Koska siihen lapsettomaan elämään kyllästyy?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:57"]

Jos "vähän kuumottaa" niin tarkoittaako se sitä ettei ole itsestän varma tai pelkää että muuttaa mielensä ja se on jokin häpeä? 

[/quote]

Se tarkoittaa, etten varsinaisesti haluaisi muuttaa asiassa mieltäni. Lapseton elämäni on kivaa, ja minulla riittää nyt aikaa ja jaksamista tehdä itselleni tärkeitä juttuja. Luonteeni perusteella tämä sopii minulle paljon paremmin kuin lapsiperhearki. Kuitenkin tämän palstan perusteella saatan yhtäkkiä alkaa haluta omaa lasta, ja ilmeisesti tämä halu voi sumentaa kaiken järkevän ajattelun. -ap
[/quote] No niin VOI käydä, ja sekin on sinun ja kaikkien velojen hyväksyttävä. Kaikille veloille ei niin käy koskaan, joillakin mieli muuttuu. Se on ihan normaalia elämää, ei sen enempää eikä vähempää, ja aika mahdoton sitä on varmaan ennalta tietää.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:41"]

Olen kolmikymppinen parisuhteessa elävä nainen ja nautin vapaasta ja mukavasta elämästäni, joka tuntuu paranevan vuosi vuodelta. Mikään vanhemmuudessa ei ole koskaan tuntunut minusta houkuttelevalta. Vieläkö kannattaa odottaa, että alan kaivata omia lapsia, vai voisinko jo hakeutua sterilisaatioon? En haluaisi käyttää enää hormonaalista ehkäisyä tai käydä läpi aborttia, joka olisi väistämättä seuraus vahinkoraskaudesta.

[/quote]  Minulla on kokemusta vain kahdesta velanaisesta. Kumpikin kyllästyi lapsettomaan elämään siinä vaiheessa, kun ikää oli n. 40v ja kummankin mies lähti uuden naisen matkaan, jonka kanssa perusti perheen aika äkkiä.

Tämä ei tietenkään ole kattava tutkimus. Kummassakin tapauksessa velanainen valittaa, ettei sittenkään tehnyt lapsia,koska nyt se on myöhäistä.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:31"]

 Minulla on kokemusta vain kahdesta velanaisesta. Kumpikin kyllästyi lapsettomaan elämään siinä vaiheessa, kun ikää oli n. 40v ja kummankin mies lähti uuden naisen matkaan, jonka kanssa perusti perheen aika äkkiä.

Tämä ei tietenkään ole kattava tutkimus. Kummassakin tapauksessa velanainen valittaa, ettei sittenkään tehnyt lapsia,koska nyt se on myöhäistä.

[/quote]

Siksi velanaisen kannattaa valta itselleen vasektomiassa käynyt velamies. :)

Olen 44-vuotias ja yhä useammin huomaan olevani erittäin tyytyväinen lapsettomuuteeni. Tosin en ole ikinä kärsinyt vauvakuumeesta enkä ole koskaan ymmärtänyt mikä on se 'biologinen kello' jonka sitä asiaa pitäisi edistää. Kunnioitan ystäviäni jotka ovat halunneet lapsia, niin biologisia kuin adoptionkin kautta. En vain ole kokenut äitiyttä minulle tarpeelliseksi oman itseni kasvamisen tai elämän jonkun osan täydentämisen takia. Olen tyytyväinen ja koen saaneeni elämältä juuri sen kaiken mitä olen halunnut ja omilla toiminnallani ansainnut. Ja kyllä - tunnustan että monesti koen pääseväni lapsiperheystäviäni paljon helpommalla sekä ajankäytöllisesti että taloudellisesti.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[/quote]

no minun suhtautumiseni lapsiin ja äitiyteen oli ennen kokemaani "herätystä" hyvinkin negatiivinen. Minä olin ihminen joka valitsi aina mahdollisimman lapsettoman ravintolan ja hotellin, katkaisi suhteet kavereihin, jotka saivat lapsia ja alkoivat elää lapsiperhe-elämää. Lapset olivat mielestäni kamalan rasittavia ja lapsiperhe-elämä säälittävää ja tylsää. En tosin vieläkään ole niitä lapsirakkaimpia ihmisiä ja tarvitsen silloin tällöin täysin lapsivapaata aikaa. Onneksi tämä on helposti järjestynyt. Edelleen suurin osa ystävistäni on sellaisia, joilla ei ole lapsia lainkaan tai joiden lapset ovat isoja.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:18"]

Ei minullakaan ole ollut mitään vauvakuumetta. Mutta 32 vuotiaana pohdin asiaa järkiperäisesti ja toki asiaan vaikutti yhden silloisen työkaverin, 50 v., toteamus siitä että häntä kaduttaa nyt Se ettei ole lapsia. Ajattelin että noin voi käydä mulle myös. Eli tein lapsen. Ja onneksi tein. Niin hienoa ja on antanut minulle niin paljon. Ei kaduta yhtään. Nyt tyttö on jo 15 v. Ja edelleekin niin kivaa että on tuo lapsi.

[/quote] Tämä ei liity alkuperäiseen aiheeseen. Mutta minullakin on 15v tyttö ja eikö ole hienoa katsoa nuorta ja kaunista neitoa, että hei, minä olen tämän ihmisen saanut kasvattaa kohdussani ja synnyttää ja nukkua hänen vieressään ja näyttää hänelle maailmaa. Nyt nuori neito suunnittelee tulevaisuutta ja on upea nuori nainen. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun pötkötellään hänen sängyllään ja jutellaan tuntikausia kaikenmaailman jutuista, hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, haaveistaan, ajatuksistaan, ihastuksista ja kaikesta mahdollisesta. 

Mun sisko on päättänyt olla tekemättä lapsia. Ja mua asia vaivaa kovastikin. Siskoni ei koskaan saa omaa lasta, jonka kanssa kokea vanhemmuus iloineen ja suruineen. Kokea se rakkaus, mitä lapset antaa vanhemmilleen. Pelkään, et vanhana hän on yksin tässä maailmassa. Ilman perhettä, sukua. Olen yrittänyt puhua asiasta hänelle, mutta hän ei päätään käännä. Aiemmin hän olisi halunnut lapsen, mutta tapasi sitten miehen joka ei halua lapsia ja mukautui hänen toiveeseensa.   

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:21"]

kyllä se minulla alkoi siitä, että elämästä tuntui jotain puuttuvan. Tuntui ettei hyvä parisuhde, ystävät, työ ja matkustelu antaneet enää tarpeeksi sisältöä. Toki oisi voinut vaikka tempaista itsensä irti kaikesta ja lähteä reppureissaajaksi kiertämään maailmaa, mutta minun kohdallani se ei tullut kysymykseenkään. Sen vaan jotenkin tiesi sisimmässään, että tyhjä tila on lapsen kokoinen.

[/quote]

Tämä oli hyödyllinen kommentti, kiitos. Olen itsekin ajatellut, että kymmenen seuraavan vuoden aikana kaipaan varmasti elämääni jotakin lisää. Järjellä ajatellen se jokin ei kuitenkaan tule olemaan lapsi vaan esimerkiksi vuosi maailmaa kiertämässä. (Viimeistään vuorotteluvapaalla tämän haaveen toteutammekin.) On hirveästi paikkoja, joissa haluaisin käydä ja taitoja, joita haluaisin opetella. Mutta lapsi? Lapsen haluaminen tuntuisi vaativan oikeaa kutsumusta vanhemmuutta kohtaan.

Miten olit aikaisemmin suhtautunut vanhemmuuteen? Olitko sitä mieltä, ettei vanhemmuudessa ole mitään houkuttelevia puolia, vai ajattelitko, että se on varmasti hyvin antoisaa elämää, mutta elän mieluummin toisin? -ap

[/quote]  Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:36"]

no minun suhtautumiseni lapsiin ja äitiyteen oli ennen kokemaani "herätystä" hyvinkin negatiivinen. Minä olin ihminen joka valitsi aina mahdollisimman lapsettoman ravintolan ja hotellin, katkaisi suhteet kavereihin, jotka saivat lapsia ja alkoivat elää lapsiperhe-elämää. Lapset olivat mielestäni kamalan rasittavia ja lapsiperhe-elämä säälittävää ja tylsää.

[/quote]

Okei, kiitos. Miksi sitten et hankkinut pysyvää ehkäisyä? -ap

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:18"]

Ei minullakaan ole ollut mitään vauvakuumetta. Mutta 32 vuotiaana pohdin asiaa järkiperäisesti ja toki asiaan vaikutti yhden silloisen työkaverin, 50 v., toteamus siitä että häntä kaduttaa nyt Se ettei ole lapsia. Ajattelin että noin voi käydä mulle myös. Eli tein lapsen. Ja onneksi tein. Niin hienoa ja on antanut minulle niin paljon. Ei kaduta yhtään. Nyt tyttö on jo 15 v. Ja edelleekin niin kivaa että on tuo lapsi.

[/quote] Tämä ei liity alkuperäiseen aiheeseen. Mutta minullakin on 15v tyttö ja eikö ole hienoa katsoa nuorta ja kaunista neitoa, että hei, minä olen tämän ihmisen saanut kasvattaa kohdussani ja synnyttää ja nukkua hänen vieressään ja näyttää hänelle maailmaa. Nyt nuori neito suunnittelee tulevaisuutta ja on upea nuori nainen. Parhaimpia hetkiä ovat ne, kun pötkötellään hänen sängyllään ja jutellaan tuntikausia kaikenmaailman jutuista, hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, haaveistaan, ajatuksistaan, ihastuksista ja kaikesta mahdollisesta. 

[/quote]  Katkera vela alapeukuttaa :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

Kun lopetin e-pillerit sivuvaikutusten takia 35-vuotiaana ja varmaan toisen luomukierron ovulaation aikoihin iskikin vauvakuume aivan yllättäen. Jep jep, ei parisuhdetta miehen kanssa josta olisi isäksi. En ollut aikaisemmin miettinyt oikeastaan koko asiaa. Mitä tehdä?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:36"]

no minun suhtautumiseni lapsiin ja äitiyteen oli ennen kokemaani "herätystä" hyvinkin negatiivinen. Minä olin ihminen joka valitsi aina mahdollisimman lapsettoman ravintolan ja hotellin, katkaisi suhteet kavereihin, jotka saivat lapsia ja alkoivat elää lapsiperhe-elämää. Lapset olivat mielestäni kamalan rasittavia ja lapsiperhe-elämä säälittävää ja tylsää.

[/quote]

Okei, kiitos. Miksi sitten et hankkinut pysyvää ehkäisyä? -ap

[/quote]

jossain vaiheessa tuotakin mietin, mutta en sitten kuitenkaan halunnut tehdä mitään noin peruuttamatonta. Hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]

Meillä on 3 lasta 10-20 väliltä, niin mistähän oikeasta vapaudesta ja nautinnosta me jäämme paitsi?? :)

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:41"]

 Herranen aika, eihän sun tarvitse tehdä lapsia, jos et halua. Miksi jankkaat näitä samoja kysymyksiä tänne joka päivä. Olet rauhassa vela ja elät täyttä elämääsi ja nautit siitä, että voit ottaa sangriaa parvekkeella ja nussia keittiön pöydällä koska haluat ja lähteä reppureissuille miehen kanssa ihan päähänpistosta. Näinhän velat aina kehuu, vaikka lapsettomien pariskuntien elämä näyttää aidossa elämässä olevan aika tavallista. Töissä, kotona, telkkarin sarjoja, koiran hoitoa, kummallakin aika lailla omat kaverit ja oma elämä ja omat harrastukset. Lisäksi ainakin viiskymppisinä velamiehet tuntuvat valittavan, että seksiäkään ei enää ole, vaikka lapsia ei ole koskaan ollut tiellä. Että näkevät vain märkiä unia seksistä keittiönpöydällä, mutta todellisuudessa sitä ei ole.

[/quote]

Ja juuri näin suppeasti lapselliset ihmiset näkevät velojen elämän. :D Pelkkää nussimista ja matkustelua. Lapseton elämä on NIIN paljon enemmän, se on vapautta, oikeaa vapautta ja nautintoa. Mutta sitä tuskin tulet koskaan ymmärtämään. On aivan eri asia elää lapsettomana vaikka kolmekymppisenä kuin viisikymppisenä, iän karttuessa sitä vasta osaa arvostaa tätä omaa valintaansa.

[/quote]  Jokunen lapseton pariskunta on lähipiirissäni ja ei se kyllä mitenkään erityisen täyttä ole. Töitä, kotona, netflixiltä sarjojen katsomista, valitusta ylipainosta, kitinää pikkuasioista, voi kun väsyttää ja vähän masentaakin ja pitäis alkaa syksyllä kuntokuuri ja miksi kaikki kaverit on perheellistynyt, kun niillä ei riitä aikaa enää illanistujaisiin. Samaa ruoanlaittoa ja paskapöntön pesua se on lapsettomilla pariskunnilla ja sohvalla telkkarin tuijottamista aivottomana. 

Juuri sukulaismies on eroamassa tällaisesta liitosta ja sanoi, että eivät enää päiväkausiin puhuneet toisilleen mitään. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 12:41"]

Olen kolmikymppinen parisuhteessa elävä nainen ja nautin vapaasta ja mukavasta elämästäni, joka tuntuu paranevan vuosi vuodelta. Mikään vanhemmuudessa ei ole koskaan tuntunut minusta houkuttelevalta. Vieläkö kannattaa odottaa, että alan kaivata omia lapsia, vai voisinko jo hakeutua sterilisaatioon? En haluaisi käyttää enää hormonaalista ehkäisyä tai käydä läpi aborttia, joka olisi väistämättä seuraus vahinkoraskaudesta.

[/quote]  En minäkään ajatellut 30 v lapsia. Matkustelin paljon, oli poikaystäväkin mutta ei tuntunut siltä että haluisin hänen kanssa lapsen. Enkä ollut edes kiinnostunut lapsesta tuohon aikaan. Kunnes n 36-37 v alkoi biologinen kello tikittämään rajusti. Ei ollut miestäkään siinä vaiheessa. Mies löytyi n. 38 v ja heti tuntu siltä että tuon knassa hlauan naimisiin ja lapsen. Niin tapahtui mutta vasta 44 v sain terveen vauvan. Eikä ole kaduttanut. Sillon alkoi vasta oikea elämä. 

Ihmettelen aina, mistä vapaaehtoisesti lapsettomat löytävät syvällisen merkityksen elämälleen. Parisuhteesta, harrastuksista, matkustelusta? Olen kokenut noita kaikkia ja täytyy todeta, ettei kukaan mies, geokätköily tai Los Angelesin matkat vedä vertoja sille, että on oma rakas lapsi. Mutta joo, toiset ne tyytyy vähään ;)

Mary

Miehillä harvemmin on vauvakuumetta, joten heille sopii lapseton elämä. On vapaus omiin harrastuksiin, eikä vaimo kitise lapsenhoitovuoroista. Voi rauhassa keskittyä omiin tärkeisiin juttuihin, mutta kotona on pyykinpesijä, vakituista seksiä ja ruoka aina valmiina. Mutta ei muita häiriötekijöitä. Ymmärrän varsin hyvin, miksi miehet haluavat lapsettoman parisuhteen.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 13:45"]

jossain vaiheessa tuotakin mietin, mutta en sitten kuitenkaan halunnut tehdä mitään noin peruuttamatonta. Hyvä niin.

[/quote]

Eli ilmeisesti jonkinlainen ajatus oli taustalla, että ehkä haluatkin vielä lapsen? -ap