin suhteisiin kuuluisi kaikenlaisia ongelmia. Mutta niistä VOI päästä yli juuri siksi, ja siten, etteivät osapuolet heti lähde kävelemään kun kaikki ei olekaan ruusuista. 

Kovasti näyttää siltä, että täällä miehet paheksuvat enemmän puhelimen tutkimista kuin sitä että tutkiminen paljastaa pettämisen. R

[/quote]

Olisin tunnustanut ja edelleen jatkanut kyselyäni sen perusteella, millaiseksi käytöksensä oli salasuhteen keston aikana muuttunut. Luottamus oli jo mennyt johtuen käytöksestään, ja siitä että näin hänen valehtelevan kun kysyin asiasta. Mutta kun ei kerran pystynyt totuutta kertomaan, niin otin ohjat omiin käsiini. Kovasti hyvin oli toimintaansa peitellyt, mitä sitten jälkikäteen selvisi asian tultua ilmi. Ei ollut ilmeisesti tarkoitus jäädä kiinni, mutta itseni ja pienen lapseni takia oli hyvä että niin kävi. 

Mielenkiintoinen reaktio tämä, että täällä onkin yhtäkkiä näin "lainkuuliaisia" kansalaisia palstalla, joiden mielestä suurin ongelma asiassa on puhelimen katseleminen koska se on lain rikkomista. Olisi hauska tietää, eivätkö kyseiset ihmiset ole ikinä lakia rikkoneet elämässään, pihistäneet, tupakoineet tai käyttäneet alkoholia alaikäisenä tms. 

Minulle olisi ollut aivan sama, vaikka mieheni olisi puhelimeni katsonut. Eikä hänkään kaiken tämän jälkeen ole sitä asiaa pitänyt mitenkään pahimpana tapahtuneessa. 

[/quote]

Miksi et vain jättänyt? Luuletko, että suhde olisi toiminut, jos olisitkin ollut väärässä? Mitä merkitystä sillä on, jäikö kiinni vai ei, kun et kuitenkaan luottanut häneen? Saitko sinä, tai lapsesi, jotain irti kiinnijäämisestä? Tuliko lämmin olo sisuksiin?

Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä.

[/quote]

Luulen, että suhteemme olisi ollut korjattavissa, jos hän ei olisi pettänyt ja valehdellut. Sillä on kaikki merkitys suhteen korjaamista ajatellen, pettikö vai ei. Minä ja lapseni saimme valtavasti surua ja pettymystä "irti" kiinnijäämisestä, mutta parempi että miehen kykenemättämyys perheeseen sitoutumiseen tuli ilmi nyt, kun lapsi on vielä nuori. "Tuliko lämmin olo sisuksiin?" Oletko sairas? Miksi siitä tulisi lämmin olo, kun saa selville elämänkumppaninsa epärehellisyyden, ja lapsi menetti perheensä? Se on elämäni surullisin asia.

Tutki vain niin saat mielenrauhan.

Jos miehesi pettää niin on ihan oikein että jää kiinni.

Jos miehesi suuttuu siitä että luet hänen viestejään niin voit hyvällä syyllä kysyä että miksi?

Pariskunnalla ei pitäisi olla mitään salattavaa. Jos huomaisin että vaimoni tutkisi puhelintani niin en siitä hermostuisi. Olen usein sanonut vaimolle jos hän sanoo minulle tulleen viestin että olisit voinut lukea sen.

Joskus nuorempana kun sutinaa oli siellä sun täällä piti salailla asioita.

"Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä."

Elämä harvoin on tuollaista on-off-tyylistä ja luottamus toiseen harvoin 100% täydellistä vaikka mitä itselleen jä täällä toisille vakuuttelisikin.

Ihminen voi vallan hyvin olla parisuhteessa ja rakastaa vaikka ajattelisikin omilla aivoillaan. Jos tilanne vaikuttaa epäilyttävältä ja toisen viestit tutkimalla saa mielenrauhan niin mikä ettei. Ja jos toinen kärähtää salasuhteesta niin siinäkin tapauksessa on parempi että vierstit tuli luettua.

Teille jotka haukutte toisen viestien lukeneita rikollisiksi niin muistattehan että tietyissa kulttuureissa aviorikoksesta kivitetään kuoliaaksi mutta viestien lukemisesta ei. Kumpi sitten onkaan lopulta pahempi rikos?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:41"]

"Loppujen lopuksi puhelimen penkomisellahan ei ole mitään merkitystä. Siinä kohtaa, kun luottamus on niin rikki, on suhde jo aika mennyttä."

Elämä harvoin on tuollaista on-off-tyylistä ja luottamus toiseen harvoin 100% täydellistä vaikka mitä itselleen jä täällä toisille vakuuttelisikin.

Ihminen voi vallan hyvin olla parisuhteessa ja rakastaa vaikka ajattelisikin omilla aivoillaan. Jos tilanne vaikuttaa epäilyttävältä ja toisen viestit tutkimalla saa mielenrauhan niin mikä ettei. Ja jos toinen kärähtää salasuhteesta niin siinäkin tapauksessa on parempi että vierstit tuli luettua.

Teille jotka haukutte toisen viestien lukeneita rikollisiksi niin muistattehan että tietyissa kulttuureissa aviorikoksesta kivitetään kuoliaaksi mutta viestien lukemisesta ei. Kumpi sitten onkaan lopulta pahempi rikos?

[/quote]

Mutta jossei tunnusta viestien lukemista, niin sitten on itse samanlainen petturi.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="02.09.2014 klo 08:49"]

Puoliso on liikkuvassa työssä, jossa tapaa jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Nyt kesän aikana hänen käytöksensä on alkanut muuttua ja työpäivätkin ovat olleet hiukan pidempiä. Ja varsinkin puhelinkäyttäytyminen on erilaista. Tekstareita satelee tiuhaan ja niihin vastaillaan. Aikaisemmin yleensä aina hän kertoi kuka viestitteli ja mitä, esim. kaveri pyytelee kylään jne. mutta nyt viestittelystä ei mainita sanallakaan. En ole koskaan ollut utelias enkä mustasukkainen, mutta kun minuun on huomiota riittänyt viime aikoina vähemmän, on tullut mieleen että pitäisikö minun salaa tutkia hänen puhelimensa viestit? Tiedän, että jos vain kysyn asiasta häneltä suoraan ei hän vain vähättelisi asiaa.

[/quote]

Toisen puhelimen tutkiminen on yksiselitteisesti RIKOS! Laki kieltää sen.
[/quote]

Ajatko koskaan ylinopeutta tai punaisia päin? Sekin on rikos.