Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu ahdistaa.
10.08.2021 |
Noniin, meille muutti kuukausi sitten koiranpentu, jota vastustin pitkään, mutta lopulta suostuin sellaisen samaan talouteen ottamaan (mies halunnut aina koiran, itse en niistä niinkään välitä), koska itsekin olen saanut meille kissan ottaa.
Koira on nyt 16 viikkoa vanha, ja olen jo aivan raunioina. Jatkuvaa vinkumista, haukkumista, hajua, eritteitä ja likaa. Kaunis kotini on pitänyt muuttaa rumaksi. Kaikki matot pois, kauniit esineet ja kasvit pitänyt viedä piiloon. Sohvalta koristetyynyt, talja ja viltit pois. Rumia portteja parin oviaukon edessä (kissalla oltava paikka, missä saa olla koiralta rauhassa).
Tekstiilit (sohva) haisee pahalle, kun koira oleskekee siinä. Itse en olisi halunnut koiralle antaa lupaa sohvalle, mies taas halusi ja myös sänkyyn, mutta saatiin sovittua kompromissi, jossa koiralla lupa tulla sohvalle (jos osaa olla kunnolla) mutta sänkyyn ei.
Sisäsiisteys on kyllä jo hyvällä mallilla, mutta välillä vahinkoja luonnollisesti sattuu. Koira vinkuu pihalle tunnin parin välein, ja olen ihan kypsä siihen. Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken.
Mua vaan väsyttää, kun ennen rauhallinen, hiljainen ja siisti koti on muuttunut haisevaksi koirankopiksi, vaikka siivoan JOKA PÄIVÄ. Tuuletan ja pesen lattioita oikeasti jatkuvasti, sohvan päällisiä käytän ulkona ahkerasti.
Juuri kun haluaisin vapaa iltana mennä sohvalle makoilee hyvän kirjan tai elokuvan pariin, niin koira tulee kinuamaan ulos tai muuten vain huomiota haluaa - josta tosin en piittaa, koska olen jo ennen tätä sen liikuttanut, leikittänyt, ruokkinut ja yrittänyt rauhoittaa. Aivoillekin tekemistä on päivittäin.
Sitten se tulee sohvalle nukkumaan jalkoihin, mikä on ihan mukava mutta kun se pieree aina nukkuessaan järkyttäviä kaasuja.
Kissani oli pennusta alkaen luonnollisesti siisti ja hajuton, itsenäinen jonka kanssa mukava olla ja antaa sille huomiota. Osaahan sekin joskus öisin pistää ranttaliksi, mutta se on joskus, ei päivittäin.
Kertokaa koiraihmiset jotain lohdullista. Aika tietysti auttaa, eli kun kasvaa aikuiseksi niin elämä tasaantuu. Mutta miten selvisitte siitä vaiheesta, jossa epäilitte tehneenne virheen hankkiessanne koiran? Käsittääkseni yllättävän moni kokee sellaisen hetken, onko se nyt sitten se ns pentu-blues?
Tällä hetkellä itkettää ja töistä lähtiessä ei tee mieli mennä enää kotiin, vaan istua vaikka työpaikan parkkipaikalla tekemättä mitään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.
Järkyttävää koiran kohtelua. Ek ymmärrä miten joku voi pitää koiraa 24/7 häkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirat on silleen fiksuja, et kun ne huomaa, et kinuamalla pääsee ulos, niin nehän alkaa kinuta vähän väliä, koska ulkona on hauskaa. Eli kun sisäsiisteys sujuu jotenkin, niin joka pyynnöstä ei kannata ulos kiikuttaa - ulkoiluja harvennetaan vähitellen. Mutta ehkä puolivuotiaaksi veisin herkästi, vaikka pyytelisi turhiakin, ettei sisäsiisteys ota takapakkia.
Itsekään en uskalla olla reagoimatta vielä noihin ulos pyyntöihin. En kuitenkaan jää sinne ulos koiran kanssa joka kerta pidemmäksi aikaa, vaan se on pissat/kakat ja sisälle. Pidemmät ulkoilut on sitten erikseen.
Ap
Ps. Koiraperheeseen kannattaa ostaa Kärcherin (tms) peseväimuri, jolla voi pestä maton kevyesti vaikka kerta viikkoon pinnalta ja sohvan edustan (koran nukkuessa lattialla sohvan edessä) useamman kerran vuodessa.
Ruokitteko sitä jollain ns koiranpapanoilla, kun iho haisee. Ne voi olla mitä vaan teollisuusryönää ja koira erittää kuonan ihon kautta.
Vaihda kotiruoalle, (esim täysjyväriisiä, jauhelihaa, piimää, kasviksia...). Ei enää levitä ns koiranhajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.Lisään vielä, että kyseessä on myös metsästyskoira, venäjänajokoira. Mieheni aloitti metsästysharrastuksen tasan vuosi sitten ja se oli toinen syy hankkia koira.
Mikä parasta me ollaan riidelty koiran koulutuksesta, koska mieheni on sitä mieltä, että koska se on metsästyskoira ja nimen omaan venäjänajokoira niin se ei tarvitse minkäänlaista koulutusta mihinkään, edes metsästykseen, koska ovat kuulemma tavallista koiraa fiksumpia.
Pelkään ihan kuollakseni isoja koiria, varsinkin kouluttamattomia semmoisia, koska ne hyppyivät päälle ja purevat ja juuri tälläinen siitä hänen koirasta onkin tullut.
Silloin kun olen mieheni luona käymässä ja mieheni päästää koiran sisälle, joudun menemään vessaan tai makuuhuoneeseemme piiloon, koska muuten se hyökkää päälleni. Mieheni ei siis puutu mihinkään mitä tuhoja se koira tekee sisällä, vasta jälkeen päin että hupsista, vahinkoja sattuu, onhan se vielä pentu. Joo, mutta yleensä tuossa iässä ne osaavat tehdä suurimman osan tarpeistaan ulos!
Lainatun viestin kirjoittaja
No siinä on kyllä koiran koulutus menny pieleen ja pahasti. Varmaan toimii metälläkin ihan tosta noin vaan. :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tiskiaineellamkooraa pestä. Kokeile omistabkösistö, miten vaikea se on saada pestyä pois. Saati koiran turkista. Koirille on omat pesuaineet, ei niille myöskään sovi ihmisten shampoot.
Moni pesee hienolla suomalaisella shampoolla koiransa. Ja valkoisia koiria hinkataan kuulemma fairylla, että lähtee lika. Meillä kyllä huuhdellaan esim. metsän jälkeen vain vedellä yleensä. Ellei ole jossain kakassa pyörinyt.
Se, että. oni pesee, ei tarkoita, että se olisi oikein. Koiran iho on todella ohut ja herkkä - sitähän suojaa karva. Lisäksi kostea karva kuivuu pitkään ja villassa voi tulla todellisia iho-ongelmia, kun ihmisten tuotteita käyttää. Kun kerran koirille on kehitetty omat hajusteettomat tuotteet, miksi väkisin on käytettävä ihmisten tuoksuisia shampoita, jotka postää koiran nenään ikävästi ja aiheuttaa allergisia reaktioita, hilseilyä, helposti?
Kiitoksia oikein paljon vinkeistä ja tsempeistä! Käyn nyt nukkumaan jotta jaksan aamulla nousta töihin :) Palaan asiaan huomenna, öitä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tiskiaineellamkooraa pestä. Kokeile omistabkösistö, miten vaikea se on saada pestyä pois. Saati koiran turkista. Koirille on omat pesuaineet, ei niille myöskään sovi ihmisten shampoot.
_Laimennetulla_ tiskiaineella, noin 1 osa ainetta, 10 osaa vettä. Rahastusta koirasampoot, ei nekään hyvin huuhtoudu. Tiskiaine huuhtoutuu täysin, kuten myös tiskeistä - en söisi shampoolla pestyiltä astioilta. Ei tietenkään joka viikko käytetä, kuivattaa muuten liikaa. Ja joku koira tarvii hoitoaineen lisäksi.
Käsi sydämellä - vaikka olen koiraharrastaja ja koko aikuisiän ollut koiria, niin en yhtään pidä pennuista enkä teinikoirista, vaan se on välttämätön ja työläs (ja koulutuksen kannalta toki tärkeä) vaihe, joka täytyy vaan lusia läpi. Odotan pentujen kanssa vaan aikuistumista ja järjen päähän saapumista.
Olen myös monasti sanonut, että elämä sellaisen perustyytyväisen ihmisvauvan/taaperon kanssa on PALJON helpompaa ja mukavampaa, kuin oikein sisukkaan teinikoiran kanssa.
Tsemppiä, menee ohi, ja viimeistään siinä parivuotiaana koira on jo tolkun kaveri arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken."
Niin, tässä se vika onkin, mies on usein illat poissa. Missä hän on? Miehesi halusi koiran, ja hänen pitäisi olla huolehtimassa asioista, jopa siivoamassa koiran jätökset. Ei se sinun tehtäväsi ole ensisijassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.Lisään vielä, että kyseessä on myös metsästyskoira, venäjänajokoira. Mieheni aloitti metsästysharrastuksen tasan vuosi sitten ja se oli toinen syy hankkia koira.
Mikä parasta me ollaan riidelty koiran koulutuksesta, koska mieheni on sitä mieltä, että koska se on metsästyskoira ja nimen omaan venäjänajokoira niin se ei tarvitse minkäänlaista koulutusta mihinkään, edes metsästykseen, koska ovat kuulemma tavallista koiraa fiksumpia.
Pelkään ihan kuollakseni isoja koiria, varsinkin kouluttamattomia semmoisia, koska ne hyppyivät päälle ja purevat ja juuri tälläinen siitä hänen koirasta onkin tullut.
Silloin kun olen mieheni luona käymässä ja mieheni päästää koiran sisälle, joudun menemään vessaan tai makuuhuoneeseemme piiloon, koska muuten se hyökkää päälleni. Mieheni ei siis puutu mihinkään mitä tuhoja se koira tekee sisällä, vasta jälkeen päin että hupsista, vahinkoja sattuu, onhan se vielä pentu. Joo, mutta yleensä tuossa iässä ne osaavat tehdä suurimman osan tarpeistaan ulos!
Lainatun viestin kirjoittaja
Pitäiskö koirasta tehdä eläinsuojeluilmoitus? Saako se myös selkäänsä? Tuo eläinsuojelutapaus sai, ei ollut mitenkään koulutettu, narussa vain pidetty mistä karkaili, oli kuin pentu 42 kg koossa, villi ja haukkaili kädestä samalla tavalla kuin pentu. On laitonta pitää koiraa koko ajan häkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi sellaset ihmiset ylipäätänsä on yhdessä, jos toinen ei välitä/tykkää koirista eikä halua sellasta yhteiseen kotiin ja toinen tykkää koirista ja haluaa sellasen? Eikö tälläset asiat pitäs selvittää ennen ku alkaa edes seurustelemaan?
Toinen juttu mikä tuli mieleen on nuo tarha jutut.. Mä en vaan voi käsittää miks ihmiset pitää koiriansa pienissä häkeissä, ihan ku vankilassa ois 🙄
Vaikka kuinka ois ulkokoira, niin eikö sellasille koirille vois aidata pihaa että sais olla pihalla vapaana eikä häkissä. Ja korkeintaan yöt häkissä mikäli öitä ei tykkää nukkua sisällä.
Meilläkin on tällä hetkellä koiranpentu, alaskanmalamuutti ja mä taasen oon vaan nauttinu tuon riiviön kans olemisesta 😂 Ihana seurata sen toilailuja ja kun se on niin söpö, pieni pallero joka päivä päivältä oppii uusia asioita ❤️ Osaahan ne pennut olla rasittaviakin, mutta päivääkään en pois vaihtais 🤭
Mutta mä oonki koiraihmisiä ollu aina.
Ei vaan oikein kuulosta kivalta koiraakaan kohtaan, jos toinen ei siitä oikein tykkää? Kyllä koiratki vaistoaa tälläset asiat.
Ja se koti on vain hetken aikaa "ruma", ehtii sitä laitella sitten kun koira on isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Meilläkin on kolmen kuukauden ikäinen koiranpentu ja koti sen mukaisesti riisuttu kaikista mahdollisista houkuttimista ja porttejakin on oviaukoissa. Lohduttaudun sillä että tätä kestää vain muutaman kuukauden ja sitä paitsi kun kivat matot, tyynyt ja huovat on piilossa, koira ei voi tuhota niitä.
Jos koira riehuu eikä anna sun olla rauhassa niin laita hihnaan vaikka pöydänjalkaan ja siihen pennuille sopiva puruluu. Siihen se nopeasti rauhoittuu kun et huomioi sitä mitenkään. Muista kumminkin myös palkita ja kehua hyvästä käytöksestä.
Voi luoja mitä. euvoja ja sitten vuoden päässä itketään, kun koiran kanssa ulkoilu on tuskaa. Kai nyt sen verran aikaa löytyy henkilöltä, joka koiran ottaa, että kasvattaa sitä pentuna eikä köytä pöydänjalkaan kiinni, jotta itse pääsee nettiin… Tsiisus! Mistä ne ongelmakoirat tulee? Niinpä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meidän saksanpaimenkoira oli pikkupentuiässä, olihan se välillä ihan rasittavaa. Mutta nyt kun on murrosiässä, on välillä ikävä pentuaikaa. Jajut, karvat tai lika ei kylläkään ole haitannut koskaan. Koiraa ei tähän mennessä ole pesty kertaakaan, toki suihkutettu rapakelillä ja uitu on paljon. Koira tuoksuu koiralta, mielestäni se on ihana tuoksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei millään tiskiaineellamkooraa pestä. Kokeile omistabkösistö, miten vaikea se on saada pestyä pois. Saati koiran turkista. Koirille on omat pesuaineet, ei niille myöskään sovi ihmisten shampoot.
Moni pesee hienolla suomalaisella shampoolla koiransa. Ja valkoisia koiria hinkataan kuulemma fairylla, että lähtee lika. Meillä kyllä huuhdellaan esim. metsän jälkeen vain vedellä yleensä. Ellei ole jossain kakassa pyörinyt.
Se, että. oni pesee, ei tarkoita, että se olisi oikein. Koiran iho on todella ohut ja herkkä - sitähän suojaa karva. Lisäksi kostea karva kuivuu pitkään ja villassa voi tulla todellisia iho-ongelmia, kun ihmisten tuotteita käyttää. Kun kerran koirille on kehitetty omat hajusteettomat tuotteet, miksi väkisin on käytettävä ihmisten tuoksuisia shampoita, jotka postää koiran nenään ikävästi ja aiheuttaa allergisia reaktioita, hilseilyä, helposti?
Ei toki pakko ole käyttää, mutta moni käyttää silti. Aika moni varmasti myös kuivaa koiransa kunnolla pesun jälkeen, eikä jätä pyyhekuivaksi (eli märäksi). Meillä hätätapauksessa joskus pesty, mutta meillä nyt muutenkaan pestä koiria yleensä. Ei niitä tarvi koko ajan hinkata puhtaaksi. Näyttelyt sit erikseen, mutta ei niissäkään koko ajan tarvi juosta.
Vierailija kirjoitti:
"Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken."
Niin, tässä se vika onkin, mies on usein illat poissa. Missä hän on? Miehesi halusi koiran, ja hänen pitäisi olla huolehtimassa asioista, jopa siivoamassa koiran jätökset. Ei se sinun tehtäväsi ole ensisijassa.
Ap taisi sanoa jo ekalla sivulla, että töissä on usein iltaisin.
Jos koira pieree usein niin kannattais kahtoa mitä syöttää sille. Ei oo normaalia jatkuva piereskely. Ruoka vaihtoon. Toivottavasti ette syötä jotain halppis vehnämössöä.
Ah, ihana muistutus itselle siitä, että jaksan toistaa sitä Ei sanaa, kun meillä puhutaan koiran hankinnasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Meilläkin on kolmen kuukauden ikäinen koiranpentu ja koti sen mukaisesti riisuttu kaikista mahdollisista houkuttimista ja porttejakin on oviaukoissa. Lohduttaudun sillä että tätä kestää vain muutaman kuukauden ja sitä paitsi kun kivat matot, tyynyt ja huovat on piilossa, koira ei voi tuhota niitä.
Jos koira riehuu eikä anna sun olla rauhassa niin laita hihnaan vaikka pöydänjalkaan ja siihen pennuille sopiva puruluu. Siihen se nopeasti rauhoittuu kun et huomioi sitä mitenkään. Muista kumminkin myös palkita ja kehua hyvästä käytöksestä.
Voi luoja mitä. euvoja ja sitten vuoden päässä itketään, kun koiran kanssa ulkoilu on tuskaa. Kai nyt sen verran aikaa löytyy henkilöltä, joka koiran ottaa, että kasvattaa sitä pentuna eikä köytä pöydänjalkaan kiinni, jotta itse pääsee nettiin… Tsiisus! Mistä ne ongelmakoirat tulee? Niinpä…
Hyvä neuvohan tuo on riehuvalle ja purevalle pennulle. Oppii kyllä muutamasta kerrasta ei-sanaa uskomaan, kun huomaa että joutuu kiinni hetkeksi eikä pois pääse ennen kuin on rauhallinen. Ei sanaa ei pidä jatkuvasti hokea, vaan pitää varmistaa tavalla tai toisella, että käsky menee perille. Täysin väkivallaton keino. Olen eri kommentoija, yli 30 vuotta palveluskoiria omistanyt ja kasvattanut. Meillä kurinpitoa hoitavat vanhemmat koirat. Niiden kurinpito onkin välillä vähän tiukempaa pennuille.
Lisään vielä, että kyseessä on myös metsästyskoira, venäjänajokoira. Mieheni aloitti metsästysharrastuksen tasan vuosi sitten ja se oli toinen syy hankkia koira.
Mikä parasta me ollaan riidelty koiran koulutuksesta, koska mieheni on sitä mieltä, että koska se on metsästyskoira ja nimen omaan venäjänajokoira niin se ei tarvitse minkäänlaista koulutusta mihinkään, edes metsästykseen, koska ovat kuulemma tavallista koiraa fiksumpia.
Pelkään ihan kuollakseni isoja koiria, varsinkin kouluttamattomia semmoisia, koska ne hyppyivät päälle ja purevat ja juuri tälläinen siitä hänen koirasta onkin tullut.
Silloin kun olen mieheni luona käymässä ja mieheni päästää koiran sisälle, joudun menemään vessaan tai makuuhuoneeseemme piiloon, koska muuten se hyökkää päälleni. Mieheni ei siis puutu mihinkään mitä tuhoja se koira tekee sisällä, vasta jälkeen päin että hupsista, vahinkoja sattuu, onhan se vielä pentu. Joo, mutta yleensä tuossa iässä ne osaavat tehdä suurimman osan tarpeistaan ulos!
Lainatun viestin kirjoittaja