Lue keskustelun säännöt.
Mikä yllätti lapsiperhearjessa eniten?
Olen ensimmäistä odottava ja jännittää niin kamalasti!
Mikä lapsiperhearjessa on yllättänyt eniten - negatiivisesti tai positiivisesti? Kakkavaippojen määrä, yöunien vähyys, työnteko, lapsen hoitoon laittaminen, useamman lapsen isot luonne-erot, teini-iän helppous?
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätti miten lammasmaisesti 95 % äideistä vaan ottaa koko hoitovastuun vauvasta, ja sössöttää jotain "no meidän kohdalla se ei tullut kysymykseen että isä olisi jäänyt kotiin, koska hänellä on parempi palkka". Olemme jakaneet perhevapaat puoliksi, ja kyllä se vaan mieskin on ihan hyvin kartalla lapsensa vaatetuksesta ja tarpeista. En käsitä, miten 2020-luvulla "modernit" naiset ottavat vain tuon hyysääjän roolin ja antavat miestensä vapaamatkustaa. Ja sitten itketään "parisuhteen dynamiikan muuttumisesta huonompaan suuntaan".
No johtuisiko siitä, että Suomessa on aika paljon piilotyöttömiä kotiäitejä? Jossakin ne 500 000 työtöntä luuraa, osa TE:n pompoteltavana leikkikursseilla, osa tekee ilmaseksi töitä julkisilla.
Itsekin olin valmistumiseni jälkeen työtön (samalla töitä etsien), kun hoidin lapsiani kotona. Tällaisessa tilanteessa isä on se, joka isompipalkkaisena käy töissä ja jonka rahoilla eletään. Hän ei siis ollut mikään vapaamatkustaja, vaan yhteisellä päätöksellä homma meni näin.
Jos äitien ja isien hoitovastuu pakotettaisiin teennäisesti puoliksi, niin meillä olisi aika paljon lisää työttömiä työnhakijoita tilastoissa.
Olet osa ongelmaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan lapsiperheiden palvelujen jäätävän surkea taso.
Yleinen lapsivihamielisyys.
Mitä hittoa te vielä haluatte?!
Terveydenhuollon, hammashuollon, koulun, päivähoidon noin aluksi. Mikään niistä ei ole toiminut ollenkaan.
No just laskettiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja,ehkä siitä juontuu se että seKÄÄN ei mielestäsi toiminut ollenkaan...halvalla ei saa hyvää..
Sinä se et tajua että se mitä on paperilla pn just siellä paperilla. Ei todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei lapsen äiti ollutkaan lähellekään sellainen lapselle omistautuva äiti, jollainen hän kertoi ennen synnytystä olevansa. Koko arjen pyörittäminen jäi minulle, samalla jäivät omat tekemiset ja harrastukset. Lapsen suhteen äiti telki välttämättömän ja sen jälkeen omistautui työlleen. Turha kenenkään tulla selittämään, että tässä tapauksessa äiti toteutti sitä, mitä isät ovat aina tehneet. Minä en ole syyllinen muiden isien laiminlyönteihin.
Miksi te suosututte tällaiseen, ihmiset? Miksi? Ei teillä ole mitään velvollisuutta hoitaa kaikkea itse. Tiedän itsekin, et tällaisia isiäkin nykyään alkaa olee aika paljon, vaikka yleisempää äideillä. Pitäkää puolenne ne, joita tämä ongelma koskee.
Sinänsä hyvä kysymys, mutta miten toisen ihmisen voi saada tekemään jotakin, jos tämä kertakaikkiaan ei aio tehdä? Siis jos henkilö ei vain tee. Nii se ei tee. Oma kokemus tosin voi olla värittynyt, eksä saattoi sanoa, että saattaa olla muuttamassa ulkomaille… Ja tekikin sellaista että päätti että nyt lähtee ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi tai viikonlopuksi festareille. Jos olisi ’painostanut’ tekemään jotakin, niin olisi vain häipynyt ja kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kiitos kaikista kommenteista. Oli ilo lukea ja huomata rivien välistä, että negatiivisistakin asioista huolimatta rakkaus ja ylpeys lapseen/lapsiin paistaa jokaisella vahvasti. ☺️ Kertokaa ihmeessä lisää! Ei väliä onko iloista vauva-arkea vauvauintineen vaiko teini-iän harmeja kotiaresteineen.
Teini-iän kun nyt mainitsit, niin niinkin voi käydä, ettei minkäänlaisia kotiaresteja tarvita :) Oma tytär on yläasteella, maailman hauskinta seuraa ja maailman empaattisin ja lempein luonne. Saa nähdä tuleeko joskus joku riitelyvaihe, mutta tosi vaikea ainakaan nyt kuvitella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätti miten lammasmaisesti 95 % äideistä vaan ottaa koko hoitovastuun vauvasta, ja sössöttää jotain "no meidän kohdalla se ei tullut kysymykseen että isä olisi jäänyt kotiin, koska hänellä on parempi palkka". Olemme jakaneet perhevapaat puoliksi, ja kyllä se vaan mieskin on ihan hyvin kartalla lapsensa vaatetuksesta ja tarpeista. En käsitä, miten 2020-luvulla "modernit" naiset ottavat vain tuon hyysääjän roolin ja antavat miestensä vapaamatkustaa. Ja sitten itketään "parisuhteen dynamiikan muuttumisesta huonompaan suuntaan".
No johtuisiko siitä, että Suomessa on aika paljon piilotyöttömiä kotiäitejä? Jossakin ne 500 000 työtöntä luuraa, osa TE:n pompoteltavana leikkikursseilla, osa tekee ilmaseksi töitä julkisilla.
Itsekin olin valmistumiseni jälkeen työtön (samalla töitä etsien), kun hoidin lapsiani kotona. Tällaisessa tilanteessa isä on se, joka isompipalkkaisena käy töissä ja jonka rahoilla eletään. Hän ei siis ollut mikään vapaamatkustaja, vaan yhteisellä päätöksellä homma meni näin.
Jos äitien ja isien hoitovastuu pakotettaisiin teennäisesti puoliksi, niin meillä olisi aika paljon lisää työttömiä työnhakijoita tilastoissa.
Olet osa ongelmaa
"Ongelmaa". Sekin on fakta, että aika moni isä olisi valmis pitämään vanhempainvapaata, mutta silloin ei nainen annakaan koska haluaa pitää ne. Sorrettu lammastelija lammas onkin se mies eikö niin? Isien asema onkin siinäkin mielessä heikompi
Parisuhteen dynamiikasta lapsen saannin jälkeen. Sekö ei ikinä muutu milliäkään jos äiti ja isä pitävät vanhempainvapaat tasan puoliksi? Jos pitävät niin molemmilla vanhemmilla on lapsen arkivaatteista ja tarpeista aina 100% sama käsitys->helpottanee työnjakoa... Aika paljon luvattu sekin, hirveä meteli ja katteettomia lupauksia vain "modernilta" uskovaiselta...
Minua hoiti enemmän Isäni kuin äitini ja heidän parisuhteensa oli pelkkää dynamiittia. Vanhanaikainen lammastelu omien lasteni kanssa on sopinut itselle oikein hyvin ja on se varmaan lapsillekin hyväksi. Luuserimamma, joka ei tule ja mene miten huvittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus omia lapsia kohtaan. Vaikka olen tehnyt hyvän uran, perhettä tärkeämpää ei ole. Vaivannäkö on todellakin pientä sen rinnalla.
Enemmän yllätti muiden perheiden tai lähinnä perheen äitien asenne. Ohjeita satelee joka suunnasta halusitpa tai et ja keskustelun aiheet on aina vauvoissa, vaikka itse haluan aikuisten kanssa puhua aikuisten juttuja, en lasten sairastelua ja kalan väriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän yllätti muiden perheiden tai lähinnä perheen äitien asenne. Ohjeita satelee joka suunnasta halusitpa tai et ja keskustelun aiheet on aina vauvoissa, vaikka itse haluan aikuisten kanssa puhua aikuisten juttuja, en lasten sairastelua ja kalan väriä.
No joskus sitä kalankin väristä on puhe, mutta enimmäkseen kakan.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus omia lapsia kohtaan. Vaikka olen tehnyt hyvän uran, perhettä tärkeämpää ei ole. Vaivannäkö on todellakin pientä sen rinnalla.
Muutatko hirviöanoppina lapsesi perässä ulkomaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miten yksin sitä loppupelissä onkaan. Yksin maksat kaiken, viet lääkäriin, hoidat vaatteet, kouluasiat, kaike. Vuoden isästä tulikin isä uuden perheensä lapsille :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ikävä asia yllätti eniten eli kuinka kukaan sukulainen tai tuttava ei tarjonnut lasten kanssa apua tai sitä mielellään antanut lasten ollessa pieniä. Eikä myöhemminkään, muttei sitä sillälailla kaipaisikaan. Lähipiirissä ei ollut aiemmin lapsia, mutta olisin olettanut että jotain apua olisi tarjottu. Jos lähipiiriin olisi syntynyt lapsia niin olisin kuvitellut itse mielelläni tarjoavan lastenvahtimisapua, jotta vanhemmat voivat joskus käydä treffeillä ja irtautua pikkulapsiarjesta yhdessä. Tai olisin mielelläni sopinut kahvitteluja perheen kotiin koska pienten kanssa matkustaminen pidempiä matkoja on oma operaationsa. Olisin voinut vahtia kipeää lasta jos minulla sattuu siihen olemaan mahdollisuus, jottei vanhempien tarvitse olla pahimmillaan todella pitkiä aikoja poissa töistä, mitä työnantajat ymmärtävät mielestäni huonosti missään tapauksessa.... yllätti täysin se kuinka nollissa ihmisten auttamishalu oli kun olemme kuitenkin itsekin heitä auttaneet monissa asioissa. Valitettavasti tämän myötä en pidä lähipiiriämme läheisenä ollenkaan, aivan rusinat pullasta -porukkaa suurinosa. Mitä sekin on, että lasten kanssa pitää matkustaa poseeraamaan ties missä tädin joulupöydässä ja oi ihanaa kun tulitte, rakkaat... eikä yhden yksillä treffeillä olla päästy heidän armostaan käymään. Nyt saakeli joku tulee sanomaan, että se valmiiksi katettu pöytä on lapsien kanssa auttelua, "häpeä!". Niinhän se on, meitä ja fb-tykkäyksiä varten katettu.
Ei onneksi kaikille tule tällaista yllätystä/pettymystä, mutta minut löi ällikällä.
Sellaista se on kun lapsen hankkii. Parisuhde jää taka-alalle ja lapsi menee kaiken edelle. Kenellekään ei ole velvollisuutta hoitaa jonkun sukulaisten muksua. Jos haluatte vapaa-aikaa, älkää hankkiko niitä lapsia.
Kukaanhan ei vaatinut mitään, vaan kertoi näkemyksensä. Ota nyt ihan rauhallisesti vaan. Sovitaan siitä, että jokainen saa kertoa avoimesti omat näkemyksensä ilman että saa jonkun moisen läksytyksen aivan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se kuinka erillään lapsettomien lapsia saaneiden elämät ovat. Jotenkin luulin, että lapsettomien kavereiden kanssa voisi olla kavereita normaalisti oman lapsen synnyttyäkin, mutta kyllä se on sellainen muutos, että jotenkin kavereita vain karisee ja tulee toisenlaisia kavereita. Tosiystävät jää jos niitä on tai heihin voi vuosienkin jälkeen olla yhteydessä. Piirit menee jonkin verran uusiksi sen lisäksi että elämään tulee lapsi, että vaikka siinä paljon saa niin jotain jää taakse. No tärkeimmät pysyy.
Itsellä on aina ollut superpositiivinen suhtautuminen lapsiin, joten varsinkaan joidenkin inhoa ei ole havainnut ennen kuin henkilökohtaisesti kuljet sen lapsesi kanssa. Musta lapset on aivan parasta ja onneksi mies on samanlainen. Ei mennyt parisuhde pipariksi kun arvot sopii yhteen ja molemmat halusi lapsia tosi paljon. Olisin aika yksinäinen pelkästään mieheni kanssa vaikka on ihan sielunkumppani, mutta muutakin kaipaa. Toivottavasti ei lisää tahattomasti lapsettomien tuskaa tällä.
Lasten ulkonäkö yllätti, sitä ei osannut etukäteen päätellä vaikka tehtiin jotain testejäkin :D että syntymä oli siinäkin mielessä se jännittävin hetki kun viiiiiimein paljastui, miltä se palleron naama näyttää. Ihan oudolta, mutta silti looginen lopputulos :D <3
Huumorin määrä.
Toki sen laatu muuttuu lasten kasvaessa, ja nykyään se meillä on tilannehuumoria, joiden huvittavuuden myös lapset samalla tavoin ymmärtävät. Olen onnellinen siitä, että olenkin saanut noin hauskaa ja hyvää keskusteluseuraa.
Pienten lasten aikana sain paljon iloa siitä, että sain aika usein itsekseni todeta, etten olisi ikinä uskonut sanovani tuota lausetta ääneen. Tyyliin, "maitoa ei käytetä varpaiden pesemiseen."
Vanhempana on tullut tehtyä paljon asioita, joita ei olisi aiemmin edes ajatellut. Esimerkiksi olen (vahingossa) pessyt pyykkikoneessa paljon muutakin kuin tekstiilejä. Ja mitä kaikkea voi sohvan alta löytyä.
Ihanaa on myös omien kotitöiden väheneminen lasten kasvaessa. Ei siksi, että kotitöitä olisi vähemmän, vaan tekijöitä on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se todellisuus lapsiperhearjesta iski vasta kun toinen lapsi tuli taloon, vaikka ikäeroa oli 3.5 v. Ensimmäinen oli ns, "helppo" lapsi, toinen kaikkea muuta. Hässäkän määrä silloin tuli ihan uutena.
Myös kaikki opit miten lapset yleensä toimii ja kehittyy voi unohtaa.
Meidän lapset ei koskaan nukkuneet lähellekkään normimääriä, juoksivat jo 9kk, hampaat tuli 3kk jne. Siinä ei paljon kannata vertailla puolet ja ylikin vuorokaudesta nukkuviin lapsiin, jotka vasta opettelevat kääntymään kun oma lapsesi on tehnyt niin jo monta kuukautta. Kuitenkin jossain vaiheessa erot tasottuu.
Tärkeintä on kuunnella omaa lastaan ja itseään ja luottaa äidin vaistoon. Ja pyytää apua jos uupuu.
Yllätti miten vähän jo vastasyntynyt voi nukkua ja miten herkkäuninen voi olla jos sattuikin nukkumaan vähän.
Että se on niin kivaa ja mukavaa. Että lapset on mainiota seuraa. Ja että ne ei valvota eikä kiukuttelee. Ja että niitä on helppo " kasvattaa".
Itseäni yllätti eniten vauva-ajassa se, miten rankkaa se on henkisesti ja fyysisesti ja miten paljon itse joutui vaatimaan asioita että sai jotain apua. Meillä oli esikoinen huono nukkuja, ja olin aivan pihalla ensimmäiset 3-4kk väsymyksen takia. Vauvalla oli vatsa-vaivoja ja jouduimme käymään vyöhyketerapeutilla ym. kun neuvolasta ei saanut mitään apua. Aina vaan hoettiin, että se on koliikkia, kyllä se menee ohi. Ei paljoa lohduttanut, kun oli nukkunut useamman kuukauden ajan pari tuntia yössä. Rauta-arvoja ei silloin mitattu ollenkaan synnytyksen jälkeen, ja kärsin sen takia myös monenlaisista vaivoista, mm. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Toinen lapsi oli onneksi hieman helpompi vauva-aikana, mutta odotin aina vaan että tuo vauva-aika menee ohi. Imetys oli myös hankalaa ja sattui alussa pitkään.
Parisuhteessa eniten yllätti se, miten mies pystyy jatkamaan ns.normaalia elämäänsä myös vauva-aikana. Käy omissa harrastuksissa, töissä ym.menoissa. Kyllä äidit ovat vaan niin paljon enemmän kiinni lapsissa. Ja miehet pystyvät lähtemään niin huolettomasti omiin menoihinsa, itse ainakin joudun monesti säätämään lasten asioita omien menojenkin aikana.
Nuorin lapseni muutti juuri omilleen. Esikoisen syntymästä on jo 27 vuotta. Äitiys on valinta, joka on lopullista. Olen loppuikäni äiti, vaikka pesä on tyhjentynyt. Aikuiset lapset voivat todella hyvin.
Ajankäyttö ja miehen tapa ottaa omaa aikaa, vaikka itsellä ei olisi sitä lainkaan. Miten se olikaan, että miehellä oli lähes aina mahdollisuus niihin kunnollisiin yöuniin, omiin harrastuksiin ja omaan työhön. Silti häntä väsytti, ei saanut harrastaa tarpeeksi ja töissäkin pitäisi olla pidempään. Keskustelut meni usein niin, että minä rajoitin, vaikka lapsiperhe-elämä nyt itsessään asettaa rajoitteita. Ja ainakin meillä se perheellistyminen muutti oman elämäni totaalisesti, miehen vain osittain.
No just laskettiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja,ehkä siitä juontuu se että seKÄÄN ei mielestäsi toiminut ollenkaan...halvalla ei saa hyvää..