Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla epäonnistuneempaa laihduttajaa, kuin minä?
25.08.2014 |
Siis, olen 35-vuotias nainen. Ihannepainoon verrattuna minulla on ylipainoa vähän yli 20 kg. BMI-taulukon ylärajaan n. 10 kg.
Olen yrittänyt laihduttaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
Laihdutuskertoja on tähän mennessä kertynyt niin paljon, että en millään ole pysynyt enää laskuissa, mutta sanotaanko että ajatus "mun pitäisi laihtua" on esiintynyt mietteissäni miltei joka päivä viimeisten 20 vuoden aikana. Joinain päivinä pakonomaisesti, joskus vain ohimennen.
Laihdutuskuureja/elämäntaparemontteja olen aloittanut keskimäärin 80 kertaa elämäni aikana (siis vakavia elämäntaparemonttialoituksien yrityksiä keskimäärin 4 x vuodessa viimeisten 20 vuoden ajan). Sitten näitä kevyemmin otettuja "nyt alan syömään vähemmän" varmasti tuhat/tuhansia kertoja (tyyliin joka maanantai).
Kuusi kertaa olen onnistunutkin, olen saanut painoa pois 10 - 20 kg. Kolme kertaa sen 20 kg ja kolme kertaa vähän vähemmän mutta kuitenkin enemmän kuin 10 kiloa. Muuten paino on jojoillut 1-5 kiloa suuntaan ja toiseen monta kertaa vuodessa aikuisikäni ajan.
En ymmärrä missä on vika, mutta vika on jossain niin syvällä, että sitä ei ole pystynyt ratkaisemaan tavallisten kaalisoppakuurien/karppauksen/paaston/nutrauksen/vehnättömän ruokavalion/lisäaineettoman ruokavalion/kasvisruokailun/virallisterveellisen ruokavalion/"rennon painonhallinnan ruokavalion"/jutta-dieetin/proteiinidieetin/nälän tuntemusten mukaan syömisen/tunnepäiväkirjojen/syömishäiriöisille tarkoitettujen ohjeiden/vertaistuen avulla. Kaikkea näitä (ja muitakin) olen kokeillut.
Olen myöskin lukenut kaikki syömishäiriöistä, syömiseen, laihduttamiseen jne liittyvät kirjat kirjastosta. Myöskin ravitsemusoppaita. Tiedän kaiken hiilihydraateista, rasvoista, proteiineista, ruokien energia/ravintosisällöistä ja siitä mitä keho tarvitsee toimiakseen ja miten ruoansulatus yms. toimii.
Eli yli 20 vuotta tässä nyt on taisteltu ja koitettu kaikkea mahdollista ja mahdotonta. En ole silti onnistunut pysyvästi, vaikka olenkin siis onnistunut kiloni karistamaan jo useammankin kerran.
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
Toki siis tiedän naisia, jotka ovat laihduttaneet, mutta useimmat ovat laihduttaneet vain kerran tai pari, useat ovat yrittäneet laihduttaa mutta eivät ole koskaan laihtuneet yhtään (eivätkä siten myös lihoneet kilojaan takaisin, varsinkaan kaikkia).
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:34"]Minä väitän, että kyse ei ole motivaatiosta: sen elämäntavan pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa ylläpitää, vaikka motivaatio joskus olisikin heikoimmillaan. Niiden juttujen pitää olla sellaisia, että ne pystyvät täysin korvaamaan vanhan, nautintoa/lohtua/jne. tuoneen elämäntavan. Motivaatio voi ajaa karikoiden yli, mutta jos elämäntapa itsessään on jo vaikea, hankala tai yksinkertaisesti kuluttava, sitä ei ylläpidä minkäänlainen motivaatio.
[/quote]
Ja hankalia elämänvaiheita ei voi käsitellä muulla tavoin kuin syömällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:34"]Minä väitän, että kyse ei ole motivaatiosta: sen elämäntavan pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa ylläpitää, vaikka motivaatio joskus olisikin heikoimmillaan. Niiden juttujen pitää olla sellaisia, että ne pystyvät täysin korvaamaan vanhan, nautintoa/lohtua/jne. tuoneen elämäntavan. Motivaatio voi ajaa karikoiden yli, mutta jos elämäntapa itsessään on jo vaikea, hankala tai yksinkertaisesti kuluttava, sitä ei ylläpidä minkäänlainen motivaatio.
[/quote] Ja hankalia elämänvaiheita ei voi käsitellä muulla tavoin kuin syömällä?
[/quote]
Minulle on oikeastaan täysin yhdentekevää, miksi vedit tekstistäni tämän johtopäätöksen.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:34"]Minä väitän, että kyse ei ole motivaatiosta: sen elämäntavan pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa ylläpitää, vaikka motivaatio joskus olisikin heikoimmillaan. Niiden juttujen pitää olla sellaisia, että ne pystyvät täysin korvaamaan vanhan, nautintoa/lohtua/jne. tuoneen elämäntavan. Motivaatio voi ajaa karikoiden yli, mutta jos elämäntapa itsessään on jo vaikea, hankala tai yksinkertaisesti kuluttava, sitä ei ylläpidä minkäänlainen motivaatio.
[/quote]
Nimenomaan se motivaatio kantaakin. Silloin ei vastoinkäymisten edessä luisu takaisin menneesen koska päätös on tehty ja koska ei halua enää palata vanhaan. Päätös on yleensä sellainen mikä pitää, eikä sellainen kuon täällä moni luulee, että se on joku väliaikainen jutska..
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:34"]Minä väitän, että kyse ei ole motivaatiosta: sen elämäntavan pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa ylläpitää, vaikka motivaatio joskus olisikin heikoimmillaan. Niiden juttujen pitää olla sellaisia, että ne pystyvät täysin korvaamaan vanhan, nautintoa/lohtua/jne. tuoneen elämäntavan. Motivaatio voi ajaa karikoiden yli, mutta jos elämäntapa itsessään on jo vaikea, hankala tai yksinkertaisesti kuluttava, sitä ei ylläpidä minkäänlainen motivaatio.
[/quote] Ja hankalia elämänvaiheita ei voi käsitellä muulla tavoin kuin syömällä?
[/quote]
Minulle on oikeastaan täysin yhdentekevää, miksi vedit tekstistäni tämän johtopäätöksen.
[/quote]
No mites sitä muuten yhtäkkiä olisi tass ylipainoinen?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:48"]
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
[/quote]
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia mutta kerronpa miten itse pääsin vastaavasta tilanteesta ihannepainooni pysyvästi. Laihdutusyrityksiä oli takana lukuisia yli 10 vuoden ajan, kaikkea olin kokeillut, jumpannut kotimatolla itseni punaiseksi, syönyt pilttejä ja porkkanaa viikosta toiseen. Aina repsahdus tuli muodossa tai toisessa ja bulimiaankin onnistuin sairastumaan ja lihoin entisestään.
Lopulta kokeilin karppaamista, unohdin kalorien laskemiset kokonaan ja muutaman viikon ajan pidin hiilarit tiukasti alle 20g/vrk. Ensimmäinen viikko oli vaikeaa kun piti löytää ruokatavat uudestaan mutta nälkää ei tarvinnut kärsiä. Herkuttelin hyvinmaustetulla lihalla, rasvaisilla juustoilla, erilaisilla munakkailla ja salaattia kylkeen. Tein itse voileipäni mantelijauhoista, munista ja juustoraasteesta. Nälkää ei todellakaan tarvinnut kärsiä ja vain mielikuvitus oli rajana siinä millaisia ruokia sai mussuttaa, kunhan hiilarit pysyi rajoissa.
Kuukaudessa lähti 6-8kg ja sen jälkeen aloin hieman nostaa hiilareiden määrää, täysmaidolla, ruisleivällä, pähkinöillä. Kumma kyllä valkoista viljaa tai sokeripitoisia herkkuja ei ole sen aloitusrysäyksen jälkeen tehnyt ollenkaan mieli ja painonhallinta ollut todella helppoa tuon jakson jälkeen. Yhteensä tiputin 23% aloituspainostani eikä ole kiloakaan tullut takaisin.
Jos en olisi tuota kokeillut niin varmasti edelleen jojoilisin laihdutusyritysten kanssa kuten aloittajakin. Et ole ongelmasi kanssa yksin.
(Lisään vielä että pahimman ketoosijakson aikana/jälkeen tarkkailin veriarvojani eikä mitään kummempia muutoksia näkynyt.)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla aika lailla samanlaista historiaa kuin ap:lla. Mulla on auttanut liikunta. Säännöllisistä tanssitunneisa saan mielihyvää, ja muustakin ryhmäliikunnasta. Koira ulkoiluttaa mua säännöllisesti:). Kun liikkuu paljon, ei ole niin paljon aikaa syödä, ja mulla liikunta tavallaan vähentää ruokahalua.
En tietenkään tiedä tilanteestasi, joten en ala tuomitsemaan, mutta olisiko nyt kyseessä se, että käsityksesi liikunnan ja ruoan syönnin määrästä on hämärtynyt? Kerrot että olet lukenut kaiken laihdutuksesta viimeisen 20:n vuoden aikana, mutta ehkä edelleen yliarvioit ruoan tarpeesi, ja aliarvioit liikunnan tarpeesi?
Tänä päivä kun ruokaa on joka puolella, ja liikkua ei tarvitse mihinkään, niin monelta ihmiseltä on kadonnut käsitys siitä miten vähän energiaa ihminen oikeasti tarvitsee. Sitten kun lihotaan niin ihmetellään miten se on mahdollista kun syön "niin pieniä annoksia". Ihmiset eivät kuitenkaan tajua miten pieniä ne tarpeeksi pienet annokset oikeasti ovat. Sama koskee käänteisesti liikuntaa. Ihmiset eivät ymmärrä miten paljon liikuntaa keho vaatii sekä kestää. Porukka menee kolmen kilometrin lenkille luullen että se on suurikin saavutus, vaikka kolme kilometriä on lähinnä alkuverryttely oikealle lenkille. Ehkä siis kuitenkin, vaikka tiedät laihdutuksesta paljon, syöt edelleen liian paljon ja poltat energiaa liian vähän.
Itse en ole koskaan pitänyt ruokapäiväkirjaa tai mittaillut kaloreita, mutta jotkut sitä tekevät jotta he saavat kuvan siitä miten paljon he syövät. Ehkä tästä olisi apua. Voit myös mennä lääkärille mittaamaan perusaineenvaihduntasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 20:48"]
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
[/quote]
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia mutta kerronpa miten itse pääsin vastaavasta tilanteesta ihannepainooni pysyvästi. Laihdutusyrityksiä oli takana lukuisia yli 10 vuoden ajan, kaikkea olin kokeillut, jumpannut kotimatolla itseni punaiseksi, syönyt pilttejä ja porkkanaa viikosta toiseen. Aina repsahdus tuli muodossa tai toisessa ja bulimiaankin onnistuin sairastumaan ja lihoin entisestään.
Lopulta kokeilin karppaamista, unohdin kalorien laskemiset kokonaan ja muutaman viikon ajan pidin hiilarit tiukasti alle 20g/vrk. Ensimmäinen viikko oli vaikeaa kun piti löytää ruokatavat uudestaan mutta nälkää ei tarvinnut kärsiä. Herkuttelin hyvinmaustetulla lihalla, rasvaisilla juustoilla, erilaisilla munakkailla ja salaattia kylkeen. Tein itse voileipäni mantelijauhoista, munista ja juustoraasteesta. Nälkää ei todellakaan tarvinnut kärsiä ja vain mielikuvitus oli rajana siinä millaisia ruokia sai mussuttaa, kunhan hiilarit pysyi rajoissa.
Kuukaudessa lähti 6-8kg ja sen jälkeen aloin hieman nostaa hiilareiden määrää, täysmaidolla, ruisleivällä, pähkinöillä. Kumma kyllä valkoista viljaa tai sokeripitoisia herkkuja ei ole sen aloitusrysäyksen jälkeen tehnyt ollenkaan mieli ja painonhallinta ollut todella helppoa tuon jakson jälkeen. Yhteensä tiputin 23% aloituspainostani eikä ole kiloakaan tullut takaisin.
Jos en olisi tuota kokeillut niin varmasti edelleen jojoilisin laihdutusyritysten kanssa kuten aloittajakin. Et ole ongelmasi kanssa yksin.
(Lisään vielä että pahimman ketoosijakson aikana/jälkeen tarkkailin veriarvojani eikä mitään kummempia muutoksia näkynyt.)
Tsemppiä!
[/quote]
Vierailija kirjoitti:
Sulta puuttuu motivaatio. Ei se riitä että "haluut laihtua" vaan siihen vaaditaan päätös, sellainen päätös jota mikään ei horjuta, ei vaikka mikä olisi. Tämä vaatii pääkoppasi sisällä tietynlaisen naksahduksen, jonka jälkeen et halua muuta kuin laihtua; et halua mässätä, lihoa lisää, syödä sontaa vaan haluat aina enemmän laihtua ja pysyä hoikkana. Sulle tätä naksahdusta ei ole tullut, eikä sitä kaikille tulekaan. Voit auttaa itseäsi miettimällä mitä oikeasti haluat, onko sulle tärkeämpi saada mässyttää mitä mieli tekee vai laihtua?
Miten tän napsahduksen saa?
Ikävuodet 14-34v olen painanut kaikkea väliltä 58kg - 100kg.
Nyt menossa taas 100kg, vuosi sitten pääsin 88 kiloon, mutta tässä taas ollaan....
Minä väitän, että kyse ei ole motivaatiosta: sen elämäntavan pitäisi olla sellainen, että sitä jaksaa ylläpitää, vaikka motivaatio joskus olisikin heikoimmillaan. Niiden juttujen pitää olla sellaisia, että ne pystyvät täysin korvaamaan vanhan, nautintoa/lohtua/jne. tuoneen elämäntavan. Motivaatio voi ajaa karikoiden yli, mutta jos elämäntapa itsessään on jo vaikea, hankala tai yksinkertaisesti kuluttava, sitä ei ylläpidä minkäänlainen motivaatio.