Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu ahdistaa.
10.08.2021 |
Noniin, meille muutti kuukausi sitten koiranpentu, jota vastustin pitkään, mutta lopulta suostuin sellaisen samaan talouteen ottamaan (mies halunnut aina koiran, itse en niistä niinkään välitä), koska itsekin olen saanut meille kissan ottaa.
Koira on nyt 16 viikkoa vanha, ja olen jo aivan raunioina. Jatkuvaa vinkumista, haukkumista, hajua, eritteitä ja likaa. Kaunis kotini on pitänyt muuttaa rumaksi. Kaikki matot pois, kauniit esineet ja kasvit pitänyt viedä piiloon. Sohvalta koristetyynyt, talja ja viltit pois. Rumia portteja parin oviaukon edessä (kissalla oltava paikka, missä saa olla koiralta rauhassa).
Tekstiilit (sohva) haisee pahalle, kun koira oleskekee siinä. Itse en olisi halunnut koiralle antaa lupaa sohvalle, mies taas halusi ja myös sänkyyn, mutta saatiin sovittua kompromissi, jossa koiralla lupa tulla sohvalle (jos osaa olla kunnolla) mutta sänkyyn ei.
Sisäsiisteys on kyllä jo hyvällä mallilla, mutta välillä vahinkoja luonnollisesti sattuu. Koira vinkuu pihalle tunnin parin välein, ja olen ihan kypsä siihen. Mies kyllä hoitaa kun on kotona, mutta koska on usein illat poissa, joudun itse töiden jälkeen hoitamaan kaiken.
Mua vaan väsyttää, kun ennen rauhallinen, hiljainen ja siisti koti on muuttunut haisevaksi koirankopiksi, vaikka siivoan JOKA PÄIVÄ. Tuuletan ja pesen lattioita oikeasti jatkuvasti, sohvan päällisiä käytän ulkona ahkerasti.
Juuri kun haluaisin vapaa iltana mennä sohvalle makoilee hyvän kirjan tai elokuvan pariin, niin koira tulee kinuamaan ulos tai muuten vain huomiota haluaa - josta tosin en piittaa, koska olen jo ennen tätä sen liikuttanut, leikittänyt, ruokkinut ja yrittänyt rauhoittaa. Aivoillekin tekemistä on päivittäin.
Sitten se tulee sohvalle nukkumaan jalkoihin, mikä on ihan mukava mutta kun se pieree aina nukkuessaan järkyttäviä kaasuja.
Kissani oli pennusta alkaen luonnollisesti siisti ja hajuton, itsenäinen jonka kanssa mukava olla ja antaa sille huomiota. Osaahan sekin joskus öisin pistää ranttaliksi, mutta se on joskus, ei päivittäin.
Kertokaa koiraihmiset jotain lohdullista. Aika tietysti auttaa, eli kun kasvaa aikuiseksi niin elämä tasaantuu. Mutta miten selvisitte siitä vaiheesta, jossa epäilitte tehneenne virheen hankkiessanne koiran? Käsittääkseni yllättävän moni kokee sellaisen hetken, onko se nyt sitten se ns pentu-blues?
Tällä hetkellä itkettää ja töistä lähtiessä ei tee mieli mennä enää kotiin, vaan istua vaikka työpaikan parkkipaikalla tekemättä mitään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
*olet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiranpentu on luonnollisesti työläämpi kuin kissa. Sitten tulee vielä se vaihe, kun hampaat tippuu ja kaikkea pitää järsiä! Siihen vielä teinijutut päälle, jolloin koira ei kuuntele yhtään ja uhmaa kaikkea. Sanoisin, että se ensimmäinen vuosi tai puolitoista on raskainta aikaa. Mutta sitten helpottaa ja koira on oikein mukava kaveri! ♡ Anna itsesi tuntea kaikki tunteet ja sano sille miehelle, että nyt on aika karsia kaikki turhat menot pois pennun takia, jonka halusi.
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Sohvalle vilttejä, heität pesuun, pesusieni mukaan imemään karvat, ja vaihdat uudet tilalle. Osta eläinkaupasta pissaa pois suihketta se vie pissan ja kakan hajun eikä pääse pinttymään pintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, koiranpennut on ihan hirveitä. Kivoja silitellä mutta karmeaa asua sellaisen kanssa. No, kyllä se vielä aikuiseksi kasvaa.
Koira on yleensä huomionkipeä luonne, eikä sen hajusta pääse eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu on luonnollisesti työläämpi kuin kissa. Sitten tulee vielä se vaihe, kun hampaat tippuu ja kaikkea pitää järsiä! Siihen vielä teinijutut päälle, jolloin koira ei kuuntele yhtään ja uhmaa kaikkea. Sanoisin, että se ensimmäinen vuosi tai puolitoista on raskainta aikaa. Mutta sitten helpottaa ja koira on oikein mukava kaveri! ♡ Anna itsesi tuntea kaikki tunteet ja sano sille miehelle, että nyt on aika karsia kaikki turhat menot pois pennun takia, jonka halusi.
Kiitos kannustuksesta!
Mies on siis illat töissä usein, ei huvikseen ole pois. Minä taas teen aamua pelkästään.
Vapaapäivinään ja aamuisin kun menee vasta iltaan hoitaa kyllä koiran pääasiassa yksin, mutta mua ahdistaa katsella riisuttua kotiamme. Ja joo, ei kestä ikuisesti eikä ole maailman loppu, mutta mulle vaan kaunis koti on todella tärkeä eikä tää vaihe ole helppoa mulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Eli koira on todennäköisesti sellaista rotua, että viihtyisi myös pihalla tarhassa. Meillä on metsästyskoirat päivät ulkona, koska niiden energiataso on sitä luokkaa, että työpäivän aikana oltais menty sohvasta ja sängystä varmaan läpi. :D Toki ongelma muodostuu siinä kohtaa, jos ei asu sellaisessa paikassa, että tarha olis mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Onko teillä ajokoira sisällä? Ei ihme että haisee. Tuossa menee pilalle sekä koti että koira, sillä sisällä kasvatetusta ajokoirasta ei tule oikeaa ajokoiraa, vaan se pyörii metsästäjien nuotion ympärillä kärkkymässä herkkupaloja. Kokemusta on eräästä kaupunkilaismetsästäjästä. Onnea tuossa on se että ajokoirat harvoin elävät yli 10v, varsinkaan sisällä yli lihaviksi herkuilla syötettyinä.
Ton ikäistä ajokoiraa monikin pitää vielä sisällä. Mutta tosi asia, että moni metsästyskoira viihtyy paremmin ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Se hyvä puoli asiassa on, että et liikaa hemmottele koiraa, jolloin se voi oppia tottelemaan sinua paremmin. Minkä rotuinen koira on? Jos olet päättänyt sopeutua koiraan, sinun kannattaa opiskella koira-asioista enemmän, tuo mainittu Vilanderin kirja on hyvä. Olisi hyvä opiskella ennen kuin koira tulee murkkuikään, niin sitten se menee jouhevasti.
Koirissa on hyvin paljon rodusta riippuvia eroja, toivottavasti koira on pehmeä luonteeltaan, ettei sinulle tule ongelmia kokemattomuuden takia sen käsittelyssä. Kunnioitettavaa, että olet halunnut koiran ottaa, vaikket niistä pidä, sitä se rakkaus teettää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti voi olla samaan aikaan kaunis ja koiraystävällinen.
Joo, ei tarvii olla sohvalla! Teet siille vaan useita paikkoja, sohvan viereen, sängyn viereen jne.
Ja kunhan syksy ja talvi tulee, niin ei enää halua ulos koko ajan. Rodusta riippuen. Muuten voit hankkia sille myös ulkopaikan, kopin tai liinan ja välillä antaa sen olla yksin ulkona jos se koko ajan haluaa olla sielä. Meidän koira halusi aina olla kesällä ulkona ja koko ajan kinusi. Se viihtyi sitten myös itekseen pihalla kiltisti. Vettä ja leikkikalu, alusta jos oli kylmää tai kosteaa. Muuta ei tarvii.
KOirissa on se hauskuus, että ne viisastuu ajan myötä ja niistä tulee fiksuja joiden kanssa voi tehdä paljon asoita ja niille voi opettaa juttuja.
Tavallaan ymmärrän. Meillä ollut vuosikymmenet koiria, nyt kun edellinen kuoli en ihan heti ole ottamassa uutta. Pennun kanssa on paljon hommaa, ja se uhmaikä on haastava vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nyt vielä mitään mutta sitten kun tulee syksy ja talvi ja kuraa ja loskaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin koiran ei tarvitse tulla sohville. Meillä eli 14v noutaja, joka ei kertaakaan tullut sohville, sängylle.. Hänellä oli oma patja ja viltti. Tosin oleskeli aina milloin missäkin.
Luepa Tuire Kaimion pennun kasvatus ja vaikka Pertti Vilanderin Koirankorjauskirja.
Pidätyskyku tuon ikäisellä hauvavauvalla on vielä lapsenkengissä. Onneksi koiranne pyytää ulos, kaikki eivät pyydä.
Psyykkaat selkeästi itsesi inhomaaan koiraa, kun taas koira voi tuoda paljon iloa ja lenkkikaverin.
Jännä tuo pidätyskyky, kun pystyy yön olemaan tekemättä tarpeitaan ja ollessaan yksin kotona (pisin aika ollut kuusi tuntia), mutta kun ollaan kotona niin koko ajan ulos pyytää - ja tekee myös pissan ja/tai kakan, eli ei huvikseen sinne pyydä.
En ymmärrä mistä tuon itseni psyykkauksen koiraa vastaan keksit. En vain ole koskaan välittänyt koirista, ne eivät herätä juuri mitään tunteita minussa. Osa roduista on tietysti komeita ja söpöjä, osa tapaamistani koirista mukavia kavereita, mutta poikkeuksetta riehuvat koirat ahdistavat ja jopa ärsyttävät.
Nuo mukavat olleet sellaisia rauhallisia, välinpitämättömiä yksilöitä. Käyvät tervehtimässä, mutta vetäytyvät pian omiin oloihinsa.
Joka tapauksessa yritän kyllä pitää tästä koirasta. Ja oikeastaan voisi sanoa, etten ahdistu itse koirasta vaan siitä, miten se vaikuttaa minuun ja kotiini.
Ap
Tiedän tunteen. Olimme asuneet yhdessä vuoden ja meille tuli koiranpentu, vaikka en sellaista alunperin halunnutkaan, koska tiesin ettei mieheni osaa ja ehdi kouluttamaan. Suostuin kuitenkin pelkästä säälistä, koska mieheni ikävöi lapsuuden koiraansa ja sillä ehdolla, että siitä tulee sitten 100% ulkokoira. SE OLI VIRHE!
Koira tuli n. 3kk ikäisenä meille ja joulukuussa on on vuoden ikäinen. Koira on ulkokoira, mutta mieheni päästelee koiran ”muka vahingossa” koiran sisälle, kun päästää koiran vapaaksi ulkohäkistä omille teilleen juoksentelemaan (ei käytä lenkillä ollenkaan eli koira on käytännössä 24/7 häkissä!). Joka kerta tehnyt tarpeet sisälle, vaikka on ulkona saanut juosta. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja mieheni tietää tämän. Viimeinen pisara oli, kun koira pääsi taas ”vahingossa” sisälle se oli hypännyt mutaisilla tassuillaan uuteen sohvaamme ja kussut lorottanut ihan muina miehinä siihen päälle…
Huusin miehelleni että tämä saa nyt riittää, joko minä tai koira lähtee niin mies vastasi ”lähe sitten”. Pakkasin kamani ja muutin takaisin kotipaikkakunnalleni. Saatiin jotakuinkin asiat sovittua ja ollaan yhdessä, mutta asumme toisella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Eli koira on todennäköisesti sellaista rotua, että viihtyisi myös pihalla tarhassa. Meillä on metsästyskoirat päivät ulkona, koska niiden energiataso on sitä luokkaa, että työpäivän aikana oltais menty sohvasta ja sängystä varmaan läpi. :D Toki ongelma muodostuu siinä kohtaa, jos ei asu sellaisessa paikassa, että tarha olis mahdollinen.
Selviäisi juu, mutta 16 viikon ikäistä ei kyllä ulos laiteta elämään :D tarha sille tulee jossain vaiheessa, mutta sen ei ole tarkoitus elää siellä, vaan oleskella toisinaan, esim kun ollaan itsekin pihalla.
Tosin jos syö sohvani, niin voi mieli muuttua :'D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Onko teillä ajokoira sisällä? Ei ihme että haisee. Tuossa menee pilalle sekä koti että koira, sillä sisällä kasvatetusta ajokoirasta ei tule oikeaa ajokoiraa, vaan se pyörii metsästäjien nuotion ympärillä kärkkymässä herkkupaloja. Kokemusta on eräästä kaupunkilaismetsästäjästä. Onnea tuossa on se että ajokoirat harvoin elävät yli 10v, varsinkaan sisällä yli lihaviksi herkuilla syötettyinä.
Kyseessä Pohjanpystykorva, enkä usko tuota höpötystäsi. Miehen kotonakin koirat eläneet sisällä, tarhat olemassa mutta ne eivät ole niiden koteja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.
Mies harrastaa metsästystä, ja oma koira metsälle ollut aina haaveena. Heillä kotona niitä ollut aina. En halunnut olla esteenä tälle haaveelle, haluan uskoa että opin elämään koirataloudessa, kunhan koira kasvaa ja rauhoittuu.
Ap
Onko teillä ajokoira sisällä? Ei ihme että haisee. Tuossa menee pilalle sekä koti että koira, sillä sisällä kasvatetusta ajokoirasta ei tule oikeaa ajokoiraa, vaan se pyörii metsästäjien nuotion ympärillä kärkkymässä herkkupaloja. Kokemusta on eräästä kaupunkilaismetsästäjästä. Onnea tuossa on se että ajokoirat harvoin elävät yli 10v, varsinkaan sisällä yli lihaviksi herkuilla syötettyinä.
Turha alapeukuttaa, tämä on fakta, sisällä kasvatetuista ajokoirista yksikään ei ole ajokuningas tai kuningatar, eikä edes palkintosijoilla. Kertokaa yksikin nimi joka olisi edes 10 parhaan joukossa.
Ei ole koskaan kaduttanut koiranpentu. Sisäkissaa en ottaisi mistään hinnasta eli taisi olla virhe ottaa koira, kun olen kissaihminen. Tällaiset jutut voivat johtaa jopa eroon.