Koska siihen lapsettomaan elämään kyllästyy?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]  Jokunen lapseton pariskunta on lähipiirissäni ja ei se kyllä mitenkään erityisen täyttä ole. Töitä, kotona, netflixiltä sarjojen katsomista, valitusta ylipainosta, kitinää pikkuasioista, voi kun väsyttää ja vähän masentaakin ja pitäis alkaa syksyllä kuntokuuri ja miksi kaikki kaverit on perheellistynyt, kun niillä ei riitä aikaa enää illanistujaisiin. Samaa ruoanlaittoa ja paskapöntön pesua se on lapsettomilla pariskunnilla ja sohvalla telkkarin tuijottamista aivottomana. 

Juuri sukulaismies on eroamassa tällaisesta liitosta ja sanoi, että eivät enää päiväkausiin puhuneet toisilleen mitään. 

[/quote]

Samaa kitinää se on lapsiperheilläkin. Ja aivan samalla tavalla eroavat. Me emme velapariskuntana voi ymmärtää miksi pitäisi jämähtää kotiin jotain sarjoja tuijottamaan kun maailmalla on niin paljon annettavaa kodin seinien ulkopuolella? Ja mitä illanistujaisiin tulee, osallistumme sellaisiin mieluummin uusien tuttavuuksien luona ulkomailla kuin samoja vanhoja asioita jauhavien kotoisten kavereiden kanssa. Viime viikolla olimme juuri pikapyrähdyksellä Oslossa ja siellä vietimme oikein hauskan illan norjalaispariskunnan ja kolmen tanskalaisen reissaajan kanssa. Parin viikon päästä lähdemme Nizzaan, siellä todennäköisesti taas tutustumme uusiin antoisiin ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[/quote]  Ai, ihana, Maailmaa kiertämään :D Tämä on jokaisen velajankkaajan sama väite. Oikeassa elämässä en tunne yhtään velapariskuntaa, joka on maailmaa kiertänyt. Töissä, kotona, töissä, kotona, telkku, töissä, kotona, töissä. Lomalla jossain ulkomailla, mutta kukaan, ei kukaan ole tehnyt oikeasti mitään vuosiulkomailla-velamatkaa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]  Jokunen lapseton pariskunta on lähipiirissäni ja ei se kyllä mitenkään erityisen täyttä ole. Töitä, kotona, netflixiltä sarjojen katsomista, valitusta ylipainosta, kitinää pikkuasioista, voi kun väsyttää ja vähän masentaakin ja pitäis alkaa syksyllä kuntokuuri ja miksi kaikki kaverit on perheellistynyt, kun niillä ei riitä aikaa enää illanistujaisiin. Samaa ruoanlaittoa ja paskapöntön pesua se on lapsettomilla pariskunnilla ja sohvalla telkkarin tuijottamista aivottomana. 

Juuri sukulaismies on eroamassa tällaisesta liitosta ja sanoi, että eivät enää päiväkausiin puhuneet toisilleen mitään. 

[/quote]

Samaa kitinää se on lapsiperheilläkin. Ja aivan samalla tavalla eroavat. Me emme velapariskuntana voi ymmärtää miksi pitäisi jämähtää kotiin jotain sarjoja tuijottamaan kun maailmalla on niin paljon annettavaa kodin seinien ulkopuolella? Ja mitä illanistujaisiin tulee, osallistumme sellaisiin mieluummin uusien tuttavuuksien luona ulkomailla kuin samoja vanhoja asioita jauhavien kotoisten kavereiden kanssa. Viime viikolla olimme juuri pikapyrähdyksellä Oslossa ja siellä vietimme oikein hauskan illan norjalaispariskunnan ja kolmen tanskalaisen reissaajan kanssa. Parin viikon päästä lähdemme Nizzaan, siellä todennäköisesti taas tutustumme uusiin antoisiin ihmisiin.

[/quote] Buahahahaa, ja kohta heräsit ja tajusit, että koko tämä juttu oli vain unta :D

Itse lähes 30v ja aina ajatellut ettei lapsia ollenkaan ja just se vapaus ja oleminen vastuussa vain itsestään tuntui oikealta. Tulin sitten ehkäisystä huolimatta raskaaksi ja nyt elänyt pikkulapsiperheen elämää rankkuuksineenkin pari vuotta. En usko että lisää lapsia tulee, mutta olen sittenkin tyytyväinen että tulee koettua tämä kaikki sen yhden kerran. Viidentoista vuoden päästä ehkä toivoo että lapsi haluaisi viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa.. On ihan omanlaistaan seurata miten lapsi alkaa hahmottaa maailmaa ja oivaltaa asioita.. Nyt mietin että onneksi sain lapsen mutta saamatta en olisi ehkä osannut katua. Et ehkä sinäkään. Ehkä katuisit vanhemmuutta. Ei kai tuohon ole vastausta. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]

Meillä on 3 lasta 10-20 väliltä, niin mistähän oikeasta vapaudesta ja nautinnosta me jäämme paitsi?? :)

[/quote]

Siitä että voi aina tehdä juuri niinkuin sattuu haluamaan. Ei tarvitse IKINÄ joutua jättämään menemättä jonnekin kiinnostavaan paikkaan koska imetys/pikkulapsi/koulujen loma-ajat/lasten harrastukset. Me ainakin nautimme siitä että toinen voi aamulla saada idean että "Pakataanko kamppeet ja lähdetään käymään "paikassa X", muutama päivä siellä olisi kiva, eikös?" Meillä kun kumpaakaan ei sido työajat (työpaikat kulkevat läppäreillä mukana) eli voimme liikkua täysin vapaasti ja nauttia näistä päähänpistoistamme.

Entinen työkaverini on vela. Täyttävät elämänsä juoksemalla. Juoksevat joka viikonloppu maratonin ja harrastavat ultrajuoksua. Käyvät ulkomailla ja sielläkin se nautinto on vain juokseminen. Kaipa sitä elämänsä voi noinkin täyttää, mutta aika tyhjältä se kuulosti, kun sitä heidän elämäänsä kuuntelin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:55"]

Ihmettelen aina, mistä vapaaehtoisesti lapsettomat löytävät syvällisen merkityksen elämälleen. 

[/quote]

Eiköhän se merkityksellisyys tule itse kullekin siitä, että tietää elävänsä juuri sellaista elämää kuin itselle sopii ja jossa on hyvä olla. Tuntuu, että asiat ovat niin kuin pitääkin. Ja kaipa vanhemmat ja lapsettomat pitävät tärkeinä pitkälti ihan samoja asioita. En osaa edes kuvitella sellaista, että vain lapsi ja vanhemmuus olisi elämässä tärkeää ja hyvää. Ei tuollaisia vanhempia kuulu lähipiiriinikään. -ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[/quote]  Ai, ihana, Maailmaa kiertämään :D Tämä on jokaisen velajankkaajan sama väite. Oikeassa elämässä en tunne yhtään velapariskuntaa, joka on maailmaa kiertänyt. Töissä, kotona, töissä, kotona, telkku, töissä, kotona, töissä. Lomalla jossain ulkomailla, mutta kukaan, ei kukaan ole tehnyt oikeasti mitään vuosiulkomailla-velamatkaa.

[/quote]

Sääli kun et tunne meitä. :) Palasimme tammikuussa 18 kuukautta kestäneeltä matkaltamme maailmalta. Suunnitelmissa on lähteä vuoden alussa jälleen joko pitkälle reissulle tai muuttaa joksikin aikaan etelämmäksi, todennäköisesti Italiaan...

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]

Meillä on 3 lasta 10-20 väliltä, niin mistähän oikeasta vapaudesta ja nautinnosta me jäämme paitsi?? :)

[/quote]

Siitä että voi aina tehdä juuri niinkuin sattuu haluamaan. Ei tarvitse IKINÄ joutua jättämään menemättä jonnekin kiinnostavaan paikkaan koska imetys/pikkulapsi/koulujen loma-ajat/lasten harrastukset. Me ainakin nautimme siitä että toinen voi aamulla saada idean että "Pakataanko kamppeet ja lähdetään käymään "paikassa X", muutama päivä siellä olisi kiva, eikös?" Meillä kun kumpaakaan ei sido työajat (työpaikat kulkevat läppäreillä mukana) eli voimme liikkua täysin vapaasti ja nauttia näistä päähänpistoistamme.

[/quote]

Joo, tätä teimme yhdessä ennen lapsien syntymistä, mutta aikansa kutakin ja aikuistuimme. Ei voisi enää niin hankala asia kuin matkustaminen kiinnostaa; johtuu osittain siitä, että asumme jo 7 vuotta ulkomailla.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]

Meillä on 3 lasta 10-20 väliltä, niin mistähän oikeasta vapaudesta ja nautinnosta me jäämme paitsi?? :)

[/quote]

Siitä että voi aina tehdä juuri niinkuin sattuu haluamaan. Ei tarvitse IKINÄ joutua jättämään menemättä jonnekin kiinnostavaan paikkaan koska imetys/pikkulapsi/koulujen loma-ajat/lasten harrastukset. Me ainakin nautimme siitä että toinen voi aamulla saada idean että "Pakataanko kamppeet ja lähdetään käymään "paikassa X", muutama päivä siellä olisi kiva, eikös?" Meillä kun kumpaakaan ei sido työajat (työpaikat kulkevat läppäreillä mukana) eli voimme liikkua täysin vapaasti ja nauttia näistä päähänpistoistamme.

[/quote]  :DDDD

Nämä on niin huvittavia. Velaparit sinkoilevat läppäri kainalossa ex-tempore matkoilla jatkuvasti ja seurustelevat milloin Norjassa, milloin Intiassa kaltaisensa ihmisten kanssa ja elävät niin jännittävää elämää.

Ja kas, sieltä se velanainen herää unestaan lähiöasunnostaan ja lähtee pesemään hampaat ja seisomaan bussipysäkille ja katsoo miestään, joka haisee vanhalle viinalle, kun sillä meni lähipubissa eilen niin myöhään

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[/quote]  Ai, ihana, Maailmaa kiertämään :D Tämä on jokaisen velajankkaajan sama väite. Oikeassa elämässä en tunne yhtään velapariskuntaa, joka on maailmaa kiertänyt. Töissä, kotona, töissä, kotona, telkku, töissä, kotona, töissä. Lomalla jossain ulkomailla, mutta kukaan, ei kukaan ole tehnyt oikeasti mitään vuosiulkomailla-velamatkaa.

[/quote]

Sääli kun et tunne meitä. :) Palasimme tammikuussa 18 kuukautta kestäneeltä matkaltamme maailmalta. Suunnitelmissa on lähteä vuoden alussa jälleen joko pitkälle reissulle tai muuttaa joksikin aikaan etelämmäksi, todennäköisesti Italiaan...

[/quote]  ja lehmätkin lentää ja aaveen velanaiset ovat kaikki kauniita ja rikkaita ja matkustelevat :DD

No siellä Porvoossa ainakin.....

Joku ikävä nauruhymiöötä rakastava ihminen taisi löytää tämän ketjun. Koetetaanpa nyt pitää jutut asiallisina. -ap

On kyllä kummallista jos me, velapariskunta, kerromme miten elämme, se kuitataan valehteluksi tai haaveiluksi. Onko täällä niin katkeria ja kateellisia ihmisiä että eivät voi kestää sitä että joillain menee oikeasti hyvin ja he nauttivat elämästään? 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:05"]

Ei voisi enää niin hankala asia kuin matkustaminen kiinnostaa; johtuu osittain siitä, että asumme jo 7 vuotta ulkomailla.

[/quote]

Aiheen vierestä, mutta miten ulkomailla asuminen vaikuttaa asiaan? Ulkomaalaiset eivät harrasta matkustelua? Tietenkin jos matkailun motivaatio on vain päästä pois Suomesta, niin... mutta useimmat hakevat matkailulta varmaankin jotakin muuta.

Sehän se on, kun siihen ei kyllästy välttämättä ikinä. Sain itse ensimmäisen lapseni 34-vuotiaana. Silloin mies halusi lapsia, mutta minä en. Tietysti yhteinen päätös sitten tehtiin. En ole katunut, mutta täytyy sanoa, että kyllä lapsettomana oma elämä oli niin paljon helpompaa ja elintaso 2 kertaa korkeampi kuin nykyisin.

omasta mielestäni sinä AP voit vain tehdä sen oikealta tuntuvan elämän ei kukaan voi tulla sinulle sanomaan miten elää..eikös? mielipiteitä tosin voi ottaa vastaan. Voin omasta kokemuksesta kertoa että aikoinaan itsellä ei ollut yhtään vauva kuumetta, ja taisinpa pariin otteeseen sanoa että :minulle ei koskaan lapsia tule.

vaan toisin kävi.... Lapseeton elämä on sitä ihanaa aikaa kun saa olla ja mennä just niinkun haluaa. kukaan ei ole esteenä. Mutta omasta näkökulmasta (minä joka kioskaan en halunnut lapsia. minä joka kaikkosin kaikkea mikä liittyi lapsiin) voin nyt sanoa että kyllä siitä jää tietyt asiat myöskin kokematta.
se tunne kun näet lapsesi ensikertaa ja saat hänet syliisi.
se tunne kun lapsesi kastetaan ja hän saa ihanat kummit vierelleen.
se tunne kun lapsesi hymyilee sinulle ensimmäisen hymynsä.
se kun väsyneenä lössähdät sohvalle töiden jälkeen ja pienet jalat tepsuttavat sinua kohti ja pieni lapsi halaa kertoakseen kuinka on ikävöinyt sinua.... jien eihän sitä lapsettomat voi sanoa miten IHANAA olla ilman lapsia eikä ole kaivannutkaan jos ei niitä omia koskaan ole ollut. jokainen menee elämässä omalla tyylillään. oli sitten lapsia tai ei. sinä teet oman elämäsi päätökset.

Tyhjä tila oli lapsen kokoinen. Kuvaa hyvin fiilistäni ennen äidiksi tuloa. Reissasimme ja vietimme vapaata ja suht huoletonta elämää. Kaikki oli oikeastaan hyvin, mutta jokin puuttui. Tultuani äidiksi palaset loksahtivat kohdilleen. Se, että en välttämättä pääse viikon varoajalla ulkomaille, ei ole käynyt mielessäkään. Elämässä on nyt niin paljon muuta ihanaa.

Kuitenkin ymmärrän etteivät kaikki halua lapsia. Minun valintani eivät ole mitään universaaleja, jokaisen onnelliseksi tekeviä asioita. Minun onnentunteeni, kun nuuhkin lapseni hiuksia hänen vasta herättyään ei ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäpätöisempi kuin vela-ystäväni, joka herää toisella puolella maapalloa mennäkseen joogaamaan rannalle.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 14:05"]

Ei voisi enää niin hankala asia kuin matkustaminen kiinnostaa; johtuu osittain siitä, että asumme jo 7 vuotta ulkomailla.

[/quote]

Aiheen vierestä, mutta miten ulkomailla asuminen vaikuttaa asiaan? Ulkomaalaiset eivät harrasta matkustelua? Tietenkin jos matkailun motivaatio on vain päästä pois Suomesta, niin... mutta useimmat hakevat matkailulta varmaankin jotakin muuta.

[/quote]

No, täällä on sää hyvä, työelämä nautittavaa ja toki matkustelemme lähimaissa, mutta vain lyhyitä matkoja. Muutenkin elämä kivaa ettei ole tarvetta päästä minnekään.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:42"]

Mä kyllästyin 29-vuotiaana. Sitten aloimme yrittää ensimmäistä lastamme, ja yrityksessä menikin yli vuosi. 

[/quote]

Miksi tällä palstalla tuomitaan ihmiset, jotka haluavat lapsia? Tässä on ihminen kertonut oman kokemuksensa siitä koska on alkanut haluta lapsia. Ei tuputtanut kenellekään lasten hankkimista tai arvostellut veloja. Silti hirveät alapeukutukset,  tyyliin "kuka on kehdannut haluta lapsen"...

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:10"]

Normaali ihminen kyllästyy siihen n. 25-vuotiaana. Toista on paatokselliset ikiteinit.

[/quote]

Kyllä on suomessa sitten todella paljon epänormaaleja naisia.