Ymmärrättekö te vakituisessa työssä olevat, miten onnekkaita olette??

En. Loppuunpalammisen partaalla tässä mennään, jo monta vuotta menty. Harkitsen ihan vakavissani irtisanoutumista ja totaalista alanvaihtoa.

Yövuoroon vielä tänäänkin..........

No, nykyään vakituinen työpaikka on katkolla heti, kun työnantajasta tuntuu siltä.

Ymmärrän! Olen onnellinen, että sain töitä, kun muuteman kuukauden ehdin olla työtön. Palkka ei päätä huimaava ole (1600/kk...ei elätettäviä :) ), mutta tykkään työstäni.! Samalla, kun teen tätä työtä, yritän löytää oman alan hommia (kirjanpito), mutta työpaikkoja täällä tuntuu olevan niukasti..) :

Ymmärrän. 

Kyllä. Työnantaja kertoo säännöllisesti että uusia on kyllä tulossa ovista ja ikkunoist tilalle. Jos erehtyy tuplaantuneen työmäärän vuoksi pyytämään palkankorotusta. Täystyöllisyyttä ei ainakaan työnantajapuoli edes halua.

Vasta oli yt- neuvottelut, ja 20% sai kenkää. Eikä nämä ole ensimmäiset. Työn määrä ei vähentynyt, joten sitä tehdään niska limassa. Mikään ei ole vakituista

Samaa tässä mietin. 

t. masentunut pätkätyöläinen

Kyllä ymmärrän, silti olen salaa toivonut saavani kenkää yt:den vuoksi, mutta saan jatkaa, taas kerran.

Kyllä sitä lähes joka päivä tulee mietittyä. Oli vähän tuuriakin että sain nykyisen työni, nyt vakituisessa työssä 10 vuotta. Niin pienestä kiinni että voisin tehdä jotain alaani vain hiukan sivuavaa pätkätyötä

Minä ainakin ymmärrän. Määräaikaiset irtisanottiin yt:issa, me vakituiset jäätiin. Palasin juuri äitiyslomalta, ja kaikki odotti mua takaisin. On tyytyväinen olo.

Kyllä mäkin tajuan. Usein kiitän pomoani että saan töissä olla. Teen ylitöitäkin korvauksetta. Palkkaa ei ole nostettu kuuteen vuoteen mutta ei se haittaa.

Mikään ei ole ikuista, ei edes hoitoalalla. Hoitopaikkoja vähennetään sote-uudistuksen vuoksi ja siis myös työntekijöitten määrää. Työpaikka voi siirtyä sadan kilometrin matkaan uudistussyistä ja tilanne on, että ota tai jätä. En muuta työn perässä, sillä lasten koulut ovat etusijalla. Olen yh.

Ymmärrän, ja säälin syvästi heitä, jotka eivät ole viitsineet nähdä tarpeeksi vaivaa saadakseen vakituisen työn. Kuka tahansa pystyisi ihan mihin tahansa, jos vain haluaisi.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 16:03"]

Ymmärrän, ja säälin syvästi heitä, jotka eivät ole viitsineet nähdä tarpeeksi vaivaa saadakseen vakituisen työn. Kuka tahansa pystyisi ihan mihin tahansa, jos vain haluaisi.

[/quote]

Siis no mitä vittua nyt taas??! Miten ei ole viitsinyt nähdä vaivaa kaksi vuotta sitten valmistunut, kaikki mahdolliset työt vastaanottanut, nuori aikuinen? Voijeesus tätä vauvapalstan paskaa taas. Olihan tässä jo 14 viestin verran ihan kohtuullisen asiallisiakin vastauksia ja kommentteja.

No en kyllä.. Opiskellakin pitäisi..

Ymmärrän, vaikka olenkin ihan ahdistunut ja työ syö tällä hetkellä minulta kaiken vapaa-ajan ja voimatkin ja olen myös yhden burnoutin kärsinyt. Päivääkään en ole ollut työttömänä, mutta nähtäväksi jää joudunko työkyvyttömyyseläkkeelle ennen aikojaan.

Olen todella kiitollinen. Takana 16v samassa yrityksessä, eri tehtävissä.
Pidän todella paljon joustavasta työstäni ja iloisista ja fiksuista työkavereistani.

Minäkin osaan olla kiitollinen työpaikastani. Pidän kovasti työstäni ja arvostan suuresti virkaani. Olen FM alalla, jolla on hyvinäkin aikoina vaikea työllistyä. Alalle on koulutettu liikaa väkeä 90-luvun alusta lähtien.

Olen ollut työelämässä jo 38 vuotta, ammattini on haluttu ja alalla on paljon työttömiä vastavalmistuneita. Olisin ihan valmis antamaan työni jollekin nuorelle ja innokkaalle. Mutta ihan tyhjän päälle en uskalla heittäytyä, on vielä asuntolainaa jäljellä. Pakko vaan sinnitellä :/