Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut jäävät leskiksi eivätkä mene uusiin naimisiin?
29.08.2014 |
Entinen mieheni kuoli kun olin 32v. Löysin uuden miehen netistä ennen entisen mieheni kuolemaa (tekstailtii ja soiteltiin uuden kanssa) seksiä ei ollut ennen entisen mieheni kuolemaa. Nopeasti muutin uuden mieheni kanssa yhteen. Joidenkin sukulaisten mielestä olisi pitänyt jäädä leskeksi lopun iäksi eikä olisi saanut uutta perhettä perustaa. Miksi jotkut jäävät leskiksi loppu elämän ajaksi?
Kommentit (28)
Kyllä leskeneläkettä saa vaikkei lapsia olisikaan jos on ollut avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:05"]
Ootko läheisriippuvainen, ap?
[/quote]
En ole.
[/quote]
Mutta piti varmistaa, että on uusi mies ennen kuin edellinen oli edes kuollut.
[/quote]
Rakastuin uuteen mieheen.
[/quote]
Silloin kun se edellinen mies oli vielä elossa. Petit siis miestäsi, vaikka seksiä ei olisikaan ollut.
Kyllähän tuo aika tunteettomalta toiminnalta vaikuttaa.
[/quote]
Minä en koskaan rakastanut ensimmäistä miestäni eikä hän minua. Meillä oli muut syyt miksi olimme yhdessä ja naimisissa ja en saanut leskeneläkettä enkä perinyt mitään koska häneltä ei mitään jäänyt vaan syyt olivat täysin muut.
[/quote]
Sinun sitten lienee mahdotonta käsittää, että jotkut meistä menevät naimisiin vain ja ainoastaan siksi, että rakastamme kumppaneitamme?
Minulle ei tullut mieleenikään lähteä etsimään uutta kumppania kun mieheni sai syöpädiagnoosin. Pysyin hänen vierellään loppuun asti. Miehen kuolemasta on nyt kaksi vuotta aikaa, enkä vieläkään voi kuvitella seurustelevani jonkun toisen kanssa. Vihkisormustakin pidän vielä.
Kuolemasta olen päässyt yli, mutta rakkauttamme en ole voinut unohtaa. En usko, että tapaan enää ketään toista, jota rakastaisin niin paljon kun miesvainajaani rakastan.
Ei muuten saa leskeneläkettä ilman yhteistä lasta, jos on alle 50 -vuotias.
Itse olen uusissa naimisissa oleva leski. Moni tuntuu jäävän suruun kiinni, tarraa siihen eikä uskalla mennä elämässä eteenpäin. Juuri leskeytyneellä luottamus siihen, että voisi löytää jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin on kutakuinkin nolla. Moni ei uskalla testata asiaa myöhemminkään. Ja uuden miehen kohtasin säädyllisesti vuosi miehen kuoleman jälkeen, niin kuin sillä jotain väliä oikeasti olisi.
Moni on naimisissa muista syistä kuin rakkaudesta. Esim taloudellinen tilanne. Totta kai on helpotus, kun sellainen mies kuolee. Ei tarvitse erota ja heti voi ottaa vaikka rakastajansa puolisoksi tai ehkä heti etsiä uuden.
Suurin osa pareista ei todellakaan rakasta toisiaan. Ovat vain tyytyväisiä, kun luonto korjasi pois.
Kamalaa - onneksi en tunne ihmisiä, jotka ajattelisivat noin.
Olen naimisissa suuren rakkauteni kanssa, vietimme juuri 40-vuotis hääpäivää. En voisi kuvitella rinnalleni ketään muuta, jos puolisoni menehtyisi ennen minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh, etkö sä ap oo tästä täällä aikaisemminkin kirjoitellut? Että se sun eka mies oli sairas, eikä teillä varsinaista parisuhdetta enää ollut? Ja sitte kun mies kuoli niin muutit sen uuden luo? Pitikö tuosta nyt taas uusi ketju tehdä.
Minä en usko, että "jaksaisin" etsiä uutta miestä. Nytkin elämä pyörii ympyrää työ-koti-päiväkoti-kauppa eikä siinä ketään tapaa niin miten se leskenä ollessa sen laajempi ympyrä olisi.
Mihinköhän tämä ap:n eka mies kuoli? Kolmiodraaman seurauksenako...