Lue keskustelun säännöt.
HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut
09.08.2021 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008038384.html
Opettajien mukaan lapset eivät jaksa katsoa esim. kokonaista elokuvaa, koska keskittymiskyky ei riitä. Pilkut ja pisteet, tai kielioppi ylipäätänsä eivät kiinnosta.
Moni ei opi tekemään solmua, tai kykene täyttämään värityskirjaa kunnolla. Opettajilta vaaditaan perusteluja esim. miksi ahtaissa sisätiloissa ei saa juosta. Itsekkyys on lisääntynyt. Osa ala-asteikäisistä on täysin ilottomia ja passiivisia, mikään ei kiinnosta.
Positiivisena mainitaan, että peruskoulun oppilaat tuovat seksuaalisen suuntautumisensa rohkeasti esiin ja sanovat rohkeasti ääneen käyvänsä terapiassa.
Nämä lapset ovat aikalailla peilikuva alle 50-vuotiaista suomalaisista aikuisista.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeistopopulistisen aikamme ja kotikasvatuksen tulos.
Punavihreän liberaalin rajattoman pullamössön tulosta tämä on lol.
Sitten on rikottu jotain nopeusennätyksiä kyllä historiaa kun vähän huomioi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo aiemminkin todettu: 80-luvulla syntyneet olivat viimeinen resilientti, ahkera sukupolvi. He tulevat elättämään nämä myöhemmin syntyneet, tulevat nuoret eläkeläiset.
He ovat myös tämän kouluikäisen sukupolven vanhempia...
Vierailija kirjoitti:
Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, silloin ”hyvinä aikoinakin” nuoriso etenkin oli monesti niin kiireistä omista puuhistaan että omatoimisesti sitä sapuskaa kaapista lämmitettiin silloin kun tuli nälkä. Eikä pakkosyöttämistä tai pöydässä tyhjään istuttamisesta ole hyötyä ellei sitten tavoittele jonkun sorttista vinoutunutta ruokasuhdetta jälkikasvulleen. Kaapin sisällöstä sen sijaan on hyväkin pitää huolta vanhempien toimesta.
Mistä nämä nykyisten nuorten aikuisten ja jopa lasten painonhallintaongelmat sitten kertovat? Terveestä ruokasuhteesta? Kun saa ottaa mitä ruokaa haluaa ja milloin haluaa, niin kai siitä sitten tosiaan syntyy terve suhde ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.
Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.
Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.
Tämä. Musiikkiharrastajien määrä on romahtanut. Omien lasten luokilla kenelläkään muulla ei ole soittoharrastusta. Onko edes samalla luokka-asteella, ei välttämättä, ja keskikokoinen koulu pk-seudulla kyseessä.
Ja kuitenkin tiedetään miten paljon positiivisia vaikutuksia musiikkiharrastuksella on aivojen kehitykselle ja oppimiselle. Miksi ettei laita lastanne soittotunneille/kuoroon tms?
Mihin niitä voi laittaa, kun musiikkiopistoon otetaan vain osa hakijoista. Keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten varsinkin on vaikea päästä opetukseen, eikä opettajilla useinkaan ole osaamista heidän ohjaamiseen.
Voi ihan itse palkata soitonopettajan kotiin. Ja ennen kuin alkaa huuto että maksaa hirveästi, me maksettiin 20€/ soittotunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.
Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.
Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.
Sitten kun luet jutun noista valittavista naapureista ymmärrät miksi tähän on tultu. Naapuri valittu, kun lapset kävivät öisin pissalla ja vaati, että lapsille oli laitettava vaipat. Joten niin viisivuotias joutui nukkumaan vaipoissa. Naapuri lukitsi lasten leikkimökin, jotta lapset eivät meluisi ulkona. Yksi valitti kun kuului leikin ääniä sisällä, joten äiti joutui poistamaan kaikki ääntä pitävät lelut ja laittoi lapset istumaan tabletteja eteen paksuille matoille.
Luultavasti sinulta olisi kielletty soiton harrastaminen ja harjoittelu naapurin toimesta, jos aseitten kerrostalossa. Muuten katsos joku olisi hankkinut teille häädön tai omistusasunnon kohdalla asunto olisi otettu haltuun.Se mikä teki vielä lapsista aiemmin aikaansaavia on kielletty nykyisin tai halutaan tehtäväksi toisella tapaa. Vain kirjojen lukeminen sallitaan,
Aivan totta tämäkin! Tämän hetken suosituimpiin bändeihimme lukeutuva Blind Channelkin sanoi haastattelussa että treenikämppiä on ollut heilläkin vaikea löytää. En tiedä miten nykyisin, mutta vaikka ysärillä koulujen liikkasaleissa ja nuorisotaloilla sai luukuttaa ja paukuttaa vapaa-ajalla aika vapaasti. Musiikinopettajat hankki käytettyjä soittimiakin verkostoillaan ja opetti huoltotoimenpiteitä musiikin ohella. Omastakin mielestä näillä nykyisillä bluetooth kuuloke hilavitkuttimilla jää musiikilliset elämykset kyllä aika vajaaksi, mutta paremmilla laitteilla on vaikea harrastaa just ankeitten asumismuotojen ja kireiden naapurien vuoksi, miten siinä sitten kukaan mihinkään kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älypuhelimet jo pienillä. Annetaan käteen, jotta mukula pysyy hiljaa ja tyytyväisenä. Samalla äiti ja isä saa rauhassa somettaa eikö turhaan esim jutella lapsen kanssa saati lukea ääneen kirjaa. Lapsi ei opi keskittymään. Jokainen vanhempi voisi miettiä omaa älypuhelinriippuvuuttaan. Päivittäin näkee, kun lapsi istuu rattaissa, äiti tai isä työntää rattaita täysin puhelimeensa uppoutuneena.
Toivoisin, että ennenkuin mun lapselle puhelin on ajankohtainen tulisi älypuhelinkielto alle 18v. Myös päiväkodeissa montessori pitäisi olla pääasiallinen kasvatussuunta. Pois kaikki vilkkuvat ja välkkyvät pieniltä lapsilta. Metsäretkiä, tutkiskelua ja rauhallista opettelua. Tuntuu jotenkin, että nykyään vanhemmat hyväksyy sen että lapset käyttäytyy huonosti ja remuaa, en voi sietää sitä että sotketaan, melutaan ja säädetään joka paikassa ja koko ajan. Vanhempien tehtävä on opettaa ihan pienen pienestä asti odottamaan ja kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, silloin ”hyvinä aikoinakin” nuoriso etenkin oli monesti niin kiireistä omista puuhistaan että omatoimisesti sitä sapuskaa kaapista lämmitettiin silloin kun tuli nälkä. Eikä pakkosyöttämistä tai pöydässä tyhjään istuttamisesta ole hyötyä ellei sitten tavoittele jonkun sorttista vinoutunutta ruokasuhdetta jälkikasvulleen. Kaapin sisällöstä sen sijaan on hyväkin pitää huolta vanhempien toimesta.
Mistä nämä nykyisten nuorten aikuisten ja jopa lasten painonhallintaongelmat sitten kertovat? Terveestä ruokasuhteesta? Kun saa ottaa mitä ruokaa haluaa ja milloin haluaa, niin kai siitä sitten tosiaan syntyy terve suhde ruokaan.
Just siitä että on saatavilla vääränlaista ravintoa. Vaikkapa ysärillä/ nollarilla ei todella ollut monella perheellä koko huushollissa mehuja, vanukkaita, keksejä, limppareita, jäätelöä, sipsejä tai karkkia. Eli ei mitään haittaa siitä että jokainen annosteli itse ruokansa nälän tultua. Totta tuokin tietystiettä korjausliikkeenä voisi myös kai sitten rajoittaa sitä ruuan saantia jos sen pitää olla epäkelpoa. Ja se liikunnan vähentyminenkin toki näyttelee omaa rooliaan tässä vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Termi suomalaislapsi on nykyään nähtävä laajempana kuin vielä 1980-luvulla. Tuo kehitysmaalaiset Suomeen ja totea Suomen muuttuvan kehitysmaaksi. Tätä sitten miehissä ihmetellään, että mikä on kun pisa-tulokset laskevat kuin lehmän häntä. On se vaan ihmeellistä.
Eniten oppimistulokset on laskenut itäsuomalaisilla ihan kantaväestön pojilla.
lähde, kiitos
Eihän tuossa linkkaamassasi jutussa puhuta mitään kantasuomalaisista.
Älykkyysosamäärä on laskenut 1990-luvulta lähtien. Juuri niihin aikoihin tänne on tullut esimerkiksi somaliasta porukkaa ja ulko maa laisten määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien joka ikinen vuosi.
Ulkomaalaisia ei ole tullut lähimainkaan niin paljon, että tuloksia voisi selittää vain heidän kauttaan. ÄO:n lasku näkyy sitä paitsi myös sellaisilla alueilla, jossa ulkomaalaisia asuu hädin tuskin ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä voi lapsia ja nuoria syyttää. Yhteiskunta on nykyään aivan erilainen kuin vaikkapa teidän nyt keski-ikäisten nuoruusaikana taannoin.
Netti ja some ovat vieneet yhteiskunnan siihen pisteeseen, että kaiken saa aikalailla valmiina ja nopeasti. Ei tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen tietoa, oppiakseen jotain, koska kaikkeen löytyy vastaus klikkausta painamalla.
Maailma on muuttunut sellaiseksi, että lapsia ei kiinnosta tuollaiset jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, silloin ”hyvinä aikoinakin” nuoriso etenkin oli monesti niin kiireistä omista puuhistaan että omatoimisesti sitä sapuskaa kaapista lämmitettiin silloin kun tuli nälkä. Eikä pakkosyöttämistä tai pöydässä tyhjään istuttamisesta ole hyötyä ellei sitten tavoittele jonkun sorttista vinoutunutta ruokasuhdetta jälkikasvulleen. Kaapin sisällöstä sen sijaan on hyväkin pitää huolta vanhempien toimesta.
Mistä nämä nykyisten nuorten aikuisten ja jopa lasten painonhallintaongelmat sitten kertovat? Terveestä ruokasuhteesta? Kun saa ottaa mitä ruokaa haluaa ja milloin haluaa, niin kai siitä sitten tosiaan syntyy terve suhde ruokaan.
Just siitä että on saatavilla vääränlaista ravintoa. Vaikkapa ysärillä/ nollarilla ei todella ollut monella perheellä koko huushollissa mehuja, vanukkaita, keksejä, limppareita, jäätelöä, sipsejä tai karkkia. Eli ei mitään haittaa siitä että jokainen annosteli itse ruokansa nälän tultua. Totta tuokin tietystiettä korjausliikkeenä voisi myös kai sitten rajoittaa sitä ruuan saantia jos sen pitää olla epäkelpoa. Ja se liikunnan vähentyminenkin toki näyttelee omaa rooliaan tässä vahvasti.
Ysärillä meillä monen kouluvälipalana oli litran juissi ja nuudelipaketti, joka syötiin kuivana. En tiedä mitä porukka kotona söi, mutta koulupäivän aikana syötiin todella epäterveellisesti.
-ysärilapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.
Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.
Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.
Täällä edellinen ope komppaa tätä. Ihmettelen sitä syvästi. Ennen oli esimerkiksi kapinallisia nuoria kuten oli punkkareita, oli intohimoisesti musiiikkiinsa suhtautuvia hevareita, oli lolitoja hörhelöissään. Nyt nuoret ovat kaikki samantyylisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Nyt ainoat, jotka tunnustaa jotain väriä, ovat Setan kassia kanniskelevat nuoret.
Some-kontrolli on nujertanut nuorten rohkeuden, ja ulkonäkö tuntuu olevan tosi tärkeä, ja laitteiden merkit.
Ihan on edelleenkin noita mainitsemiasi ryhmiä, lisäksi e-girls ja e-boys, ym. Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, kun ainahan nuoriso on ollut pilalla, jo ammoisista ajoista lähtien. :)
Ei ainakaan täällä keskisessä Suomessa ole näkynyt enää muita ryhmiä kuin skeittarit. Myös näkyy ja tuntuu oppitunneilla: kukaan ei enää haasta opettajaa kuten näsäviisaat punkkarit muinoin. Ketä kiinnostaisi?? Somessa on jotain paljon kiinnostavampaa. Nuoret on ostettu hiljaisiksi laumasieluiksi.
Eikö nykynuoret nimenomaan haasta opettajaa koko ajan?
Kyllä varmasti, mutta kommentoija tarkoitti varmaankin sellaista verbaalista opettajan haastamista missä oltiin vuorovaikutuksessa opettajan kanssa vaatien perusteluja ja kyseenalaistettiin koulun opettamia väittämiä ennen niiden sokeaa uskomista. Jos sisälläsi asui pieni punkkarin alku tai muu aatesuunta, niin tällainen sanailu oli sangen virkistävää ja viihdyttävää, eikä verrattavissa nykyajan häiriköintiin :)
Vierailija kirjoitti:
Pelien ja somen koukuttavuus pitäisi nostaa kansanterveydelliseksi riskiksi.
Mieluummin vielä siinä vaiheessa, kun työelämässä on vielä meitä, jotka ymmärrämme, että elämää on ilman niitäkin.
Lapset ja nuoret ovat pelanneet pelejä 80-luvulta lähtien. Tämän päivän 30-35-vuotiaat olivat "galtsussa" yläkoulu- ja lukioikäisinä. Työelämän ongelma on se, että töitä ei ole tarjolla eikä se, että työikäisellä väestöllä ei olisi työkykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti aito huoli, mutta meidän vanhempien kai tässä pitäisi katsoa peiliin, sen sijaan että syyttelemme lapsia milloin mistäkin. Jos lapset eivät osaa käyttäytyä syy on meidän. Jos lapset käyttävät liikaa aikaa laitteiden parissa, syy on meidän. Jos lapset ovat ylipainoisia syy on meidän. Jos lapset eivät liiku riittävästi syy on meidän. Tämä on aika helppoa.
Ja turha tulla tänne kertomaan, että juuri meidän lapset osaavat kaiken kuin vettä vaan. Jos kerran kaikkien lapset osaavat kaiken ja ovat oivallisia, niin eihän ongelmaa alun alkaen ole olemassakaan. Taitaa vain se peiliinkatsominen olla minulle ja kaltaisilleni 80- ja 90-luvun lapsille liian hankalaa. Meidät kun kasvatettiin niin vinoon ja emme osanneet käyttäytyä, kuten omat vanhempamme valistivat.
Joten eiköhän katkaista kierre ja syytetä ihan rehdisti vaan itseämme omista epäonnistumisistamme. Se se vasta olisi aikuista. Nyt ollaan vähän niin kuin ne lapset siellä koulun pihalla. Osoitellaan sormella ja sanotaan, että ”toi sen teki”. Tietty kun ollaan opittu ulkoistamaan vastuu aina ja kaikesta muille niin taitaa käydä niin, että meidän lapset pelastaa meidät. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat sukupuuttoon kuoleva kansa, skarpit ja keskittymiskykyiset Aasialaiset ovat jo ottaneet vallan, koska heidän kunnianhimoiset vanhemmat kouluttavat lapsistaan elättäjän joka ottaa ja vie heidät sitten mukanaan unelmien länteen.
Suomalaisilla on tärkeintä että lapsella on kivaa ja se on luonnollinen.
Aasiassa lapsella on oltava disipliiniä ja rankaa.
Tämmöinen evoluutio on pelkästään hyvä asia. Ei jää junteista ja äärikusipäistä koostuvaa kansaa (suomalaisia) ikävä.
Ei tämä kyllä mitään evoluutiota ole. Nykyisessä globaalissa maailmassa ei tapahdu evoluutiota, ainakaan täällä länsimaissa kun täällä sekoitetaan rotuja.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, silloin ”hyvinä aikoinakin” nuoriso etenkin oli monesti niin kiireistä omista puuhistaan että omatoimisesti sitä sapuskaa kaapista lämmitettiin silloin kun tuli nälkä. Eikä pakkosyöttämistä tai pöydässä tyhjään istuttamisesta ole hyötyä ellei sitten tavoittele jonkun sorttista vinoutunutta ruokasuhdetta jälkikasvulleen. Kaapin sisällöstä sen sijaan on hyväkin pitää huolta vanhempien toimesta.
Mistä nämä nykyisten nuorten aikuisten ja jopa lasten painonhallintaongelmat sitten kertovat? Terveestä ruokasuhteesta? Kun saa ottaa mitä ruokaa haluaa ja milloin haluaa, niin kai siitä sitten tosiaan syntyy terve suhde ruokaan.
Just siitä että on saatavilla vääränlaista ravintoa. Vaikkapa ysärillä/ nollarilla ei todella ollut monella perheellä koko huushollissa mehuja, vanukkaita, keksejä, limppareita, jäätelöä, sipsejä tai karkkia. Eli ei mitään haittaa siitä että jokainen annosteli itse ruokansa nälän tultua. Totta tuokin tietystiettä korjausliikkeenä voisi myös kai sitten rajoittaa sitä ruuan saantia jos sen pitää olla epäkelpoa. Ja se liikunnan vähentyminenkin toki näyttelee omaa rooliaan tässä vahvasti.
Ysärillä meillä monen kouluvälipalana oli litran juissi ja nuudelipaketti, joka syötiin kuivana. En tiedä mitä porukka kotona söi, mutta koulupäivän aikana syötiin todella epäterveellisesti.
-ysärilapsi
Niinhän me silloin luultiin, mutta kyllä tämän päivän eväät taitaa olla vielä aika paljon pahempaa kuraa, ainakin yhdistettynä lisääntyneeseen istumiseen.
Tämä on näköjään taas tällainen tyypillinen itsekehu-ketju, kauhistellaan niitä muita ja ylpeillään sillä että itse sentään sai hyvän kasvatuksen ja vanhempanakin on niin taitava. Omat huomiot muutoksessa liittyy lähinnä siihen että viime vuosina (n. viimeiset 15-20 vuotta) eräänlaisena trendinä on ollut sellainen, että paheksutaan kaikkea normaalia kasvatusta, tyyliin vääränlaisen katseenkin vuoksi menee kiintymyssuhde pilalle ja lapsi traumatisoituu. Muistutellaan mediassa että kannattaa varmuudeksi tehdä lastensuojeluilmoituksia, kyllä sieltä jotain löytyy mihin tarttua jne. Tottakai tuoreet vanhemmat säikähtää tällaista pelottelua. Lapsetkin on tämän sitten hoksanneet ja monet käyttääkin vanhempiensa liiallista hyväntahtoisuutta ihan sumeilematta hyväkseen. Nyt sitten vingutaan että olisikin pitänyt olla jämäkämpi. No miksi ette heti sanoneet vaan lässytitte kaikesta ihan muusta.
Minusta se on jotenkin vastuutonta kuinka voimakkaasti vanhempia on ohjattu tällaiseen liialliseen varovaisuuteen. Ne asiantuntijat yms. jotka ovat tällaista ilmapiiriä olleet luomassa voisivat kyllä tehdä jonkinlaisen ryhtiliikkeen ja myöntää aiheuttamansa ongelmat. Voisivat vaikka kertoa että kuinka nyt sitten toimitaan, tai sitten siirtyä elakkeelle tai jollekin ihan muulle alalle ja tehdä tilaa sellaisille kasvatusasiantuntijoille, joilla on jonkinlaista näkemystä tämän päivän haasteista sekä siitä että kuinka tähän on päädytty.
On väärin syyllistää vanhempia siitä, että yhteiskunnassa vallitsevat kasvatusihanteet ovat monia johdattaneet harhaan. Laiskat ja välinpitämättömät vanhemmat ovat toki asia erikseen, mutta minusta on tärkeää huomata, että vääränlaisella ohjauksella voi saada sen kaikkein motivoituneimmankin äidin tai isän toimimaan vahingollisesti kasvatusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän etenee ihan suunnitelmien mukaan. Ihmisistä on ihan tietoisesti tehty aivottomia pikapalkinnon perässä pomppiva lampaita. Massoja on helpompi hallita kun he eivät ajattele omilla aivoillaan ja juoksevat kaiken kivan, heti tänne mulle nyt sirkushuvien perässä.
Kaikki tämän päivän tapahtumat linkittyy yhteen ja samaan agendan toteuttamiseen. Kaikki ilmastopropagandasta sukupuolten taas-arvon (ja muu sateenkaari hömppä) kautta koronaan.
Tuossa lopussa sulla lähti kyllä vähän mopo käsistä. Onhan se tietysti helppoa ajatella, että kaikki olisi noin yksinkertaista ja itse voi tyytyä vaan mököttämään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näköjään taas tällainen tyypillinen itsekehu-ketju, kauhistellaan niitä muita ja ylpeillään sillä että itse sentään sai hyvän kasvatuksen ja vanhempanakin on niin taitava. Omat huomiot muutoksessa liittyy lähinnä siihen että viime vuosina (n. viimeiset 15-20 vuotta) eräänlaisena trendinä on ollut sellainen, että paheksutaan kaikkea normaalia kasvatusta, tyyliin vääränlaisen katseenkin vuoksi menee kiintymyssuhde pilalle ja lapsi traumatisoituu. Muistutellaan mediassa että kannattaa varmuudeksi tehdä lastensuojeluilmoituksia, kyllä sieltä jotain löytyy mihin tarttua jne. Tottakai tuoreet vanhemmat säikähtää tällaista pelottelua. Lapsetkin on tämän sitten hoksanneet ja monet käyttääkin vanhempiensa liiallista hyväntahtoisuutta ihan sumeilematta hyväkseen. Nyt sitten vingutaan että olisikin pitänyt olla jämäkämpi. No miksi ette heti sanoneet vaan lässytitte kaikesta ihan muusta.
Minusta se on jotenkin vastuutonta kuinka voimakkaasti vanhempia on ohjattu tällaiseen liialliseen varovaisuuteen. Ne asiantuntijat yms. jotka ovat tällaista ilmapiiriä olleet luomassa voisivat kyllä tehdä jonkinlaisen ryhtiliikkeen ja myöntää aiheuttamansa ongelmat. Voisivat vaikka kertoa että kuinka nyt sitten toimitaan, tai sitten siirtyä elakkeelle tai jollekin ihan muulle alalle ja tehdä tilaa sellaisille kasvatusasiantuntijoille, joilla on jonkinlaista näkemystä tämän päivän haasteista sekä siitä että kuinka tähän on päädytty.
On väärin syyllistää vanhempia siitä, että yhteiskunnassa vallitsevat kasvatusihanteet ovat monia johdattaneet harhaan. Laiskat ja välinpitämättömät vanhemmat ovat toki asia erikseen, mutta minusta on tärkeää huomata, että vääränlaisella ohjauksella voi saada sen kaikkein motivoituneimmankin äidin tai isän toimimaan vahingollisesti kasvatusasioissa.
Hyvä kirjoitus. On nykypäivän kasvatuksessa paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Itse palauttaisin rohkeasti auktoriteetit lasten kasvatukseen. Hesarin artikkelissakin sanottiin, ettei rehtorin puhuttelukaan ole oppilaille enää pelottava paikka. Kuka enää on lapsille nykyään auktoritetti?
Tällä nyt ei ole mitään merkitystä, silloin ”hyvinä aikoinakin” nuoriso etenkin oli monesti niin kiireistä omista puuhistaan että omatoimisesti sitä sapuskaa kaapista lämmitettiin silloin kun tuli nälkä. Eikä pakkosyöttämistä tai pöydässä tyhjään istuttamisesta ole hyötyä ellei sitten tavoittele jonkun sorttista vinoutunutta ruokasuhdetta jälkikasvulleen. Kaapin sisällöstä sen sijaan on hyväkin pitää huolta vanhempien toimesta.