Lue keskustelun säännöt.
Köyhät/työttömät/syrjäytyneet, mitä oikein haluatte?
29.08.2014 |
Te, jotka koette itsenne köyhiksi, mitä muutosta haluatte? Verojenalennusta? Tuntuuko teistä, että teitä riistetään?
Te, jotka olette työttömiä, miten mielestänne teidän ja muiden samassa tilanteessa olevien asemaa pitäisi parantaa?
Te syrjäytyneet/syrjäytyneiden lähipiiri, mitä valtio voisi tehdä syrjäytymisen hoitamiseksi ja ehkäisemiseksi? Missä vaiheessa?
Missä menee valtion tuen ja yksilön vastuun raja? Mitä konkreettisia parannuksia haluaisit?
Kysyn siksi, että täällä saa usein lukea kommentteja tyyliin "työttömät jätetään tyhjän päälle", "eliitti vie kansan rahat" ja "toimeentulotuki ei riitä kaiken ostoon." Millainen Suomi olisi mielestänne oikeudenmukainen?
Kommentit (157)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:33"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:46"]
[/quote]
Mä olen töissä, mutta ei mulla ole työpaikan sosiaalista verkostoa. Ihmissuhteet on pitänyt hankkia ihan vapaa-ajalla. Tekemistä on, mutta en koe työtäni mitenkään erityisen mielekkääksi enkä varsinkaan tärkeäksi. Jos mun ei tarvitsisi käydä töissä, tekisin jotain oikeasti merkityksellistä eli vapaaehtoistyönä avustaisin eläinsuojeluyhdistystä, kävisin lukemassa sanomalehtiä palvelutalojen vanhuksille, voisin käydä siivoamassa masentuneen kodin, laittamassa lapsiperheelle viikon ruuat pakkaseen jne. Ehkä sitten eläkkeellä...tosin eläkeikääkin nostetaan niin, että tuskinpa silloin on enää sellaisessa kunnossa, että mitään hyödyllistä pystyisi tekemään.
[/quote]
Mistä niin päättelet että työttömät eivät tee tuollaisia asioita? Monila on esim. omat vanhemmat joita käyvät auttamassa, tai omat pienet lapset hoidettavana.
[/quote]
Kommenttini oli kirjoittajalle 91 ja hän ainakin itse sanoi kaipaavansa työttömänä mielekästä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:33"]
Haluan kokopäivätyön, en osa-aikaista tai määräaikaista. Haluan inhimilliset työolot ja -ajat. Ja kohtuullisen palkan.
Olen 45-vuotias, enkä ole saanut työnantajaltani osaamistani ylläpitävää koulutusta 15 vuoteen.
Työnantajani riistää ja nauraa päin naamaa, kun valitan epäoikeudenmukaisuudesta, mm. kaikki lait ylittävistä ylityötunneista. Ylityötunnit saan tunti tunnista takaisin. Jos ehdin niitä pitää, en koskaan lasten loma-aikoina, kesää lukuunottamatta.
Lisäksi työpaikallamme ihmiset ovat eriarvoisia, duunarit joutuu tekemään enemmän ja pidempää päivää, johtajataso palaveeraa vaan ja käy lounailla ja päivällisillä. Palkankorotusta en ole koskaan saanut. Ja tiedän lähteväni seuraavissa yyteissä kortistoon. Joudun tällä hetkellä kouluttamaan ylempiäni hommiini.
[/quote]
Jos firmassa tapahtuu laittomuuksia tai asiattomuuksia niin viranomaisten pitää puuttua siihen. Antaisitko naapurisi varastaa sinulta ja sitten vain valittaisit täällä? Ei sellaista pidä sietää.
Ei millään pahalla mutta...jos se johtaminen olisi niin helppoa niin mikset itse alkaisi siihen? Ihan oikeasti, ne johtajat ei vaan kittaa kahvia ja naureskele teille. Muuten ne ei olis nykypäivänä kauaa johtajia. Se ettei ne fyysisesti nostele esineita paikasta a paikkaan b ei tarkoita sitä, ettei ne tekisi töitä. Isoilla pomoilla/omistajilla ei ole edes työaikoja, nehän on ikäänkuin koko ajan töissä ja pitää olla aina tavoitettavissa.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:33"]
Haluan kokopäivätyön, en osa-aikaista tai määräaikaista. Haluan inhimilliset työolot ja -ajat. Ja kohtuullisen palkan.
Olen 45-vuotias, enkä ole saanut työnantajaltani osaamistani ylläpitävää koulutusta 15 vuoteen.
Työnantajani riistää ja nauraa päin naamaa, kun valitan epäoikeudenmukaisuudesta, mm. kaikki lait ylittävistä ylityötunneista. Ylityötunnit saan tunti tunnista takaisin. Jos ehdin niitä pitää, en koskaan lasten loma-aikoina, kesää lukuunottamatta.
Lisäksi työpaikallamme ihmiset ovat eriarvoisia, duunarit joutuu tekemään enemmän ja pidempää päivää, johtajataso palaveeraa vaan ja käy lounailla ja päivällisillä. Palkankorotusta en ole koskaan saanut. Ja tiedän lähteväni seuraavissa yyteissä kortistoon. Joudun tällä hetkellä kouluttamaan ylempiäni hommiini.
[/quote]
Jos firmassa tapahtuu laittomuuksia tai asiattomuuksia niin viranomaisten pitää puuttua siihen. Antaisitko naapurisi varastaa sinulta ja sitten vain valittaisit täällä? Ei sellaista pidä sietää.
Ei millään pahalla mutta...jos se johtaminen olisi niin helppoa niin mikset itse alkaisi siihen? Ihan oikeasti, ne johtajat ei vaan kittaa kahvia ja naureskele teille. Muuten ne ei olis nykypäivänä kauaa johtajia. Se ettei ne fyysisesti nostele esineita paikasta a paikkaan b ei tarkoita sitä, ettei ne tekisi töitä. Isoilla pomoilla/omistajilla ei ole edes työaikoja, nehän on ikäänkuin koko ajan töissä ja pitää olla aina tavoitettavissa.
[/quote]
Satuitko huomaamaan, että koulutan johtajia omiin hommiini tällä hetkellä? Eikä työni ole fyysistä laatikoitten siirtelyä. Johtaminen ei todella ole narsistisillakaan luonteilla helppoa. Saati firman pitäminen pystyssä noin huonolla johtamisella.
En syytä palaveerauksesta ja peukaloiden pyörittämisestä syyttä, tietty se ajatustyö on kovin vaativaa ja voi näyttää ihan vain siltä peukaloiden pyöritykseltä.
Laittomuuksista itkeminen on turhaa, jos haluan pitää paikkani. Minulle myös suoraan esimies sanoo, että tiedät alan työllisyystilanteen, voit tietty lähteä tyhjän päälle tai tehdä, niinkuin määrätään ja pitää vielä työpaikkasi. Tähän asti olen tehnyt ja pitänyt. Tiedän, että paikalleni on jonossa tulijoita. Ja muita venyjiä.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:46"]
Toimeentulo on oleellista, ei korkea palkka. Työttömänä kaipaan palkan lisäksi mielekästä tekemistä ja työpaikan sosiaalista verkostoa. Olisi hienoa tuntea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi, eikä pelkäksi riippakiveksi.
[/quote]
Mä olen töissä, mutta ei mulla ole työpaikan sosiaalista verkostoa. Ihmissuhteet on pitänyt hankkia ihan vapaa-ajalla. Tekemistä on, mutta en koe työtäni mitenkään erityisen mielekkääksi enkä varsinkaan tärkeäksi. Jos mun ei tarvitsisi käydä töissä, tekisin jotain oikeasti merkityksellistä eli vapaaehtoistyönä avustaisin eläinsuojeluyhdistystä, kävisin lukemassa sanomalehtiä palvelutalojen vanhuksille, voisin käydä siivoamassa masentuneen kodin, laittamassa lapsiperheelle viikon ruuat pakkaseen jne. Ehkä sitten eläkkeellä...tosin eläkeikääkin nostetaan niin, että tuskinpa silloin on enää sellaisessa kunnossa, että mitään hyödyllistä pystyisi tekemään.
[/quote]
Vapaaehtoistyöstä ei saa jäädä kiinni, tai menettää tuen.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:33"]
Haluan kokopäivätyön, en osa-aikaista tai määräaikaista. Haluan inhimilliset työolot ja -ajat. Ja kohtuullisen palkan.
Olen 45-vuotias, enkä ole saanut työnantajaltani osaamistani ylläpitävää koulutusta 15 vuoteen.
Työnantajani riistää ja nauraa päin naamaa, kun valitan epäoikeudenmukaisuudesta, mm. kaikki lait ylittävistä ylityötunneista. Ylityötunnit saan tunti tunnista takaisin. Jos ehdin niitä pitää, en koskaan lasten loma-aikoina, kesää lukuunottamatta.
Lisäksi työpaikallamme ihmiset ovat eriarvoisia, duunarit joutuu tekemään enemmän ja pidempää päivää, johtajataso palaveeraa vaan ja käy lounailla ja päivällisillä. Palkankorotusta en ole koskaan saanut. Ja tiedän lähteväni seuraavissa yyteissä kortistoon. Joudun tällä hetkellä kouluttamaan ylempiäni hommiini.
[/quote]
Jos firmassa tapahtuu laittomuuksia tai asiattomuuksia niin viranomaisten pitää puuttua siihen. Antaisitko naapurisi varastaa sinulta ja sitten vain valittaisit täällä? Ei sellaista pidä sietää.
Ei millään pahalla mutta...jos se johtaminen olisi niin helppoa niin mikset itse alkaisi siihen? Ihan oikeasti, ne johtajat ei vaan kittaa kahvia ja naureskele teille. Muuten ne ei olis nykypäivänä kauaa johtajia. Se ettei ne fyysisesti nostele esineita paikasta a paikkaan b ei tarkoita sitä, ettei ne tekisi töitä. Isoilla pomoilla/omistajilla ei ole edes työaikoja, nehän on ikäänkuin koko ajan töissä ja pitää olla aina tavoitettavissa.
[/quote]
Satuitko huomaamaan, että koulutan johtajia omiin hommiini tällä hetkellä? Eikä työni ole fyysistä laatikoitten siirtelyä. Johtaminen ei todella ole narsistisillakaan luonteilla helppoa. Saati firman pitäminen pystyssä noin huonolla johtamisella.
En syytä palaveerauksesta ja peukaloiden pyörittämisestä syyttä, tietty se ajatustyö on kovin vaativaa ja voi näyttää ihan vain siltä peukaloiden pyöritykseltä.
Laittomuuksista itkeminen on turhaa, jos haluan pitää paikkani. Minulle myös suoraan esimies sanoo, että tiedät alan työllisyystilanteen, voit tietty lähteä tyhjän päälle tai tehdä, niinkuin määrätään ja pitää vielä työpaikkasi. Tähän asti olen tehnyt ja pitänyt. Tiedän, että paikalleni on jonossa tulijoita. Ja muita venyjiä.
[/quote]
Sittenhän voit syyttää itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:33"]
Haluan kokopäivätyön, en osa-aikaista tai määräaikaista. Haluan inhimilliset työolot ja -ajat. Ja kohtuullisen palkan.
Olen 45-vuotias, enkä ole saanut työnantajaltani osaamistani ylläpitävää koulutusta 15 vuoteen.
Työnantajani riistää ja nauraa päin naamaa, kun valitan epäoikeudenmukaisuudesta, mm. kaikki lait ylittävistä ylityötunneista. Ylityötunnit saan tunti tunnista takaisin. Jos ehdin niitä pitää, en koskaan lasten loma-aikoina, kesää lukuunottamatta.
Lisäksi työpaikallamme ihmiset ovat eriarvoisia, duunarit joutuu tekemään enemmän ja pidempää päivää, johtajataso palaveeraa vaan ja käy lounailla ja päivällisillä. Palkankorotusta en ole koskaan saanut. Ja tiedän lähteväni seuraavissa yyteissä kortistoon. Joudun tällä hetkellä kouluttamaan ylempiäni hommiini.
[/quote]
Jos firmassa tapahtuu laittomuuksia tai asiattomuuksia niin viranomaisten pitää puuttua siihen. Antaisitko naapurisi varastaa sinulta ja sitten vain valittaisit täällä? Ei sellaista pidä sietää.
Ei millään pahalla mutta...jos se johtaminen olisi niin helppoa niin mikset itse alkaisi siihen? Ihan oikeasti, ne johtajat ei vaan kittaa kahvia ja naureskele teille. Muuten ne ei olis nykypäivänä kauaa johtajia. Se ettei ne fyysisesti nostele esineita paikasta a paikkaan b ei tarkoita sitä, ettei ne tekisi töitä. Isoilla pomoilla/omistajilla ei ole edes työaikoja, nehän on ikäänkuin koko ajan töissä ja pitää olla aina tavoitettavissa.
[/quote]
Satuitko huomaamaan, että koulutan johtajia omiin hommiini tällä hetkellä? Eikä työni ole fyysistä laatikoitten siirtelyä. Johtaminen ei todella ole narsistisillakaan luonteilla helppoa. Saati firman pitäminen pystyssä noin huonolla johtamisella.
En syytä palaveerauksesta ja peukaloiden pyörittämisestä syyttä, tietty se ajatustyö on kovin vaativaa ja voi näyttää ihan vain siltä peukaloiden pyöritykseltä.
Laittomuuksista itkeminen on turhaa, jos haluan pitää paikkani. Minulle myös suoraan esimies sanoo, että tiedät alan työllisyystilanteen, voit tietty lähteä tyhjän päälle tai tehdä, niinkuin määrätään ja pitää vielä työpaikkasi. Tähän asti olen tehnyt ja pitänyt. Tiedän, että paikalleni on jonossa tulijoita. Ja muita venyjiä.
[/quote]
Sittenhän voit syyttää itseäsi.
[/quote]
Aivan. Minulla on työpaikka. Vältän syrjäytymiseni nipinnapin työnantajan riistettävänä.
Mutta napinani johtaa lopulta irtisanomiseen, siitäkin voin syyttää itseäni. Tietysti. Mitään merkitystä luottamusmiehillä, liitoilla, työkavereilla, johdolla. Kaikki me ollaan samassa jamassa ja tehdään mahdottomia ratkaisuja nykypäivän työelämässä. Vain välttääksemme syrjäytymisen.
Ja nykypäivänä joka paikasta lähtee johtajat viimeisinä. Ja tuottavaa toimintaahan harvoin pyöritetään pelkillä johtajilla.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:46"]
Toimeentulo on oleellista, ei korkea palkka. Työttömänä kaipaan palkan lisäksi mielekästä tekemistä ja työpaikan sosiaalista verkostoa. Olisi hienoa tuntea itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi, eikä pelkäksi riippakiveksi.
[/quote]
Mä olen töissä, mutta ei mulla ole työpaikan sosiaalista verkostoa. Ihmissuhteet on pitänyt hankkia ihan vapaa-ajalla. Tekemistä on, mutta en koe työtäni mitenkään erityisen mielekkääksi enkä varsinkaan tärkeäksi. Jos mun ei tarvitsisi käydä töissä, tekisin jotain oikeasti merkityksellistä eli vapaaehtoistyönä avustaisin eläinsuojeluyhdistystä, kävisin lukemassa sanomalehtiä palvelutalojen vanhuksille, voisin käydä siivoamassa masentuneen kodin, laittamassa lapsiperheelle viikon ruuat pakkaseen jne. Ehkä sitten eläkkeellä...tosin eläkeikääkin nostetaan niin, että tuskinpa silloin on enää sellaisessa kunnossa, että mitään hyödyllistä pystyisi tekemään.
[/quote]
Vapaaehtoistyöstä ei saa jäädä kiinni, tai menettää tuen.
[/quote]
Tämä on muuten ihan tosi! Kysykää suoraan TE-toimistosta, te ketkä epäilette väitteen todenperäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap
Haluan että Suomessa voi elää palkallaan. Olen perhepäivähoitaja, bruttopalkkani on kaikkine lisineen 1700e kuukaudessa. Teen töitä 40 tuntia viikossa. Mieheni on pienipalkkainen, joudun olemaan todella kekseliäs jotta saan rahani riittämään. Vielä en ole katkera, mutta ei kaukaa hae. Pidän työstäni, olen siinä hyvä, mutta ei tällä palkalla elä.
Suoli on luisussa ja pahasti. 10 vuotta ja tilanne on katastrofaalinen. Olen alkanut jo varautua. Nyt myyn kaikkea mahdollista omaisuutta pois millä on vielä arvoa. Kohta meitä myyjiä on enemmän kuin ostajia.
Toivon kohtuuhintaista energiaa, vettä, kiinteistöveroa ja ruokaa. Sairaanhoitoon olen tyytyväinen, mutta polimaksujen takia on omat hoitoni tällä hetkellä jäissä. Matkakulujen ja polimaksujen jälkeen ei meillä syötäisi muuta kuin kaurapuuroa. Onneksi ei ole vakava sairaus.
Haluan valaistua ja päästä materiaalisuuden ja yhteiskunnan oravanpyörästä. Selviän ilman yhteiskunnan rahoja kiitos vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäminen helpommaksi ja vapaaehtois toiminnan tukeminen. Suomessa ei saa tehdä mitään.
Suoli on todellakin luisussa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän meillä kellään olisi töitä, jos kaikki tekisi vain vapaaehtoista ilmaistyötä!
Mies on opiskelijastatuksella mutta työkkärin määritelmien mukaan opinnot ovat keskeytyneet. Mä käyn töissä ja opiskelen (oparia vaille valmis), en nosta tukia tulorajojen vuoksi ja palkka on aivan perseestä (ei omaa alaa). Rahaa jää verojen ja vuokran jälkeen käteen 500 euroa, yhteensä, kahdelle hengelle. Voitaisiin siis hakea toimeentulotukea mutta opiskelijastatus vaikeuttaa. Lasketaan nostamattomia lainoja tuloiksi ja blaablaa vaikka toisen opiskelut on virallisesti katkolla ja mulla on se duuni.
Toivoisin selkeämpää systeemiä! Tiiän että voitaisiin jollain tapaa säätää se tt-tuki myös, mut ollaan kai laiskoja kun ei jakseta säätää. Jonkunlainen perustulo helpottais tällaista tilannetta, monen muun kohdalla myös. En yhtään ihmettele tilastoja joiden mukaan aika iso toimeentulotukeen oikeutetuista ei sitä nosta, me pärjäillään ja toivotaan että mies sais ees jotain hanttihommia.
Eli konkreettisesti: onko tästä kaikesta pakko tehdä näin vaikeaa, perustulo kaikille statuksesta huolimatta ja that's it. Moni ei todellakaan ole missään vakkariduunissa jne., turha rakentaa koko järjestelmää 70-luvun työmarkkinoiden ja systeemin pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:11"]
Olin työtön, vaikkakaan en syrjäytynyt tai köyhä. Halusin töitä ja optimaaliset mahdollisuudet niitä itse etsiä. Eli esim. mahdollisuuden kouluttaa itseäni, ottaa vastaan pieniäkin työprojekteja, tehdä vapaaehtoistyötä ehkä jopa kokeilla yrittämistä ja olla aktiivinen omasta halustani ja pyrkiä parantamaan työllistymismahdollisuuksiani, ilman, että tarvitsee pelätä taloudellisia ongelmia työttömyyskorvausten eväämisen muodossa. Toivon, ettei tarvitsisi anella lupaa työkkäriltä näihin tai miettiä, ettei kompastu byrokratiassa, vaan se nähtäisiin positiivisena asiana, että on aktiivinen ilman. Ihana olla nyt äitiyslomalla, kun saa rauhassa yrittää kehittyä, että tarvitsee miettiä onko se jonkun pykälän mukaan asia joka vie leivän perheen suusta.
[/quote]
Tuli tästä mieleen, äitini on yläkoulun rehtori ja hänellä on suuria vaikeuksia löytää päteviä lyhytaikaisia sijaisia: ne, jotka ovat työttömiä menettävät toimeentulotukensa jos tulevat vain pariksi päiväksi töihin. Ymmärtäähän sen, että pakko ottaa tuet mielummin kuin työt, jos pitäisi parin päivän palkalla kestää koko loppukuu :(
[/quote]
Etsitäänkö rehtorille sijaista sossun luukulta?
[/quote]
Hyvänen aika, rehtori palkkaa sijaiset opettajille!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:56"]
Vastaan omasta puolestani. Olen hakenut ja halunnut kokoaikaista vakituista työpaikkaa noin 12 vuotta. Olen hakenut ja hakenut apinan raivolla aika ajoin ja epätoivoisesti. No, en ole saanut. Nyt olen sitten lopulta luovuttanut ja sopeutunut tilanteeseeni, että elän noin 500 eurolla kuukaudessa. Mitä minä toivon siis juuri nyt? No sitä, että annatte minun olla rauhassa! En halua enää töitä, en aktivointeja en yhtään mitään. Haluan elää rauhassa sen lopun ajan mitä elän, ehkä kuolen nuorena kun ei ole ollut rahaa huolehtia terveydestä. Kiitos.
[/quote]
Vika lienee siinä, että vakituisia töitä ei taida enää olla olemassakaan.
Minä otin vastaan kokopäivätyön, määräaikaisen 2 kk ajalle. Sopimus jatkui ja nyt olen ollut töissä pari vuotta koko ajan, määräaikaisilla sopimuksilla tosin. Mutta töissä. Kokopäiväisesti.
Haluisin eläkkeelle, riittäis ihan minimi eläke.
Minä olen työtön ja toivoisin, että valtio huolehtisi omalta osaltaan Suomen kilpailukyvystä. Palkat ovat täällä korkeat ja ostovoima on kuitenkin huono. Kevyemmällä julkisella sektorilla voisi veroaste olla alempana ja ostovoima olisi parempi pienemmälläkin palkalla. Tolkuton verokiila estää palvelujen ostamista. Suomalaisilla ei ole varaa käydä ravintolassa syömässä, palkata kotiin siivoojaa tai lastenhoitajaa, käydä hierojalla tai kampaajalla, käyttää personal traneriä tai kirjanpitäjän palveluita henkilökohtaisessa taloudenhoidossa. Työn kalleuden vuoksi Suomessa valmistetut tuotteet eivät ole kilpailukykyisiä ja samasta syystä meillä on alikehittynyt palvelusektori. Julkinen sektori imee kansakunnan talouden kuiviin. Tähän toivoisin muutosta.
Toivoisin, että yritykset maksaisivat veronsa Suomeen eikä veroparatiiseihin. Yritykset voisivat investoida Suomeen eikä orja/alipalkatuilla työläisillä kilpaileviin kehitysmaihin. Työttämät saisivat työtä. Kaikki ylimääräinen byrokratia työllistämisen ympärillä pitäisi saada minimiin. Koulutusjärjestelmä pitäisi saada uusiksi työttömien osalta eli kaikki halukkaat työttömät saisi mennä siihen koulutukseen mihin pääsevät ja haluavat. Köyhimmille lapsiperheille pitäisi saada elämänhallinnan kursseja pakollisiksi ennen sossukierteeseen ajautumista. Tässä näin alkuun.
Ainakin terveydenhoitoon voisi pistää vähän enemmän verorahoja, eikä poliitikkojen palkkapussiin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 13:14"]
ja mitä helvettiä, tavataanko muka ystäviä vain ravintolassa. Ei me eletä missään amerikkalaisen elokuvan kulisseissa. Sitäpaitsi ravintolaruuan hintalaatusuhde on surkea Suomessa, ei siellä syö rikkaatkaan.
[/quote]
Alapeukuttajat pelkää toivoa. He pelkäävät uskoa, että jotain voi tapahtua jos uskoo riittävästi itseensä ja tekee sen eteen töitä. He pelkäävät epäonnistumista, pelkäävät ettei elämä ole aina yhtä juhlaa. Pelätään valmiiksi kaikkea sitä, mitä voi tapahtua. Pelätään, että voidaan onnistua.
Ihmiset rakkaat, lakatkaa murehtimasta ja alkakaa elää! Itse olen kahden aikuisen lapsen äiti. Olen syntynyt 1958. Olen koulutukseltani laitoshoitaja, sain lapset -81 ja -85. Tein laitoshoitajan töitä ennen lapsia, ja muutaman vuoden äitisloman jälkeen, kunnes mieheni perusti oman yrityksen. Yrityksemme kaatui 90-luvun lamassa. Jouduimme velkasaneeraukseen, menetimme kaiken, omakotitalon, autot yms. Se oli helvettiä! 90-luvulla työttömyys oli pahmillaan. Raha ja työt oli tiukassa. Emme silti mieheni kanssa luovuttaneet. Syksyisin keräsimme marjoja ja sieniä myytäväksi torille, teimme käsitöitä ja myimme niitä. Ostimme kaiken käytettynä. Yritimme säästää kaikesta mistä voimme. Teimme hanttihommia tutuilla ja tuntemattomille (esim pihan haravointia yms). Teimme kaikkea mistä vaan saa rahaa! Opiskelin itselleni uuden ammatin 2002, valmistuin lähihoitajaksi. Monen mutkan ja harjottelun kautta sain kunnalta vakituisen työpaikan. Työpaikan saantiin vaikutti tuntemani ihmiset, nämä samaiset ihmiset joille olin kerännyt joskus marjoja, neulonut sukkia jne. Ihmisiä joita en tuntenut tai olisi tutustunut ilman työpaikan menettämistä. Minulla kävi tuuri! Minut tunnettiin, ja minua arvostettiin ihmisenä. Työmoraaliani arvostettiin. Moni ei halua tehdä "ilmaista työtä" mutta ei ymmärrä sitä, mitä siitä voi seurata. Kenet sieltä voit tavata, miten jotkut asiat voi muutaa merkittävästi elämäsi. Jos ei koskaan yritä, ei voi onnistua.
Vaikka mitäpä tällänen paskaduunari elämästä tietää. Mutta sen ainakin tiedän, että saan korkeamapaa eläkettä, kun jään eläkeelle.. Kuin ihmiset, jotka pelkää epäonnistumista.