HS: suomalaislapset itsekkäämpiä, sinnikkyys ja keskittymiskyky romahtanut

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan näkökulmasta: suurin osa häiritsijöistä ja evvk asenteella varustettuja on pojat,häiriköivät opettajia,meitä siivoojia ja omaa ikäluokkaansa,eivät kuuntele tai tottele, naisopettajat ei meinaa saada kuriin, monesti kuulee oven läpi,vaikka on äänieristetty: joo joo ei mua kiinnosta saako lähteä, kiroilua tuu yms, hento naisopettaja näyttää kuin olis itkuun purskahtamaisillaan:( roikutaan ovenkahvoissa, kiroillaan, huudellaan törkeyksiä yms. Kyllä kasvattaminen lähtee kotoa,mutta kouluissa moni opettaja tuntuu olevan sokea oppilaiden käytökselle.

Kouluun kun on tullut tälläistä psykologista p""Kaa, oppilaat tarvitsee kuria ja järjestystä ja auktoriteetteja! Ei lässytystä siitä miksi sanoit/teit noin ja toi ei ollut kiltisti tehty, häirikkö pojat nauraa vain päin naamaa lässyttäjä tädeille!

V-sana on yleisin sana yläkoulussa. Yksi 16-vuotias poika sanoi olkansa yli naisopelle, joka yritti saada pojan lopettamaan pelaamisen koulun koneella ja ryhtymään töihin: " Vi**u ope, oota!" Ei siis vihamielisesti, vaan kärsimättömästi. Varmaan äidilleen puhuu samalla lailla, ja mummoa kiittää: "Oli vi*un hyvää pullaa, mummo!"

Ehdotus kaikille vanhemmille:

lukekaa lapsillenne kirjoja ääneen vauvasta lähtien. Lapsi oppii kuuntelemaan, rauhoittumaan ja keskittymään. Tämä on kuin laittaisi rahaa pankkiin lapsen tulevaisuuteen ja hänen tulevaan hyvinvointiin. Suomessa on ilmaiset julkiset kirjastot joka kunnassa ja kaupungissa, joten kirjat ovat varallisuudesta riippumatta jokaisen saatavilla.

Kirjoista lapsi oppii varhaisessa vaiheessa uusia sanoja, ilmaisutapoja, rikastamaan omaa kieltään ja puhettaan. Lisäksi kirjan lukeminen ääneen on vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä, ikiaikaisen tarinankerronnan nykyinkarnaatio kuin suoraan esihistorian iltanuotioilta.

Simple as that kirjoitti:

Ottakaa

ne

älypuhelimet

ja pelilaitteet

pois

niin ongelmista korjaantuu ainakin 50 %.

Ei ole helppoa, koska sitten lapsi eristyy ikätovereistaan ja saa mielenterveysongelmia. Ja luuhaisi naapurissa, jossa saa olla koneella. Kokeiltu on!

Vierailija kirjoitti:

Minä minun lapseni minä minä minä. Minä saan sanoa mitä minua huvittaa sanoa minulla on oikeus minä…

Vanhemmat somettaa itseään ja lapsiaan minkä ehtii. Sukulaiset antaa sydämiä ja pakkotykkäyksiä. Lopputulos ei ole yllättävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua hirvittää kyllä mitä uusista sukupolvistatulee työelämässä. Nyt jo näkyy huolestuttavia merkkejä omassa työpaikassa. Samoin palvelualalla nuoret on ihan hukassa.

Tähän on kyllä pakko ilmaista eriävä mielipiteeni. Ihan palveluiden käyttäjänä nuorten palveluasenne on mielestäni aivan eri tasolla kuin aiempien sukupolvien. Alallani ei 2000 luvulla syntyneitä ole vielä, mutta 90 luvulla syntyneet ovat hyvinkin tunnollisua ja fiksuja

Mutta nekin ovat jo lähemmäs kolmekymppisiä, eivät nuorisoa.

Surullista tässä on vielä se, että lapset ja nuoret koukutetaan ihan tarkoituksella kaikkiin laitteisiin ja peleihin. Esimerkiksi pelifirmoilla on ihan tiimi psykologeja töissä, jotka suunnittelee peleihin koukuttavuuksia ja kuinka mikromaksuilla rahastetaan. Usein tehdää vielä erilaisia jippoja, jotka tehoaa yksilöiden erilaisiin luonteisiin. Kellä on kilpailuviettiä, kellä keräilyvimma jne. Jokaiselle jotakin ja rahat sekä peliaika maksimiin.

Eli ihan itse me vanhempi sukupolvi ne nuoret pilataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Olin jokin aika sitten ostoksilla Lidlissä ja avoinna oleville kassoille oli pitkät jonot. Nuori nainen kaivoi siitä huolimatta puhelimen työpaidan taskusta ja alkoi kaikessa rauhassa selaamaan sitä. Viis siitä että asiakkaat odottavat tavaroineen jonossa. Oli jotenkin käsittämätön ja surkuhupaisa tilanne. Olen itsekin työskennellyt ko. ketjun palveluksessa, siitä on tosin vuosia aikaa, eikä moinen olisi tullut kuuloonkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älypuhelin ja some ovat kyllä hyviä tuhoamaan keskittymiskyvyn.

Kun monta tuntia päivässä räplää puhelinta, ei tarvitse koskaan tuntea tylsyyttä eikä ja aivot ovat koko ajan ”selailutilassa”. Lisäksi Tiktokin alle minuutin videot, Instagramin selailu, Snapchat.. kyllähän nuo on tehty niin, että ihminen jää koukkuun. Mitä enemmän on ihmisiä jotka eivät voi elää ilman näitä, sen parempi ko firmoille.

Tiedän itse kokemuksesta millaista on olla someriippuvainen. Ja jäin siihen koukkuun aikuisena. Ei tarvittu kuin pitkä sairausloma ja tylsyys, kohta huomasin että olen 10h puhelin kourassa ja sekasin jatkuvalla syötöllä somea. Joten en ihmettele että lapset, jotka ovat pienestä asti tottuneet tähän, jäävät pahasti koukkuun, koska nämä masiinat ovat suunniteltu addiktoivaksi.

Muistan kyllä, kun laitoin stopin omalle somettamiselle, miten vaikeaa oli sen jälkeen keskittyä esimerkiksi kirjan lukemiseen. Ja meni viikkoja ennen kuin sellainen tyhjä olo lähti pois. Nykyään saan somettaa tunnin päivässä ja muun ajan puhelin pysyy laatikossa piilossa.

Tässä on asiaa. Olen ollut yläkoulun ope 35 vuotta, nyt jäämässä eläkkeelle. Noin viidessä vuodessa älypuhelin ja some ovat tuhonneet monen nuoren keskittymiskyvyn ja kiinnostukset muuhun kuin mitä kännykän ruudun kautta välittyy. Lukutaito on alkeellistunut, kun luetaan vain lyhyitä tekstejä ja lähimuisti on heikentynyt monella, niin että luettaessa pitempiä tekstejä alkuosa unohtuu jo. Ihan toivotonta.

Aikuiset on tehneet tämän lapsille ja nuorille: laskeneet heidän käsiinsä tavattamoman koukuttavan teknologian ilman suojatoimia. Aikuiset bisnes-miehet siis. Lopputulos: vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan vaan some-maailma. En jaksaisi enää opettajana.

Onhan jo av palstalla monelle vaikea lukea pitkiä yhteen pötköön kirjoitettuja viestejä. Tähän on syynä myös äidinkielen opetus. Tekstien pilkkominen lyhyisiin kappaleisiin taannuttaa lukutaidon lapsen tasolle. Jos osaa lukea ja käsittää lukemansa ei ole väliä kappalejaolla.

Hyvä lapset! Älkää antako aivopestä itsestänne itseänne vihaavaa työmuurahaista; minä annoin, ja terveys meni sen seurauksena pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Olin jokin aika sitten ostoksilla Lidlissä ja avoinna oleville kassoille oli pitkät jonot. Nuori nainen kaivoi siitä huolimatta puhelimen työpaidan taskusta ja alkoi kaikessa rauhassa selaamaan sitä. Viis siitä että asiakkaat odottavat tavaroineen jonossa. Oli jotenkin käsittämätön ja surkuhupaisa tilanne. Olen itsekin työskennellyt ko. ketjun palveluksessa, siitä on tosin vuosia aikaa, eikä moinen olisi tullut kuuloonkaan.  

Työohjeet saattoivat olla kirjoitettu puhelimeen. Itselläkin muistiinpanot on puhelimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan näkökulmasta: suurin osa häiritsijöistä ja evvk asenteella varustettuja on pojat,häiriköivät opettajia,meitä siivoojia ja omaa ikäluokkaansa,eivät kuuntele tai tottele, naisopettajat ei meinaa saada kuriin, monesti kuulee oven läpi,vaikka on äänieristetty: joo joo ei mua kiinnosta saako lähteä, kiroilua tuu yms, hento naisopettaja näyttää kuin olis itkuun purskahtamaisillaan:( roikutaan ovenkahvoissa, kiroillaan, huudellaan törkeyksiä yms. Kyllä kasvattaminen lähtee kotoa,mutta kouluissa moni opettaja tuntuu olevan sokea oppilaiden käytökselle.

Kouluun kun on tullut tälläistä psykologista p""Kaa, oppilaat tarvitsee kuria ja järjestystä ja auktoriteetteja! Ei lässytystä siitä miksi sanoit/teit noin ja toi ei ollut kiltisti tehty, häirikkö pojat nauraa vain päin naamaa lässyttäjä tädeille!

V-sana on yleisin sana yläkoulussa. Yksi 16-vuotias poika sanoi olkansa yli naisopelle, joka yritti saada pojan lopettamaan pelaamisen koulun koneella ja ryhtymään töihin: " Vi**u ope, oota!" Ei siis vihamielisesti, vaan kärsimättömästi. Varmaan äidilleen puhuu samalla lailla, ja mummoa kiittää: "Oli vi*un hyvää pullaa, mummo!"

No voi kamala. Ihanko v-sana. Voi ei. Se on Suomen koululaitoksen suurin ongelma, ei koulukiusaaminen tai muu vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Olin jokin aika sitten ostoksilla Lidlissä ja avoinna oleville kassoille oli pitkät jonot. Nuori nainen kaivoi siitä huolimatta puhelimen työpaidan taskusta ja alkoi kaikessa rauhassa selaamaan sitä. Viis siitä että asiakkaat odottavat tavaroineen jonossa. Oli jotenkin käsittämätön ja surkuhupaisa tilanne. Olen itsekin työskennellyt ko. ketjun palveluksessa, siitä on tosin vuosia aikaa, eikä moinen olisi tullut kuuloonkaan.  

Työohjeet saattoivat olla kirjoitettu puhelimeen. Itselläkin muistiinpanot on puhelimessa.

Ei ollut työohjeita vaan whatsapp auki. Näin hyvin puhelimen näytön, kun satuin olemaan sopivassa kohdassa pakkaamassa ostoksiani. Ja kyseinen myyjä vielä näpytteli jonkun viestinkin menemään. 

No älypuhelinaddikteillahan ei ole mitään vaikeuksia sopeutua työelämään kun alkavat somevaikuttajiksi. Työura on sitä että puhelin on koko hereilläoloajan kädessä kiinni jotta pysyy yleisön eli asiakkaiden ja tilaajien sekä sponsorien kanssa koko ajan vuorovaikutuksessa ja eri somekanavista tipahtelee koko ajan sitä rahaa toimeentuloksi. Siihen on hyvää harjoitusta pienestä asti oppia pysymään koko ajan joka kanavalla pysymässä ajan hermolla ja luomassa sisältöä, joka tuottaa klikkauksia nettikansalta. Tätä voi jo opiskella somevaikuttaja-koulutusohjelmassa (TAMK). Tämähän on jo nuorten urasuunnitelma ja toiveammatti. Ei työaikoja, ei herätyskelloa aamuisin, ei pottumaista pomoa ja tylsiä työkavereita, kellokorttia ja toimistokahvia, oma vapaus tehdä omaa juttua työkseen joka päivä, pelkkää glamouria ja viiden tähden juhlia... niille jotka menestyy... lopuista en sitten tiedä.

Olen nelikymppinen ja tunnen sen tuskan että pitäis keskittyä lukemiseen ja tv-ohjelman katsomiseen ja lopettaa se puhelimen plärääminen. Siihen pitää vaan asettaa itselleen rajat, esim. selaan tietyn uutissivuston mutta vain sen yhden. Ei nettiä makuuhuoneeseen eikä klo 23 jälkeen. Jättää puhelimen niin kauas ettei laiskana jaksa nousta sohvalta hakemaan sitä...

Vierailija kirjoitti:

Etäopetuksen satoa. Menetetty sukupolvi

Päinvastoin. Etäopetuksessa joutuu miettimään enemmän näitä, kun luokassa voi käydä istumassa, virnuilemassa ja heittelemässä kuminpaloja open selän takana, sitten välkälle virnuilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Simple as that kirjoitti:

Ottakaa

ne

älypuhelimet

ja pelilaitteet

pois

niin ongelmista korjaantuu ainakin 50 %.

Ei ole helppoa, koska sitten lapsi eristyy ikätovereistaan ja saa mielenterveysongelmia. Ja luuhaisi naapurissa, jossa saa olla koneella. Kokeiltu on!

Ei se kasvatus olekaan helppoa. Sille muksulle laitetaan rajat kotona ja kasvatetaan ymmärtämään miksi koneella ja peleissä ei olla kaiken päivää naapurissakaan. Ei se kunnollinen kasvatus helppoa tietenkään ole.

Se lasten kasvatus ottaa aikaa ja vaivaa. Vanhempana pitää valitettavasti tinkiä kaikesta omasta kivasta ja panostaa lasten kanssa tekemiseen ja kasvatukseen, jos haluaa, että lapsista kasvaa kunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Olin jokin aika sitten ostoksilla Lidlissä ja avoinna oleville kassoille oli pitkät jonot. Nuori nainen kaivoi siitä huolimatta puhelimen työpaidan taskusta ja alkoi kaikessa rauhassa selaamaan sitä. Viis siitä että asiakkaat odottavat tavaroineen jonossa. Oli jotenkin käsittämätön ja surkuhupaisa tilanne. Olen itsekin työskennellyt ko. ketjun palveluksessa, siitä on tosin vuosia aikaa, eikä moinen olisi tullut kuuloonkaan.  

Monet naiset palkataan töihin kassalle nykypäivänä pelkästään ulkonäön perusteella, ajattelevat että käy enemmän maksavia mies asiakkaita vaikka joka päivä kaupassa jos on vaan nätti likka kassalla, enemmän voittoa ja tuottoa kaupalle...mutta varjopuolena ahdistelijoita ja pervoja:/

Vierailija kirjoitti:

On hyvin tavallista nykypäivänä, että lapsilta ei vaadita mitään ja minkäänlaisia rajoja ei ole. Minkään eteen ei ole opittu työskentelemään, kaikki pitäisi saada heti. Kännykkä vaan naaman eteen, jos lapsi on vähänkään hankala, niin ettei sitä tarvitse kasvattaa.

Onko se sitten ihmekään, kun koulussa ei ole kykyjä pärjätä. Näiden lasten itseohjautuvuus on sillä tasolla, että kaikki pitää ohjata siitä lähtien, että lapsi saa etsittyä kynän ja pyyhekumin repusta saati mitään muuta. Lisäksi tunteidensäätelytaidot ovat sellaiset, että yksi paha sana joltakin saa silmittömän raivon valtaan ja käyttäytymään väkivaltaisesti. Vankilaanhan siinä pahimmassa tapauksessa joutuu, kun vanhemmat eivät ole opettaneet lapsille minkäänlaisia taitoja sietää pettymyksiä. Oikein hävettää nykymeno.

Itse olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että esim. laittoivat minut harrastustoimintaan ja erityisesti soittotunneille. En voi sanoin kuvitella, miten tärkeää oli lapsena opetella taito, jonka eteen piti tehdä vuosia pitkäjänteistä työtä ja sietää välillä blokkeja ja epäonnistumisia. Aivan erilaista palkitsevuutta kuin mitä vaikka nykyajan nopeatempoisista kännykkäpeleistä saa.

Sitten kun luet jutun noista valittavista naapureista ymmärrät miksi tähän on tultu. Naapuri valittu, kun lapset kävivät öisin pissalla ja vaati, että lapsille oli laitettava vaipat. Joten niin viisivuotias joutui nukkumaan vaipoissa. Naapuri lukitsi lasten leikkimökin, jotta lapset eivät meluisi ulkona. Yksi valitti kun kuului leikin ääniä sisällä, joten äiti joutui poistamaan kaikki ääntä pitävät lelut ja laittoi lapset istumaan tabletteja eteen paksuille matoille.

Luultavasti sinulta olisi kielletty soiton harrastaminen ja harjoittelu naapurin toimesta, jos aseitten kerrostalossa. Muuten katsos joku olisi hankkinut teille häädön tai omistusasunnon kohdalla asunto olisi otettu haltuun.

Se mikä teki vielä lapsista aiemmin aikaansaavia on kielletty nykyisin tai halutaan tehtäväksi toisella tapaa. Vain kirjojen lukeminen sallitaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Toisille tulee, toisille ei. Meillä on ollut joka kesä pari kesätyöntekijää. Jo yli 5 vuotta sitten oli eka puhelinriippuvainen. Puhelin oli vähän väliä esillä. Kun sanoin, että tauoilla vain saa pelata yms., hän alkoi juosta tiheästi vessassa. Minkäs minä sille teen, jos ihminen käy vessassa 2 kertaa tunnissa. Riippuvuus mikä riippuvuus. Tänä kesänä taas oli nuoria kesätyöntekijöitä, ja ainakin toisella pysyi kännykkä piilossa työpäivät.

Se kylläkin on ollut huolestuttaa, että kun nuorilta kysyy, mihin ammattiin aikovat, ei yleensä ole mitään. Esim. tänä kesänä oli 2 lukiolaista, eikä kumpaakaan ilmeisesti kiinnosta mikään ammatti. Ei ole sellaista intohimoa kuten minun nuoruudessani.

Täällä edellinen ope komppaa tätä. Ihmettelen sitä syvästi. Ennen oli esimerkiksi kapinallisia nuoria kuten oli punkkareita, oli intohimoisesti musiiikkiinsa suhtautuvia hevareita, oli lolitoja hörhelöissään. Nyt nuoret ovat kaikki samantyylisiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.  Nyt ainoat, jotka tunnustaa jotain väriä, ovat Setan kassia kanniskelevat  nuoret.

Some-kontrolli on nujertanut nuorten rohkeuden, ja ulkonäkö tuntuu olevan tosi tärkeä, ja laitteiden merkit.

Ihan on edelleenkin noita mainitsemiasi ryhmiä, lisäksi e-girls ja e-boys, ym. Mikään ei ole varsinaisesti muuttunut, kun ainahan nuoriso on ollut pilalla, jo ammoisista ajoista lähtien. :)

Ei ainakaan täällä keskisessä Suomessa ole näkynyt enää muita ryhmiä kuin skeittarit. Myös näkyy ja tuntuu oppitunneilla: kukaan ei enää haasta opettajaa kuten näsäviisaat punkkarit muinoin. Ketä kiinnostaisi?? Somessa on jotain paljon kiinnostavampaa. Nuoret on ostettu hiljaisiksi laumasieluiksi.

Eikö nykynuoret nimenomaan haasta opettajaa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Simple as that kirjoitti:

Ottakaa

ne

älypuhelimet

ja pelilaitteet

pois

niin ongelmista korjaantuu ainakin 50 %.

Ei ole helppoa, koska sitten lapsi eristyy ikätovereistaan ja saa mielenterveysongelmia. Ja luuhaisi naapurissa, jossa saa olla koneella. Kokeiltu on!

Ei se kasvatus olekaan helppoa. Sille muksulle laitetaan rajat kotona ja kasvatetaan ymmärtämään miksi koneella ja peleissä ei olla kaiken päivää naapurissakaan. Ei se kunnollinen kasvatus helppoa tietenkään ole.

Se lasten kasvatus ottaa aikaa ja vaivaa. Vanhempana pitää valitettavasti tinkiä kaikesta omasta kivasta ja panostaa lasten kanssa tekemiseen ja kasvatukseen, jos haluaa, että lapsista kasvaa kunnollisia.

Luuletko, että ennenvanhaan vanhemmat tinkivät kaikesta omasta ja keskittyivät vain lapsiinsa? Kunnollisia kansalaisia kasvoi lapsista, joiden vanhemmat olivat navetassa ja pellolla koko päivän. Myös heistä, joiden vanhemmat olivat koko päivän töissä tehtaissa. Ihan kunnollisia kansalaisia tuli vaikka lapset viikonloput ja iltaisin leikkivät kavereidensa kanssa ulkona iltamyöhään.

Heille kehittyi käsitaitoja, urheilullisuutta, sosiaalisia taitoja ym. Toisin kun nykyiset vain kotona istuvat, joille jopa puhelimeen vastaaminen on raskasta ja viesteihin vastataan emojilla. Urheilusta nyt puhumatta. Kaikki tilastot kertovat kuinka suurin osa alkaa olla surkeita liikunnallisesti. Vain nämä urheilijanuorukaiset yltävät hyvään tasoon siinä. Ylimääräinen rasva ja kordinaatiokyvyn puute on nykylapselle jo tyypillistä.

Entä miten muut taidot? Rahankäyttö? Velkaantuneita aina vaan enemmän, koska ennen vaikkei äiti ollut vieressä opettamassa opittiin, että töistä sai rahaa ja sillä ostettiin.

Nyt vanhemmat opettavat kuinka lomake täytetään ja jos vanhemmat kasvattavat huonosti, jäät ilman niitä rahoja, koska he eivät opettaneet.

Vierailija kirjoitti:

Nuorille tulee ikävänä yllätyksenä työelämä, kun siellä ei tuijottaa joka toinen minuutti puhelinta ja elää somessa.

Luulisi jokaisen tietävän, että Suomessa ei kenenkään ole pakko mennä työelämään jos ei halua. Rahaa kyllä saa veronmaksajilta, ketään ei täällä nälkään näännytetä ja asuntokin järjestyy.