Köyhät/työttömät/syrjäytyneet, mitä oikein haluatte?

Numero 4 jatkaa ja vastaa:

Ruoka on kallistunut paljon samoin asuminen. Se tuntuu eniten vähätuloisimpien menoissa.

Töissäkäyvät saavat monenlaisia etuja: työterveyshuollon, kuntoilumahdollisuuksia, lounas- kulttuuri- ja liikuntaseteleitä palkan lisäksi. Tiedän, ettei se kaikki ole ilmaista, mutta on edullista.

Entä kun ei ole palkkaa? Ei tule etuja. Minä maksan täyden hinnan esim. omasta ja lasten uintilipuista. Nyt esim. ei ole varaa käydä uimassa. Bussiikorttiakaan ei voi ladata viikkoihin! Onneksi pyörät on kunnossa, mutta kun aina ei ole ei ole varaa korjata.

Tiedän, että työtän saa alennuksia jostain esim. uintilipustaan. (Mutta ei lastensa.) Alennukset saa näyttämällä työttömyyskorvauskuittia. Mutta kun sitä aina vaan odotellaan pitkin kesää...

Olisi tarpeellista ottaa huomioon, että toiset työttömät saavat käteen n. 600 e/ kk ja toiset enemmän kuin nämä ikinä palkkaa. Itselläni ei ole mahdollisuuksia isompaan korvaukseen. Naapuri taas lykkäsi hyvän työn vastaanottamista, kun sen palkka (lähes 3000 e...) on vain vähän isompi kuin hänen ansiosidonnainen korvauksensa .

Voi jospa joskus saisi sen verran edes palkkaa, edes kerran... Minun suurin palkkani oli 1600 e/kk brutto. Silloin oli elämä helpointa. Huvittaa oikein nämä puheet siitä, kuka muka saa 2600 tai 2100. Se olisi unelmaelämää!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[/quote]

Luepas ajatuksella, mitä täällä on kirjoitettu ikäsyrjinnästä, koulutusmahdollisuuksien supistamisesta, ilmaistyön teettämisestä jne. Ja käytä omia aivojasi, jos sellaiset löytyy.

Kyllä ihminen, joka on pudonnut oravanpyörästä ja työhistoriassa on aukkoja - eikä työttömyysjakson ei tarvitse olla pitkäkään- on SYRJÄYTETTY työmarkkinoilta.

[/quote]

Hienoa hienoa mutta kehitysehdotukset olisivat paikallaan, ei vain valittaminen ja tosiasioiden listaaminen

[/quote]

Syrjäyttämisen vähentäminen, eli ihan oikeasti olisi joku työllistämisjärjestelmä samaan tapaan kuin 1980-luvulla, jolloin töitä vielä sai. Katsoittais, kuka oikeasti on työn tarpeessa ja järjestettäisi oikeita töitä, ei mitään orjatyötä jossa voi pahimmillaan joutua tekemään enemmän työtä kuin varsinaiset työntekijät.

Syrjäyttämisen syitä voisin mainita ainakin kolme: suosiminen/syrjiminen työhönotossa, työmarkkinoiden muutos (oma alani kovasti vähentynyt) ja osittain sitä kai voi omaksi valinnaksi sanoa, että perheen perustaminen ja lasten hoito kotona ei ainakaan parantanut asemaani työmarkkinoilla. Ei vaikka samalla hankin korkeakoulututkinnon.

Haluaisin että sitten kun haen toimeentulotukea, niin ymmärrystä sille asialle, että minun perheeni syö, peseytyy ja elää ihan samoin kuin muutkin ihmiset. Rahaa ne muutkin siihen käyttävät, myöskään minun perheeni ei pysty siihen ilmaiseksi. Siis, että saisi sitten rahaa sieltä sossusta, eikä pelkkää vitutusta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:43"]

Asiahan menee nyt vaan niin että jokainen itse on vastuussa omasta elämästään ja sen elämän mielekkyydestä, ei siihen voi valtiota sotkea. Jos olet köyhä mieti miksi, mitä voisit tehdä toisin. Jos olet työtön, miksi et saa työtä (väärä koulutus? ei koulutusta lainkaan?) Mene kouluun jos ei omalla alalla löydy työtä. Jos olet syrjäytymyt, mieti miksi olet, mitä jos lakkaisit läträämässä sen viinan kanssa tai lakkaisit piileskelemästä sen masennusdiagnoosin takana, hoida asiasi kuntoon.

[/quote]

 Koetappas nykyään mennä kouluun. ET PÄÄSE SINNE, koska sinulla on jo aiempi tutkinto. Saat hakea ihan vapaasti vaihehtoisia reittejä pitkin, joita sattumoisin ei juurikaan ole, ja jotka ovat erittäin ruuhkautuneita. Nykyään on ihan normaali tilanne, että aivan tavallinen, hyvin töissä ja opinnoissaan menestetynyt, terve aikuinen ihminen ei pääse vaihtamaan alaa vaikka on jäänyt työttömäksi. 

Ois niin hirveän ihanaa, jos nämä sun elämän vastoinkäymiset ois tuoneet sulle perspektiiviä, mut hei, kaikkeahan ei voi saada. Kiva että sait kivan elämän kuitenkin.

En ole varsinaisesti köyhä, mutta rahat saan laskea sentilleen joka kuukausi. Ja se taas johtuu siitä että olen työtön. En ole syrjäytymässä, en edes vaarassa siihen, mutta töitä on pirun vaikeaa saada kun hakijoita on vähintään sata. 

Mun tilanteeni paranee samantien kun saan työpaikan josta saan palkkaa joka on parempi kuin työttömyyskorvaukseni. Lainaa ei onneksi ole kuin jälellä oleva parin tonnin autolaina ja vajaan tonnin luottokorttivelkaa.

Se, että työttömiä laitetaan tukityöllistymisjuttuihin on ihan ok silloin kun se vastaa koulutusta/työkokemusta jolloin siitä voi olla hyötyä ihan oikeasti oikeassa työllistymisessä. Mutta miten se auttaa ketään jos vaikka ammattitaitoisella levyseppähitsaajalla on puolen vuoden tukityöllistymisjakso kaupungin haravoitsijana? Voisiko noita paikkoja ajatella vaikka niille nuorille joilla ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen? 

Eikä olisi pahitteeksi vaikka työkkärin koulutuksetkin olisivat jotain muuta kuin pois tilastoista siivoamisia. Joukossa on oikeastikin hyviä, mutta jos kouluttavalla taholla on asennevammaa esim. vuokrafirmoja kohtaan, koulutuksessa juntataan läpi vain vanhakantaista "vie CV suoraan firmaan ja kyllä ne sitten palkkaa" -ajattelua. Toin tiedän kokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:43"]

Asiahan menee nyt vaan niin että jokainen itse on vastuussa omasta elämästään ja sen elämän mielekkyydestä, ei siihen voi valtiota sotkea. Jos olet köyhä mieti miksi, mitä voisit tehdä toisin. Jos olet työtön, miksi et saa työtä (väärä koulutus? ei koulutusta lainkaan?) Mene kouluun jos ei omalla alalla löydy työtä. Jos olet syrjäytymyt, mieti miksi olet, mitä jos lakkaisit läträämässä sen viinan kanssa tai lakkaisit piileskelemästä sen masennusdiagnoosin takana, hoida asiasi kuntoon.

Ihan vaan täydentäkseen olen ollut joskus työttömänä ja minulla on mielenterveysdiagnooseja, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä kouluun, hankkia työpaikka, ottaa itse ohjat käsiini. Nyt elän normaalissa parisuhteessa, omalla työlläni kustannan minun elämäni enkä saa penniäkään tukea mistään. Mielenterveysongelmia en koe olevani minun elämässäni enää lainkaan. Työttömyys, syrjäytyminen, alkoholinkäyttö ja mielenterveysongelmat on hyin tiukassa suhteessa toisiinsa ja näistä voi päästä eroon mutta vain jos itse ottaa itsensä  niskasta kiinni ja lakkaa rypeemästä itsesäälissä ja syyttämällä muita (huonoja vanhempia, kamalaa valtiota ja sen politiikkaa jne jne)

[/quote]

Nyt sit... ihanko oikeesti?

Minä en ole vielä työtön, mutta jos olisin, haluaisin ainakin seuraavaa:

1. Palkansaajien eduista kaikki tarpeettomat lopetettava. Äitiyslomia ei pidä saada ketjuttaa niin, että yritys joutuu maksamaan palkkaa työntekijälle, joka ei ole vuosiin käynytkään työpaikallaan. Sairastamisesta ei pidä joutua maksamaan palkkaa (sairastavan henkilön turvaksi voisi perustaa verovaroilla rahaston - se ei ole työnantajan asia). Loma-ajan palkka on ok, mutta mitään lomaltapaluurahoja ja pekkaspäiviä ei tarvita.

Kun yhden työntekijän palkkaaminen ei tule yritykselle hirmuisen kalliiksi, yritys voi palkata useamman työntekijän ja useammat ihmiset saavat töitä.

2. Irtisanomissuoja pois. Jos irtisanominen on helppoa, työpaikkoja syntyy paljon, paljon enemmän kuin nykyään. Jokainen yritys voi ottaa työntekijän heti, kun tarvetta ilmenee, koska voi luottaa siihen että työntekijästä pääsee myös eroon, jos tarve päättyy (tai työntekijä on muuten sopimaton työhön). Kun töitä on tarjolla paljon, ei ole mikään maailmanloppu tulla irtisanotuksi. Näin jokainen löytää helposti itselleen mahdollisimman hyvin sopivaa työtä, kun ei tarvitse kynsin hampain roikkua kiinni siinä ainoassa paikassa, jonka uskoo voivansa saada.

3. Ay-jäsenmaksuille ei verovapautta. Lisäksi Ay-liikkeen asemaa heikennettävä muiltakin osin. Ay-liike ajaa niiden etua, jotka ovat vakituisessa kokopäivätyössä, kaikkien muiden työllisien ja työttömien etuja vastaan. Työttömiä on jo noin 30% työväestöstä ja pätkä- ja silpputyöllistettyjä varmaan hyvä määrä myös. Kun näiden yhteismäärä nousee riittävän suureksi, tapahtuu vallankumous. Haluaisin että se tapahtuu hyvällä eikä pahalla ja väkisin.

Semmoista haluan minä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:43"]

Asiahan menee nyt vaan niin että jokainen itse on vastuussa omasta elämästään ja sen elämän mielekkyydestä, ei siihen voi valtiota sotkea. Jos olet köyhä mieti miksi, mitä voisit tehdä toisin. Jos olet työtön, miksi et saa työtä (väärä koulutus? ei koulutusta lainkaan?) Mene kouluun jos ei omalla alalla löydy työtä. Jos olet syrjäytymyt, mieti miksi olet, mitä jos lakkaisit läträämässä sen viinan kanssa tai lakkaisit piileskelemästä sen masennusdiagnoosin takana, hoida asiasi kuntoon.

Ihan vaan täydentäkseen olen ollut joskus työttömänä ja minulla on mielenterveysdiagnooseja, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä kouluun, hankkia työpaikka, ottaa itse ohjat käsiini. Nyt elän normaalissa parisuhteessa, omalla työlläni kustannan minun elämäni enkä saa penniäkään tukea mistään. Mielenterveysongelmia en koe olevani minun elämässäni enää lainkaan. Työttömyys, syrjäytyminen, alkoholinkäyttö ja mielenterveysongelmat on hyin tiukassa suhteessa toisiinsa ja näistä voi päästä eroon mutta vain jos itse ottaa itsensä  niskasta kiinni ja lakkaa rypeemästä itsesäälissä ja syyttämällä muita (huonoja vanhempia, kamalaa valtiota ja sen politiikkaa jne jne)

[/quote]

Voiko joku olla näin v:n yksinkertainen? Ilmeisesti voi.

Minusta opiskelijoiden tulorajaa pitäisi korottaa. Pelkällä opintotuella ei elä, ja jos kävisi niin onnekas tilanne, että saisi jalan oven väliin johonkin firmaan tai jopa työpaikan niin töitä täytyy rajoittaa tai tehdä puoli-ilmaiseksi. Tämä on turhauttavaa erityisesti niille, jotka joutuvat odottelemaan kuukausia esimerkiksi jonkun tietyn tentin tai kurssin järjestämistä. Silloin myös tarve opintolainalle vähenisi, tai sitä voisi alkaa lyhentää jo opiskeluaikana.

Minusta on epäreilua, että opiskelijoiden panostusta omaan tulevaisuuteensa ei arvosteta vaan heitä kohdellaan kuin taakkaa.

No haluan tietenkin työpaikan! Eipä tässä muuta. Mielellään oman alani paikan, koska olen kuitenkin verovaroilla opiskellut tutkintoni ja työkokemustakin alalta löytyy vuosia.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:38"]

Painu sää kokoomuslainenp@sk@ ja vedä ittes jojoon!

[/quote]

Jos puhut minulle, niin en äänestä Kokoomusta. Tai mistäs sitä tietää, internetissä voin olla ihan mitä vain. -ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Toivon, että ne, joilla on omaisuutta, saisivat silti toimeentulotukea työttömyystuen lisäksi. Kohtuutonta myydäkään suvussa kulkevaa omaisuutta, jonka edeltävät polvet ovat säästäneet lapsenlapsille meneväksi. Typerää, että ne, joilla ei omaisuutta ole, saavat kaikki tuet.

Eri asia on täysin, jos on siitä omaisuudesta tuloa. Ilman muuta se  tulo saa alentaa kaikenlaisia korvauksia.

[/quote]Kai ne säästöt on säästetty ns. pahan päivän varalle? Ja silloin kun on rahapula, silloin on paha päivä.

En ihan ymmärrä, että ne työssäkäyvät, joilla itsellään ei ole suvussa kulkeneita säästöjä, veroja maksamalla kustantaisivat noille perittyjen säästöjen omistajille sellaiset tuet ettei heidän vain tarvitsisi luopua mistään suvulta saamastaan omaisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:54"]

Minä en ole vielä työtön, mutta jos olisin, haluaisin ainakin seuraavaa:

1. Palkansaajien eduista kaikki tarpeettomat lopetettava. Äitiyslomia ei pidä saada ketjuttaa niin, että yritys joutuu maksamaan palkkaa työntekijälle, joka ei ole vuosiin käynytkään työpaikallaan. Sairastamisesta ei pidä joutua maksamaan palkkaa (sairastavan henkilön turvaksi voisi perustaa verovaroilla rahaston - se ei ole työnantajan asia). Loma-ajan palkka on ok, mutta mitään lomaltapaluurahoja ja pekkaspäiviä ei tarvita.

Kun yhden työntekijän palkkaaminen ei tule yritykselle hirmuisen kalliiksi, yritys voi palkata useamman työntekijän ja useammat ihmiset saavat töitä.

2. Irtisanomissuoja pois. Jos irtisanominen on helppoa, työpaikkoja syntyy paljon, paljon enemmän kuin nykyään. Jokainen yritys voi ottaa työntekijän heti, kun tarvetta ilmenee, koska voi luottaa siihen että työntekijästä pääsee myös eroon, jos tarve päättyy (tai työntekijä on muuten sopimaton työhön). Kun töitä on tarjolla paljon, ei ole mikään maailmanloppu tulla irtisanotuksi. Näin jokainen löytää helposti itselleen mahdollisimman hyvin sopivaa työtä, kun ei tarvitse kynsin hampain roikkua kiinni siinä ainoassa paikassa, jonka uskoo voivansa saada.

3. Ay-jäsenmaksuille ei verovapautta. Lisäksi Ay-liikkeen asemaa heikennettävä muiltakin osin. Ay-liike ajaa niiden etua, jotka ovat vakituisessa kokopäivätyössä, kaikkien muiden työllisien ja työttömien etuja vastaan. Työttömiä on jo noin 30% työväestöstä ja pätkä- ja silpputyöllistettyjä varmaan hyvä määrä myös. Kun näiden yhteismäärä nousee riittävän suureksi, tapahtuu vallankumous. Haluaisin että se tapahtuu hyvällä eikä pahalla ja väkisin.

Semmoista haluan minä.

[/quote]

Raikas tuulahdus 50-luvulta.

Olen yrittäjä, tienaan alle 1000/kk ja opintolainat niskassa. Kannatan perustuloa: valtio turvaisi kuukausitulon jolla saisi (kohtuuhintaisen) asumisen ja jonkinlaiset ruoat päälle. Tämän jälkeen kaikki työnteko olisi plussaa ja pahin byrokratiaviidakko voitaisiin purkaa.

En nosta itse mitään tukia ja olen sinänsä tyytyväinen elämääni, pärjään vähällä ja pidän työstäni. Tuntuu kuitenkin hassulta että valtio verottaa minua, köyhää, erittäin raskaasti varsinkin jos palkkaan työntekijän vähäksi aikaa. Ruoan hinnat ovat taivaissa

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:06"]

No haluan tietenkin työpaikan! Eipä tässä muuta. Mielellään oman alani paikan, koska olen kuitenkin verovaroilla opiskellut tutkintoni ja työkokemustakin alalta löytyy vuosia.

[/quote] Ainiin, minulla ei ole mielenterveysongelmia enkä läträä alkoholilla. On minulla töitä ollut, mutta nyt edellisen pätkän päätyttyä en vaan tullut valituksi mihinkään paikkaan ja olen siksi työtön. Haen töitä aktiivisesti, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ei ole mitään järkeä lähteä opiskelemaan kolmatta tutkintoa, jonka työllistävyydestä ei ole mitään varmuutta. Koen, että työttömyyteni ei ole minun vikani. Olen tehnyt työni aina hyvin.

Edellinen jatkaa: sanomattakin selvää, että en asu Helsingissä eikä minulla ole lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 10:10"]

Olen yrittäjä, tienaan alle 1000/kk ja opintolainat niskassa. Kannatan perustuloa: valtio turvaisi kuukausitulon jolla saisi (kohtuuhintaisen) asumisen ja jonkinlaiset ruoat päälle. Tämän jälkeen kaikki työnteko olisi plussaa ja pahin byrokratiaviidakko voitaisiin purkaa. En nosta itse mitään tukia ja olen sinänsä tyytyväinen elämääni, pärjään vähällä ja pidän työstäni. Tuntuu kuitenkin hassulta että valtio verottaa minua, köyhää, erittäin raskaasti varsinkin jos palkkaan työntekijän vähäksi aikaa. Ruoan hinnat ovat taivaissa

[/quote]

Olen samaa mieltä! Monet ovat sitä mieltä, ettei raha ole millään tavalla tärkeää ja viihtyvät hyvin esim. vaatimattomassa asunnossa. Sitten taas on niitä (kuten minä), jotka haluavat ison talon ja kesämökin ja matkustella perheen kanssa. Maksan ilomielin veroja mutta minua ärsyttää niiden kohtuuttomuus, mitä enemmän teen töitä sitä vähemmän rahaa minulle jää...

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:10"]

En ole enää työtön, koska ryhdyin yrittäjäksi, mutta työttömänä olisin toivonut yrityksen perustamisen olevan vähän helpompaa. Esim starttirahan saamista voisi helpottaa ja alloittelevalle yrittäjälle voisi laittaa helpotuksia esim arvonlisäveron maksuun. Suomessa on paljon tekemätöntä työtä, mutta ei valtio ja kunnat voi ottaa niitä kaikkia hoitaakseen (ja siten työllistää työttömiä niihin töihin). 

[/quote]

Minä taas olin yrittäjä, mutta jouduin työttömäksi koska yrittäjällä ei ole mitään sosiaaliturvaa. Tein kahta eri hommaa yrittäjänä, kahdella eri alalla ja kun "päätyö" joka kausiluontoista loppui joksikin aikaa ei sivutyöllä elätetty perhettä ja lapsia vaikka liikevaihto kasvoi hitaasti mutta varmasti. Sosiaalitoimistosta piti mennä toimeentulotukea hakemaan ja kehottivat lopettamaan yrityksen jotta antavat rahaa. Niin sitten lopetin ja hain toimeentulon sossusta vaikka olisin yrittäjänä tienannut edes osan elatuksesta itse, kasvavassa määrin. Yrittäjällä pitäisi olla vastaava systeemi kuin on työttömällä soviteltu päiväraha jolloin voi tehdä edes osa-aikaista työtä, yrittäjällä se on kaikki tai ei mitään. Nyt sitten olen työtön. Aloitan yrittämisen uudestaan Eezyn kautta mutta kaikkeahan ei sillä tavalla voi tehdä, esim pitää liikettä. Olisin halunnut olla yrittäjä vaikkakin samalla rahalla mitä sossusta saa mutta yhteiskunta pakotti sossupummiksi. En vaan yhtään ymmärrä kenen kannalta tämä nyt on sitten parempi, minun jolta viety omanarvontunto, lasten jotka näkee että yrittäminen ei kannata vai yhteiskunnan joka joutuu maksamaan enemmän? Yrittäminen ja työn tekeminen pitäisi aina tehdä sekä mahdolliseksi että kannattavaksi, niin että jokaisen olisi kannattavampaa tehdä muuta kuin maata kotona. Sen sijaan minua uhkailtiin toimeentulon leikkauksilla jos en lopeta yrittämistä ja ala maata kotona. Aloitin heti kalliit yksityiset opiskelut mutta tämänkin sossutäti tyrmäsi, olisi pitänyt mennä korkeakouluun jolloin hän auliisti tarjosi että siinä tapauksessa sossu maksaisi toimeentulotukea viisi vuotta ja valmistuisin yli nelikymppisenä, lapset olisivat kasvaneet toimeentulotuella murrosikänsä aikuisiksi. Juu ei kiitos. Valtion pitäisi tukea aloittavaa yrittäjää jotta köyhemmilläkin olisi mahdollisuus perustaa yrityksiä ha työllistää itsensä. Nykyinen systeemi lannistaa ja tekee mahdollisimman vaikeaksi yrittää elättää itsensä itsenäisesti. Mikään yritys ei heti tuota tuhansia euroja vaan siihen menee aikaa. Starttirahaakaan ei kaikki saa, vain tietyillä ehdoilla.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:38"]

Painu sää kokoomuslainenp@sk@ ja vedä ittes jojoon!

[/quote]Eli näistä asioista ei saa kysyä ilman että joku raivostuu? Mistä oikeastaan raivostuit?

t. ei ap

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:14"]

Tuli tästä mieleen, äitini on yläkoulun rehtori ja hänellä on suuria vaikeuksia löytää päteviä lyhytaikaisia sijaisia: ne, jotka ovat työttömiä menettävät toimeentulotukensa jos tulevat vain pariksi päiväksi töihin. Ymmärtäähän sen, että pakko ottaa tuet mielummin kuin työt, jos pitäisi parin päivän palkalla kestää koko loppukuu :(

[/quote]

Täällä yksi pätevä aineenopettaja ilmoittautuu. Otan oikein mielelläni yli 2 viikon sijaisuuksia. Lyhemmät eivät kannata monesta syystä: vaikka olisin puolet kuukaudesta töissä, ansiosidonnaisen 500 päivästä menee päiviä eikä edes työssäoloehtoa kerry, jos on alle 12 viikkotuntia. Kolmanneksi voi mennä pitkään, ennen  kuin saan palkkatodistuksen kassalle ja sovitellun päivärahan siltä kuukaudelta.

Äitisi tietää kyllä, että pätevän palkka on paljon korkeampi kuin epäpätevän. Siksi hän ottaa mieluummin pienipalkkaisia epäpäteviä kuin pätevän, vaikka sellainen olisikin  tarjolla.

Yksi konkreettinen ehdotus työttömyyskorvaukseen olisi nimenomaan näihin pätkätöihin liittyen: työssäolopäivät eivät kuluttaisi ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen päiviä 100% niin kuin nyt, vaan vähemmän suhteessa kokoaikatyöhön. Aiemmin osa-aikatyö + soviteltu päiväraha ei kuluttanut lainkaan niitä päiviä, jos viikkotuntimäärä oli riittävä.

[/quote]Kai ymmärrät, että useimmat opettajien sairastapaukset kestävät 1 - 5 päivää?