Onko outoa vai normaalia? Ex -miehen nykyinen vaimo ei tapaa ex-mieheni ja minun lapsia lainkaan. Lapset on nyt aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap olet huolestunut? Etkö saa tarpeeksi infoa naisesta nyt?

Av mammaainen tapa ajatella. Ilmeisesti sinua ei missään tilanteessa huolestuttaisi, miten laset ja isän suhde kehittyy. 

Vanha ketju, mutta ei ole normaalia vaivata aikuisten lasten vanhemman vaimon asioilla päätään. Päästä jo irti exästä.

Eläke-iässä muutimme yhteen. Miehellä kaksi lasta, joita tapasi parikertaa vuodessa. Kun tulin kuvioon alkoi tytär 45v  käydä hyvin usein luonamme. Mieheltä vain ilmoitus kyläilystä. Kaikki juhlapyhät ja kesät, jopa viikon vierailuja. Alkoi ärsyttämään, joten keksin menoja/matkoja/töitä, tällöin vierailut siirrettiin seuraavaan viikonloppuun. Isän kanssa ei aikaa vietetty vaan minun. Väsyin tähän ihmiseen, pelkäsin hänen ainaista roikkumista meillä. Mies ei kyennyt laittamaan rajoja. Koskaan ei kutsuttu vastavuoroisesti. Lopulta muutimme eri osoitteisiin (ei ainoa syy) Tyttären vierailut lopahtivat kerta vuoteen isän luona. Nyt saan viettää aikaa omien lasteni kanssa, milloin itse haluan/jaksan ja heille sopii.

Kaffebulla kirjoitti:

Yleensä ne on kyllä nämä isät, joita ex-liiton lapset kiinnostavat yhtä paljon kuin kilo paskaa. Miten tämä on sen uuden puolison syy? Luuleeko ne lapset, että se johtuu uudesta puolisosta, jos isää ei kiinnosta?

Ehei, kyllä se johtuu ihan siitä isästä. Isähän voi hyvin tavata lapsiaan muuallakin, eikö?

Eli jos niitä kyläilykutsuja ei tule isältä, älkää syyttäkö uutta puolisoa. Hän on täysin ulkopuolinen isän ja lasten suhteessa.

Mun miehellä on aikuiset lapset, enkä minä heitä kutsu kylään, jos mies ei halua. Ei miehenikään kutsu minun sukulaisia kylään meille kysymättä minulta, tietenkään. Olisi todella outoa.

Mies kutsuu itse lapsensa, jos haluaa heidät meille kylään.

Voi yleensä olla, mutta jo tässä ketjussa moni nainen selittää, ettei miehen lapset ole tarvetulleita ja peukkuja satelee. Silti sinä tulet selittämään, ettei imiötä ole. Seuraavaksi vamaan kerrot, että kaikki erimieltä olevat ovatkin oikeasti miestrolleja, jotka peukuttavat kymmenillä koneilla omia kommenttejaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo vähän outoa, mutta miten nyt kukin parhaaksi näkee.

Meille on kyllä molempien aikuiset lapset tervetulleita aina. Ja käyväthän nuo ja me heillä.

Tottakai varmaan useimmissa perheissä on näin, mutta ymmärrän oikein hyvin myös toisenlaista ratkaisua. On ihan normaalia, että aikuiset lapset eivät tapaile isänsä uutta tai jos tapailevat, niin ei kovin usein. Jokaisella on oma elämänsä ja jos yksi tai useampi ei halua sitä sotkea täysin, niin on ok olla erillään.

Eihän tässä ole kysymys vai isän uuden tailusta vaan siitä, etteivät lapset kyläile myöskään isänsä kotona. Liuta av mammoja ei näe ongelmaa, että uusi suhde katkaisee heikentää välejä lapsiin. 

Se ei ole SINUN ongelmasi, joten älä vaivaa pientä päätäsi.

Suomalaiset on kyllä outoja. Oman puolison lapset ei kiiinnosta, vanhemman puoliso ei kiinnosta. Mikään ja kukaan ei kiinnosta paitsi oma tympeys, yksinäisyys ja paha olo.

Ex-mieheni vaihtoi minut lähes 30 yhteisen vuoden jälkeen uuteen työkaveriin, jolla viisi lasta. Oma lapsi unohtui siinä samassa aika tehokkaasti.

Yli 1,5 vuotta erosta meni ennen kuin isä kutsui poikansa kylään, tässä vaiheessa poika täytti 18 v. Ei poika siellä pysty olemaan, ei kestä niitä eksän nykyisen lapsia. Onneksi isä ja poika kuitenkin pitävät tiiviisti yhteyttä.

Itse löysin myös rinnalleni miehen, jolla kolme lasta (iltatähti 20v ja pari yli 30v lasta). Olemme viettäneet paljonkin aikaa yhdessä, tulemme hyvin toimeen niinkuin mieskin oman lapseni kanssa. Minun lapseni asuu vielä kanssani, miehen lapset asuvat omillaan. Kyllä se elämää helpottaa kovin kun välit toisen ihmisen tärkeisiin läheisiin on hyvät. 

Kaffebulla kirjoitti:

Eikös se olisi ex-miehesi tehtävä pyytää lapsiaan kylään? Miten tuo asia uudelle kumppanille kuuluu?

Enemmän ihmettelisin isän toimintaa, kun ei omat lapset kiinnosta tuon vertaa.

Nimenomaan näin. En minä ala kutsumaan toisen ihmisen (aikuisia)lapsia kylään kotiini, kyllä se on miehen asia hoitaa suhteet omaan sukuunsa.

Onneks meidän klaani tulee toimeen hyvin: mun lapset (olivat 13 ja 16 kun tutustuvat nykyiseen kumppaniini 20 vuotta sitten), puolisoni lapset (olivat 21 ja 26 silloinn 20 vuotta sitten) ja kaikkien neljän lapsen omat lapset, jopa lasten bonuslapset ( yhteensä 4 heitäkin). Samaan pöytään sopii jopa meidän molempien exät kumppaneineen.

Onhan tässä tarvittu välillä suoraa puhetta, tunnetaitoja ja kömpelyyksiltä ei olla matkan varrella vältytty. Mutta keskinäinen lojaliteetti on muodostunut vahvaksi. Ollaan samaa porukkaa, joskaan ei kihnata tietty kaiken aikaa keskenään.

Entäpä tilanne, jossa aikuisten lasten äiti ei anna lasten nähdä isän uutta puolisoa. Lapset ja mies pelkäävät äidin reaktiota, jos sattuisivat näkemään. Ihmetyttää, missä talutusnuorassa kaikki ovat.