Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla epäonnistuneempaa laihduttajaa, kuin minä?
25.08.2014 |
Siis, olen 35-vuotias nainen. Ihannepainoon verrattuna minulla on ylipainoa vähän yli 20 kg. BMI-taulukon ylärajaan n. 10 kg.
Olen yrittänyt laihduttaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
Laihdutuskertoja on tähän mennessä kertynyt niin paljon, että en millään ole pysynyt enää laskuissa, mutta sanotaanko että ajatus "mun pitäisi laihtua" on esiintynyt mietteissäni miltei joka päivä viimeisten 20 vuoden aikana. Joinain päivinä pakonomaisesti, joskus vain ohimennen.
Laihdutuskuureja/elämäntaparemontteja olen aloittanut keskimäärin 80 kertaa elämäni aikana (siis vakavia elämäntaparemonttialoituksien yrityksiä keskimäärin 4 x vuodessa viimeisten 20 vuoden ajan). Sitten näitä kevyemmin otettuja "nyt alan syömään vähemmän" varmasti tuhat/tuhansia kertoja (tyyliin joka maanantai).
Kuusi kertaa olen onnistunutkin, olen saanut painoa pois 10 - 20 kg. Kolme kertaa sen 20 kg ja kolme kertaa vähän vähemmän mutta kuitenkin enemmän kuin 10 kiloa. Muuten paino on jojoillut 1-5 kiloa suuntaan ja toiseen monta kertaa vuodessa aikuisikäni ajan.
En ymmärrä missä on vika, mutta vika on jossain niin syvällä, että sitä ei ole pystynyt ratkaisemaan tavallisten kaalisoppakuurien/karppauksen/paaston/nutrauksen/vehnättömän ruokavalion/lisäaineettoman ruokavalion/kasvisruokailun/virallisterveellisen ruokavalion/"rennon painonhallinnan ruokavalion"/jutta-dieetin/proteiinidieetin/nälän tuntemusten mukaan syömisen/tunnepäiväkirjojen/syömishäiriöisille tarkoitettujen ohjeiden/vertaistuen avulla. Kaikkea näitä (ja muitakin) olen kokeillut.
Olen myöskin lukenut kaikki syömishäiriöistä, syömiseen, laihduttamiseen jne liittyvät kirjat kirjastosta. Myöskin ravitsemusoppaita. Tiedän kaiken hiilihydraateista, rasvoista, proteiineista, ruokien energia/ravintosisällöistä ja siitä mitä keho tarvitsee toimiakseen ja miten ruoansulatus yms. toimii.
Eli yli 20 vuotta tässä nyt on taisteltu ja koitettu kaikkea mahdollista ja mahdotonta. En ole silti onnistunut pysyvästi, vaikka olenkin siis onnistunut kiloni karistamaan jo useammankin kerran.
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
Toki siis tiedän naisia, jotka ovat laihduttaneet, mutta useimmat ovat laihduttaneet vain kerran tai pari, useat ovat yrittäneet laihduttaa mutta eivät ole koskaan laihtuneet yhtään (eivätkä siten myös lihoneet kilojaan takaisin, varsinkaan kaikkia).
Kommentit (90)
Mä oon laihduttanu viimeiset 20 vuotta. Tuloksena +30kg :( Vika löytyy korvien välistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen laihiksella, ja söin äsken maanantaisuklaan, oli vain pakko! Nyt en enää syö kuin vain tarjottaessa ;)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:56"]
Seuraavan kerran kun aiot aloitta dieetin niin aloita sen dieetin sijasta elämäntapamuutos. Älä ajattele laihduttavasi vaan muutat elämäntapojasi (esim. jos nyt syöt pullan päivässä niin syö jatkossa vain lauantaisin se pulla tai jos liikut 3x viikossa lisää yksi liikuntakerta mukaan jotain mielekästä lajia), jonka seurauksena laihdut. Veikkaan, että tällä tavalla se paino putoaa kuin itsestään. Se on psykologista. Ei ole mitään väliä putooko se paino sen elämäntapamuutoksen sijasta vuodessa tai vaikka viidessa sinne minne haluat, pääasia, että se putoaa.
Ehkä saisit tietenkin laihduttamalla nopeammin tuloksia, mutta jos sä oot jo 20 vuotta taistellut asian kanssa niin ei kai siinä sitten enää mitään väliä ole vaikka veisi sen 5 vuotta kunhan vain pääset tavoitteeseesi ja kilot tosiaan pysyvät poissa. Siis elämänmuutos on se sana, unohda diettaaminen. Sulla se ei selvästikään toimi.
[/quote]
Etkä sinä selvästikään lukenut koko aloitustani.
ap
Sulta puuttuu motivaatio. Ei se riitä että "haluut laihtua" vaan siihen vaaditaan päätös, sellainen päätös jota mikään ei horjuta, ei vaikka mikä olisi. Tämä vaatii pääkoppasi sisällä tietynlaisen naksahduksen, jonka jälkeen et halua muuta kuin laihtua; et halua mässätä, lihoa lisää, syödä sontaa vaan haluat aina enemmän laihtua ja pysyä hoikkana. Sulle tätä naksahdusta ei ole tullut, eikä sitä kaikille tulekaan. Voit auttaa itseäsi miettimällä mitä oikeasti haluat, onko sulle tärkeämpi saada mässyttää mitä mieli tekee vai laihtua?
Mihin sun laihdutus kaatuu? Mikä on kompastuskivi?
Laittaisitko esimerkkiä vaikka päivän syömisistäsi.
T.Vuodessa sairaalloisesta ylipainosta normipainoiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:06"]
Mihin sun laihdutus kaatuu? Mikä on kompastuskivi?
Laittaisitko esimerkkiä vaikka päivän syömisistäsi.
T.Vuodessa sairaalloisesta ylipainosta normipainoiseksi
[/quote]
Laihdutus kaatuu siihen, että ennenpitkää se syömisten rajoittaminen alkaa tuntua ylivoimaiselta ja vie liikaa voimia ja vaatii liikaa itsekuria ja rajoittamista. Päässä alkaa pyöriä vaan pelkästään syöminen, ruoka, seuraavan ruoka-ajan odottaminen. Luonnostani rakastan syömistä ja ruokaa ihan älyttömästi, siis ihan kaikkea, terveellisistä vihanneksista rasvaisiin pikaruokiin ja herkkuihin. Voisin sanoa, että syöminen ja ruoka on yksi parhaista asioista elämässä, vaikka minulla hyvä elämä on muutoinkin. Nautin syömisestä.
Ja siis, rajoittaminen tuntuu kaikissa elämäntaparemonteissa ylivoimaiselta, vaikka en todellakaan ole enää alkupään laihdutustarinani kaalisoppadieettejä lukuunottamatta rajoittanut ruokavaliotani mitenkään älyttömästi, yrittänyt vaan syödä järkevästi (esim. sen 5 kertaa päivässä, niin että kaloreita tulisi n. 2000/pv ja kalorit muodostuisivat ihanteellisesta määrästä proteiinia/hiilihydraatteja/rasvaa), mutta se järkevästi syöminen on minulle ylivoimaista, se kompastuskivi. En syö nälkään, minä en itseasiassa tunne kovin helposti nälkää. Syön mielitekoon. Mieliteko on niin vahva, että se ei lähde millään sijaistoiminnalla (kuten esim. nämä neuvot että juo lasi vettä ja odota 15 min. niin mieliteko menee ohi... EI MENE!)
Olen pisimmilläni pysynyt ruodussa 2 vuotta, mutta se oli jatkuvaa taistelua ruoan/syömishimoa vastaan, 2 vuoden taistelun jälkeen mulle piisasi ja sitten kilot tulivatkin silläkin kertaa kaikki takaisin, hitaasti mutta varmasti.
Tässä syy. Enkä tiedä miten sen ratkaisisin, sillä kuten aloituksessani mainitsin ja kerroin, olen yrittänyt jo vaikka mitä, lue aloitukseni vaikka uudestaan.
ap
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5:2 oli mut ratkaisu.
Olen 175 cm pitkä ja painoin 80 kg. Menin 10 v sitten naimisiin, painoin silloin 68 kg, häämatkalla tuli 2 kg lisää ja siitä se alkoi, 10 v ja 10 kg.
Pidin vuosi sitten nutrilett-kuurin, laihduin sillä muutaman kilon ja aloin kun palasin kesälomalta noudattamaan 5:2 kuuria. Syön muina päivinä normaalisti mutta tiistaisin ja torstaisin ainoastaan 5 pussia per pv.
Kävin viime kesäkuussa vaa alla ja se näytti 70 kg. Laihtuminen tapahtuu hyvin pienin askelin, väitän syön esim pizzaa palan enemmän kuin ennen. Mutta ne 2 pv kuitenkin tekee niin paljon että pientä laihtumista tapahtuu koko ajan. Lisäksi lisäsin hyötyliikuntaa. Kävelen aamuisin 2 bussipysäkkiä ja illalla sama. Kävelen töissä raput ja lounaalla myös, 4 krs.
Mistään en ole luopunut, paitsi 2 pv viikossa.
Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella! Yksi pala suklaata vaikka joka päivä ei lihota ketään. :)
Tuolla ajattelutavalla mä oon itse laihtunut.
T. Se ex-ylipainoinen.
Pakko muuten sanoa, että sitten kun saa itsensä edes normaalin ylipainoiseksi se tekee elämästä helvetisti helpompaa. Mä voin juosta portaat ylös, heittää kuperkeikan ja kärrynpyörän ja vaikka tanssia ripaskaa jos sattuu huvittamaan. Eikä tarvi pukeutua enää puolijoukkuetelttaan. :) Sitten kun pääsee laihdutuksessa alkuun, se laihtuminen on niin iso palkinto, ettei sitä ruokaa enää kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:23"]
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
[/quote]
En oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa ensimmäisessä kysymyksessä? Tarkoitatko jotain hivenainepuutosta, vai jotain tunteisiin liittyvää, vai mitä? Ja siis tarkoitin syömisteni rajoittamisella vaan sitä, että rajoitan syömisten määrää, en jotain yksittäistä ruoka-ainetta. Luonnostani voin siis syödä hyvällä ruokahalulla vaikka koko päivän, koko ajan jotakin, niin että lopulta päivän kalorit keikkuvat jopa 4000 kcal/pv. Pakko on rajoittaa esim. siihen 2000 kcal:iin, jos meinaisi, että paino putoaisi, edes sitten hitaasti.
ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:23"]
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
[/quote]
En oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa ensimmäisessä kysymyksessä? Tarkoitatko jotain hivenainepuutosta, vai jotain tunteisiin liittyvää, vai mitä? Ja siis tarkoitin syömisteni rajoittamisella vaan sitä, että rajoitan syömisten määrää, en jotain yksittäistä ruoka-ainetta. Luonnostani voin siis syödä hyvällä ruokahalulla vaikka koko päivän, koko ajan jotakin, niin että lopulta päivän kalorit keikkuvat jopa 4000 kcal/pv. Pakko on rajoittaa esim. siihen 2000 kcal:iin, jos meinaisi, että paino putoaisi, edes sitten hitaasti.
ap
[/quote]
Mihin tunteeseen/tunnetilaan sä syöt? Syötkö kun ei ole mitään tekemistä, tympäisee, väsyttää, vituttaa tms? Hotkitko ruokasi? Ehditkö nauttia oikeasti ruoasta vai mätätkö sen naamaan kauheaa kyytiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 sanoikin sen jo aika hyvin missä sulla mättää
Syötkö sekä nälkään/kellon mukaan että mielitekoon? Tämä ei ole hyvä eikä tarveellinen asia nyt, mutta mä yritin syödä loogisesti muutaman kerran päivässä ja söin lisäksi mielitekoihin. Mulla oli sama kuin sinulla; oikea nälkä ei oikein ikinä mutta mielitekoja oli. Joten aloin syömään vain mielitekoihin. Tulin siihen tulokseen että se on mun nälkä.
Tuolla menetelmällä olen pysynyt normaalipainoisena lähemmäs kymmenen vuotta, sitä ennen tappelin paino-ongelmien kanssa pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:28"]
Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella! Yksi pala suklaata vaikka joka päivä ei lihota ketään. :)
Tuolla ajattelutavalla mä oon itse laihtunut.
T. Se ex-ylipainoinen.
Pakko muuten sanoa, että sitten kun saa itsensä edes normaalin ylipainoiseksi se tekee elämästä helvetisti helpompaa. Mä voin juosta portaat ylös, heittää kuperkeikan ja kärrynpyörän ja vaikka tanssia ripaskaa jos sattuu huvittamaan. Eikä tarvi pukeutua enää puolijoukkuetelttaan. :) Sitten kun pääsee laihdutuksessa alkuun, se laihtuminen on niin iso palkinto, ettei sitä ruokaa enää kaipaa.
[/quote]
mutta nimenomaan, se kohtuus onkin itselleni se vaikein pala. Lue aloitukseni uudestaan (josta myös huomaat, että olen laihtunut ihannepainooni useammankin kerran, joten "se laihtuminen on niin iso palkinto, ettei sitä ruokaa enää kaipaa"-väitteesi ei todellakaan päde kohdallani.. et tainnut lukea aloitustani kokonaan ennenkuin vastasit?) Ja tuosta kohtuudesta vastasin tuohon äskeiseen vastaukseeni, siihen mikä on laihtumiseni kompastuskivi/syy.
ap
Eli haluat ennemmin syödä kuin olla hoikka. Aika simppeliähän laihdutus ja painonhallinta oikeasti on, ihmiset itse tekevät siitä vaikeampaa. Joko haluaa ahmia tai päättää tehdä asialle jotain, eli lopettaa ahmimisen. Taustalla on monesti muita asioita jotka laukaisevat ahmimisen tai ihminen syö peittääkseen jonkin tunteen tms.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:23"]
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
[/quote]
En oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa ensimmäisessä kysymyksessä? Tarkoitatko jotain hivenainepuutosta, vai jotain tunteisiin liittyvää, vai mitä? Ja siis tarkoitin syömisteni rajoittamisella vaan sitä, että rajoitan syömisten määrää, en jotain yksittäistä ruoka-ainetta. Luonnostani voin siis syödä hyvällä ruokahalulla vaikka koko päivän, koko ajan jotakin, niin että lopulta päivän kalorit keikkuvat jopa 4000 kcal/pv. Pakko on rajoittaa esim. siihen 2000 kcal:iin, jos meinaisi, että paino putoaisi, edes sitten hitaasti.
ap
[/quote]
Mihin tunteeseen/tunnetilaan sä syöt? Syötkö kun ei ole mitään tekemistä, tympäisee, väsyttää, vituttaa tms? Hotkitko ruokasi? Ehditkö nauttia oikeasti ruoasta vai mätätkö sen naamaan kauheaa kyytiä?
[/quote]
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta nämä jatkokysymyksesi ovat kuin suoraan näistä syömishäiriöoppaista.. olen miettinyt nuo jo kymmeniä kertoja elämässäni. Mä syön kaikkiin tunnetiloihini (kun olen iloinen, kun olen surullinen, kun on tylsää, kun on kivaa, juhlistan asioita syömällä, palkitsen itseni syömällä.. ja kaikki nämä siksi, koska NAUTIN niin paljon ruoasta ja syömisestä. Ruoka maistuu hyvältä. Kaikki maistuu hyvältä. Syön paljon, vaikka söisin hitaasti ja nautiskellen. Ja ihan jopa porkkanat ja kurkku ja rahka ja perunat ja kastike ja mäkkärin hampurilainen ja kaikki muukin on ihanaa. Kohtuus ja kohtuudessa pysyminen on ongelmani. Jo se, että pysyn 2000 kalorissa per päivä, vaatii ihan järkyttävästi itseni ja syömishimoni rajoittamista, joka taas johtaa siihen, että päässäni pyörii 90% hereilläoloajastani ruoka ja mieliteot syömiseen. Joka taas johtaa siihen, että sellaista ei kestä kahta vuotta pidempään (testattu on) ja sitten lipeää, kun ei pää enää kestä sitä ruoan ajattelua ja syömishimoa vastaan taistelua 90% hereilläoloajasta.
Minä olen 20 vuotta yrittänyt aktiivisesti etsiä ratkaisua tuohon, mutta tuloksetta. En siis odota, että kukaan palstalla pyöriväkään osaa minua auttaa, kunhan nyt vaan puran tuntojani.
ap
Ihmisyyteen nyt liittyy kyky vastustaa omia mielitekojaan. Ilmeisesti sulla se on jäänyt oppimatta? Eihän aina tarvitse saada sitä kaikkea mitä haluaa, eikö? Sulla ei taida olla elämässä muuta tekemistä kuin ruoan miettiminen, jos kerran ehdit sitä miettiä 90% valveillaoloajasta. Näitä asioita voi opetella JOS itse niin haluaa, sulta se halu puuttuu.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:23"]
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
[/quote]
En oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa ensimmäisessä kysymyksessä? Tarkoitatko jotain hivenainepuutosta, vai jotain tunteisiin liittyvää, vai mitä? Ja siis tarkoitin syömisteni rajoittamisella vaan sitä, että rajoitan syömisten määrää, en jotain yksittäistä ruoka-ainetta. Luonnostani voin siis syödä hyvällä ruokahalulla vaikka koko päivän, koko ajan jotakin, niin että lopulta päivän kalorit keikkuvat jopa 4000 kcal/pv. Pakko on rajoittaa esim. siihen 2000 kcal:iin, jos meinaisi, että paino putoaisi, edes sitten hitaasti.
ap
[/quote]
Mihin tunteeseen/tunnetilaan sä syöt? Syötkö kun ei ole mitään tekemistä, tympäisee, väsyttää, vituttaa tms? Hotkitko ruokasi? Ehditkö nauttia oikeasti ruoasta vai mätätkö sen naamaan kauheaa kyytiä?
[/quote]
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta nämä jatkokysymyksesi ovat kuin suoraan näistä syömishäiriöoppaista.. olen miettinyt nuo jo kymmeniä kertoja elämässäni. Mä syön kaikkiin tunnetiloihini (kun olen iloinen, kun olen surullinen, kun on tylsää, kun on kivaa, juhlistan asioita syömällä, palkitsen itseni syömällä.. ja kaikki nämä siksi, koska NAUTIN niin paljon ruoasta ja syömisestä. Ruoka maistuu hyvältä. Kaikki maistuu hyvältä. Syön paljon, vaikka söisin hitaasti ja nautiskellen. Ja ihan jopa porkkanat ja kurkku ja rahka ja perunat ja kastike ja mäkkärin hampurilainen ja kaikki muukin on ihanaa. Kohtuus ja kohtuudessa pysyminen on ongelmani. Jo se, että pysyn 2000 kalorissa per päivä, vaatii ihan järkyttävästi itseni ja syömishimoni rajoittamista, joka taas johtaa siihen, että päässäni pyörii 90% hereilläoloajastani ruoka ja mieliteot syömiseen. Joka taas johtaa siihen, että sellaista ei kestä kahta vuotta pidempään (testattu on) ja sitten lipeää, kun ei pää enää kestä sitä ruoan ajattelua ja syömishimoa vastaan taistelua 90% hereilläoloajasta.
Minä olen 20 vuotta yrittänyt aktiivisesti etsiä ratkaisua tuohon, mutta tuloksetta. En siis odota, että kukaan palstalla pyöriväkään osaa minua auttaa, kunhan nyt vaan puran tuntojani.
ap
[/quote]
Sulta puuttuu se motivaatio, siitä se on kiinni. Olet niin kiinni syömisissäsi ettet oikeasti edes halua laihtua, haluat antaa periksi ja syödä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:56"]
Mä oon laihduttanu viimeiset 20 vuotta. Tuloksena +30kg :( Vika löytyy korvien välistä
[/quote] Mä pääsin 15 vuodessa tulokseen +45kg. Nyt aloitin syömään magnesiumia säännöllisesti, ruokahalu on muuttunut normaalimpaan suuntaan. Ei ole koko ajan tarvetta mässyttää jotain, pieni nälkäkään ei tunnu läheskään niin pahalta kuin ennen.
Seuraavan kerran kun aiot aloitta dieetin niin aloita sen dieetin sijasta elämäntapamuutos. Älä ajattele laihduttavasi vaan muutat elämäntapojasi (esim. jos nyt syöt pullan päivässä niin syö jatkossa vain lauantaisin se pulla tai jos liikut 3x viikossa lisää yksi liikuntakerta mukaan jotain mielekästä lajia), jonka seurauksena laihdut. Veikkaan, että tällä tavalla se paino putoaa kuin itsestään. Se on psykologista. Ei ole mitään väliä putooko se paino sen elämäntapamuutoksen sijasta vuodessa tai vaikka viidessa sinne minne haluat, pääasia, että se putoaa.
Ehkä saisit tietenkin laihduttamalla nopeammin tuloksia, mutta jos sä oot jo 20 vuotta taistellut asian kanssa niin ei kai siinä sitten enää mitään väliä ole vaikka veisi sen 5 vuotta kunhan vain pääset tavoitteeseesi ja kilot tosiaan pysyvät poissa. Siis elämänmuutos on se sana, unohda diettaaminen. Sulla se ei selvästikään toimi.