Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu ahdistaa.
10.08.2021 |
Noniin, meille muutti kuukausi sitten koiranpentu, jota vastustin pitkään, mutta lopulta suostuin sellaisen samaan talouteen ottamaan (mies halunnut aina koiran, itse en niistä niinkään välitä), koska itsekin olen saanut meille kissan ottaa.
Koira on nyt 16 viikkoa vanha, ja olen jo aivan raunioina. Jatkuvaa vinkumista, haukkumista, hajua, eritteitä ja likaa. Kaunis kotini on pitänyt muuttaa rumaksi. Kaikki matot pois, kauniit esineet ja kasvit pitänyt viedä piiloon. Sohvalta koristetyynyt, talja ja viltit pois. Rumia portteja parin oviaukon edessä (kissalla oltava paikka, missä saa olla koiralta rauhassa).
Tekstiilit (sohva) haisee pahalle, kun koira oleskekee siinä. Itse en olisi halunnut koiralle antaa lupaa sohvalle, mies taas halusi ja myös sänkyyn, mutta saatiin sovittua kompromissi, jossa koiralla lupa tulla sohvalle (jos osaa olla kunnolla) mutta sänkyyn ei.
Sisäsiisteys on kyllä jo hyvällä mallilla, mutta välillä vahinkoja luonnollisesti sattuu. Koira vinkuu pihalle tunnin parin välein, ja olen ihan kypsä siihen. Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken.
Mua vaan väsyttää, kun ennen rauhallinen, hiljainen ja siisti koti on muuttunut haisevaksi koirankopiksi, vaikka siivoan JOKA PÄIVÄ. Tuuletan ja pesen lattioita oikeasti jatkuvasti, sohvan päällisiä käytän ulkona ahkerasti.
Juuri kun haluaisin vapaa iltana mennä sohvalle makoilee hyvän kirjan tai elokuvan pariin, niin koira tulee kinuamaan ulos tai muuten vain huomiota haluaa - josta tosin en piittaa, koska olen jo ennen tätä sen liikuttanut, leikittänyt, ruokkinut ja yrittänyt rauhoittaa. Aivoillekin tekemistä on päivittäin.
Sitten se tulee sohvalle nukkumaan jalkoihin, mikä on ihan mukava mutta kun se pieree aina nukkuessaan järkyttäviä kaasuja.
Kissani oli pennusta alkaen luonnollisesti siisti ja hajuton, itsenäinen jonka kanssa mukava olla ja antaa sille huomiota. Osaahan sekin joskus öisin pistää ranttaliksi, mutta se on joskus, ei päivittäin.
Kertokaa koiraihmiset jotain lohdullista. Aika tietysti auttaa, eli kun kasvaa aikuiseksi niin elämä tasaantuu. Mutta miten selvisitte siitä vaiheesta, jossa epäilitte tehneenne virheen hankkiessanne koiran? Käsittääkseni yllättävän moni kokee sellaisen hetken, onko se nyt sitten se ns pentu-blues?
Tällä hetkellä itkettää ja töistä lähtiessä ei tee mieli mennä enää kotiin, vaan istua vaikka työpaikan parkkipaikalla tekemättä mitään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken."
Niin, tässä se vika onkin, mies on usein illat poissa. Missä hän on? Miehesi halusi koiran, ja hänen pitäisi olla huolehtimassa asioista, jopa siivoamassa koiran jätökset. Ei se sinun tehtäväsi ole ensisijassa.
Ap taisi sanoa jo ekalla sivulla, että töissä on usein iltaisin.
Miksi sitten ottaa koiranpentu, varsinkin jos ap on kissaihminen, eikä halua olla koiran kanssa yksin. Pitäisi olla pentulomat ja kesälomat, virkavapaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Koko pihan aitaus olisi aina ihanne, mutta ei useinkaan mahdollista. Se voi tulla liian kalliiksi, koko piha ei sovellu koiran temmellyskentäksi tmv.
Koiratarhat usein 4mx4m kokoisia, eli mitä eroa siihen nukkuuko siellä vai makuuhuoneessa? Ja oletetaan, että koira ei siellä tarhassa joudu 24/7 olemaan.
Usein tarha on myös turvallisempi koiralle, esim syrjässä asuville suojaksi pedoilta. Estää myös koiran karkaamisen paremmin kuin aita (jos nyt ei jotain hirviaitaa laita)
Ihan suotta demonisoit koiratarhoja, eri asia nämä jotka pitävät koiriaan siellä ihan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Miksi tarhat mielletään aina pieniksi? Meillä ainakin on todella kunnon kokoinen ja siellä on erilaisia virikkeitä koirille. Ei sen tarvitse olla mikään p*&%€reiän kokonen. 🤷♀️
Ensimmäinen 1-1,5 vuotta on pahinta aikaa, sitten ainakin meillä helpotti. Tarpeet oppi puolen vuoden ikäisenä tekemään ulos, mutta sellainen "pentuperseily" jatkui jonkun aikaa.
Olen myös samaa mieltä, että koiranpennun haju on paha, nykyään koira ei haise kuin likaisena tai märkänä.
En tiedä voiko vauvaa ja koiranpentua verrata, mutta ainakin itse pidän siitä enemmän kun molemmat ovat vähän enemmän tolkuissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Meilläkin on kolmen kuukauden ikäinen koiranpentu ja koti sen mukaisesti riisuttu kaikista mahdollisista houkuttimista ja porttejakin on oviaukoissa. Lohduttaudun sillä että tätä kestää vain muutaman kuukauden ja sitä paitsi kun kivat matot, tyynyt ja huovat on piilossa, koira ei voi tuhota niitä.
Jos koira riehuu eikä anna sun olla rauhassa niin laita hihnaan vaikka pöydänjalkaan ja siihen pennuille sopiva puruluu. Siihen se nopeasti rauhoittuu kun et huomioi sitä mitenkään. Muista kumminkin myös palkita ja kehua hyvästä käytöksestä.
Voi luoja mitä. euvoja ja sitten vuoden päässä itketään, kun koiran kanssa ulkoilu on tuskaa. Kai nyt sen verran aikaa löytyy henkilöltä, joka koiran ottaa, että kasvattaa sitä pentuna eikä köytä pöydänjalkaan kiinni, jotta itse pääsee nettiin… Tsiisus! Mistä ne ongelmakoirat tulee? Niinpä…
Hyvä neuvohan tuo on riehuvalle ja purevalle pennulle. Oppii kyllä muutamasta kerrasta ei-sanaa uskomaan, kun huomaa että joutuu kiinni hetkeksi eikä pois pääse ennen kuin on rauhallinen. Ei sanaa ei pidä jatkuvasti hokea, vaan pitää varmistaa tavalla tai toisella, että käsky menee perille. Täysin väkivallaton keino. Olen eri kommentoija, yli 30 vuotta palveluskoiria omistanyt ja kasvattanut. Meillä kurinpitoa hoitavat vanhemmat koirat. Niiden kurinpito onkin välillä vähän tiukempaa pennuille.
Purevaa ja riehuvaa pentua kasvatetaan. Kasvatus ei ole sen kiinnittäminen pöydänjalkaan, vaan kasvatusmetoideina on ihan muut. Esimerkiksi se, että pentu jää täysin huomiotta vaikka tekisi mitä ja puremisesta ärähdetään takaisin… Ratkaisu ongelmiin ei ole se, että koora kiinni ja riehukoon narussa. Tällä ei saa kuin rähinäkoiria aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen 1-1,5 vuotta on pahinta aikaa, sitten ainakin meillä helpotti. Tarpeet oppi puolen vuoden ikäisenä tekemään ulos, mutta sellainen "pentuperseily" jatkui jonkun aikaa.
Olen myös samaa mieltä, että koiranpennun haju on paha, nykyään koira ei haise kuin likaisena tai märkänä.
En tiedä voiko vauvaa ja koiranpentua verrata, mutta ainakin itse pidän siitä enemmän kun molemmat ovat vähän enemmän tolkuissaan
Kun oma koira kuoli, niin kaipaamaan jäi sitä koiranpennun hajua, joka vielä aikuisessakin koirassa tuoksui mm. päässä. Koiranpentu tuoksui hyvälle.
Koorapentu tarvii hoitoa siinä missä vauvakin, vaikka koirasta tuleekin nopeammin oma-aloitteisempi. Sen jälkeen se kaipaakin rajojen asettamista ja kasvattamista pitkään ja hartaasti. Huutoa ei tarvi, vaan selkeät säännöt. Huudolla ei saa mitään hyvää ainakaan aikaiseksi.
Pohjanpystykorvat on vilkkaita pieninä, rauhoittuu kyllä iän myötä. Meillä on koirille iso tarha koppeineen, ovat siellä päivällä, jos ollaan poissa. Jääräpäinen rotu, joten koulutus on tärkeää.
Oppii kyllä siistiksi ja omalle paikalleen, jos kieltää sohvan käytön. Helpottaa kun se vähän kasvaa ja on ulkona enemmän muutenkin. Metsälenkit tekee hyvää ja niiden jälkeen on aina rauhoittumisvaihe koirillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Koko pihan aitaus olisi aina ihanne, mutta ei useinkaan mahdollista. Se voi tulla liian kalliiksi, koko piha ei sovellu koiran temmellyskentäksi tmv.
Koiratarhat usein 4mx4m kokoisia, eli mitä eroa siihen nukkuuko siellä vai makuuhuoneessa? Ja oletetaan, että koira ei siellä tarhassa joudu 24/7 olemaan.
Usein tarha on myös turvallisempi koiralle, esim syrjässä asuville suojaksi pedoilta. Estää myös koiran karkaamisen paremmin kuin aita (jos nyt ei jotain hirviaitaa laita)
Ihan suotta demonisoit koiratarhoja, eri asia nämä jotka pitävät koiriaan siellä ihan koko ajan.
Jos koiran ottaa, niin luulisi että sen hyvinvointikin kiinnostais ja että sen koiran eteen ollaan valmiita tekemään asioita, vaikkapa aitaamaan se piha. Jos ei ole rahaa aidata pihaa, edes osittain, niin onko rahaa pitää koiraa yleensäkään? Se koira kun voi monella muullakin tapaa tulla kalliiksi.
Uskon että monien ihmisten kohdalla tuo aitaamattomuus johtuu vain asenteesta. Ei vain "viitsitä" alkaa tuollasta tekemään, koska siihen menee aikaa ja se maksaa.
Me asutaan maalla ja meillä on iso tontti, joka on kokonaisuudessaan aidattu. Ihan koiria varten. Kukapa siitä aitaamisesta nauttii tai rahankulusta ylipäätänsä, mutta oli se mielestäni sen arvosta että saatiin koirille iso tontti missä olla ja touhuta.
Ja mikään pakkohan ei oo koko pihaa aidata, jos piha on niin iso.
Täälläpäin on tuolla kauempana pari taloa, joilla tasaset, kunnon nurmikkopihat, mutta siltiki koirat viettää kaikki aikansa niisä häkeisä. Siinä ois isot pihat noillakin että vois hyvin aidata koiria varten, mutta sen sijaan keskellä avaraa pihaa seisoa nököttää pieni häkki jonka sisällä louskuttava koira.
Ei niin mitään järkeä tuollasesa. Eikö tuo kerro vain siitä, että ei jakseta nähdä vaivaa sen eteen että koirilla ois tilaa?
Täällä maalla tuntuu todella harvalla olevan aidattua pihaa, vaikka koiria onkin.
Aika moni koira kun kuitenkin nauttii ja tykkää olla pihalla. Vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Miksi tarhat mielletään aina pieniksi? Meillä ainakin on todella kunnon kokoinen ja siellä on erilaisia virikkeitä koirille. Ei sen tarvitse olla mikään p*&%€reiän kokonen. 🤷♀️
En ole ainakaan ite 40vuoden aikana mitä tätä elämää oon eläny, nähny yhtäkään isoa tarhaa koiralla. Että ehkä siks. Mutta hyvä jos teillä on sellanen 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Koko pihan aitaus olisi aina ihanne, mutta ei useinkaan mahdollista. Se voi tulla liian kalliiksi, koko piha ei sovellu koiran temmellyskentäksi tmv.
Koiratarhat usein 4mx4m kokoisia, eli mitä eroa siihen nukkuuko siellä vai makuuhuoneessa? Ja oletetaan, että koira ei siellä tarhassa joudu 24/7 olemaan.
Usein tarha on myös turvallisempi koiralle, esim syrjässä asuville suojaksi pedoilta. Estää myös koiran karkaamisen paremmin kuin aita (jos nyt ei jotain hirviaitaa laita)
Ihan suotta demonisoit koiratarhoja, eri asia nämä jotka pitävät koiriaan siellä ihan koko ajan.Jos koiran ottaa, niin luulisi että sen hyvinvointikin kiinnostais ja että sen koiran eteen ollaan valmiita tekemään asioita, vaikkapa aitaamaan se piha. Jos ei ole rahaa aidata pihaa, edes osittain, niin onko rahaa pitää koiraa yleensäkään? Se koira kun voi monella muullakin tapaa tulla kalliiksi.
Uskon että monien ihmisten kohdalla tuo aitaamattomuus johtuu vain asenteesta. Ei vain "viitsitä" alkaa tuollasta tekemään, koska siihen menee aikaa ja se maksaa.
Me asutaan maalla ja meillä on iso tontti, joka on kokonaisuudessaan aidattu. Ihan koiria varten. Kukapa siitä aitaamisesta nauttii tai rahankulusta ylipäätänsä, mutta oli se mielestäni sen arvosta että saatiin koirille iso tontti missä olla ja touhuta.
Ja mikään pakkohan ei oo koko pihaa aidata, jos piha on niin iso.
Täälläpäin on tuolla kauempana pari taloa, joilla tasaset, kunnon nurmikkopihat, mutta siltiki koirat viettää kaikki aikansa niisä häkeisä. Siinä ois isot pihat noillakin että vois hyvin aidata koiria varten, mutta sen sijaan keskellä avaraa pihaa seisoa nököttää pieni häkki jonka sisällä louskuttava koira.
Ei niin mitään järkeä tuollasesa. Eikö tuo kerro vain siitä, että ei jakseta nähdä vaivaa sen eteen että koirilla ois tilaa?
Täällä maalla tuntuu todella harvalla olevan aidattua pihaa, vaikka koiria onkin.
Aika moni koira kun kuitenkin nauttii ja tykkää olla pihalla. Vapaana.
"Jos koiran ottaa, niin luulisi että sen hyvinvointikin kiinnostais ja että sen koiran eteen ollaan valmiita tekemään asioita, vaikkapa aitaamaan se piha."
Are you kidding me?
Se että ei aitaa tee koiralle ei tarkoita, ettei koiran hyvinvointi kiinnosta. Voi hyvää päivää taas.
Jatkuvastiko sen koiran täytyy saada juosta ja rellestää isolla alueella? Höpöti höö nyt ja valoja päälle.
Koiran kanssa liikkuminen tapahtuu lenkillä, metsässä, puistoissa ja vaikkapa biitsillä (koirille sallituilla). Ei ole mitään syytä, miksi koiran pitäisi vielä tuntien metsälenkin jälkeen saada kokonainen piha itselleen käyttöönsä. Ei oma piha ole todellakaan ainoa paikka, missä koiraa irti voi pitää, koita nyt ymmärtää. Koiran ei myöskään tarvitse joka ikinen päivä päästä irti juoksemaan, eikä se ole koiran laiminlyöntiä.
Sellaiset 4x4 metriä olevan tarhat ovat täysin hyvän kokoisia koiralle rauhalliseen oleskeluun ja nukkumiseen. Korostaen tietysti, että se koira ei siellä vietä suurinta osaa aikaansa yksin.
Jos olisit todella tuota mieltä mitä sanoit, niin silloin mielestäsi koiria ei saisi olla kuin jossain maalla, missä on tilaa tehdä hevosen laidunalue sille chihuhaualle.
Otan osaa. Itse en ikinä lähtisi koirahelvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mä niin ymmärrän sinua! Miehen mukana tuli pieni sylikoira, joka on sen ärsyttävän kaiken aikaa iholla olemisen lisäksi myös melkoinen adhd- tyyppinen. Juoksentelee ympäri kämppää lähes koko ajan, seuraa silmä kovana mitä teet, seuraa joka paikkaan, pitää ottaa se mukaan joka paikkaan, kun hoitajia ei oikein ole ja rajoittaa se tosi paljon elämää. Ja tiedän, koiraihmistä tuollainen ei varmaan ahdista, mutta muita voi kyllä. Pidän itse kissoista ihan kauheasti, minulla on suurimman osan elämääni ollut kissa. Pidän niistä niiden lievän välinpitämättömästä tavasta osoittaa rakkauttaan ja niiden itsenäisyydestä, pehmeydestä, pehmeästä tavasta liikkua jne. Pidän kyllä koirastamme, vaikka se ärsyttääkin, hoidan, olen ystävällinen sille, lenkitän ja olen eläinlääkäriin vienyt, kun isäntänsä ei ole ymmärtänyt koiransa viestintää. Mutta silti, olen 100% kissaihminen. 😄 Mutta rakastan miestäni ja hän minun lisäksi koiraansa, ja koitan sitä kautta ymmärtää ja "sietää" koirien elämään kuuluvia ärsyttäviä juttuja. Ja on ihanaa, että perheessä on lemmikki. Tsemppiä!
Tuttu tunne oli aikanaan. Googlaa: "puppy blues".
Sen voin sanoa, että sen koiran käytös helpottaa vielä. Ja mikä parasta, siihen koiraan kiintyy ihan oikeasti. Se ottaa aikansa, mutta sieltä se tulee. Ja vaikka nyt ei koskaan mitenkään äärimmäisesti kiintyisikään, aikuisen, opetetun koiran kanssa elo on ihan leppoisaa.