Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu ahdistaa.
10.08.2021 |
Noniin, meille muutti kuukausi sitten koiranpentu, jota vastustin pitkään, mutta lopulta suostuin sellaisen samaan talouteen ottamaan (mies halunnut aina koiran, itse en niistä niinkään välitä), koska itsekin olen saanut meille kissan ottaa.
Koira on nyt 16 viikkoa vanha, ja olen jo aivan raunioina. Jatkuvaa vinkumista, haukkumista, hajua, eritteitä ja likaa. Kaunis kotini on pitänyt muuttaa rumaksi. Kaikki matot pois, kauniit esineet ja kasvit pitänyt viedä piiloon. Sohvalta koristetyynyt, talja ja viltit pois. Rumia portteja parin oviaukon edessä (kissalla oltava paikka, missä saa olla koiralta rauhassa).
Tekstiilit (sohva) haisee pahalle, kun koira oleskekee siinä. Itse en olisi halunnut koiralle antaa lupaa sohvalle, mies taas halusi ja myös sänkyyn, mutta saatiin sovittua kompromissi, jossa koiralla lupa tulla sohvalle (jos osaa olla kunnolla) mutta sänkyyn ei.
Sisäsiisteys on kyllä jo hyvällä mallilla, mutta välillä vahinkoja luonnollisesti sattuu. Koira vinkuu pihalle tunnin parin välein, ja olen ihan kypsä siihen. Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken.
Mua vaan väsyttää, kun ennen rauhallinen, hiljainen ja siisti koti on muuttunut haisevaksi koirankopiksi, vaikka siivoan JOKA PÄIVÄ. Tuuletan ja pesen lattioita oikeasti jatkuvasti, sohvan päällisiä käytän ulkona ahkerasti.
Juuri kun haluaisin vapaa iltana mennä sohvalle makoilee hyvän kirjan tai elokuvan pariin, niin koira tulee kinuamaan ulos tai muuten vain huomiota haluaa - josta tosin en piittaa, koska olen jo ennen tätä sen liikuttanut, leikittänyt, ruokkinut ja yrittänyt rauhoittaa. Aivoillekin tekemistä on päivittäin.
Sitten se tulee sohvalle nukkumaan jalkoihin, mikä on ihan mukava mutta kun se pieree aina nukkuessaan järkyttäviä kaasuja.
Kissani oli pennusta alkaen luonnollisesti siisti ja hajuton, itsenäinen jonka kanssa mukava olla ja antaa sille huomiota. Osaahan sekin joskus öisin pistää ranttaliksi, mutta se on joskus, ei päivittäin.
Kertokaa koiraihmiset jotain lohdullista. Aika tietysti auttaa, eli kun kasvaa aikuiseksi niin elämä tasaantuu. Mutta miten selvisitte siitä vaiheesta, jossa epäilitte tehneenne virheen hankkiessanne koiran? Käsittääkseni yllättävän moni kokee sellaisen hetken, onko se nyt sitten se ns pentu-blues?
Tällä hetkellä itkettää ja töistä lähtiessä ei tee mieli mennä enää kotiin, vaan istua vaikka työpaikan parkkipaikalla tekemättä mitään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.
Tuossa esimerkki siitä, että voi johtaa jopa eroon. Kurja tuo koiran tilanne kyllä, ei pääse lenkille eikä ole opetettu edes sisäsiistiksi. Monilla häkkikoirilla on sama ongelma, yhden tällaisen olen opettanut 5v. sisäkoiraksi, aloitettiin sisäsiisteydestä. Eläinsuojelutapaus, eli meillä 15v asti ja sohvalla tykkäsi nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pese koira koirashampoolla tai laimennetulla tiskiaineella (ei aineita koiran naamaan), niin ei levitä hajuaan niin paljon. Pentuja voi pestä useammin kun ovat pissaisia. Likainen koira haisee, puhdas voi olla ihan raikaskin.
Etsikää sen vatsalle sopiva ruoka, ettei piere koko ajan. Marketin halvin on usein myös haisevin.
Kun koira on saanut päivittäisen hoitonsa ja huomiota, jätä se omiin oloihinsa ja opeta, ettei huomiota saa kerjäämällä, vaan silloin, kun ihmiselle sopii. Eli älä anna sille mitään huomiota tai muuta, jos se vaatii, katsele rauhassa ohjelmiasi, kyllä se siihen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tarvii olla sohvalla! Teet siille vaan useita paikkoja, sohvan viereen, sängyn viereen jne.
Ja kunhan syksy ja talvi tulee, niin ei enää halua ulos koko ajan. Rodusta riippuen. Muuten voit hankkia sille myös ulkopaikan, kopin tai liinan ja välillä antaa sen olla yksin ulkona jos se koko ajan haluaa olla sielä. Meidän koira halusi aina olla kesällä ulkona ja koko ajan kinusi. Se viihtyi sitten myös itekseen pihalla kiltisti. Vettä ja leikkikalu, alusta jos oli kylmää tai kosteaa. Muuta ei tarvii.
KOirissa on se hauskuus, että ne viisastuu ajan myötä ja niistä tulee fiksuja joiden kanssa voi tehdä paljon asoita ja niille voi opettaa juttuja.
Tavallaan ymmärrän. Meillä ollut vuosikymmenet koiria, nyt kun edellinen kuoli en ihan heti ole ottamassa uutta. Pennun kanssa on paljon hommaa, ja se uhmaikä on haastava vaihe.
Olisko se liian ristiriitaista, jos nyt yhtäkkiä kieltäisi sohvalle tulon? Miehelle tärkeää saada köllötellä sohvalla koira kainalossa.
Tää koira aloittaa hirveän mekkalan jos jättää yksin ulos, kokeilin kerran josko viihtyisi siellä liinassa.. No ei tosiaankaan :-/
On mullakin tuon kanssa aina välillä oikein mukavaakin. Mutta suurimmaksi osaksi tuntuu, että ei kai tuo riiviö tullut jäädäkseen kaikkine "sivuvaikutuksineen"..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Eli koira on todennäköisesti sellaista rotua, että viihtyisi myös pihalla tarhassa. Meillä on metsästyskoirat päivät ulkona, koska niiden energiataso on sitä luokkaa, että työpäivän aikana oltais menty sohvasta ja sängystä varmaan läpi. :D Toki ongelma muodostuu siinä kohtaa, jos ei asu sellaisessa paikassa, että tarha olis mahdollinen.
Selviäisi juu, mutta 16 viikon ikäistä ei kyllä ulos laiteta elämään :D tarha sille tulee jossain vaiheessa, mutta sen ei ole tarkoitus elää siellä, vaan oleskella toisinaan, esim kun ollaan itsekin pihalla.
Tosin jos syö sohvani, niin voi mieli muuttua :'DAp
Ei tietenkään vielä! Noin pieni ei todellakaan edes viihdy tarhassa. Meidän 6kk pentu viihtyi vain noin 15 minuuttia tarhassa toisen koiran kanssa ja halusi takaisin ihmisten luokse. Hiljalleen aika kasvoi ja nyt ei juurikaan edes halua sisälle. Eli voi olla myös mahdollisuus, ettei koira itse vaan viihdy sisällä. Toki meillä koirien kanssa tehdään paljon, joten käytännössä eivät ole kuin työpäivän tarhassa keskenään ja toinen myös yön ulkona, kun ei millään viihdy sisällä. Mutta mielestäni tässä ei ole oikeaa tai väärää tapaa, vaan koirakohtaisesti meillä ainakin menty.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.
Ohhoh. Olen sanaton, järkyttynyt. Eihän tuollainen ole mitään eläimen pitoa, en todellakaan olisi katsellut minäkään tuollaista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Koira innostuu, leikkii, syö ja juo enempi. Aineenvaihdunta nopeampaa.. Ei se aamullakaan järin monta minuuttia tarvi, kun jo lorottaa lattialle, ellei ennen koiraa ole ylhäällä ja valmiina kaappamaan pentu syliin ja äkkiä ulos…
Innostuessaan pentu pissiin myös enempi, kun pidätyskykykin heikko.
Jos tuon ikäinen koira pystyy olemaan 6h päivällä pissaamatta lattialle, niin hyvin koira toimii. Itseäni odotti aina iltapäivisin pissat ja kakat. Mutta yksin kotona ollessaan todennäköisesti pentu nukkuu… Nukkuuhan pentu suurimman osan vuorokaudesta.
Koirat on silleen fiksuja, et kun ne huomaa, et kinuamalla pääsee ulos, niin nehän alkaa kinuta vähän väliä, koska ulkona on hauskaa. Eli kun sisäsiisteys sujuu jotenkin, niin joka pyynnöstä ei kannata ulos kiikuttaa - ulkoiluja harvennetaan vähitellen. Mutta ehkä puolivuotiaaksi veisin herkästi, vaikka pyytelisi turhiakin, ettei sisäsiisteys ota takapakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pese koira koirashampoolla tai laimennetulla tiskiaineella (ei aineita koiran naamaan), niin ei levitä hajuaan niin paljon. Pentuja voi pestä useammin kun ovat pissaisia. Likainen koira haisee, puhdas voi olla ihan raikaskin.
Etsikää sen vatsalle sopiva ruoka, ettei piere koko ajan. Marketin halvin on usein myös haisevin.
Kun koira on saanut päivittäisen hoitonsa ja huomiota, jätä se omiin oloihinsa ja opeta, ettei huomiota saa kerjäämällä, vaan silloin, kun ihmiselle sopii. Eli älä anna sille mitään huomiota tai muuta, jos se vaatii, katsele rauhassa ohjelmiasi, kyllä se siihen tottuu.
Kiitos vinkeistä!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pese koira koirashampoolla tai laimennetulla tiskiaineella (ei aineita koiran naamaan), niin ei levitä hajuaan niin paljon. Pentuja voi pestä useammin kun ovat pissaisia. Likainen koira haisee, puhdas voi olla ihan raikaskin.
Etsikää sen vatsalle sopiva ruoka, ettei piere koko ajan. Marketin halvin on usein myös haisevin.
Kun koira on saanut päivittäisen hoitonsa ja huomiota, jätä se omiin oloihinsa ja opeta, ettei huomiota saa kerjäämällä, vaan silloin, kun ihmiselle sopii. Eli älä anna sille mitään huomiota tai muuta, jos se vaatii, katsele rauhassa ohjelmiasi, kyllä se siihen tottuu.
höh, ei ne koirat oissaisia ole, korkeintaan niiden tassut. Koko koiraa saa koko ajan pestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vaan ap sanoa että ymmärrän sinua täysin. Minusta se koiran haju on itsessään paha ja saa koko talon haisemaan märälle ja turkille ja kuolalle. Koirat sotkevat ja ovat ikävän kiinni ihmisessä. Ymmärrän täysin että sinua kaduttaa. Tuollaisessa ei kannata tehdä kompromisseja. Koira on seurankipeydessään ikuinen riesa.
Ei millään tiskiaineellamkooraa pestä. Kokeile omistabkösistö, miten vaikea se on saada pestyä pois. Saati koiran turkista. Koirille on omat pesuaineet, ei niille myöskään sovi ihmisten shampoot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankimme myös muutama kk sitten ensimmäisen koiran poikaystävän kanssa, olimme jo aika pitkään halunneet koiran. Kyllä siinä koiranpennussa on ollut kaikenlaisia haasteita, vaikka osasinkin niihin jotenkuten varautua. Kyseessä on kuitenkin mulle ensimmäinen koira.
Vaikeaa on välillä juu, mutta koitamme kasvattaa ja kouluttaa koirasta hyväkäytöksisen. Tämä pentuvaihe on välillä hankala, mutta menee kyllä ohi nopeasti. Kyllä se helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Eli koira on todennäköisesti sellaista rotua, että viihtyisi myös pihalla tarhassa. Meillä on metsästyskoirat päivät ulkona, koska niiden energiataso on sitä luokkaa, että työpäivän aikana oltais menty sohvasta ja sängystä varmaan läpi. :D Toki ongelma muodostuu siinä kohtaa, jos ei asu sellaisessa paikassa, että tarha olis mahdollinen.
Selviäisi juu, mutta 16 viikon ikäistä ei kyllä ulos laiteta elämään :D tarha sille tulee jossain vaiheessa, mutta sen ei ole tarkoitus elää siellä, vaan oleskella toisinaan, esim kun ollaan itsekin pihalla.
Tosin jos syö sohvani, niin voi mieli muuttua :'DAp
Ei tietenkään vielä! Noin pieni ei todellakaan edes viihdy tarhassa. Meidän 6kk pentu viihtyi vain noin 15 minuuttia tarhassa toisen koiran kanssa ja halusi takaisin ihmisten luokse. Hiljalleen aika kasvoi ja nyt ei juurikaan edes halua sisälle. Eli voi olla myös mahdollisuus, ettei koira itse vaan viihdy sisällä. Toki meillä koirien kanssa tehdään paljon, joten käytännössä eivät ole kuin työpäivän tarhassa keskenään ja toinen myös yön ulkona, kun ei millään viihdy sisällä. Mutta mielestäni tässä ei ole oikeaa tai väärää tapaa, vaan koirakohtaisesti meillä ainakin menty.
Niin, on todennäköisesti vain liian nuori viihtymään yksin ulkona. Sisällä on ihan coolisti, vaikka itse kävisin ulkona tai esim vessassa ovi kiinni. Jäädessään yksin rauhoittuu myös heti nukkumaan (oon seurannu kamerasta). Mut tietysti kotitalo on eri asia kuin pihamaa.
Ap
Lapsuudenkodissani ensimmäiset kuukaudet meni syklillä pissi-ruoka-leikki-pissi-unet-pissi-ruoka jne.. Vahinkoja tuli myös sisälle, mutta olimme ostaneet sellaisia sängylle tarkoitettuja inkotenssisuojia, joita pidimme joko käden ulottuvilla tai leikitimme pentua niiden päällä. Sohvalle tai sängylle ei pentua ikinä otettu. Eikä tuo, nykyään 7v nallekarhu, ole sohvalle kaipaamassakaan. Joillain koiranomistajilla on kova tarve inhimillistää koira, kuten antamalla sille ruokaa ihmisten lautasilta, ylianalysoimalla "ilmeitä", ja ottamalla se sohvalle. Koiraa ei tarvitse huomioida koko aikaa, varsinkaan jos olet huolehtinut sen perustarpeista ja olet myös leikittänyt hieman. Se haluaa olla osa laumaa, ja olemalla läsnä ja tarjoamalla turvallisen elinympäristön tarpeeksi pitkillä kävelylenkeillä ja hellyydellä tarjoat sitä. Puhu miehesi kanssa asiasta, olet selvästi rasittunut pentuajasta. Teillä pitää olla yhtenäiset säännöt, jotta koira saa johdonmukaisen kasvatuksen kohti aikuisempi tassuttelupäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Se hyvä puoli asiassa on, että et liikaa hemmottele koiraa, jolloin se voi oppia tottelemaan sinua paremmin. Minkä rotuinen koira on? Jos olet päättänyt sopeutua koiraan, sinun kannattaa opiskella koira-asioista enemmän, tuo mainittu Vilanderin kirja on hyvä. Olisi hyvä opiskella ennen kuin koira tulee murkkuikään, niin sitten se menee jouhevasti.
Koirissa on hyvin paljon rodusta riippuvia eroja, toivottavasti koira on pehmeä luonteeltaan, ettei sinulle tule ongelmia kokemattomuuden takia sen käsittelyssä. Kunnioitettavaa, että olet halunnut koiran ottaa, vaikket niistä pidä, sitä se rakkaus teettää :)
Pohjanpystykorva kyseessä.
Kiitos sanoistasi :)
Pitää tuo kirja kyllä hankkia ja lukea.
Onneksi miehellä kokemusta koirista, ja onkin neuvonut miten toimia esim jos koira puree minua tai muuta kiellettyä (ohjaa huomio sallittuun puremiseen, tai vinkaise).Ap
Todella kiva rotu! Ja miehesi vaikuttaa asiantuntevalta, oikein hyvä. Koiranpennut haisevat pennulta, minustakin se haju haisee kenneliltä, aikuinen koira ei juuri haise, pohjapystykorvakin taitaa olla kuivaturkkinen (kuten oma rotuni) eikä rasvasempiturkkinen (kuten labbis), joka haisee enemmän.
Laittakaa koirasohva erikseen ja siihen joku päällinen, jota voi pestä. Meillä aina ollut näin eli vanhempi sohva on koirasohva, muille sohville ei pääsyä. Kohta voitte laittaa matot ja muut tavarat paikoilleen ja kissanportinkin voi ottaa pois, jos kissa pääsee ylemmäs halutessaan karkuun. Kissa on tosin koiralle vaarallinen, raapaistessa voi lähteä silmä, olen nähnyt parikin koiraa, jolle on tuo tapaturma käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Meilläkin on kolmen kuukauden ikäinen koiranpentu ja koti sen mukaisesti riisuttu kaikista mahdollisista houkuttimista ja porttejakin on oviaukoissa. Lohduttaudun sillä että tätä kestää vain muutaman kuukauden ja sitä paitsi kun kivat matot, tyynyt ja huovat on piilossa, koira ei voi tuhota niitä.
Jos koira riehuu eikä anna sun olla rauhassa niin laita hihnaan vaikka pöydänjalkaan ja siihen pennuille sopiva puruluu. Siihen se nopeasti rauhoittuu kun et huomioi sitä mitenkään. Muista kumminkin myös palkita ja kehua hyvästä käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tiskiaineellamkooraa pestä. Kokeile omistabkösistö, miten vaikea se on saada pestyä pois. Saati koiran turkista. Koirille on omat pesuaineet, ei niille myöskään sovi ihmisten shampoot.
Moni pesee hienolla suomalaisella shampoolla koiransa. Ja valkoisia koiria hinkataan kuulemma fairylla, että lähtee lika. Meillä kyllä huuhdellaan esim. metsän jälkeen vain vedellä yleensä. Ellei ole jossain kakassa pyörinyt.
Pohjanpystykorva kyseessä.
Kiitos sanoistasi :)
Pitää tuo kirja kyllä hankkia ja lukea.
Onneksi miehellä kokemusta koirista, ja onkin neuvonut miten toimia esim jos koira puree minua tai muuta kiellettyä (ohjaa huomio sallittuun puremiseen, tai vinkaise).
Ap