Onko outoa vai normaalia? Ex -miehen nykyinen vaimo ei tapaa ex-mieheni ja minun lapsia lainkaan. Lapset on nyt aikuisia.

Tähän  mennessä ketjun otanta on, että perheeseeni kuulu mieheni ja minä. Kaikki muut ovat ulkopuolisia. (Hätätapauksessa kuuluu omat lapset, mutta ei missään nimessä puolison...)

Sitten mietitään suomalaisten yksinäisyyttä. En yhtään ihmettele tämän otannan jälkeen. Jos ei edes puolison lapset kuulu perheeseen...

Aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia joustavuutta, ymmärrystä ja anteeksiantoa. Jos syystä tai toisesta se on mahdotonta ex-puolisoa kohtaan, niin ainakin pitäisi yrittää lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Moni näistä uusista vaimoista laskee sen varaan että mies hylkää lapsensa tai ainakin tapaamiset on jossain muualla kuin heillä kotona. Tähän ihan tähdätään ja tehdään ero mahdollisimman törkeästi. Jos ei onnistu, aletaan kiusata lapsia ja vihjailla että älkää tulko enää. Mies jos on tarpeeksi tossu niin suostuu tähän. Kuitenkin jos lasten vanhemmilla, erityisesti äidillä on ihmissuhdetaidot kohdallaan, saavat lapset pitää isän erosta huolimatta. Isä usein tapaa lapsia jos äiti sen käytöksensä puolesta ansaitsee. Uudelle puolisolle ei kannata antaa periksi.

Onko sinulla kaikki ihan hyvin kun tuollaisia kirjoittelet?

Vierailija kirjoitti:

Tähän  mennessä ketjun otanta on, että perheeseeni kuulu mieheni ja minä. Kaikki muut ovat ulkopuolisia. (Hätätapauksessa kuuluu omat lapset, mutta ei missään nimessä puolison...)

Sitten mietitään suomalaisten yksinäisyyttä. En yhtään ihmettele tämän otannan jälkeen. Jos ei edes puolison lapset kuulu perheeseen...

Aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia joustavuutta, ymmärrystä ja anteeksiantoa. Jos syystä tai toisesta se on mahdotonta ex-puolisoa kohtaan, niin ainakin pitäisi yrittää lasten kanssa.

Kysypäs myös niiltä puolison aikuisilta lapsilta haluavatko he olla samaa perhettä uuden puolison kanssa. Harvemmin haluavat. Siinä on uudella puolisolla tekemistä kun tasapainottelet välinpitämättömyyden ja tunkeilemisen välimaastossa ettei vain kukaan mieltään pahoita, varsinkaan se ex-puoliso jolle asia ei edes kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Tähän  mennessä ketjun otanta on, että perheeseeni kuulu mieheni ja minä. Kaikki muut ovat ulkopuolisia. (Hätätapauksessa kuuluu omat lapset, mutta ei missään nimessä puolison...)

Sitten mietitään suomalaisten yksinäisyyttä. En yhtään ihmettele tämän otannan jälkeen. Jos ei edes puolison lapset kuulu perheeseen...

Aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia joustavuutta, ymmärrystä ja anteeksiantoa. Jos syystä tai toisesta se on mahdotonta ex-puolisoa kohtaan, niin ainakin pitäisi yrittää lasten kanssa.

Entä jos aikuiset lapset eivät yritä yhtään? Tai että he jopa jatkavat epäsopua? Tällaisia tilanteita on.

On kyllä aika kylmää kyytiä täällä monella. Ei haluta tutustua puolison perheeseen ja toisen elämän tärkeimpiin ihmisiin. En ymmärrä, mutta ehkä ei tarvitsekaan ymmärtää.

Me asutaan mieheni kanssa yhdessä, meidän kanssa asuu ainoa lapseni ja miehen kuopus. Molemmat kohta täysi-ikäisiä. Miehellä kolme aikuista lasta, joista jokaisen tunnen hyvin, ja tullaan toimeen todella hyvin.

Jos on niin vaikeaa hyväksyä toisen elämän muut ihmiset, miksi ette ottaneet erakkomiestä tai muuten vaan sellaista ihmistä jolla ei ole lapsia ja muuta perhettä?

Yleensä ne on kyllä nämä isät, joita ex-liiton lapset kiinnostavat yhtä paljon kuin kilo paskaa. Miten tämä on sen uuden puolison syy? Luuleeko ne lapset, että se johtuu uudesta puolisosta, jos isää ei kiinnosta?

Ehei, kyllä se johtuu ihan siitä isästä. Isähän voi hyvin tavata lapsiaan muuallakin, eikö?

Eli jos niitä kyläilykutsuja ei tule isältä, älkää syyttäkö uutta puolisoa. Hän on täysin ulkopuolinen isän ja lasten suhteessa.

Mun miehellä on aikuiset lapset, enkä minä heitä kutsu kylään, jos mies ei halua. Ei miehenikään kutsu minun sukulaisia kylään meille kysymättä minulta, tietenkään. Olisi todella outoa.

Mies kutsuu itse lapsensa, jos haluaa heidät meille kylään.

Kaikki tässä kuviossa ovat aikuisia ja osaavat sekä saavat päättää menemisistään ja tekemisistään itse. Mitä se ap:n persettä kaivelee jos exän nykyinen ei näe aikuisia lapsianne usein? Eivät ole hänen lapsiaan ja lähtökohtaisesti tapaavat isäänsä.

Lasteni isä ei kutsu lapsia kotiinsa. Kaikki lapsemme ovat täysikäisiä ja Erosimme kaikkien lasten ollessa vielä alaikäisiä. Vanhin lapsi ei ole koskaan käynyt isänsä ja tämän vaimon luona. Nuoremmat ovat käyneet kerran.

Asiasta en ole kysellyt enkä puhunut enkä tiedä miten lapset kokevat. Hankala aihe.  Isä ei juuri yhteyksissä ole. Ilmeisesti yhteydenpito tapahtuu todella harvoin ja lasten aloitteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tavannut nykyisen mieheni lapsen jotain 2 kertaa 10 vuoden aikana. Otin jo alkuun sen linjan, etten sotkeudu tilanteeseen, lapsen äiti on joku sosiopaatti, en halunnut ns. ruokkia hänen sairauttaan yhtään enempää. Mies tapaa lasta säännöllisesti sukulaisillaan. Mahdollisimman minimiin kaikki kontaktit siihen rajattomaan naiseen on paras vaihtoehto. Lapsi alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä, kunhan on poissa äitinsä huoltajuudesta, saa ihan vapaasti päättää haluaako tavata mua ts. tulla isänsä kotiin. En mä sitä nytkään ole kieltänyt, mutta en mä myöskään omaa kotiani halua antaa hullun ruodittavaksi ja siihen, että hän pyrkisi määräämään mitä mun kodissa tehdään hänen lapsen kanssa, tai yleensäkään kyttäämään millään lailla meille. Onneksi on välimatkaa sen verran, ettei ole edes yrittänyt... 

Siis kumpi tässä on se ongelma: miehesi nykyinen vai entinen? Vaikutat tosi, tosi "kivalta" ihmiseltä...

En minäkään tapaa mieheni lasta, mieheni toki tapaa. Kyllä meille saa tulla, mutta se on miehen tehtävä kutsua ja sopia, ei minun. Ei ole mitään riitaa, mutta ei ole mitään aitoa suhdetta, lapsen äiti esti sen tehokkaasti kun lapsi oli vielä pieni eikä osannut tunnistaa manipulointia.

Aikuisista ei vaan tule samalla tavalla enää perhettä, vaikka ei oltaisi mitenkään huonoissa väleissä. Vieras aikuinen ihminen nyt vaan on vieras ihminen.

Mikä ongelma?

Tapaan mieheni lasta ehkä kerran vuodessa. Jos olisin itse lapsi, niin olisin helpottunut ettei tarvitsisi uusia kumppaneita tavata.

Vierailija kirjoitti:

Tähän  mennessä ketjun otanta on, että perheeseeni kuulu mieheni ja minä. Kaikki muut ovat ulkopuolisia. (Hätätapauksessa kuuluu omat lapset, mutta ei missään nimessä puolison...)

Sitten mietitään suomalaisten yksinäisyyttä. En yhtään ihmettele tämän otannan jälkeen. Jos ei edes puolison lapset kuulu perheeseen...

Aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia joustavuutta, ymmärrystä ja anteeksiantoa. Jos syystä tai toisesta se on mahdotonta ex-puolisoa kohtaan, niin ainakin pitäisi yrittää lasten kanssa.

Mitä ne lapset siitä hyötyy? Niillä on jo ne vanhemmat. Kannattaa kysyä niiltä lapsilta, eikä projisoida omia toiveita.

Aika tyhmää minusta.

Miehelläni on aikuisia lapsia muutama, minulla vähemmän, kaikkia tavataan aina kun mahdollista.

Aina ovat tervetulleita ja ovi auki ja ruokaa tarjolla. Lapsenlapsia odotellessa.

Hyvä niin. Oma kokemus uusperheestä on se, että isä parittaa hirvittävää kakkosvaimoaan itselle ja tämä saa aina itkemään. Aivan kuin tulisi koulukiusatuksi omassa kodissaan. Jotenkin häiriintyneitä ja apinamaisia nämä ihmiset jotka kuvittelevat, että kakkosvaimo hoitaa ykkösvaimon lapsia ja että lapsetkin nauttivat siitä. Yhtä suurta perhettä kaikki. Ei todellakaan olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän  mennessä ketjun otanta on, että perheeseeni kuulu mieheni ja minä. Kaikki muut ovat ulkopuolisia. (Hätätapauksessa kuuluu omat lapset, mutta ei missään nimessä puolison...)

Sitten mietitään suomalaisten yksinäisyyttä. En yhtään ihmettele tämän otannan jälkeen. Jos ei edes puolison lapset kuulu perheeseen...

Aikuiselta ihmiseltä voidaan vaatia joustavuutta, ymmärrystä ja anteeksiantoa. Jos syystä tai toisesta se on mahdotonta ex-puolisoa kohtaan, niin ainakin pitäisi yrittää lasten kanssa.

Mitä ne lapset siitä hyötyy? Niillä on jo ne vanhemmat. Kannattaa kysyä niiltä lapsilta, eikä projisoida omia toiveita.

Näin. Ne lapset tai "lapset" sikäli että ollaan jo kaikki aikuisia ei välttämättä ole yhtään halukkaat ottamaan mitään äitipuolta perheeseensä, vaan mieluummin haluavat tulla jätetyksi rauhaan. Kyllä se on isän vastuu hoitaa ne suhteet omiin lapsiinsa, ei uuden vaimon. Toki ei saa suhdetta estää, mutta ei tasan ole siitä vastuussa vain siksi että sattuu olemaan nainen, kukin vastaa itse lapsistaan.

Ällöttää pelkkä ajatus ex-naisen tekeleistä, en tapaa kuin pakon edessä eli jos sattuvat olemaan samaan aikaan miehen muiden sukulaisten luona. Tähän kyllä vaikuttaa se, että lasten äiti on todella vastenmielinen ihminen, jota edes lapset eivät tapaa, mutta itse näen lapsissa niin paljon äitinsä piirteitä, että en kykene arvostamaan ollenkaan. Tunnen siis heidän äitinsä, asutaan pienessä kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia, jopa suotavaa. Mies pitää entisen elämänsä erillään nykyisestä ja nainen ei sotkeudu heihin millään tavoin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi sinä. Ehkä nainen ja aikuiset lapset näkevät joskus, luultavasti.

Lapset tuskin ovat kenellekään entinen elämä. Ero otetaan puolisosta, ei lapsista. 

Av mammoille on toki perussettiä, ettei mies kutsu omia läheisiään, kuten lapsia, omaan kotiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tavannut nykyisen mieheni lapsen jotain 2 kertaa 10 vuoden aikana. Otin jo alkuun sen linjan, etten sotkeudu tilanteeseen, lapsen äiti on joku sosiopaatti, en halunnut ns. ruokkia hänen sairauttaan yhtään enempää. Mies tapaa lasta säännöllisesti sukulaisillaan. Mahdollisimman minimiin kaikki kontaktit siihen rajattomaan naiseen on paras vaihtoehto. Lapsi alkaa lähestyä täysi-ikäisyyttä, kunhan on poissa äitinsä huoltajuudesta, saa ihan vapaasti päättää haluaako tavata mua ts. tulla isänsä kotiin. En mä sitä nytkään ole kieltänyt, mutta en mä myöskään omaa kotiani halua antaa hullun ruodittavaksi ja siihen, että hän pyrkisi määräämään mitä mun kodissa tehdään hänen lapsen kanssa, tai yleensäkään kyttäämään millään lailla meille. Onneksi on välimatkaa sen verran, ettei ole edes yrittänyt... 

Kaikilla kilteillä miehillä on sosiopaatti-exät. Voi raukkeliinia. Parhaimmilla kaikki exät on vähintään narskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo vähän outoa, mutta miten nyt kukin parhaaksi näkee.

Meille on kyllä molempien aikuiset lapset tervetulleita aina. Ja käyväthän nuo ja me heillä.

Tottakai varmaan useimmissa perheissä on näin, mutta ymmärrän oikein hyvin myös toisenlaista ratkaisua. On ihan normaalia, että aikuiset lapset eivät tapaile isänsä uutta tai jos tapailevat, niin ei kovin usein. Jokaisella on oma elämänsä ja jos yksi tai useampi ei halua sitä sotkea täysin, niin on ok olla erillään.

Eihän tässä ole kysymys vai isän uuden tailusta vaan siitä, etteivät lapset kyläile myöskään isänsä kotona. Liuta av mammoja ei näe ongelmaa, että uusi suhde katkaisee heikentää välejä lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

No eikös se ole ihan sen miehen asia päättää, haluaako olla aktiivinen isoisä sitten kun niitä lapsenlapsia tulee? Ei sitä muut hänen puolestaan voi päättää.

Jos isä ei näe aikuisia lapsiaan, niin näköjään häntä ei hirveästi kiinnosta. Onhan se lapsille varmaan vähän outoa. Mutta mitäpä lasten äiti asialle voi.

Eihän tuossa aloituksessa mielestäni ollut kohtaa, jossa lukisi, että isä ei näe lapsiaan, vaan että uusi nainen ei näe heitä.

Oli myös kohta, jossa isä ei kutsu lapsia kotiinsa. Aika monelle av mammalle tämä tuntuu olevan normikäytöstä. Toivottavasti eivät sitten kritisoi, kun eron jälkeen oma ex viraantuu lapsistaan.