Lue keskustelun säännöt.
Mikä yllätti lapsiperhearjessa eniten?
Olen ensimmäistä odottava ja jännittää niin kamalasti!
Mikä lapsiperhearjessa on yllättänyt eniten - negatiivisesti tai positiivisesti? Kakkavaippojen määrä, yöunien vähyys, työnteko, lapsen hoitoon laittaminen, useamman lapsen isot luonne-erot, teini-iän helppous?
Kommentit (420)
Eniten yllätti se rakkauden määrä, mitä voi kokea tuota pientä ihmistä kohtaan. Miten voi tulla ikävä jo päikkäreiden aikaan, miten kova huoli voi olla, jos toinen on kipeänä.
Yllätti myös se, millainen äiti minusta tuli, kun olin kuitenkin aiemmin aika menevä tapaus. Päädyin olemaan kolme vuotta lapsen kanssa kotona, nukumme perhepedissä ja imetän vielä taaperoa ja elelemme muutenkin lapsentahtisesti ja leppoisasti. Ennen olisin ajatellut tällaista elämää tylsäksi.
Yllätti myös, miten paremmin parisuhteemme voi nykyään. Kun näin, millainen isä miehestäni kasvoi, rakastuin häneen vain enemmän. Yhteistä aikaa on myös ollut paljon enemmän kuin osasin ennalta kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten juuri mitään ei ennätä tekemään kodin ulkopuolella. Lapsi nukkuu kahdet päiväunet ja nukahtaa ainoastaan omaan pinnasänkyyn, ei esim. nuku autossa tai rattaissa. No jos lapsi jaksaa olla unien välissä hereillä noin 3h niin eipä siinä paljon ennätä mihinkään lähteä. Tässä välissä täytyy syödä, pikkupesuja tehdä, vaippaa vaihtaa, rauhoittua unille jne.
No ehkä sitten, kun lapsi pärjää yksillä päiväunilla.
Vierailija kirjoitti:
Koulu. Meidän molemmat lapset ovat olleet hyviä oppimaan, rauhallisia, tottelevat opettajaa ja säästävät kiukuttelut kotiin. Molemmille on suositeltu kuraattoria, että tulisi sosiaalisempia, reippaampia, puheliaampia ja rohkeampia itseilmaisussa. Muuten ihan kiva, mutta lapset ovat olleet tyytyväisiä itseensä, me vanhemmat tyytyväisiä lapsiimme, eikä mitään muutostoivetta tai tarvetta kenelläkään koulun ulkopuolella. Kavereita, mielenkiinnon kohteita on ja kotona tulee kyllä kaikki tunteet ilmaistua, vaikka niitä koulupäivän aikana ei kaikkia ilmoille päästelisikään. Ja vielä huvittavampaa on, että kuraattori on kertonut, ettei hän osaa yhdellekään lapselle mitään rohkeus ja reippaustaitoja opettaa.
Eli koulun halu tasapäistää myös ne lapset, joista ei ole opettajalle vaivaa.
Kuulostat ihanalta vanhemmalta! :) Hienoa, että ymmärrät lapsiasi etkä lähde mukaan tuohon "nyt tehdään näistä puheliaita ekstrovertteja vaikka väkisin".
Itse olin vastaavassa "tilanteessa", ala-asteella jouduin käydä jollain kuraattoripsykologilla koska olin "liian hiljainen ja arka". Ihan normaali, pärjäävä ihminen musta tuli, vaikken koskaan "oppinut tavoille" eli hölisemään small talkia. Ahdisti käydä siellä kuraattorilla, mua alettiin kiusatakin sen takia!
Oma esikoiseni on ihan mun vastakohta, se on ehkä yllättänyt eniten, miten inyrovertti taivaanrannanmaalari voi saada tuollaisen vilkkaan supersosiaalisen hölösuun :D hän onkin sit varmaan "liian vilkas" koulun mielestä, jännityksellä odotan sitä aikaa... 🙈
Miesten ulkopuolisuus perheissä ja vaikeus jaksaa lapsia ja nainen ja lapset ovat kuin toinen yksikkö. Avioerojen yleisyys. Uusperheiden haukkuminen, vaikka lapsille voi olla parempi että kotona on kaksi vanhempaa esim. äiti ja ”isäpuoli”.
Se pelko että jotain sattuu ei ikinä mene pois. Siihen vaan tottuu.
Kirjoittaisin päiväkirjaa raskaus ajalta ja koko lapsuudesta. En muista juuri mitään juttuja ja vanhin lapsi jo 4v. Tuntuu että puolvuotta oltas vasta oltu yhdessä. Ja mulla oli ennen älyttömän hyvä muisti.
Jotkut kaverit kokee että kun jaat sun arjesta jotain asioita niin "puhut vaan lapsesta" vaikka kuinka kuuntelet ja puhut heidän elämästään suurimman osan aikaa. Monet lapsettomat rupeaa jatkuvasti puolustelemaan lapsettomuuttaan vaikket mitenkään heiltä odottaisi minkäänlaista kiinnostusta lapsista taikka tiedät ettei he halua lapsia. Omat ystävät lopetti kun jankutin mantraa "meillä on erilaiset elämät ja molempien elämät on saman arvoisia ja yhtä vaikeita ja ihania". Myös hämmensi miten jotkut lopetti illanvietto puheensa ja itse alkoi moralisoimaan omaa juomistaan ja käytöstään heti kun kuulivat raskaudesta.
Vauvalla voi olla kakka 0.5sekunnin kuluttua vaipan vaihdosta ja siksi itkee. Ja tätä voi jatkua koko vauva ajan. Me laitettiin jossain kohtaa iso paperi läjä vaippaan kun ne raidat ärsytti vauvan ihoa mutta tuntu niin älyttömältä heivata 20vaippaa roskiin yhden illan aikana (3h) pelkkien tuhnujen takia.
Tutustuisin vauvan pieru joogaan ja mikäli imettäisin niin hommaisin maidonkerääjää poistamaan painetta rinnoista. Rintaliivit toimii jollekin mut itselle ei.
LANSINOH lanoliinivoide auttaa parhaiten hoitamaan halkeilevia nännejä ja helpottaa imetystä alkuvaiheessa. Mikäli imetys tuntuu varpaissa asti KIPUNA JA SÄRKYNÄ monta kuukautta niin lopettaisin. Mikäli käytät korviketta niin valitsisin pullot joista saa pohjan irti, vähentävät ilman menemistä vatsaan joka sitte taas helpottaa rauhoittamista ja vähentää vauvan hepulointia ja kiukkuisuutta.
En välittäisi että kämppä on sotkuinen, vauva ja vanhempien lepo on paljon tärkeämpi kuin se koti. Mikäli olisin väsynyt niin en tekisi muuta kuin pyykit/astiat ja jättäisin muut paremmalle ajalle.
Mikäli vauva itkenyt monta tuntia niin on okei mennä välissä syömään ja jättää vauva huutamaan turvalliseen paikkaan siksi aikaa. Hommaisin myös kasan valmisruokia varuiksi näitä tilanteita varten jotta voi vaan heittää mikroon ja lapioida suuhun nopeasti. Myöskin jos epätoivo taikka lohduttomuuden tunne hiipii mieleen niin on hyvä ottaa vähän etäisyyttä ja aloittaa hengittelyn ja ajatusten kasaamisen jälkeen uusi rauhoittamis yritys ihan alusta. Käy syömässä taikka juomassa ihan itsekseen.
Olin yh koko vauva ajan joten siksi en sisällyttänyt vaihtoehtoa "anna kumppanin hoitaa mikäli alkaa ahdistamaan".
Mutta kaverin tapauksesta opittuna.. olisi tosi tärkeää että annetaan kumppanille paljon vastuuta vauvasta. Opetetaan vähän siihen pulloon ajoissa jotta kumppani pystyisi hoitamaan vauvaa enemmän. Myös ymmärrettäis että se kumppani hoitaa omalla tavallaan vauvaa. Vältettäis "teet väärin, tee näin" sanomisia ja käytettäisiin ennemmin "mulle VIIME kerralla toimi tämä tapa jos haluat kokeilla". Ei se toinen ikinä opi jos sen ei anneta yrittää ilman että sinne väliin mennään sekoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätti valtava rakkauden tunne, äidin ja imeväisen vahva side. Itselleni tämä on ollut intensiivisin ja hellyyttävin asia maailmassa. Sitovuuden ja työn määrä ei korreloi onnellisuuden tunteen kanssa, kuten usein luullaan. Yllätti myös kotiäitiyden vähäinen arvostus yhteiskunnassamme.
Vierailija<strong> kirjoitti:
Yhteiskunnan lapsiperheiden palvelujen jäätävän surkea taso.
Yleinen lapsivihamielisyys.
Ilmainen neuvola. Lapsilisät. Päiväkodit, eskarit. Mitä tarvitsisit lisää vai onko noiden taso huono?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että Timo petti heti kun lakkasin antamasta T:Noora
Se, että aika alkoi menemään tuplasti nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätti miten vähän hysterisoin ja stressaan lapsen hoidon suhteen. Yleensä olen taipuvainen stressaamaan ja paisuttelemaan asioita mutta lapsen hoidon (siis yleisesti ruokailu, nukkuminen, sairastelu jne.) suhteen olen osannut pitää järjen päässä ja ottaa aika rennosti.
Se että oikeasti omaa rauhaa EI OLE. Ja vaikka miten järjestelet, että jos vihdoinkin ensi kuun 3.päivän iltana saisit oman hetken klo 19.15-19.30, pieleen menee sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut yllätti muiden naisten suhtautuminen. Minut laskettiin kuuluvaksi johonkin äitikerhoon. Olin kuin parempaa väkeä yhtäkkiä. Se oli outoa.
Tämä tapahtui siis ympäristössä jossa minua luultiin hoitamieni pikkulasten äidiksi. Annoin luulla, koska sillä ei ollut mitään väliä.
Oikeasti olen lapseton.
Yllätti, että nainen hoitaa kaiken lapsen hoidon ja mulle ei jää mitään tehtävää. On helppo tää lasten tekeminen ja ihmettää valitus ruuhkavuosista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mieheni ei auttanut yhtään, vaikka aikaisemmin osallistui kotitöissä, synnytyksen jälkeen ihmettelin miten niin. Kerran pyysin häneltä laittamaan puhtaat astiat paikoillaan, arsyttyneena hän melkein heitti niitä ja samala murisi - sinä olet koko päivän kotona.
Olin pumpaamassa maitoa joka 3mas tunti, hoitin vauvaa päivällä ja yöllä kun mieheni kävi töissä ja hänen piti nukkua, ja itse nukuin 3-4 tuntia vuorokaudessa, siivosin, laitoin ruokaa, kävin ulkona vauvan kanssa, kävin kaupassa, vähän kuin olin yksin, mutta piti palvella myös mieheni.
Vuoden jälkeen tuli lyhyt keskustelu. Hän auttoi pari päivää ja unohdi. Tuli toinen keskustelu, vähän kovemmalla äänellä. Kolmas kerta hän vastasi - no minä en tiedä mitä minun pitää tehdä. Kirjoitin listan ja lähetin sähköpostilla niin etei voi sanoa että se on kadonnut. Sen jälkeen hän auttaa. Siis sopikaa etukäteen kuka mitä tekee.
/Anteeksi virheita. En osa hyvin suomea./
Vierailija kirjoitti:
Se että oikeasti omaa rauhaa EI OLE. Ja vaikka miten järjestelet, että jos vihdoinkin ensi kuun 3.päivän iltana saisit oman hetken klo 19.15-19.30, pieleen menee sekin.
Olet siis yksinhuoltaja? Eikö isä ota koskaan lapsia luokseen?
Meillä oli hyvä juttu kun mies otti kaksoset pari kertaa viikossa mukaan äitinsä luo ja useana päivänä viikossa kävi lasten kanssa ulkoilemassa läheisen koulun pihalla tms. Toki lapset piti olla sen verran isoja ettei ihan pikkuvauvoja jotta mies sai lähdettyä yksinään niiden kanssa äitinsä luo, siihen asti olin mukana itsekin.
Toki mies oli lasten kanssa myös kun kävin kaupassa ja muilla asioilla, tai jos mulla oli joku harrastus tai yhdistyksen kokous. Silloin kun mies oli töissä 12h vuorot yöllä tai päivällä, olin sitten lasten kanssa aika yksin, ja toki miehen piti aina saada nukkua päivällä kun tuli yövuorosta.
Vierailija kirjoitti:
Mut yllätti muiden naisten suhtautuminen. Minut laskettiin kuuluvaksi johonkin äitikerhoon. Olin kuin parempaa väkeä yhtäkkiä. Se oli outoa.
Tämä tapahtui siis ympäristössä jossa minua luultiin hoitamieni pikkulasten äidiksi. Annoin luulla, koska sillä ei ollut mitään väliä.
Oikeasti olen lapseton.
Aika outoa. En minä kuulu mihinkään äitikerhoon vaikka mulla on kolme lasta ja vanhin jo lähentelee kolmeakymmentä. Millä tavalla parempaa väkeä? Yleensähän äidit on sitä alinta sakkaa koska ovat "vain" äitejä.
Lapsetonta kolmekymppistä pidetään jotenkin teininä tai tyttönä ei aikuisena ihmisenä. Äidit on monen mielestä aikuisia ihmisiä paremmin ja onnistuneempia muutenkin.
Moni asia, eniten ehkä se, että entinen elämä omien harrastusten, ystävien ja reissujen suhteen muuttui ilosta taakaksi väsymyksen ja säätämisen määrän vuoksi. Se, miten fyysistä lapsen hoito on ekat vuodet. Se, että koko ajan joku sotkee ja on nälkäinen. Uskon, että olisin nauttinut perhe-elämästä enemmän ja ollut kärsivällisempi äiti jos lasten isä olisi osallistunut, olisin saanut hoitoapua jostakin ja jos toinen lapsista ei olisi autisti. Rakastan lapsia ja perhettäni, mutta väsyttävää ja kaikkea rajoittavaa tämä on.
Se, että se ei ollutkaan yhtä helvettiä. Kivaan sävyyn uutisoidaan ja sitten kehdataan vielä ällistellä syntyvyyden katoa.
Se, että vaikka teet kaiken "oikein", vaikeuksia voi silti tulla. Äidin merkitys geenien ja muun ympäristön ohella ei olekaan suuri, kuim minä sitä yleensä pidetään.