Missä maassa elit edellisessä elämässäsi?

En ole ennen ollut - enkä toista kertaa ole enkä tule!

Iskä6713 kirjoitti:

Olin Egyptin suunnalla noin 20000 vuotta sitten, eräässä toisessa elämässä hukuin. En tiedä tarkkaan missä maassa tuolloin, mutta joskus 1300 jkr. olin kylänvanhin, jossain pohjolassa...

Oho. 20 000 vuotta.  Olisko syytä vähän tsempata jotenkin?

Joko Lontoossa tai sitten jossain Etelämeren saarella, missä ei pahemmin ole mitään syötävää, mutta ilma tasainen 32 ja yli ja vesi 25 astetta. Lontoo vaan tuntuu kodilta joka kerran kun menen sinne. Ja kaikki muut ilmanalat ja veden lämpötilat on inhottavan kylmiä. 

Antiikin Egyptissä ja Roomassa, Tsekin tasavallan alueella, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Todennäköisesti myös Venäjällä.  

Briteissä vissiin, toisen maailmansodan aikana. Olen myös ollut miekkavalas jossain kohtaa elämistäni. Uskon 100% varmasti reinkarnaatioon.

Olen varmaan ollut arabi, vaikka ehkä hullulta kuulostaa. Kun olen käynyt matkalla jossain lähi-idässä, koen kuuluvani sinne oudosti, vaikka siellä kaoottista onkin. Seuraan alueen uutisia tiuhaan ja opiskelen vapaa-ajalla arabiaa itsenäisesti, ohjatusti heti kun löydän kurssin, joka sopii työaikoihini.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ollut arabi, vaikka ehkä hullulta kuulostaa. Kun olen käynyt matkalla jossain lähi-idässä, koen kuuluvani sinne oudosti, vaikka siellä kaoottista onkin. Seuraan alueen uutisia tiuhaan ja opiskelen vapaa-ajalla arabiaa itsenäisesti, ohjatusti heti kun löydän kurssin, joka sopii työaikoihini.

Hups, unohdin lisätä, että olen varmaan ollut joku beduiini, eli ei varsinaisesti omaa maata.

Olin edellisessä elämässä Allah. Muhammed oli ihan paniikissa kun huvin vuoksi tein siitä profeetan. Lensin liian läheltä mustaa aukkoa Andromedan galaksissa vuonna 1953 ja synnyin tämän onnettomuuden jälkeen ihmiseksi.

Olen ollut mm. kilpikonna 200 miljoonaa vuotta sitten ja kaktus joskus ennen viimeistä jääkautta. Varhaisin muistamani inkarnaatio on putkimato kambrkaudella.

Raamatun mukaan mitään entisiä elämiä ei ole, se on harhaoppia jos joku uskoo tuollaiseen hölynpölyyn. Meillä on vain tämä yksi ainutkertainen elämä jonka tarkoitus on uskoa Jeesukseen pelastajana synneistä, ja rakastaa häntä ja Jumalaa sekä kaikkia lähimmäisiämme ja auttaa heitä jos / kun he tarvitsevat meidän apuamme. Eihän meistä kukaan jaksa tässä maailmassa yksin.

Hölynpölyä on sinun näköalattomuus. Mikä pakottava tarve monella uskontokunnolla on mollata ja yrittää käännyttää ihmisiä omaan lahkoonsa? Miekalla tai muuten vaan.

Jokainen saa uskoa vaikka vaaleanpunaiseen yksisarviseen, se ei sinulta ole pois. Jälleensyntymä kuuluu moneen uskontoon, ei se ole yhtään sen enempää hölynpölyä kuin Jeesuksen seikkailut.

Itse kunnioitan enemmän luontoa ja luonnonuskoa, kuin yksittäisiä henkilöitä historiassa ja uskonnoissa.

Antaa jokaisen luoda oma suhde uskontoihin, se kun on loppupeleissä aika henkilökohtainen asia.

Kova kaipuu on maaseudulle luultavasti n.-30 luvulle ja nykyinen ympäristö keksintöineen on masentava. Olen ollut pitkään sitä mieltä etten kuulu nykyaikaan. Olisi saanut olla viimeinen etappi tuo -30 luku.

Mulla taas 50/60-luvun muotokieli, vaatteet, tavat, musiikki, elokuvat, ylipäätään kaikki nuissa vuosikymmenissä viehättää kovasti.

Vaikka olenkin tämmönen juniori

Metsänmies Kanadasta

Itämainen tanssija ollut, mutta tarkkaa maata en ole saanut päähäni. Turkki se ei ollut, joten täytyisi vierailla Egyptissä jne. että selviäisi tuleeko tuttuuden tunne.

Itävaltalaisena saksassa. Olin taitelija ja politiikko, minulla oli elegantit viikset ja suuria ajatuksia tulevaisuuden maailmasta.

Varmaan jossain lämpimässä, olen parhaimmillani kun ulkona on +25 astetta. Ja omasta mielestä aasialaiset on kauniita niin ehkä jossain päin lämmintä aasiaa

1600-luvun Tanskassa, kuolin regressioterapiassa kotonani ilmeisen rauhassa, en edes kovin vanhana, mutta yksin ja siitä tuli terapiassa pohjaton suru ja itku sitö tilannetta kohtaan mitä näin.

Olen elänyt 60-luvun Suomessa lapsena, ehkä kuollut jo lapsena, kun sitä myöhemmiltä vuosikymmeniltä ei ole muistoja. Hukkumisesta/tukehtumisesta on muistoja. Sitä ennen 1900-luvun alun Suomessa.  Eräs aikakauden kartano on minulle selittämättömällä tavalla tärkeä, ehkä olen kuulunut palvelusväkeen. Sitten olen joskus muinoin elänyt Lähi-idässä, ja keski-ajalla Venäjällä tai muualla Itä-Euroopassa vuoristoisella maaseudulla.

Pohjoisamerikan alkuperäisasukas. Muistijälkiä on vihreistä suurirunkoisia puita kasvavista metsistä ja nauravaisesta ahavoituneesta leveäkasvoisesta ystävästä/sukulaisesta. Olin verraten pienikokoinen, vikkelä mies. Heimoa tai ajanjaksoa en tiedä. Tunnen suurta vetoa pohjoisamerikan alkuperäiskansojen historiaa ja kulttuuria kohtaan. Lisäksi heidän rumpu- ja huilumusiikkinsa koskettaa hyvin syvältä, vaikka en sanoisi sen olevan mielimusiikkiani tässä elämässä.

Moni ihmettelee miksi niin moni näistä muistoista liittyy muinaiseen maailmaan.

Itse näkisin niin että ihmisten herkkyys ja henkisyys, suhde suurempiin asioihin on ollut tuolloin jotain ihan muuta mitä vaikka viime vuosikymmeninä, tai -satoina.

Muinaisen maailman asiat pyramideista, ihan vaikka meidän jätinkirkkoihin on tehty uskomattoman, jopa yliluonnollisen tarkasti, ottaen huomioon menetelmät ja ajankohdat.

Jotain mystistä siinä on, ehkä nyt on joku tällainen sukupolvi, mikä elää uutta tulemistaan. Ehkä heillä on joku tehtävä maanpäällä.