Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla epäonnistuneempaa laihduttajaa, kuin minä?
25.08.2014 |
Siis, olen 35-vuotias nainen. Ihannepainoon verrattuna minulla on ylipainoa vähän yli 20 kg. BMI-taulukon ylärajaan n. 10 kg.
Olen yrittänyt laihduttaa ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.
Laihdutuskertoja on tähän mennessä kertynyt niin paljon, että en millään ole pysynyt enää laskuissa, mutta sanotaanko että ajatus "mun pitäisi laihtua" on esiintynyt mietteissäni miltei joka päivä viimeisten 20 vuoden aikana. Joinain päivinä pakonomaisesti, joskus vain ohimennen.
Laihdutuskuureja/elämäntaparemontteja olen aloittanut keskimäärin 80 kertaa elämäni aikana (siis vakavia elämäntaparemonttialoituksien yrityksiä keskimäärin 4 x vuodessa viimeisten 20 vuoden ajan). Sitten näitä kevyemmin otettuja "nyt alan syömään vähemmän" varmasti tuhat/tuhansia kertoja (tyyliin joka maanantai).
Kuusi kertaa olen onnistunutkin, olen saanut painoa pois 10 - 20 kg. Kolme kertaa sen 20 kg ja kolme kertaa vähän vähemmän mutta kuitenkin enemmän kuin 10 kiloa. Muuten paino on jojoillut 1-5 kiloa suuntaan ja toiseen monta kertaa vuodessa aikuisikäni ajan.
En ymmärrä missä on vika, mutta vika on jossain niin syvällä, että sitä ei ole pystynyt ratkaisemaan tavallisten kaalisoppakuurien/karppauksen/paaston/nutrauksen/vehnättömän ruokavalion/lisäaineettoman ruokavalion/kasvisruokailun/virallisterveellisen ruokavalion/"rennon painonhallinnan ruokavalion"/jutta-dieetin/proteiinidieetin/nälän tuntemusten mukaan syömisen/tunnepäiväkirjojen/syömishäiriöisille tarkoitettujen ohjeiden/vertaistuen avulla. Kaikkea näitä (ja muitakin) olen kokeillut.
Olen myöskin lukenut kaikki syömishäiriöistä, syömiseen, laihduttamiseen jne liittyvät kirjat kirjastosta. Myöskin ravitsemusoppaita. Tiedän kaiken hiilihydraateista, rasvoista, proteiineista, ruokien energia/ravintosisällöistä ja siitä mitä keho tarvitsee toimiakseen ja miten ruoansulatus yms. toimii.
Eli yli 20 vuotta tässä nyt on taisteltu ja koitettu kaikkea mahdollista ja mahdotonta. En ole silti onnistunut pysyvästi, vaikka olenkin siis onnistunut kiloni karistamaan jo useammankin kerran.
Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?
Toki siis tiedän naisia, jotka ovat laihduttaneet, mutta useimmat ovat laihduttaneet vain kerran tai pari, useat ovat yrittäneet laihduttaa mutta eivät ole koskaan laihtuneet yhtään (eivätkä siten myös lihoneet kilojaan takaisin, varsinkaan kaikkia).
Kommentit (90)
Oletko milloin viimeksi ollut ajattelematta syömisiäsi tai laihdutusta? Auttaisiko jos yrittäisit olla miettimättä liikaa laihdutusta ja ruokaa? Vai lähteekö sinulla silloin syömisesi pahemmin käsistä?
Olen samaa mieltä aiemmin kommentoineen kanssa siitä, että ehkä sinulla ei ole naksahtanut joku juttu vielä mielessä. Ehkä sinun täytyy oivaltaa jotakin olennaista että pysyt laihdutuskuurin jälkeen kyseisessä painossa?
En usko, että kyse on välttämättä motivaation puutteesta kerran olet yrittänyt jo viimeiset 20 vuotta. Jonkin oivallus vaan näyttää puuttuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:47"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:28"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:23"]
Mihin sä syöt ylimääräistä,minkä himoon/puutteeseen? Miksi rajoitat syömisiäsi, ei mikään yksittäinen ruoka-aine lihota ketään. Liikutko yhtään?
[/quote]
En oikein ymmärtänyt mitä ajoit takaa ensimmäisessä kysymyksessä? Tarkoitatko jotain hivenainepuutosta, vai jotain tunteisiin liittyvää, vai mitä? Ja siis tarkoitin syömisteni rajoittamisella vaan sitä, että rajoitan syömisten määrää, en jotain yksittäistä ruoka-ainetta. Luonnostani voin siis syödä hyvällä ruokahalulla vaikka koko päivän, koko ajan jotakin, niin että lopulta päivän kalorit keikkuvat jopa 4000 kcal/pv. Pakko on rajoittaa esim. siihen 2000 kcal:iin, jos meinaisi, että paino putoaisi, edes sitten hitaasti.
ap
[/quote]
Mihin tunteeseen/tunnetilaan sä syöt? Syötkö kun ei ole mitään tekemistä, tympäisee, väsyttää, vituttaa tms? Hotkitko ruokasi? Ehditkö nauttia oikeasti ruoasta vai mätätkö sen naamaan kauheaa kyytiä?
[/quote]
Tarkoitat varmaan hyvää, mutta nämä jatkokysymyksesi ovat kuin suoraan näistä syömishäiriöoppaista.. olen miettinyt nuo jo kymmeniä kertoja elämässäni. Mä syön kaikkiin tunnetiloihini (kun olen iloinen, kun olen surullinen, kun on tylsää, kun on kivaa, juhlistan asioita syömällä, palkitsen itseni syömällä.. ja kaikki nämä siksi, koska NAUTIN niin paljon ruoasta ja syömisestä. Ruoka maistuu hyvältä. Kaikki maistuu hyvältä. Syön paljon, vaikka söisin hitaasti ja nautiskellen. Ja ihan jopa porkkanat ja kurkku ja rahka ja perunat ja kastike ja mäkkärin hampurilainen ja kaikki muukin on ihanaa. Kohtuus ja kohtuudessa pysyminen on ongelmani. Jo se, että pysyn 2000 kalorissa per päivä, vaatii ihan järkyttävästi itseni ja syömishimoni rajoittamista, joka taas johtaa siihen, että päässäni pyörii 90% hereilläoloajastani ruoka ja mieliteot syömiseen. Joka taas johtaa siihen, että sellaista ei kestä kahta vuotta pidempään (testattu on) ja sitten lipeää, kun ei pää enää kestä sitä ruoan ajattelua ja syömishimoa vastaan taistelua 90% hereilläoloajasta.
Minä olen 20 vuotta yrittänyt aktiivisesti etsiä ratkaisua tuohon, mutta tuloksetta. En siis odota, että kukaan palstalla pyöriväkään osaa minua auttaa, kunhan nyt vaan puran tuntojani.
ap
[/quote]
Sulta puuttuu se motivaatio, siitä se on kiinni. Olet niin kiinni syömisissäsi ettet oikeasti edes halua laihtua, haluat antaa periksi ja syödä.
[/quote]
Ei se motivaatiokaan kaikkea ratkaise. Kerroinhan, että parhaimmillani olen onnistunut pudottamaan kaikki ylikiloni, ja pysyin tässä painossani kaksi vuotta (!!!!) eli motivaatiota todellakin oli, en kai muuten olisi kestänyt kahta vuotta, joka päivä tällöinkin taistelin syömishimoni kanssa ja ajattelin ruokaa 90 % hereilläoloajasta. Väitätkö, että minulla ei ollut motivaatiota, kun sitä syömishimoani 2 vuotta vastustin? Vai meinaatko, että jos on motivaatio, se syömishimo yhtäkkiä katoaa taivaantuuliin?
ap
Nyt en kysy tätä vittuillakseni, enkä yhtään kyseenalaista tietosi määrää, mutta oletko sä koskaan käynyt millään ammatti-ihmisellä tuon ongelman kanssa? Siis kun sä ihan selvästi tiedät sun ongelman, niin ehkä joku osaisi kertoa ratkaisun?
Entäs erilaiset lihavuusleikkaukset? Tehdäänkö niitä (omaan piikkiin toki), ilman mitään kymmenien ja taas kymmenien kilojen ylipainoa? Kun sulla tuntuu olevan ns pohjaton vatsa, niin sen rajoittaminen voisi auttaa.
Kokeile eft:tä, meditaatiota, itsehypnoosia. Tossa järjestyksessä :)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 22:02"]
Nyt en kysy tätä vittuillakseni, enkä yhtään kyseenalaista tietosi määrää, mutta oletko sä koskaan käynyt millään ammatti-ihmisellä tuon ongelman kanssa? Siis kun sä ihan selvästi tiedät sun ongelman, niin ehkä joku osaisi kertoa ratkaisun? Entäs erilaiset lihavuusleikkaukset? Tehdäänkö niitä (omaan piikkiin toki), ilman mitään kymmenien ja taas kymmenien kilojen ylipainoa? Kun sulla tuntuu olevan ns pohjaton vatsa, niin sen rajoittaminen voisi auttaa.
[/quote]
Aikoinaan opiskeluajalla juttelin kouluterveydenhoitajan kanssa, sittemmin olen käynyt ravitsemusterapeutilla, mutta neuvot olivat yhtä tyhjän kanssa, kaikki sanomansa jutut olin kuullut/lukenut/kokeillut jo entuudestaan. Jos joku osaisi kertoa miten saada syöminen/ruoka ja siitä itselleni aiheutuva suuri nautinnontunne pois, niin sitten varmaan ongelmani olisi korjattu. Tai, jos voisi valita että sulkisi kaikki ruokaa/syömistä koskevat ajatukset pois aivoista/mielestä... ei taida olla vielä keksitty ratkaisua tähänkään ongelmaan.
Lihavuusleikkauksia ei tehdä ainakaan julkisella puolella minunkokoiselleni. Bmi:ni on liian matala, vaikka olenkin ylipainoinen. Yksityisellä ei todellakaan ole varaa, leikkaukset ovat paitsi hirvittävän kalliita, myöskin todella riskialttiilta. Lihavuusleikkauksistakaan ei ole vielä pitkäaikaisia tutkimustuloksia olemassa, nykyisin tehtävienkin pidemmän aikavälin terveysvaikutukset tulevat esiin vasta jonkin ajan kuluttua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäköhän sä ap haluut että sulle vastataan? Sä haluut selkeesti (vastauksistasi päätellen) enemmän nauttia siitä ruoasta ja syömisestä kuin pysyä niissä mitoissa joihn välillä oot laihduttanut.. nii mikä siinä on väärää? Miksi turhaan taistella vastaan jos oot onnellisempi noin.
Mäkään en nyt - kuten edellinen - ymmärrä, että miksi sun on pakko laihtua? Olet selkeästi onnellisempi saadessasi syödä. Ja ilmeisesti nautit syömisestä per se. Eli syö. Sinuna en miettisi laihtumista, syömisen rajoittamista tai kalorimääriä. Yrittäisin keskittyä siihen nautintoon, koska se on sulla selkeästi elämässä iso juttu. Yrittäisin nautinnon kautta löytää terveellisemmän ruokavalion - lisäämällä esimerkiksi vihanneksia ruokavalioon sellaisen saatanallisen määrän, että pohjattomankin kaivon maha täyttyisi. Mutta en puputtaisi porkkanaa pakon vuoksi, vaan esim. ihania ruokaohjeita kokeillen ja hyvin maustaen. Maha täyttyisi, mutta kaloreita ei tulisi samaan tapaan kuin hamppareita ahmiessa. Väistämättä ehkä jopa laihtuisit ja jos ei, niin ainakin ruokavaliosi olisi terveellisempi. Ja sanoit itse, että kurkkukin on ihanaa. Kaikki on ihanaa. Keskity siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan, jos sulla olisi motivaatiota lopettaa ahmiminen niin et lihoiso takaisin. Sulla ei ole, siksi jojoilet. Ihmistä ajaa eteenpäin motovaatio, sulla se on syöminen.
Syömishäiriö. Ei ravitsemusterapeutti auta kun tarviit psykologia.
PS. 4000kcal päivässä on vähän verrattuna mun määriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mussuta vaikka porkkanaa koko päivä.. tee erilaisia smoothie juomia, nekin täyttää. Syöt vaan jotakin muuta pitsojen yms. Sijasta
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 23:01"]
Mitäköhän sä ap haluut että sulle vastataan? Sä haluut selkeesti (vastauksistasi päätellen) enemmän nauttia siitä ruoasta ja syömisestä kuin pysyä niissä mitoissa joihn välillä oot laihduttanut.. nii mikä siinä on väärää? Miksi turhaan taistella vastaan jos oot onnellisempi noin.
[/quote]
Ai mitä haluan, että minulle vastataan... :) Ei millään pahalla, mutta kommentistasi näkee, kuinka vähän ihmiset oikeasti kuuntelevat muita (tässä tapauksessa lukevat). Yleensä sanotaan, että miehet ovat sellaisia, jotka eivät kuuntele naisia, vaikka nainen haluaisi vain kuuntelijan, vaan alkavat suoralta kädeltä tuputtaa "neuvoja".
Minä luulin kyllä jo aloituksessani tehneeni melko selväksi, minkälaisia vastauksia halusin. Halusin vain purkaa epäonnistumistuntojani, ja ne jotka lukivat aloitukseni ajatuksella loppuun, näkivät siellä lopussa myös ne kysymykset, joita kysyin, joihin hain vastauksia. Eli kertauksen vuoksi laitan ne vielä tähän:
"Olenko epäonnistunein? Tiedättekö ketään muuta/onko täällä ketään muuta, jolla olisi kurjempi tai edes samanlainen laihdutushistoria?"
...ja monikohan vastasi siihen, mitä aloituksessani kysyin, ihan jo otsikossakin siis...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syötkö pahaa/mautonta ruokaa mielelläsi? jos jollain konstilla saisi makuaistia huononnettua, niin ei ruokakaan maistuisi. tosin en tiedä miten käytännössä onnistuu muutoin kuin tupakoimalla. tupakointia en kuitenkaan suosittele, koska ei sekään terveellistö ole eikä siitäkään ole tainnut apua olla kun olet sen kerran lopettanut.
Itse omaan hyvin pitkälti samanlaisen laihdutushistorian kuin sinä. Ymmärrän myös teoriassa kaiken mitä tarvitaan laihtumiseen ja olen perehtynyt makroihin ja lukenut jos vaikka minkälaista kirjaa ja opusta.
Eron mulla teki se, että aloin syömään tasaisin väliajoin. Aluksi mulla ei ollut edes aina nälkä (koska aineenvaihdunta oli niin sekaisin), mutta söin silti kolmen tai neljän tunnin välein. Pikku hiljaa aineenvaihduntakin starttasi ja nälkä tulee aina ajallaan. Nykyään siedän hyvin näläntunnetta vaikka aikaisemmin en sitä sietänyt lainkaan.
Lopetin myös itseni hemmottelun ruoalla. En suhtaudu ruokaan enää nautintona vaan pyrin hakemaan (liki) päivittäiset kiksini liikunnasta. Itse tykkään kovasta salitreenistä, mutta toki kannattaa löytää itselle se ominainen laji. Treenin jälkeen (eikä treeniä ennen) herkut eivät edes maistu, joten kalorinpolton ja nautinnon lisäksi liikunta auttaa ravitsemaan kroppaani paremmin. Mieliteot ovat myös vähentyneet hurjasti säännöllisen ja ravinteikkaan ruokavalion avulla.
Kolmas juttu on se, että yksinkertaisesti lopetin laihduttamisen. En enää laske kaloreita, mutta yritän koostaa kevyen ja ennen kaikkea terveellisen ja ravinteikkaan aterian. Pyrin olemaan siis terve. Jos mieliteko yllättää ja todella haluan sen pullan tänään, mä otan sen pullan tänään. Mulla vaan ei em. mainituista syistä enää tule näitä mielitekoja niin usein. Olin ennen kaamea sokerihiiri, mutta kummasti siitäkin koukusta päästiin. Nyt paino tippuu hitaasti, mutta mun olo niin henkisesti kuin fyysisestikin on paljon entistä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mita jos soisit vaikka kerran paivassa, nimittain illallisen? Kilot karisevat, etka ehdi yhdessa ateriassa syoda tarpeeksi kaloreita ennen kuin ahky koittaa. On toiminut itsellani, plososta pajunvitsaksi ;)
Ja toisaalta, haluatko edes laihtua? Jos osaat kerran syoda oikein ja tahdonvoimaa loytyy, mutta silti valitset syoda liikaa, mikset olisi ihan rehellisesti laski? Sanoit, etta hoikkana pysyminen ei ollut sinun juttusi...
Sun pitää keksiä syömisen tilalle joku toinen nautinto, jolla korvaat esimerkiksi tylsyydestä johtuvaa syömistä. Jos ei ole tekemistä, lähde lenkille. Urheilu aiheuttaa kohtalaisen nopeasti riippuvuuden, jos urheilee kunnolla eli korkealla sykkeellä. Onko miestä? Harrastaa kahdestaan laatuaikaa sängyssä. Sanot itsellesi, että et syö kuin silloin kun mahassa kurnii, vaikka olisi kuinka kiva palkita itsensä jostakin tai olisit surullinen. Sun on vaan koitettava löytää jokin muu nautintokeino kuin ruoka.
Vastakysymys: kumpaa haluat enemmän, syödä vai laihtua pysyvästi?
Laitetaanko suomessa niitä mahapantoja? En tiedä onko ongelmaasi ratkaisua, jos kerran et ole vieläkään keksinyt keinoa välttää liikaa syömistä. Sen pannan avulla et pystyisi enää syömään.
Minulla auttoi, kun lakkasin miettimästä, miksi halusin laihtua ja selvitin, miksi halusin olla lihava. Jotainhan siitä saa, kun siihen aina palaa. Minulle se oli kuin turvariepu monenlaista asiaa ja oman pään ongelmaa vastaan, ja kun setvittelin niitä, pystyin hellittämään jojoilusta ja nyt lähenen hitaasti normaalipainoa.
Jos ap haluaa laihtua, hänen täytyy nyt vaan hyväksyä se, että vaikka ruoka tuottaakin suurta nautintoa, ei sitä nautinnonhalua saa koko ajan tyydyttää. Kyllä minäkin himoitsen kaikkia ihania luomivärejä, mutta en voi kaikkia ostaa, koska sitten tili näyttäisi miinusta ja muutenkaan tuollainen tuhlaaminen ei ole yhtään järkevää. Silloin tällöin ostan itselleni jonkin herkkupalan, mutta en voi olla koko ajan tyydyttämässä nautinnonhaluani.
Ja myönnettäköön, että minä rakastan syötäviäkin herkkuja - karkkia, suklaata, sipsiä, patonkeja, pizzaa, kebabia - voisin syödä päivittäin tällaisia (valitettavasti), mutta en syö, koska vaikka nautintoa noista saankin, on minulle tärkeämpää pysyä normaalipainoisena ja terveenä. Kokonaan en voi noita itseltäni kieltää, mutta jonkinlaista rajoitusta on pidettävä.
Eli todellakin se motivaatio on tärkein, kuten monet ovat täällä kirjoittaneetkin. Tuskin on sellaista ihmenappia, että sitä kun painaa, niin nuo himotuksen kohteet häviävät kokonaan. Itse pitää päätös tehdä - omien arvojensa mukaan - ja sitten elää sen päätöksen mukaisesti. Joillekin tuo tuntuu olevan helpompaa kuin toisille, mutta sellaista se nyt vaan on.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 21:45"]
Ihmisyyteen nyt liittyy kyky vastustaa omia mielitekojaan. Ilmeisesti sulla se on jäänyt oppimatta? Eihän aina tarvitse saada sitä kaikkea mitä haluaa, eikö? Sulla ei taida olla elämässä muuta tekemistä kuin ruoan miettiminen, jos kerran ehdit sitä miettiä 90% valveillaoloajasta. Näitä asioita voi opetella JOS itse niin haluaa, sulta se halu puuttuu.
[/quote]
Osaan olla kurinalainen kaikessa muussa paitsi syömisessä kyllä, esim. olen lopettanut tupakoinnin, ja se onnistui tuosta noin vain, eikä tehnyt edes tiukkaa. Raha-asioissa olen järkevä eikä minulla ole minkäänsortin ongelmia esim. alkoholin kanssa. Eli ihan niin suoraviivaista tämä ei ole, että voisit sanoa suoraan, että minulla on "jäänyt oppimatta kyky vastustaa mielihalujani".
Lisäksi, itselläni on myös kyky ajatella myös muuta kuin juuri sitä, mitä olen kulloinkin tekemässä, joten ruoan ja syömisten ajattelu onnistuu kyllä ihan hyvin meikäläiseltä, vaikka olisinkin töissä/lenkillä/ystävän luona kylässä/neulomassa neuletta/yms. Eikö sinulta muka?
ap