Köyhät/työttömät/syrjäytyneet, mitä oikein haluatte?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:14"]

Tuli tästä mieleen, äitini on yläkoulun rehtori ja hänellä on suuria vaikeuksia löytää päteviä lyhytaikaisia sijaisia: ne, jotka ovat työttömiä menettävät toimeentulotukensa jos tulevat vain pariksi päiväksi töihin. Ymmärtäähän sen, että pakko ottaa tuet mielummin kuin työt, jos pitäisi parin päivän palkalla kestää koko loppukuu :(

[/quote]

Täällä yksi pätevä aineenopettaja ilmoittautuu. Otan oikein mielelläni yli 2 viikon sijaisuuksia. Lyhemmät eivät kannata monesta syystä: vaikka olisin puolet kuukaudesta töissä, ansiosidonnaisen 500 päivästä menee päiviä eikä edes työssäoloehtoa kerry, jos on alle 12 viikkotuntia. Kolmanneksi voi mennä pitkään, ennen  kuin saan palkkatodistuksen kassalle ja sovitellun päivärahan siltä kuukaudelta.

Äitisi tietää kyllä, että pätevän palkka on paljon korkeampi kuin epäpätevän. Siksi hän ottaa mieluummin pienipalkkaisia epäpäteviä kuin pätevän, vaikka sellainen olisikin  tarjolla.

Yksi konkreettinen ehdotus työttömyyskorvaukseen olisi nimenomaan näihin pätkätöihin liittyen: työssäolopäivät eivät kuluttaisi ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen päiviä 100% niin kuin nyt, vaan vähemmän suhteessa kokoaikatyöhön. Aiemmin osa-aikatyö + soviteltu päiväraha ei kuluttanut lainkaan niitä päiviä, jos viikkotuntimäärä oli riittävä.

Kyllä se on riistoa, että työtön velvoitetaan tekemään työtä 9 euron päiväpalkalla. Se on törkeää riistoa. Jos on kerran tekemätöntä työtä, niin siitä olisi maksettava normaali palkka. Tuohan vääristää kilpailuakin, että työtä tehdään noin halvalla. Voi vaan miettiä, millainen motivaatio tuollaisella raukalla on. Tuo on hyvin lähellä orjuutta.

Yrittäjät vaan käärivät voitot noista noin euron tunnissa tienaavista. Miksi tämä sallitaan. Ammattiliitot minimipalkkoineenkaan eivät viitsi tähän puuttua. Mitä hyötyä siis on ammattiliitoista.

Pääosin pidän työttömien valituksia tarpeettomina mutta yksi asia olisi ihan ehdoton! Nimittäin se että saa tienata1000e/kk ilman tukien menetystä, saataisiin porukkaa nousemaan työttömyydestä kun halut ja taidot kasvaa ennen kun tuet loppuu.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:14"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:11"]

Olin työtön, vaikkakaan en syrjäytynyt tai köyhä. Halusin töitä ja optimaaliset mahdollisuudet niitä itse etsiä. Eli esim. mahdollisuuden kouluttaa itseäni, ottaa vastaan pieniäkin työprojekteja, tehdä vapaaehtoistyötä ehkä jopa kokeilla yrittämistä ja olla aktiivinen omasta halustani ja pyrkiä parantamaan työllistymismahdollisuuksiani, ilman, että tarvitsee pelätä taloudellisia ongelmia työttömyyskorvausten eväämisen muodossa. Toivon, ettei tarvitsisi anella lupaa työkkäriltä näihin tai miettiä, ettei kompastu byrokratiassa, vaan se nähtäisiin positiivisena asiana, että on aktiivinen ilman. Ihana olla nyt äitiyslomalla, kun saa rauhassa yrittää kehittyä, että tarvitsee miettiä onko se jonkun pykälän mukaan asia joka vie leivän perheen suusta.

[/quote]

Tuli tästä mieleen, äitini on yläkoulun rehtori ja hänellä on suuria vaikeuksia löytää päteviä lyhytaikaisia sijaisia: ne, jotka ovat työttömiä menettävät toimeentulotukensa jos tulevat vain pariksi päiväksi töihin. Ymmärtäähän sen, että pakko ottaa tuet mielummin kuin työt, jos pitäisi parin päivän palkalla kestää koko loppukuu :(

[/quote]

Etsitäänkö rehtorille sijaista sossun luukulta?

[/quote]

Hyvänen aika, rehtori palkkaa sijaiset opettajille!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:14"]Ihmiset haluavat noin yleensä ottaen mahdollisuuden koulutukseen ja työhön. Yhteishaku-uudistusten jälkeen meillä on yhä enemmän niitä, jotka eivät saa mahdollisuutta kouluttautua uudelleen, jos vanha tutkinto ei työllistä (ja nykyään alaa on hyvin vaikea vaihtaa ilman alan koulutusta) ja samalla työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys, jatkaa kasvuaan.

Minä haluaisin

- muutosta koulutuspolitiikkaan, niin että mahdollisuus koulutukseen olisi edelleen kaikille tasavertaisesti saatavilla

- muutoksia työttömyyskorvaukseen, niin että se mahdollistaisi paremmin opiskelun, vapaaehtoistyön ja satunnaisesti tarjolla olevan työn tekemisen työttömyysaikana. On paradoksaalista, että kun ihmisellä kerrankin on työttömänä aikaa, hän ei saa käyttää sitä aikaansa järkevästi ilman laajaa byrokraattista rumbaa ja sanktioita.

- Minimipalkan korotusta. Nykyään se menee niin, että monet sosiaalituet käytännössä ropisevat niiden työnantajien laariin, jotka maksavat niin pientä palkkaa ettei sillä tule toimeen, vaan lisäksi on haettava sosiaalitukia. Ihmisiä roikotetaan mahdottomassa tilanteessa: teet työtä, haet tukia ja olet silti köyhä. Tällaiset loukut olisi purettava.

- Ilmaistyön lopettaminen ja muuttaminen palkalliseksi. Erilaisilla harjoittelijoilla pyöritetään tällä hetkellä massiivisesti eri työtehtäviä, eikä näihin tulla koskaan palkkaamaan ketään oikealla palkalla. Se väärin kaikkia kohtaan ja vääristää työmarkkinoita.

 
[/quote] missä näiden sitten tulisi harjoitella? Jos samaa palkkaa maksettaisiin miksi kukaan suostuisi ottamaan harjoittelijan jos saa kokeneemman. Erityisesti ammattikorkeat aika lailla kuolisi.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:15"]

Haluan 6-tuntisen työpäivän yleiseksi, jotta useammille riittäisi töitä. Haluan työpaikan, joka edes jotenkin on sen suuntainen, kuin yliopisto-opintoni edellyttäisivät. Haluan, että yhteiskunnalla on vastuu siitä, jos kaikki eivät työllisty, eli kunnollisen työttömyyskorvauksen, jos en saa töitä. Minulla on terveydellinen eräs rajoite. Haluan työkkäriltä apua, että juuri minulle sopiva työ löytyy ja mahdollisuuden helposti lopettaa, jos totean, että saan työssä kipuja ja ei onnistukaan.

Olen sitä mieltä, että ne, jotka ovat onnistuneet saamaan työpaikan, voisivat osallistua niiden elättämiseen enemmän, jotka kovasta yrityksestään huolimatta eivät ole saaneet. Myös tuo 6-tuntinen työpäivä auttaisi, että työpaikkoja tulisi lisää.

[/quote]

Miksi kannattaisi tehdä täysipäiväisesti töitä, jos voisi ihan yhtä hyvin tehdä 6-tuntista päivää tai ottaa kunnolliset rahat tukina? Miten määritetään, kuka on hakenut kunnollisesti töitä ja kuka ei?

Opiskelijana ja "väliaikaisessa köyhyydessä" elävänä (näillä työmarkkinanäkymillä hyvin todennäköisesti pitkäaikaisemmassakin) haluaisin esimerkiksi:

- Vuokrahinnat alas. Erityisesti pk-seudulla joutuu maksamaan törkyhintoja eikä HOAS-asuntoja riitä kaikille. Lisäksi enemmän yksiöitä markkinoille!

- Kansanedustajien palkat pienemmiksi. Työsuhde-etuja kuuluisi myös karsia. Minusta on eettinen ristiriita siinä, että kansan etua ajavat (=kansanedustaja) mälläävät kansalaisten rahoilla aivan turhaa luksuselämää.

- Maahanmuuttopolitiikka järkevämmäksi. Nyt kun enää ihan oikeasti ei ole varaa elättää nykyisiäkään asukkeja, ei enempää populaa pitäisi ottaa tilannetta kurjistamaan. Henkilökohtaisesti tosin toivoisin sellaista mallia, että maahan tulevalla pitäisi olla näyttöä siitä, miten aikoo itsensä ko. maassa elättää. Lailliset paperit ehdottomasti myös eikä mitään perheenyhdistämisiä.

- Monopolien ja duopolien ym. purkaminen. Onneksi kilpailijoita on jo tullutkin, esim. itse käytän nykyään aina mieluummin Onnibussia kuin VR:n junia tai muita busseja. Samoin isommat ruokaostokset teen Lidlissä.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[/quote]

Yhteiskunnan ikärasismi syrjäyttää työttämäksi jääneen yli nelikymppisen tehokkaasti. Vaikka edessä on tehokkaita työvuosia lähemmäs 20, lapset jo isoja, ammattiaito kohdillaan, niin ei enää "kelpaa" minnekään. Rakennemuutos Suomessa on ollut erittäin nopeaa, viimeisten vuosien aikana kokonaisia ammattialoja on kadonnut. Ihminen on melkoisesti tyhjän päällä, jos koko maassa ei ole avoinna yhtään oman alan työpaikkaa, eikä alaa voi vaihtaa, koska ei saa (yhteiskunta ei anna) hakeutua koulutukseen.

Suuri syrjäyttäjä on nykyinen pätkätyösysteemi, joka ei salli ihmisen sairastaa, jäädä vanhempainvapaalle jne. menettämättä työpaikkaansa ja putoamalla työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vakistuiset työsuhteet ovat sallineet sen, että joskus ollaan sairaana, sitten toivutaan ja tullaan takaisin, ollaan äitiyslomalla, tullaan takaisin jne. 

Työpaikka, jossa ok palkka (esim. 1500€ nettona). Ei liian rankka tai vaativa työ. Kiva työyhteisö. Tällaisen tulen todennäköisesti saamaankin kun jaksan alkaa hakea töitä, koulutus on kohdillaan ja työkokemusta jo on. 

Tällä hetkellä olen täysin uuvuksissa vaikean elämäntilanteen takia eli vuoden sisään mies jätti minut ja lapsen ja olen ollut ahdistunut ja on ollut todella masentavia aikoja. Töissä olen käynyt koko ajan, nyt en uusinut sopimusta, koska EN JAKSA. Minulla on nyt riski syrjäytyä, mutta kun tarvitsen hengähdystauon nyt ja todella hetken rauhaa vain miettiä mitä haluan elämältä jatkossa. Koko elämäni tuntuu sumulta ja merkityksettömältä. Nuori olen vielä ja koko ikäni opiskellut ja tehnyt töitä, poisluettuna äitiysloma.

Toivoisin parempia mielenterveyspalveluita eli helpompi pääsy hoitoon heti, kun elämässä tapahtuu jotain yllättävää, ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi ja jaksaminen loppuu. Itselle uupumus ja pieni masennuksenpoikanen on hiipinyt yllättäen vuoden sisään, kun uusi todellisuus on realisoitunut. Toivon että joku olisi ohjannut minut hoitoon silloin hyvissä ajoin, kun itse olin liian shokissa tajuamaan omaa tilaani.

Aion levätä ja kasata itseni uudestaan kestääkseni taas työelämää ja muutakin elämää.

Toivoisin, että Suomi olisi sellainen maa, jossa ihmiset olisivat läheisempiä toisilleen ja pitäisivät kaikki huolta toisistaan, yhteisöllisempi. 

Muuten olen tyytyväinen. Työelämässä pärjääminen kyllä kysyy keltä vain suurta panostusta, elämän suunnittelua ja oikeaa asennetta, myös rankkaa kilpailua ja itsensä jatkuvaa kehittämistä. Sille ei oikein mitään mahda.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[/quote]

Luepas ajatuksella, mitä täällä on kirjoitettu ikäsyrjinnästä, koulutusmahdollisuuksien supistamisesta, ilmaistyön teettämisestä jne. Ja käytä omia aivojasi, jos sellaiset löytyy.

Kyllä ihminen, joka on pudonnut oravanpyörästä ja työhistoriassa on aukkoja - eikä työttömyysjakson ei tarvitse olla pitkäkään- on SYRJÄYTETTY työmarkkinoilta.

Kaikki työt muutettaisiin 6-tuntisiksi. Aivan samoin kuin aikoinaan sovittiin  8-tuntisesta päivästä. Tällölin riittäisi työtä enemmälle määrälle ihmisiä ja hyvinvointia tasoittusi useammalle. Tämä olisi reilua.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:29"]

missä näiden sitten tulisi harjoitella? Jos samaa palkkaa maksettaisiin miksi kukaan suostuisi ottamaan harjoittelijan jos saa kokeneemman. Erityisesti ammattikorkeat aika lailla kuolisi.

[/quote]

Puhumme eri harjoittelusta. Sinä puhut opintoihin liittyvästä harjoittelusta, joka antaa opiskelijalle pääomaa. Se on järevä systeemi. Minä puhun niistä tuhansista jo tutkinnon suorittaneista, ammattitaitoisista ihmisistä, jotka otetaan "harjoittelemaan" asioita joissa ovat jo täysin päteviä ammatissaan, ja joita käytetään hyväksi ottamalla heiltä täysi työpanos, ilmaiseksi. 

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[/quote]

Luepas ajatuksella, mitä täällä on kirjoitettu ikäsyrjinnästä, koulutusmahdollisuuksien supistamisesta, ilmaistyön teettämisestä jne. Ja käytä omia aivojasi, jos sellaiset löytyy.

Kyllä ihminen, joka on pudonnut oravanpyörästä ja työhistoriassa on aukkoja - eikä työttömyysjakson ei tarvitse olla pitkäkään- on SYRJÄYTETTY työmarkkinoilta.

[/quote]

Hienoa hienoa mutta kehitysehdotukset olisivat paikallaan, ei vain valittaminen ja tosiasioiden listaaminen

Painu sää kokoomuslainenp@sk@ ja vedä ittes jojoon!

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:11"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:01"]

Toivoisin että minua kohdeltaisiin ihmisenä, eikä yritettäisi lannistaa entisestään.

[/quote]

Olisiko tähän jotain toimenpide-ehdotuksia? Mikä auttaisi sinua, paitsi yleinen asenneilmapiirin muutos. -ap

[/quote]

Lyhemmät käsittelyajat, ja mahdollisesti ennakkoa.

Tämä on tullut monissa viesteissä. Elämä menee todella vaikeaksi, jos työttömyyskorvauksen, asumistuen tai muun etuuden saamisessa menee monta kuukautta. Eihän työtön saa edes luottoa!

Sosiaalinen luotto olisi yksi keino, jolla vähennettäisi edellisten haittoja. Sillä vältettäisi myöskin osamaksu- ja muu velkahe'vetti silloin, kun tulee yllättäviä isoja menoja , vaikkapa sairauden, muuton, välttämättömän kodinkoneen rikkoutumisen tai muun syyn vuoksi . Joissakin kunnissa tätä on, mutta pitäisi olla kaikille.-

Syrjäytyneenä toivoisin että nuorten mielenterveysongelmat otettaisiin vakavammin eikä vain lykättäisi masislääkkeitä käteen. Yhteiskunta oikeasti säästäisi tässä kohtaa paljon jos prosessi ei menisi niinkuin mulla:

Hermoromahdus - masislääkkeet ja aika sosiaalityöntekijälle joka myös jutteli potilaiden kanssa kun ehti, ajattelin että olisin itse voinut sen juttelutuokion pitää itselleni, enkä mennyt toista kertaa
Hermoromahdus II - menin lääkäriin sillä mielellä että olen aina tiennyt että jotain on pahasti vialla, nyt apua!!! - tulin lääkärin huoneesta ulos alle puolen tunnin pöllämystyneenä ja ssri-lääkeresepti kädessä. Jatkossa lääkäriä kiinnosti vain ja ainoastaan se onko lääkkeen annostus oikea vaikka yritin jotain terapiasta mutista.

Siitä alkoi mun hidas syrjäytyminen, jossa vasta lähemmäs 40-vuotiaana tehtiin se mitä olisi pitänyt tehdä heti aluksi eli tutkittiin perusteellisesti mikä on vikana ja suunniteltiin jatkotoimenpiteet sen mukaisiksi. Toivottavasti tämä ei ole nykyään enää tällaista koska tässä yhteiskunta menetti yhden kalliisti yliopistokoulutetun työpanoksen.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:37"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 09:17"]

Haluan muistuttaa, että me emme yleensä ole itse osaamme valinneet. Siksi sana "syrjäytynyt" on väärä, pitäisi olla syrjäytetty.

[/quote]

Kuka teidät on syrjäyttänyt ja miten?

[/quote]

Luepas ajatuksella, mitä täällä on kirjoitettu ikäsyrjinnästä, koulutusmahdollisuuksien supistamisesta, ilmaistyön teettämisestä jne. Ja käytä omia aivojasi, jos sellaiset löytyy.

Kyllä ihminen, joka on pudonnut oravanpyörästä ja työhistoriassa on aukkoja - eikä työttömyysjakson ei tarvitse olla pitkäkään- on SYRJÄYTETTY työmarkkinoilta.

[/quote]

Hienoa hienoa mutta kehitysehdotukset olisivat paikallaan, ei vain valittaminen ja tosiasioiden listaaminen

[/quote]

Vastasin vain kysymykseesi. Koita nyt päättää mitä haluat.

Itselläni matka aikuisuuteen rypisteli siksi,kun vanhemmilla ei ollut millä tukea. Otin yhteensä 10000€:n opintolainan, jotta saisin sängyn missä nukkua, kirjat joista opiskella, astiat joista syödä. Asuin 39 neliön narkkarikerrostalossa ainoana siistinä opiskelijana vain koska vuokra oli 240€ sisältäen veden ja sähkön. Jouduin kustantamaan ajokortin itse (nyt 28v ei ole vieläkään autoa enkä sitä niin kaipaakaan). Makselen minimisummaa opintolainasta takaisin vielä kait jotain parikymmentä vuotta.. Kaiken paskan kruunasi se, että valmistuin huhtikuun alussa. KAIKKI loppuvuoden tulot otettiin Kelassa huomioon ja jouduin maksamaan opintotukeni korkoineen takaisin, vaikka alkuvuonna työtuloja ei ollut. Eläessäni ei ole tarvinut sossussa käydä anelemassa-en kehtaisi, mutta joku roti tälle maanmenolle pitäisi saada aikaan. Oli kiva maksella tukia takaisin heti kun jäin työttömäksi.. Mainitakseni vielä,että jälleen työttömänä Sh:n hommista eikä vieläkään ole ollut tilannetta että hattu kädessä kehtaisin sossuun mennä

Asiahan menee nyt vaan niin että jokainen itse on vastuussa omasta elämästään ja sen elämän mielekkyydestä, ei siihen voi valtiota sotkea. Jos olet köyhä mieti miksi, mitä voisit tehdä toisin. Jos olet työtön, miksi et saa työtä (väärä koulutus? ei koulutusta lainkaan?) Mene kouluun jos ei omalla alalla löydy työtä. Jos olet syrjäytymyt, mieti miksi olet, mitä jos lakkaisit läträämässä sen viinan kanssa tai lakkaisit piileskelemästä sen masennusdiagnoosin takana, hoida asiasi kuntoon.

Ihan vaan täydentäkseen olen ollut joskus työttömänä ja minulla on mielenterveysdiagnooseja, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä kouluun, hankkia työpaikka, ottaa itse ohjat käsiini. Nyt elän normaalissa parisuhteessa, omalla työlläni kustannan minun elämäni enkä saa penniäkään tukea mistään. Mielenterveysongelmia en koe olevani minun elämässäni enää lainkaan. Työttömyys, syrjäytyminen, alkoholinkäyttö ja mielenterveysongelmat on hyin tiukassa suhteessa toisiinsa ja näistä voi päästä eroon mutta vain jos itse ottaa itsensä  niskasta kiinni ja lakkaa rypeemästä itsesäälissä ja syyttämällä muita (huonoja vanhempia, kamalaa valtiota ja sen politiikkaa jne jne)