Egon kuolema, onko tuskallista?

Up

Ei egoni ole kuollut, mutta olen saanut kokea ja nähdä toisessa ihmisessä sen, että tilalle tulee tyhjyys, ennen kuin prosessissa pääsee eteenpäin. Tuskallista se on, mutta tuohon välitilaan ei saa jäädä, koska muuten kaikesta tulee turhaa ja samantekevää. Siksi minun mielestäni (en ole asiantuntija) se ego pitää pitää hengissä, mutta aisoissa. 

En usko, että egoa pystyy ikinä nitistää kokonaan. Omalla kohdallani reitti oli suhteellisen tuskaton, tuli jotenkin luonnostaan elää buddhalaisuuden ja stoalaisuuden oppien mukaan. 

Näen kyllä miksi se on hankalaa monelle mutta omalla kohdalla hyväksyin vain sen, että itselleen valehtelu ei johda ikinä mihinkään hyvään.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että egoa pystyy ikinä nitistää kokonaan. Omalla kohdallani reitti oli suhteellisen tuskaton, tuli jotenkin luonnostaan elää buddhalaisuuden ja stoalaisuuden oppien mukaan. 

Näen kyllä miksi se on hankalaa monelle mutta omalla kohdalla hyväksyin vain sen, että itselleen valehtelu ei johda ikinä mihinkään hyvään.

En minä ajattele, että ihminen yleisesti valehtelisi itselleen, vaan että hän ei vain näe. 

2

Vierailija kirjoitti:

Up

Down niinku sun syndroomas 

Joo Mulle egon kuolema tuli henkisen kasvun myötä. Ei millää joogaamalla. Tuskin sinäkään siihe pysty. Elämän aikana ollu jo vuosia tää prosessi johon jostain syystä joudyin. Vaikka yritin puolisen vuotta taistella vastaan alkuaikoina nii ei se auttanut. Pitkitti koko prosessia.Sielun mustia Öitä oli aina väliajoin ja kivuliasta se o kuin helvetissä olisi yksin. Kun joutuu vanhasta minästä luopuu. No se kestää aikansa. Välil on helpompia aikoja..mä oon kyl aika pitkällä. Rauha sisäl. 

Vierailija kirjoitti:

Joo Mulle egon kuolema tuli henkisen kasvun myötä. Ei millää joogaamalla. Tuskin sinäkään siihe pysty. Elämän aikana ollu jo vuosia tää prosessi johon jostain syystä joudyin. Vaikka yritin puolisen vuotta taistella vastaan alkuaikoina nii ei se auttanut. Pitkitti koko prosessia.Sielun mustia Öitä oli aina väliajoin ja kivuliasta se o kuin helvetissä olisi yksin. Kun joutuu vanhasta minästä luopuu. No se kestää aikansa. Välil on helpompia aikoja..mä oon kyl aika pitkällä. Rauha sisäl. 

Jokainen, joka asiaa pohtii, on jo pitkällä. 

Tulee mieleen se Serranon perheen jakso jossa miehet luulivat että egon kuolema tarkoittaa joukkoitsemurhaa ja kävivät sieppaamassa vaimonsa meditointileiriltä väkisin kotiin turvaan

Egon kuolema tarkoittaa sitä että havaitset sen ritilän todellisuuden edessä.

Platon kuvasi tätä luolavertauksessa, jossa ihmiset oli kahlittu luolaan ja näkivät varjoja luolan seinällä. Se oli heidän näkemys todellisuudesta. Samalla tavoin ego näyttää meille tietyn kulman todellisuudesta. 

Egon kuolema on tavallaan juuri sitä että tiedosat egon ja tiedät mitä se puuhailee. Oikein tarkkaan voi mennä, niin tiedät syyt miksi ja historian minkä takia se alkoi tehdä niin. Siksi sitä pitää seurata jatkuvasti. Se on meditaation korkein taso.

Skannata filtteriä ja tehdä laskelmia. Vain tällä tavon eläen tässä hetkessä voit vaikuttaa tulevaan. Silloin sulla on vapaa tahto. Egon tappaminen tai sen jatkuva valvominen tarkoittaa epäitsekästä toimintaa. Tulet tekemään tappiota taloudellisesti ja et toimi enää täysin loogisesti. Saatat joutua torjumaan hyviä työtarjouksia, koska työn vastaanottaminen tarkoittaisi, ettet enää voisi valvoa egoa ja sinusta tulisi taas eläin tai menisit automaatiolle ja mitä vain voisi sattua ja tulla elämääsi.

Egoa ei voi tappaa tai sitä ei voi päästä eroon, koska se on tärkeä asia ihmiselle. Ego on kuin psyykkinen sydän. Ilman sydäntä ei voi elää. Ilman sitä me seottaisin ja imeydyttäisi kaikkeuteen haitallisessa mielessä ja olemmehan jo, mutta emme tajua lilluvamme siinä liemessä. Ego on kumivene kaikkeuden valtameressä.

Höps, ei tule tapahtumaan. Jos joku niin väittää, niin sitten vasta onkin täynnä egoansa.

Ihmisluonto on ylpeä kuolemaansa saakka, nöyrinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että egoa pystyy ikinä nitistää kokonaan. Omalla kohdallani reitti oli suhteellisen tuskaton, tuli jotenkin luonnostaan elää buddhalaisuuden ja stoalaisuuden oppien mukaan. 

Näen kyllä miksi se on hankalaa monelle mutta omalla kohdalla hyväksyin vain sen, että itselleen valehtelu ei johda ikinä mihinkään hyvään.

En minä ajattele, että ihminen yleisesti valehtelisi itselleen, vaan että hän ei vain näe. 

2

Monet valehtelevat itselleen, vaikka toisaalta näkevätkin asian. Liian tuskallista niin defenssit puskee.

Vierailija kirjoitti:

Höps, ei tule tapahtumaan. Jos joku niin väittää, niin sitten vasta onkin täynnä egoansa.

Ihmisluonto on ylpeä kuolemaansa saakka, nöyrinkin. 

Epäilyttävää on juuri se virkkees sisältyvä ristiriita.

Kuka haluaa että ego kuolee? Ego itsekö? 

Vierailija kirjoitti:

Ei egoni ole kuollut, mutta olen saanut kokea ja nähdä toisessa ihmisessä sen, että tilalle tulee tyhjyys, ennen kuin prosessissa pääsee eteenpäin. Tuskallista se on, mutta tuohon välitilaan ei saa jäädä, koska muuten kaikesta tulee turhaa ja samantekevää. Siksi minun mielestäni (en ole asiantuntija) se ego pitää pitää hengissä, mutta aisoissa. 

Ego resetoitui ja alkoi rakentua uudestaan. Jos henkilö oli aikaisemmin mätä tai paatuneesti paha, hänellä on tässä vaiheessa mahdollisuus muuttua. Tekemättömäksi ei saa tehtyjä asioita, mutta perusta voi muuttua totaalisesti siitä millainen pohja ennen oli. Samalla tulee anteeksianto. 

Totuushan on että kaikki on yhdentekevää ja sattumanvaraista kaaosta. Ja sen ymmärtäen on juuri se merkitsee. 

Moni tässä tilanteessa voi riistää hengen itseltään tai tehdä mitä sattuu. Voi ulkoisesti seota pahastikin. Osa äkillisesti tämän kokiessa tekee todella suuria ja hätiköityjä muutoksia elämässään. Tyypillisiä tekoja on ottaa lopputili, myydä yritys, muuttaa pois ja ottaa ero tai kadota pois muualle "maailmaa parantamaan". Jossain vaiheessa kun asiat palautuu ja tasoittuu, niin voi huomata tehneensä aika äkillisiä ja outoja tekoja.

Joku voi säikähtää, kun kurkistaa siihen mitä kaikki oikeasti on. Kuten pitkään kotikissana ollut kissa kurkistaa ulos kadulle missä autoja vilistelee. Menee kuoreensa tai tiukasti egon taakse suojaan. Sitä vartenhan se on meillä, myös sosiaalisena suojana. 

Ei kaikkien ole tarkoitus nähdä toiselle puolelle, koska se ei ole ihmislajin päällimäisin tarkoitus. Meillä on vain jostain syystä jäänyt mahdollisuus nähdä totuuteen aina vanhoille päiville asti. Eikä totuus ole salaisuus. Suurin salaisuus on meidän naaman edessä ja niin selvästi näkyvllä, ettei sitä tajua karkkikaupan Jukkakaan.

Joten herää ja ole yhtä leija kuin minä ja karkkikaupan Jukka on.

Ei egon tarvitse eikä kuulukaan kuolla. Eri asia on se, identifioituuko siihen egoon vai sen takana olevaan rauhaan, hiljaisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen kaiken kanssa.

Egoni kuoli taikasienien avulla. Se oli samaan aikaan tuskallista ja vapauttavaa. 

Sitä ei pysty tappamaan elävältä ihmiseltä. Olette hupsuja.

Kehittyä voi henkisesti ja kasvaa ulos itsekkyydestä. Se on tuskallista. Sattuu ja itkettää, mutta se kannattaa.

Terve ego on parempi kuin itsekäs ego. Mutta ei tarvitse olla kynnysmattona. Joillakin ego-ongelma on ollut pienempi, eli ei ole tarvinnut kuin tiedostaa ja edelleen tarkistaa, aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Up

Down niinku sun syndroomas 

DOWN DOWN

NIINKUIN SIINÄ LAULUSSA.

Sinusta tulee kummitus.

Eli iso ego on huono?