Te jotka nukutte puolisonne kanssa eri huoneissa, onko kummallakin kunnon makkari?
Vai nukkuuko toinen sohvalla, työhuoneessa patjalla, vai miten?
Joudutteko selittelemään järjestelyä ulkopuolosille?
Kommentit (116)
Molemmilla on makkarit. Ei ole tullut mieleenikään kenellekään selitellä enkä usko ketään edes kiinnostavan nukkumisjärjestelymme.
Lapsena ärsytti kun äiti pakeni kuorsaavaa isää talon toisella puolella olevaan vierashuoneeseen. Ja minä sitten herkkäunisena jouduin kuuntelemaan isän kuorsausta, joka kuului seinän läpi ihan kunnolla.
Nyt kun olen päässyt kuorsaajasta ja erihuoneissa nukkumisesta eroon, seuraava mies ei saa olla kuorsaaja
Omat makkarit sekä kotona että mökillä. Näin menty jo 45 vuotta. Herkkäunisia ja ajoittain kovia kuorsaamaan olemme molemmat. Olemme selittäneet kaikille, joita kiinnostaa, että nukumme näin. Pusuttelemme päivisin, emme unessa. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen toinen muutti koliikkivauvan vuoksi omaan makkariin ja huomasimme sen olevan loistoratkaisu meille. Edes vierailulla emme nuku samassa huoneessa.
Miten toimitte lomalla hotellissa? Molemmille omat huoneet?
Miksei sitä kuorsaamista voi hoitaa pois? Tuohan on ihan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei sitä kuorsaamista voi hoitaa pois? Tuohan on ihan henkistä väkivaltaa.
Lukemalla koko ketjun voi havaita, että monikin on sitä yrittänyt ilman toivottua tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitte lomalla hotellissa? Molemmille omat huoneet?
Hotellissa käymme todella harvoin, viimeksi oli lemmenloma ja silloin olimme koko ajan samassa sängyssä. Kyllä sen kestää, jos on muuta tekemistä, nukkua ei voi.
Kerran yövyimme remontin vuoksi yksiössä, eikä kukaan nukkunut kolmeen yöhön, meillä oli teinikin silloin mukana, hänkin on herkkäuninen.
Vierailija kirjoitti:
Tuli muuten mieleen, etten tiedä yhtään tapausta, jossa mies kärsii vaimon kuorsaamisesta...
Me kuorsataan molemmat ja häiritään toistemme nukkumista, lisäksi mies on yökukkuja ja minä aamuvirkku. Nukutaan vuorotellen toinen makkarissa ja toinen työ/vierashuoneessa jossa on kyllä ihan kunnon sänky. Voin hyvin kuvitella että kun esikoinen muuttaa omilleen, tehdään hänen huoneestaan mulle tai miehelle makkari ja esikoinen sitten kotona käydessään nukkuu vierashuoneessa.
Kummalakin oma makuuhuone ja sänky. Näin ollut jo 8 ja puoli vuotta, kahdessa asunnossa.
Ex-mies kuorsasi niin kovaa, etten pystynyt nukkumaan. Nukuimme eri huoneissa, mutta miehen mielestä niin ei kuulu tehdä parisuhteessa. Minun olisi pitänyt vaan kestää jatkuva univaje. Se oli yksi syy eroon.
Eipä siinä mitään, käytetyt, tylsät ja rikkinäiset lelut laitetaan kierrätykseen💁
Minulle uni on tärkeämpi kuin yhdenkään miehen mielipiteet.
Mies kuorsaa. Nukun olohuoneessa parisängyssämme. Mies nukkuu omassa huoneessaan omassa sängyssään. Toisinaan lapset kömpivät yöllä viereeni isoon sänkyyn. Alkuun mies luuli, että erikseen nukkuminen on parisuhteen loppu. Jossain vaiheessa äänitin hänen kuorsaustaan ja soitin aamulla nauhan hänelle. Pikku hiljaa mies soputui siihen, että parisuhdetta ei määrittellä sillä, missä sängyissä nukumme. Ei hänkään lopulta halunnut kanssani nukkua, koska otin oikeudekseni töniä häntä eri asentoon aina, kun heräsin kuorsaukseen.
Kyllä. Molemmissa makuuhuoneissa parisängyt. Tämä järjestely takaamolemmille hyvät yöunet. Itse lisäksi haluan että koirat nukkuu sängyssä, mies ei. 17v yhdessä.
Molemmilla parisängyt makkareissa.
Molemmilla ihan kunnon sängyt. Toinen huone on miehen lapsen huone johon hän menee silloin kun lapsi ei ole meillä. Jos lapsi on meillä, mies menee sohvalle. Jos mies ei kuorsaa, tai minä en herää siihen yöllä, niin nukumme samassa sängyssä koko yön. Yleensä herään yöllä, ja jos mies kuorsaa niin etten saa nukuttua enää niin herätän hänet ja hän menee toiseen huoneeseen.
Jos olisimme hotellissa tai jossain, niin hän menisi kuorsatessaan sitten vaikka petarin kanssa vessaan.
Meillä se poistuu sängystä joka häiritsee toista. Miehen ei tarvisi laihtua kuin 10kg, niin kuorsaus loppuisi, mutta hähne mieluummin vekslailee huonetta keskellä yötä. Oma on päätöksensä.
Olen avoimesti kateellinen. Olisipa minunkin mieheni viikot poissa. Ja vaikka viikonloputkin! ;o)