Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla epäonnistuneempaa laihduttajaa, kuin minä?
25.08.2014 |
Siis, olen 35-vuotias nainen. Ihannepainoon verrattuna minulla on ylipainoa vähän yli 20 kg. BMI-taulukon ylärajaan n. 10 kg.
Olen yrittänyt laihduttaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
Laihdutuskertoja on tähän mennessä kertynyt niin paljon, että en millään ole pysynyt enää laskuissa, mutta sanotaanko että ajatus "mun pitäisi laihtua" on esiintynyt mietteissäni miltei joka päivä viimeisten 20 vuoden aikana. Joinain päivinä pakonomaisesti, joskus vain ohimennen.
Laihdutuskuureja/elämäntaparemontteja olen aloittanut keskimäärin 80 kertaa elämäni aikana (siis vakavia elämäntaparemonttialoituksien yrityksiä keskimäärin 4 x vuodessa viimeisten 20 vuoden ajan). Sitten näitä kevyemmin otettuja "nyt alan syömään vähemmän" varmasti tuhat/tuhansia kertoja (tyyliin joka maanantai).
Kuusi kertaa olen onnistunutkin, olen saanut painoa pois 10 - 20 kg. Kolme kertaa sen 20 kg ja kolme kertaa vähän vähemmän mutta kuitenkin enemmän kuin 10 kiloa. Muuten paino on jojoillut 1-5 kiloa suuntaan ja toiseen monta kertaa vuodessa aikuisikäni ajan.
En ymmärrä missä on vika, mutta vika on jossain niin syvällä, että sitä ei ole pystynyt ratkaisemaan tavallisten kaalisoppakuurien/karppauksen/paaston/nutrauksen/vehnättömän ruokavalion/lisäaineettoman ruokavalion/kasvisruokailun/virallisterveellisen ruokavalion/"rennon painonhallinnan ruokavalion"/jutta-dieetin/proteiinidieetin/nälän tuntemusten mukaan syömisen/tunnepäiväkirjojen/syömishäiriöisille tarkoitettujen ohjeiden/vertaistuen avulla. Kaikkea näitä (ja muitakin) olen kokeillut.
Olen myöskin lukenut kaikki syömishäiriöistä, syömiseen, laihduttamiseen jne liittyvät kirjat kirjastosta. Myöskin ravitsemusoppaita. Tiedän kaiken hiilihydraateista, rasvoista, proteiineista, ruokien energia/ravintosisällöistä ja siitä mitä keho tarvitsee toimiakseen ja miten ruoansulatus yms. toimii.
Eli yli 20 vuotta tässä nyt on taisteltu ja koitettu kaikkea mahdollista ja mahdotonta. En ole silti onnistunut pysyvästi, vaikka olenkin siis onnistunut kiloni karistamaan jo useammankin kerran.
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
Toki siis tiedän naisia, jotka ovat laihduttaneet, mutta useimmat ovat laihduttaneet vain kerran tai pari, useat ovat yrittäneet laihduttaa mutta eivät ole koskaan laihtuneet yhtään (eivätkä siten myös lihoneet kilojaan takaisin, varsinkaan kaikkia).
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:23"]
59 lisää vielä, että kaikki lähtee itsestä. Ap haluaa aivan selvästi, että hänelle todettaisiin, ettei hän vaan voi syömiselleen mitään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ihminen pystyy vaikka mihin JOS itse niin haluaa ja päättää.
[/quote]
Minun on pakko kysyä, miksi haluat tuomita ap:n? On hienoa jos sinä olet onnistunut, enkä väitä sinun olevan missään kohdin väärässä. Mutta miksi näet syytä määritellä esim. että onko ap:lla motivaatiota (sinulla tietenkin on) tai että onko hän jo luovuttanut ja odottaa vaan yleisön vapautusta että saa luovuttaa? Saako se sinulle entistä onnistuneemman olon, kun voit verrata itsesi johonkuhun, joka ei vielä ole samaan tulokseen päässyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Motivoitunut henkilö etsii ne keinot, millä pääsee tavoitteisiinsa, kuten vaikkapa pysyvä hoikkuus.
Ei motivaatiota, ei tulosta. :)
AP laitappa nyt parin päivän esimerkki ruokavaliosi??
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:16"]
AP laitappa nyt parin päivän esimerkki ruokavaliosi??
[/quote]
Tällaista on turha kysyä. Saat vain ympäripyöreitä vastauksia.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:16"]
AP laitappa nyt parin päivän esimerkki ruokavaliosi??
[/quote]
Tällaista on turha kysyä. Saat vain ympäripyöreitä vastauksia.
[/quote]Ympäripyöreitä, heh :---D Oliko pun intended?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInulla on hyvin samanlainen laihdutushistoria kuin ap:llä. Painan tällä hetkellä 75 kg ja olen 161 cm pitkä, olen siis selvästi ylipainoinen, mutten sairaalloisen.
Minä olen kuitenkin nykyisin ihan onnellinen. Olen hyväksynyt itseni tällaisena, enkä edes haluaisi enää laihtua. Ylipainoni ei ole niin suurta, ettenkö jaksaisi tehdä mitä haluan. Vaatteetkin voin ostaa normaalikaupoista. En jaksa siitä ulkonäöstä niin välittää että sen takia enää pilaisin YHTÄÄN vuotta, kuukautta tai tuntia elämästäni märehtimällä koko painoasiaa. Laihduttamisesta luopuminen oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt!
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:18"]
--
Motivaatio ei ole sama kui raivokas jumppaaminen tai kitkuttelu jollain dieetillä. Se on sitä että haluaa voida paremmin ja olla hoikka, päästä liikakiloista eroon. Silloin kun on tällainen motivaatio, että juuri tätä minä haluan, ei olekaan hommassa enää esteenä se, että haluaakin syödä kaksin käsin. Minä syön fiksusti hyvää ruokaa, liikun ja nautin elämästä ja olen saanut painon pois ja pysymään poissa. Minulla on motivaatio kohdallaan, ap:lla ei. Ap haluaa syödä, sen hän kertoo itsekin
[/quote]
Aika raju väite, ettei ap:lla olisi yhtään motivaatiota. Ap ei ole vain löytänyt vielä niitä palikoita, millä hän pääsisi tavoitteeseensa. Sinä olet, onnea siitä.
Minä en nähnyt aikanani motivaatiota noin armollisena, vaan nimenomaan sinä, että minun täytyy yksinkertaisesti laihtua, viis siitä millä konstein. Ja uskon, että moni laihduttaja kaatuu siihen samaan ongelmaan. Ja motivaatio sinänsä ei tänä päivänä näyttäydy kovin armollisena. Ehkä se on sinulle juuri kuvailemaasi määrätietoisuutta, mutta moni laihduttaja - minä mukaan lukien - on kokenut motivaation nimenomaan ehdottomina vaatimuksina ja epäonnistumisen tunteena, kun ei niihin vaatimuksiin yltänyt.
[/quote]Tuo mitä kuvailet ei kuulosta motivaatiolta, vaan pelkiltä liian tiukoilta tavoitteilta, joista sitten luovutaan itsepettymysten takia. Ehkäpä laihtuminen on ollutkin lähinnä vain toive. Motivaatio auttaisi pääsemään vastoinkäymisistä yli ja löytämään ne oman muutoksen avaimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:46"]
Motivoitunut henkilö etsii ne keinot, millä pääsee tavoitteisiinsa, kuten vaikkapa pysyvä hoikkuus.
Ei motivaatiota, ei tulosta. :)
[/quote]
Ja mutkat suoriksi. Kas näin kaikki on helppoa, kun on sitä maagista motivaatiota. :)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:49"] [quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:46"]
Motivoitunut henkilö etsii ne keinot, millä pääsee tavoitteisiinsa, kuten vaikkapa pysyvä hoikkuus.
Ei motivaatiota, ei tulosta. :)
[/quote] Ja mutkat suoriksi. Kas näin kaikki on helppoa, kun on sitä maagista motivaatiota. :)[/quote]
Miten niin mutkat suoriksi? Pitääkö siitä niin vaikeaa tehdäkkään, tarvitseeko niitä mutkia itselleen väkisin luoda, ja onko ne tosiaan helpompia ne vastoinkäymiset selättää, jos tietää mihin on menossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:23"]
59 lisää vielä, että kaikki lähtee itsestä. Ap haluaa aivan selvästi, että hänelle todettaisiin, ettei hän vaan voi syömiselleen mitään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ihminen pystyy vaikka mihin JOS itse niin haluaa ja päättää.
[/quote]
Minun on pakko kysyä, miksi haluat tuomita ap:n? On hienoa jos sinä olet onnistunut, enkä väitä sinun olevan missään kohdin väärässä. Mutta miksi näet syytä määritellä esim. että onko ap:lla motivaatiota (sinulla tietenkin on) tai että onko hän jo luovuttanut ja odottaa vaan yleisön vapautusta että saa luovuttaa? Saako se sinulle entistä onnistuneemman olon, kun voit verrata itsesi johonkuhun, joka ei vielä ole samaan tulokseen päässyt?
[/quote]
En minä latista, sanon vain sen mikä on fakta. Jos ap haluaisi oppia pysyvää painonhallintaa niin hän kertoisi sen. Sen sijaan hän todistelee kuinka ei voi itselleen mitään
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:45"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:23"] 59 lisää vielä, että kaikki lähtee itsestä. Ap haluaa aivan selvästi, että hänelle todettaisiin, ettei hän vaan voi syömiselleen mitään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ihminen pystyy vaikka mihin JOS itse niin haluaa ja päättää. [/quote]
Minun on pakko kysyä, miksi haluat tuomita ap:n? On hienoa jos sinä olet onnistunut, enkä väitä sinun olevan missään kohdin väärässä. Mutta miksi näet syytä määritellä esim. että onko ap:lla motivaatiota (sinulla tietenkin on) tai että onko hän jo luovuttanut ja odottaa vaan yleisön vapautusta että saa luovuttaa? Saako se sinulle entistä onnistuneemman olon, kun voit verrata itsesi johonkuhun, joka ei vielä ole samaan tulokseen päässyt? [/quote] En minä latista, sanon vain sen mikä on fakta. Jos ap haluaisi oppia pysyvää painonhallintaa niin hän kertoisi sen. Sen sijaan hän todistelee kuinka ei voi itselleen mitään
[/quote]Komppaan. Näin tuntuisi tosi moni muukin lihava tekevän. Ja ruoka-addiktit (en usko koko sairauteen).
Tolla ap:n todistelun vaivalla olis jo keksitty niin paljon keinoja välttää ne oman elämän ja ruokavalion sudenkuopat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lähes 20 vuotta laihdutelleen ja painoa hallinneen mielessä nämä monet hyvää tarkoittavat ohjeet täällä on lähinnä koomisia. Ihan siksi, että kaikkia niitä juttuja on tullut kokeiltua. Moni niistä on toiminutkin aikansa, mutta aina, aina, aina on tullut lopulta se hetki ettei enää huvitakaan ja sitten paino nousee takaisin.
Kaikkein koomisin juttu on tuo motivaatio. Sitä kun ei valitettavasti saa ostaa mistään kaupasta. Motivaatio on ihmisellä useimmiten kovin häälyväistä. Joku päivä inhoat peilikuvaasi ja päätät että nyt jumalauta lähtee läski. Motivaatio on armoton ja kova. Laihtuminen lähtee käyntiin, ja olet tarmoa täynnä. Sitten kun kroppa alkaa näyttää hoikemmalta, ihmettelet että miten ikinä päästitkään itsesi läskiksi, ja että ikinä enää en taatusti päästä. Mutta vuodet kuluu, elämässä vaihtelee erilaiset kaudet. Minulla aina on käynyt niin että motivaatio on kadonnut jossain vaiheessa, muut asiat elämässä kuin painon ylläpito ovat menneet prioriteetissa korkeammalle. Ja sitten kilot on tulleet takaisin.
Onneksi itselläni on tämä nykyinen paino sellainen, jossa näköjään pysyn ilman mtiään syömisten miettimistä ja rajoitusta. Joo, kyllä, se on ylipainoa, mutta ihan sama. Parempi näin, että olen tyytyväinen ja tasaisen ylipainoinen, kuin että olen jatkuvasti tyytymätön ja tempoilen rajoitusten ja painon jatkuvan miettimisen tympeissä tuulissa.
t. 68, onnellinen BMI 28,9 (lievästi ylipainoinen)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 15:59"]Näin lähes 20 vuotta laihdutelleen ja painoa hallinneen mielessä nämä monet hyvää tarkoittavat ohjeet täällä on lähinnä koomisia. Ihan siksi, että kaikkia niitä juttuja on tullut kokeiltua. Moni niistä on toiminutkin aikansa, mutta aina, aina, aina on tullut lopulta se hetki ettei enää huvitakaan ja sitten paino nousee takaisin.
Kaikkein koomisin juttu on tuo motivaatio. Sitä kun ei valitettavasti saa ostaa mistään kaupasta. Motivaatio on ihmisellä useimmiten kovin häälyväistä. Joku päivä inhoat peilikuvaasi ja päätät että nyt jumalauta lähtee läski. Motivaatio on armoton ja kova. Laihtuminen lähtee käyntiin, ja olet tarmoa täynnä. Sitten kun kroppa alkaa näyttää hoikemmalta, ihmettelet että miten ikinä päästitkään itsesi läskiksi, ja että ikinä enää en taatusti päästä. Mutta vuodet kuluu, elämässä vaihtelee erilaiset kaudet. Minulla aina on käynyt niin että motivaatio on kadonnut jossain vaiheessa, muut asiat elämässä kuin painon ylläpito ovat menneet prioriteetissa korkeammalle. Ja sitten kilot on tulleet takaisin.
Onneksi itselläni on tämä nykyinen paino sellainen, jossa näköjään pysyn ilman mtiään syömisten miettimistä ja rajoitusta. Joo, kyllä, se on ylipainoa, mutta ihan sama. Parempi näin, että olen tyytyväinen ja tasaisen ylipainoinen, kuin että olen jatkuvasti tyytymätön ja tempoilen rajoitusten ja painon jatkuvan miettimisen tympeissä tuulissa.
t. 68, onnellinen BMI 28,9 (lievästi ylipainoinen)
[/quote]
Mutta rakas ihmi,en, sehän se motivaatio juuri onkin. Joku saa tarpeekseen ja tekee asialle pysyvästi jotain, toteaa että syöminen ei ole sen väärti että kannattaa huonossa olossa ja ulkomuodossa elää. Hän tekee päätöksen ja pysyh siinä, motivaatio on löytynyt. Jojoilijoista ois kiva olla laiha, mut sitte oiski kiva herkutella ja plaah en mä jaksa mitään laihista kunnes joku päivä taas aloitetaan, kun ois kiva olla laiha... Ei siinä ole tehty päätöksiä, eikä ole sisäistä motivaatiota. Ei urheilijakaan treenaa vain joka kommad vuosi ja sit väliajat makas sohvalla kun ei huvitakaan, koska taustalla on motivaatio. Ja myös se on outoa, etteikö hoikkana voisi nautyia ruoasta: eihän sitäkään tarvitse tehdä kaksin käsin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 12:25"]
Hei ap,
tekstissäsi on paljon sellaista, joista tunnistan itseni. Pakonomainen laihduttaminen, elämän pyöriminen ruoan ympärillä, epäonnistumisen tunne. Been there, done that. Tässä keskustelussa nousee sana "motivaatio". Kerron oman versioni motivaatiosta:
Minun motivaationi oli parhaimmillaan sitä, että menin joka ikinen päivä sekä lenkille että vähintään 5 kertaa viikossa harrastamaan itselleni rakasta kamppailulajiharrastustani. Elämäni pyöri liikunnan ympärillä, mutta samalla tappoi rakkauttani siihen. Vihaan yli kaiken hölkkäämistä ja juoksemista, mutta menin silti hölkkälenkille vaikka kuinka oli vastenmielistä. Harrastukseni vuorostaan sai minut ahdistumaan: olin koko ajan omasta mielestäni liian iso, liian kömpelö, liian taitamaton, liian huono. Joitakin tekniikoita oli vaikea tehdä puhtaasti siksi, kun mielessä pyöri mielikuva huonokuntoisesta, kömpelöstä valaasta.
Ruokapuolella elin hyvin askeettista elämää. Söin pieniä annoksia, skippasin aterioita ja esimerkiksi laskin painonvartijapisteitä periaatteella, että alittaisin ne. Virallisen pistemäärän täyttyminen oli epäonnistuminen. Tämän lisäksi liioittelin syömiäni annoksia ylöspäin. Punnituspäivää edeltävän päivän paastosin lähes kokonaan. Toki tulosta tuli: viikossa laihduin keskimäärin puolitoista kiloa. Viikkoina, jolloin en laihtunut, olin täysin lyöty. Tämän lisäksi mittasin itseäni joka viikko myös mittanauhalla ja kuvasin muuttuvaa kehoani.
Väitän, että vaikka minulla ei ollut mitään tietoa oikeasti terveellisestä elämämästä, motivaatiota oli enemmän kuin kenelläkään. Mutta kuka tuollaista aliravittua, fanaattista elämää oikeasti jaksaa? Väitän ja toivon, ettei kukaan.
Painoni on nykyään korkeampi kuin ennen, mutta se on lähtenyt vihdoinkin laskuun, vain eri säännöillä kuin ennen. Hylkäsin hölkkälenkit ja vaihdoin sen pitkiin kävelylenkkeihin musiikin tahdissa, josta nautin suuresti. Suhtaudun lajiini ihan uudella tavalla: pääasia että treenaan minulle rakkaiden ihmisten parissa, viis siitä vaikka en osaisikaan. Ja taitoni ovat yllättäen kehittyneet, vaikka tahtini on entistä armollisempi. Ja ennen kaikkea: jos joskus tulee muuta menoa tai en vain kertakaikkisesti jaksa mennä salille, en mene. Niitä päiviä on harvoin, mutta niillekin on paikkansa.
Enää en mittaa itseäni, en osta tavoitevaatteita enkä edes punnitse. Syömisestäni en osaa sanoa, mikä on se isoin muutos. Kenties se, että ruoka ei enää määrittele päivääni. Se on siinä osana, joskus tankkausaineena ja joskus puhtaasti hemmottelun ilosta, mutta joskus se vain unohtuu. Elämässä on paljon muutakin kuin ruoka ja laihuuden tavoittelu. Toki pidän säännöllistä ruokarytmiä, mutta se on vain osana muuta elämäni muutosta: liikun enemmän kävellen kuin autolla säästääkseni, teen kevyttä ja ravitsevaa ruokaa taloudellisemmin ja yritän tehdä muutakin kuin istua tietokoneella tai television ääressä. Ruokavalio on vain osa tätä muutosta. Ja kun on säännöllinen päivärytmi, ruokakin istuu siihen aika vaivattomasti.
Olen laihtunut, mutta sen huomaa lähinnä juuri ostetuista uusista farkuistani. Ne roikkuvat päälläni... mistä saan hyvän syyn ostaa itselleni uudet ja hemmotella itseäni, nauttia omasta kauneudestani ilman itseni ruotimista ja inhoamista.
En voi neuvoa sinua itsekin omiin toimintatapoihini kompastuneena, mutta toivon, että oma tarinani antaisi jonkinlaisen lähestymistavan. Toivottavasti joskus löydät sen itsellesi toimivimman tien hyvään ja terveeseen elämään. :)
[/quote]
Motivaatio ei ole sama kui raivokas jumppaaminen tai kitkuttelu jollain dieetillä. Se on sitä että haluaa voida paremmin ja olla hoikka, päästä liikakiloista eroon. Silloin kun on tällainen motivaatio, että juuri tätä minä haluan, ei olekaan hommassa enää esteenä se, että haluaakin syödä kaksin käsin. Minä syön fiksusti hyvää ruokaa, liikun ja nautin elämästä ja olen saanut painon pois ja pysymään poissa. Minulla on motivaatio kohdallaan, ap:lla ei. Ap haluaa syödä, sen hän kertoo itsekin
[/quote]
Itse samaa mieltä motivaatiosta. Mutta motivaation pitäisi liittyä arvoihin: mikä on minulle tärkeää, mitä arvostan. Ap:n arvot eivät näytä liittyvän hoikkuuteen, miksi siis "motivaatio" saisi ap:n jaksamaan sellaista elämää, jota hän ei selvästikään oikeasti halua/arvosta? Ap tuntuu arvostavan enemmän sitä, että saa koko ajan tyydyttää halujaan syömällä. Asia erikseen on se, onko sitten tärkeää/välttämätöntä, että saa tyydyttää halun heti, kun se pompsahtaa esiin? Aikuisen ihmisen kai pitäisi osata elää muutenkin kuin mielihyvä-periaatteella?
Mielestäni ap:llä on tahdonvoimaa, mutta hän ei ole selvittänyt arvojaan. Eli jos ap nyt päättäisi, että hän haluaa elää arvojensa mukaista elämää ja se arvo on hoikkuus, ap:n tulisi kestää tyydyttämätöntä halua, jotta pääsisi tavoitteeseensa. Eli ylenmääräisesti syömisestä on luovuttava, jos se hoikkuus on todella se, mitä ap haluaa elämässään.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:11"]
Mutta rakas ihmi,en, sehän se motivaatio juuri onkin. Joku saa tarpeekseen ja tekee asialle pysyvästi jotain, toteaa että syöminen ei ole sen väärti että kannattaa huonossa olossa ja ulkomuodossa elää. Hän tekee päätöksen ja pysyh siinä, motivaatio on löytynyt. Jojoilijoista ois kiva olla laiha, mut sitte oiski kiva herkutella ja plaah en mä jaksa mitään laihista kunnes joku päivä taas aloitetaan, kun ois kiva olla laiha... Ei siinä ole tehty päätöksiä, eikä ole sisäistä motivaatiota. Ei urheilijakaan treenaa vain joka kommad vuosi ja sit väliajat makas sohvalla kun ei huvitakaan, koska taustalla on motivaatio. Ja myös se on outoa, etteikö hoikkana voisi nautyia ruoasta: eihän sitäkään tarvitse tehdä kaksin käsin
[/quote]
Niin, sitä se motivaatio on, mutta jos sellaista ei luonnostaan ole, mistä sen saisi? Sitä ei kukaan osaa neuvoa. Itselläni ei ole koskaan ollut painoni takia huono olo eikä vaikea liikkua. Ainoa haitta on ollut se että eihän ne farkunvyötäröltä pursuvat läskit niin kovin kauniita ole. Mutta toisaalta tuotakin haittaa voi huomattavasti lievittää pukeutumalla sopivasti. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan mitään vikaa terveydessä, ei veriarvoissakaan. Ainoa syyni miksi halusin laihtua oli ulkonäkö, mutta ei se loppujen lopuksi ollut riittävä syy pitää yllä sellaista motivaatiota pitkäjänteisesti jolla laihtuisi. Enkä tosiaan tiedä, millä voisi saada itsensä aivopestyä niin, että se ulkonäkö nyt onkin maailman tärkeintä näin 40-v:llekin että ihan pakko laihtua.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:18"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:11"]
Mutta rakas ihmi,en, sehän se motivaatio juuri onkin. Joku saa tarpeekseen ja tekee asialle pysyvästi jotain, toteaa että syöminen ei ole sen väärti että kannattaa huonossa olossa ja ulkomuodossa elää. Hän tekee päätöksen ja pysyh siinä, motivaatio on löytynyt. Jojoilijoista ois kiva olla laiha, mut sitte oiski kiva herkutella ja plaah en mä jaksa mitään laihista kunnes joku päivä taas aloitetaan, kun ois kiva olla laiha... Ei siinä ole tehty päätöksiä, eikä ole sisäistä motivaatiota. Ei urheilijakaan treenaa vain joka kommad vuosi ja sit väliajat makas sohvalla kun ei huvitakaan, koska taustalla on motivaatio. Ja myös se on outoa, etteikö hoikkana voisi nautyia ruoasta: eihän sitäkään tarvitse tehdä kaksin käsin
[/quote]
Niin, sitä se motivaatio on, mutta jos sellaista ei luonnostaan ole, mistä sen saisi? Sitä ei kukaan osaa neuvoa. Itselläni ei ole koskaan ollut painoni takia huono olo eikä vaikea liikkua. Ainoa haitta on ollut se että eihän ne farkunvyötäröltä pursuvat läskit niin kovin kauniita ole. Mutta toisaalta tuotakin haittaa voi huomattavasti lievittää pukeutumalla sopivasti. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan mitään vikaa terveydessä, ei veriarvoissakaan. Ainoa syyni miksi halusin laihtua oli ulkonäkö, mutta ei se loppujen lopuksi ollut riittävä syy pitää yllä sellaista motivaatiota pitkäjänteisesti jolla laihtuisi. Enkä tosiaan tiedä, millä voisi saada itsensä aivopestyä niin, että se ulkonäkö nyt onkin maailman tärkeintä näin 40-v:llekin että ihan pakko laihtua.
[/quote]
Ei sen tarvitse olla ilkonäkö. Jollekin se on parempi fyysinen kunto, parempi olo tai vaikka liikunnan ja siistimmän ruokavalion aiheuttama fiilis, kun jaksaa enemmän niin henkisesti kuin fyysisedtikin. Ja joku tykkää vaan näyttää hyvältä
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:11"]
Mutta rakas ihmi,en, sehän se motivaatio juuri onkin. Joku saa tarpeekseen ja tekee asialle pysyvästi jotain, toteaa että syöminen ei ole sen väärti että kannattaa huonossa olossa ja ulkomuodossa elää. Hän tekee päätöksen ja pysyh siinä, motivaatio on löytynyt. Jojoilijoista ois kiva olla laiha, mut sitte oiski kiva herkutella ja plaah en mä jaksa mitään laihista kunnes joku päivä taas aloitetaan, kun ois kiva olla laiha... Ei siinä ole tehty päätöksiä, eikä ole sisäistä motivaatiota. Ei urheilijakaan treenaa vain joka kommad vuosi ja sit väliajat makas sohvalla kun ei huvitakaan, koska taustalla on motivaatio. Ja myös se on outoa, etteikö hoikkana voisi nautyia ruoasta: eihän sitäkään tarvitse tehdä kaksin käsin
[/quote]
Niin, sitä se motivaatio on, mutta jos sellaista ei luonnostaan ole, mistä sen saisi? Sitä ei kukaan osaa neuvoa. Itselläni ei ole koskaan ollut painoni takia huono olo eikä vaikea liikkua. Ainoa haitta on ollut se että eihän ne farkunvyötäröltä pursuvat läskit niin kovin kauniita ole. Mutta toisaalta tuotakin haittaa voi huomattavasti lievittää pukeutumalla sopivasti. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan mitään vikaa terveydessä, ei veriarvoissakaan. Ainoa syyni miksi halusin laihtua oli ulkonäkö, mutta ei se loppujen lopuksi ollut riittävä syy pitää yllä sellaista motivaatiota pitkäjänteisesti jolla laihtuisi. Enkä tosiaan tiedä, millä voisi saada itsensä aivopestyä niin, että se ulkonäkö nyt onkin maailman tärkeintä näin 40-v:llekin että ihan pakko laihtua.
[/quote]Jos ei ole luonnostaan motivaatiota, niin miksi sitä pitäisi sitten saada? Itse nämä pitää silti miettiä, ei kannata muilta kysellä.
Pitkä ikä, terveys (vaikkei vielä kärsisikään mistään), hyvä kunto, hyvä liikkuvuus, aktiivisempi elämä, joku tietty vaate, alle 80 sentin vyötärö, riskien vähentäminen jne. voivat olla hyviä motivaattoreita. Ne omat arvot pitäisi miettiä. Mikä sinulle on tärkeämpää kuin liika ruoka tai herkuttelu? Jos ei mikään, niin sitten ei kannata enempää uhrata aikaa laihduttamisen miettimiseen.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:11"]
Mutta rakas ihmi,en, sehän se motivaatio juuri onkin. Joku saa tarpeekseen ja tekee asialle pysyvästi jotain, toteaa että syöminen ei ole sen väärti että kannattaa huonossa olossa ja ulkomuodossa elää. Hän tekee päätöksen ja pysyh siinä, motivaatio on löytynyt. Jojoilijoista ois kiva olla laiha, mut sitte oiski kiva herkutella ja plaah en mä jaksa mitään laihista kunnes joku päivä taas aloitetaan, kun ois kiva olla laiha... Ei siinä ole tehty päätöksiä, eikä ole sisäistä motivaatiota. Ei urheilijakaan treenaa vain joka kommad vuosi ja sit väliajat makas sohvalla kun ei huvitakaan, koska taustalla on motivaatio. Ja myös se on outoa, etteikö hoikkana voisi nautyia ruoasta: eihän sitäkään tarvitse tehdä kaksin käsin
[/quote]
Niin, sitä se motivaatio on, mutta jos sellaista ei luonnostaan ole, mistä sen saisi? Sitä ei kukaan osaa neuvoa. Itselläni ei ole koskaan ollut painoni takia huono olo eikä vaikea liikkua. Ainoa haitta on ollut se että eihän ne farkunvyötäröltä pursuvat läskit niin kovin kauniita ole. Mutta toisaalta tuotakin haittaa voi huomattavasti lievittää pukeutumalla sopivasti. Minulla ei ole myöskään ollut koskaan mitään vikaa terveydessä, ei veriarvoissakaan. Ainoa syyni miksi halusin laihtua oli ulkonäkö, mutta ei se loppujen lopuksi ollut riittävä syy pitää yllä sellaista motivaatiota pitkäjänteisesti jolla laihtuisi. Enkä tosiaan tiedä, millä voisi saada itsensä aivopestyä niin, että se ulkonäkö nyt onkin maailman tärkeintä näin 40-v:llekin että ihan pakko laihtua.
[/quote]
" ei - - ollut riittävä syy", eli et arvostanut oikeasti ulkonäköä. Mutta jos olisi ollut terveysongelmia, olisit laihduttanut. Terve ja hyvä olo on sinulle arvo, jonka eteen olet valmis työskentelemään. Vaikuttaa siltä, että olet tehnyt omien arvojesi mukaisen päätöksen. Ehkä sun ei tarvitsekaan aivopestä itseäsi mihinkään, kun kerran olet terve etkä arvosta ulkönäköä niin paljoa, että sen vuoksi laihduttaisit?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 14:18"]
--
Motivaatio ei ole sama kui raivokas jumppaaminen tai kitkuttelu jollain dieetillä. Se on sitä että haluaa voida paremmin ja olla hoikka, päästä liikakiloista eroon. Silloin kun on tällainen motivaatio, että juuri tätä minä haluan, ei olekaan hommassa enää esteenä se, että haluaakin syödä kaksin käsin. Minä syön fiksusti hyvää ruokaa, liikun ja nautin elämästä ja olen saanut painon pois ja pysymään poissa. Minulla on motivaatio kohdallaan, ap:lla ei. Ap haluaa syödä, sen hän kertoo itsekin
[/quote]
Aika raju väite, ettei ap:lla olisi yhtään motivaatiota. Ap ei ole vain löytänyt vielä niitä palikoita, millä hän pääsisi tavoitteeseensa. Sinä olet, onnea siitä.
Minä en nähnyt aikanani motivaatiota noin armollisena, vaan nimenomaan sinä, että minun täytyy yksinkertaisesti laihtua, viis siitä millä konstein. Ja uskon, että moni laihduttaja kaatuu siihen samaan ongelmaan. Ja motivaatio sinänsä ei tänä päivänä näyttäydy kovin armollisena. Ehkä se on sinulle juuri kuvailemaasi määrätietoisuutta, mutta moni laihduttaja - minä mukaan lukien - on kokenut motivaation nimenomaan ehdottomina vaatimuksina ja epäonnistumisen tunteena, kun ei niihin vaatimuksiin yltänyt.