Onko outoa vai normaalia? Ex -miehen nykyinen vaimo ei tapaa ex-mieheni ja minun lapsia lainkaan. Lapset on nyt aikuisia.

Minä olen aina elänyt ydinperheessä: ensin lapsuudenkotonani, sitten oman miehen ja lasten muodostamassa. Siksi olen varmasti vähän eri näkökulmasta tätä miettimässä kuin eroperheestä tuleva.

Minusta kuulostaa todella erikoiselta. Ja hyvin suppealta perheajattelulta. Entä kun lapset saavat lapsia? Isoisä on joku outo hiippari, joka luikkii tapaamaan heitä kun vaimo odottaa pensasaidan takana autossa? Kehittymättämyyttä sekä isältä ja vaimoltaan että lapsilta. Mutta näitä on kyllä paljon. En ole ikinä voinut ymmärtää uusperheissä sitäkään ajattelua, että puolisot eivät saa mitenkään puuttua toisen puolison lasten kasvatukseen. En voisi kuvitella olevani suhteessa ihmiseen, jonka arvot olisivat niin erilaiset, että kasvatus menisi jotenkin ihan eri suuntiin.

No eikös se ole ihan sen miehen asia päättää, haluaako olla aktiivinen isoisä sitten kun niitä lapsenlapsia tulee? Ei sitä muut hänen puolestaan voi päättää.

Jos isä ei näe aikuisia lapsiaan, niin näköjään häntä ei hirveästi kiinnosta. Onhan se lapsille varmaan vähän outoa. Mutta mitäpä lasten äiti asialle voi.

Kaikki tietää että uusperhekuviot ovat todella outoja ja eivät toimi millään tasolla, kovasti ihmiset haluavat kuitenkin hakata päätä seinään.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia, eivät ne ole uuden vaimon lapsia.

En minäkään tapaa koskaan mieheni lapsia, mies tapaa täysikäistä kaupungilla tai sukulaisissa tms ja alaikäisiä hän tapaa omassa viikonloppukämpässään, jonka hankki lapsiviikonloppuja varten. En myöskään koskaan mene miehen sukujuhliin tms, eiväthän ne ole millään lailla minun sukuani.

Joillain ihmisillä on vaikea erottaa, mitä eroa on ydinperheellä ja uusperheellä. Ydinperheessä nuo sukuyhteydet puolison sukuun ovat yleensä tiiviimmät, uusperheessä ei.

Ei ole normaalia, ettei saa tavata omassa kodissaan itselle tärkeitä ihmisiä tai ettei puoliso halua heitä tuntea.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, ettei saa tavata omassa kodissaan itselle tärkeitä ihmisiä tai ettei puoliso halua heitä tuntea.

Ei olekaan. Mutta onko tässä nyt joku kieltänyt lapsia tapaamasta ihmisiä omassa kodissaan? Eikös ne lapset saa kutsua kotiinsa keitä haluavat?

Ja isä saa sitten kutsua omaan kotiinsa keitä haluaa.

Jos isä ei halua omaan kotiinsa kutsua niitä lapsiaan, niin mitä tuossa voi tehdä?

Kaffepulla kirjoitti:

No eikös se ole ihan sen miehen asia päättää, haluaako olla aktiivinen isoisä sitten kun niitä lapsenlapsia tulee? Ei sitä muut hänen puolestaan voi päättää.

Jos isä ei näe aikuisia lapsiaan, niin näköjään häntä ei hirveästi kiinnosta. Onhan se lapsille varmaan vähän outoa. Mutta mitäpä lasten äiti asialle voi.

Eihän tuossa aloituksessa mielestäni ollut kohtaa, jossa lukisi, että isä ei näe lapsiaan, vaan että uusi nainen ei näe heitä.

Ap kirjoitti:

Onko outoa vai normaalia? Ex -miehen nykyinen vaimo ei tapaa ex-mieheni ja minun lapsia lainkaan. Lapset on nyt aikuisia.

Vierailija

klo 7:48 | 11.8.2021

Lapsia ei myöskään oikein koskaan pyydetä exän ja hänen vaimonsa kotiin. Kokemuksia vastaavasta?

--

Isä ilmeisesti saa nähdä lapsukaisia.

Miksi ap olet huolestunut? Etkö saa tarpeeksi infoa naisesta nyt?

Mulla ja exällä kolme lasta, 24, 23 ja 18 v eikä ketään ole koskaan edes kutsuttu tapaamaan isäänsä eikä tämän uutta perhettä, siis ei koskaan kertaakaan. Tosin eivät kyllä halua mennäkään. Oli sen verran likainen temppu exältä aikoinaan lapsiaan ja mua kohtaan kun lähti toisen naisen matkaan. Oli päiväkausia kadoksissa ja sit ilmoitti tekstarilla että muutinpa muuten toisen luo ja asun siellä nyt, heippa, lakimies ottaa yhteyttä. Käytännössä sivalsi kaiken entisen pois elämästään, myös lapset mitä en vaan voi ymmärtää. Nuorin traumatisoitui pahasti eikä ole auttanut vaikka on psykologin luona käynyt. En pakota ja kahdelle vanhimmalle en mitään voi kun olivat täysi-ikäisiä jo eron aikana.

Minä tapaan mieheni täysi-ikäisiä lapsia edellisestä liitosta lähinnä kesäisin kun tulevat mökille viikonlopuksi. Ihan hyvät välit, mutta en näe syytä tavata heitä muuten asiakseen kun asutaan eri kaupungeissakin. Mies käy kyläilemässä heidän luonaan säännöllisesti, minusta olisi outoa mennä heidän luokseen yöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tapaan mieheni täysi-ikäisiä lapsia edellisestä liitosta lähinnä kesäisin kun tulevat mökille viikonlopuksi. Ihan hyvät välit, mutta en näe syytä tavata heitä muuten asiakseen kun asutaan eri kaupungeissakin. Mies käy kyläilemässä heidän luonaan säännöllisesti, minusta olisi outoa mennä heidän luokseen yöksi. 

Jatkan vielä että kaikki heistä ovat käyneet meillä, mutta meilläkään ei ole tilaa yöpyä muuten kuin olohuoneen sohvalla joten pidemmät kyläilyt eivät onnistu varsinkin kun kaikilla on jo kumppanitkin. 

Normaalia. Lapsien elämään ei kannata sotkea uusia kumppaneita ja ne on sen miehen perhettä, ei uuden puolison. Mun miehellä on 1 aikuinen ja 1 melkein alkuinen lapsi. En ole tavannut heitä kertaakaan ja ollaan oltu yhdessä 7 vuotta. Not my circus, not my monkeys. Mies hoitaa oman perheensä. Me asutaan osittain yhdessä vaikka ollaankin naimisissa. Mulla on vielä mun oma asunto, jossa olen aina kun lapset on miehellä.

Todella kummallisia perhekuvioita ja suppea perhekäsitys monella! Tuntuu uskomattomalta, että puoliso ei voisi tavata lapsiaan omassa kodissaan.  Tai että puolison elämä ja hänen tärkeät ihmiset ei kiinnostaisi yhtään (että ei esim. ole koskaan tavannut puolison lapsia tai vanhemman puolisoa tai pitkäaikaista kumppania, mitä ihmettä??).  Tosi surullista että monilla suomalaisilla on niin huonot ihmissuhdetaidot. Ei osata selvitellä ristiriitoja tai hallita alkeellisia sosiaalisia taitoja.  Sitä mallia sitten siirretään seuraaville sukupolville. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalia, eivät ne ole uuden vaimon lapsia.

En minäkään tapaa koskaan mieheni lapsia, mies tapaa täysikäistä kaupungilla tai sukulaisissa tms ja alaikäisiä hän tapaa omassa viikonloppukämpässään, jonka hankki lapsiviikonloppuja varten. En myöskään koskaan mene miehen sukujuhliin tms, eiväthän ne ole millään lailla minun sukuani.

Joillain ihmisillä on vaikea erottaa, mitä eroa on ydinperheellä ja uusperheellä. Ydinperheessä nuo sukuyhteydet puolison sukuun ovat yleensä tiiviimmät, uusperheessä ei.

Huh huh.

On tehty varmaan joku valinta onko tekemisissä vai ei. Ehkä se on hyvä noin, koska heillä on jo oma äiti. Ja jos se nainen haluaa kotiinsa enemmän yksityisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Todella kummallisia perhekuvioita ja suppea perhekäsitys monella! Tuntuu uskomattomalta, että puoliso ei voisi tavata lapsiaan omassa kodissaan.  Tai että puolison elämä ja hänen tärkeät ihmiset ei kiinnostaisi yhtään (että ei esim. ole koskaan tavannut puolison lapsia tai vanhemman puolisoa tai pitkäaikaista kumppania, mitä ihmettä??).  Tosi surullista että monilla suomalaisilla on niin huonot ihmissuhdetaidot. Ei osata selvitellä ristiriitoja tai hallita alkeellisia sosiaalisia taitoja.  Sitä mallia sitten siirretään seuraaville sukupolville. 

Sanotaanko näin että pettäjällä ja perheenrikkojalla kumppaneineen on niin huonot ihmissuhdetaidot että piti jättää taakseen palavia raunioita. Niiden päälle ei voi enää rakentaa mitään koska ne on täysin tuhottu. Ihmissuhdetaitoja, ristiriitojen selvittelykykyä sekä alkeellisia sosiaalisia taitoja olisi tarvittu ennen tätä temppua. Nyt on jo liian myöhäistä.

Mielestäni outoa.

Hittoako minulle kuuluu täysin vieraat ihmiset? En halua tavata lapsia (nyk. aikuisia), he eivät liity minun elämääni millään tavalla. 

Ystävälläni on tuo tilanne. Hän on 14 vuotta miestä nuorempi ja hän on ollut miehen kanssa kuusi vuotta ja alkoivat olemaan yhdessä pari vuotta miehen wron jälkeen.

Miehen lapset eivät halunneet tutustua ystävääni, sillä lasten äiti oli myrkyttänyt lasten mielen jo hyvissä ajoin ennen eroa. Äiti oli itse vaatinut eroa, koska oli löytänyt uuden ja lapset jäivät äidin syyllistämisen, myrkyttämisen ja kaiken muun ikävän käytöksen takia äidille, koska eivät halunneet isälleen. Äiti oli nuoremmasta naisesta, ystävästäni, todella vihainen ja on tehnyt kaikkensa rikkoakseen suhteen, mutta ei ole siinä onnistunut. He asuvat samassa kaupungissa. Tilanne on todella tylsä.

Moni näistä uusista vaimoista laskee sen varaan että mies hylkää lapsensa tai ainakin tapaamiset on jossain muualla kuin heillä kotona. Tähän ihan tähdätään ja tehdään ero mahdollisimman törkeästi. Jos ei onnistu, aletaan kiusata lapsia ja vihjailla että älkää tulko enää. Mies jos on tarpeeksi tossu niin suostuu tähän. Kuitenkin jos lasten vanhemmilla, erityisesti äidillä on ihmissuhdetaidot kohdallaan, saavat lapset pitää isän erosta huolimatta. Isä usein tapaa lapsia jos äiti sen käytöksensä puolesta ansaitsee. Uudelle puolisolle ei kannata antaa periksi.