Miten mies onnistuu vaihtamaan suhteesta toiseen lennossa?

Vierailija kirjoitti:

Öö helposti. Suhde on miehille vain seksiä, ei siinä mitään sen erikoisempaa ole. Naiset ne velloo.

En kyllä usko tämän yli viiden vuoden suhteen olleen miehelle vain seksiä. Enkä kyllä halua meidänkään suhteen olevan.

Kunhan mietin että jos nyt miehestä heti tuntuu että on valmis uuteen ja ei tunnu missään niin voiko myöhemmin tulla takapakkia asian suhteen?

En uskalla laittaa itseäni alttiiksi

Mä olen taas tavannut ja tiedän aika monta naista, joilla on ollut salasuhde toisen miehen kanssa ja eron tullen se on jatkunut suhteena. Miksi ap yleistää, että tämä koskee vain miehiä?

Miehet sekoittaa seksin ja rakkauden keskenään, eli luulevat olevansa rakastuneita siihen joka antaa seksiä.

Sitten kun muuttavat yhteen, ja toisen seura joka hetki ei olekaan kivaa, eikä toisen jutut ole fiksuja, niin sitten tulee se herätys, että ehkä vaihto ei ollutkaan hyvä idea.

Sitten vain vaihto toiseen joka antaa seksiä jne. Miehille joka nainen on potentiaalinen rakkaus, mikä kestää muutaman viikon. Sarjarakastujia siis.

Oppivat ehkä eläkeiässä, että jossain vaiheessa toisen seurassa pitäisi viihtyä ihan ilman seksiäkin.

Kyllä viiden vuoden suhde on VAIN seksiä. Se loppuu kun seksi vähenee vaikkapa sairauden vuoksi. Sitten pompataan seuraavan innokkaan helmaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Öö helposti. Suhde on miehille vain seksiä, ei siinä mitään sen erikoisempaa ole. Naiset ne velloo.

Miehet ottavat tutkitusti eron kovemmin kuin naiset, siis noin keskimäärin. Miehillä kestää kauemmin päästä yli suhteesta kuin naisilla.

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Jos näin on niin samaan tapaan kuin samanlaiset naisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö helposti. Suhde on miehille vain seksiä, ei siinä mitään sen erikoisempaa ole. Naiset ne velloo.

En kyllä usko tämän yli viiden vuoden suhteen olleen miehelle vain seksiä. Enkä kyllä halua meidänkään suhteen olevan.

Kunhan mietin että jos nyt miehestä heti tuntuu että on valmis uuteen ja ei tunnu missään niin voiko myöhemmin tulla takapakkia asian suhteen?

En uskalla laittaa itseäni alttiiksi

Mitäs sen voi tietää kuinka kauan toinen on työstänyt ero ennen sitä lopullista päätöstä.

Takapakkia voi tulla oikeastaan missä tahansa tilanteessa.

Mä keskustelisin avoimesti siitä miksi puoliso vaihtoi, mitkä asiat johti eroon, mihin hän aikoinaan rakastui, kaatuuko hän eroa, mitä asioita hän suhteesta kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Ero on iso elämänmuutos joka voi nostaa pintaan hyvin monen tunteita ja ajatuksia. Ja ajatuksia suhteessa itseen, mitä olen erosta oppinut ja miten haluan ehkä muuttaa itseäni etten vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Miten se vaikuttaa lapsiin. Oliko se oikea ratkaisu vai katuuko. Mikä johti tähän tilanteeseen. Jne.. Asioita eroprosessiin liittyy valtavasti. Mutta tosiasia on että kaikki ei niistä puhu tai edes mieti.

Ystävän exä löysi jopa samannimisen uuden. Ei ehkä tarkoituksellisesti mutta helpottaa kummasti arkea 😀

Miten niin vaihtamaan? Fiksuimmat pitää useampaa vakipillua samaan aikaan.

Eroa on voitu tehdä jo pitkään edellisessä suhteessa, mutta käytäntö vaati sen että on uusi sukkien pesijä valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Ero on iso elämänmuutos joka voi nostaa pintaan hyvin monen tunteita ja ajatuksia. Ja ajatuksia suhteessa itseen, mitä olen erosta oppinut ja miten haluan ehkä muuttaa itseäni etten vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Miten se vaikuttaa lapsiin. Oliko se oikea ratkaisu vai katuuko. Mikä johti tähän tilanteeseen. Jne.. Asioita eroprosessiin liittyy valtavasti. Mutta tosiasia on että kaikki ei niistä puhu tai edes mieti.

Ei kaikki käsittele eroa puhumalla. Käsittääkseni miehet jopa harvemmin kuin naiset. Silti se ei tarkoita sitä etteikö sitä käsiteltäisiin ollenkaan. Käsitteleminen ei ole aina helppoa jos samaan aikaan on ihastunut ja rakastunut mutta ei se tunteiden käsittely aina muutenkaan niin helppoa ole ja miksi pitäisikään.

Itse olen vaihtanut nykyiseen suhteeseen ns. lennosta reilusti yli 20 vuotta sitten. Tunteet toki oli käsiteltävä ja niitä käsiteltiin paljon myös exän kanssa. Ystäville ihan varmasti hehkutin sitä miten ihastunut ja rakastunut olin ja ihan rehellisesti sitä olinkin. Vaikka ihanaa tietenkin oli olla sekä ihastunut että ihastuksen kohteena tiedostin kyllä että suhteet saattaa päättyä huonostikin. Vielä niin ei tässä suhteessa ole onneksi käynyt.

Päätös silti oli selvä siihen entiseen suhteeseen ei ollut missään vaiheessa halua palata, suhde ei ollut sitä mitä halusin parisuhteelta. Tottakai edelleen kaipaa tai muistelen myös tuosta suhteesta tiettyjä asioita. Toisaalta Edelleenkään niistä ei ole tarvetta kenenkään kanssa puhua.

Mies oli sietämätön jatkuvasti. Sai minut käyttäytymään ja sanomaan myös aivan kamalia asioita. Syytti minua katoamisesta, vaikka olin sairaana ja leikkauksissa. Oli vihainen ja vainosi. En jaksanut. Pyysin jättämään rauhaan tai menemään Tinderiin. Sanoi ettei ole lähdössä mihinkään. Tuli hiljaisuus. 2 viikossa miehellä oli uusi. Kertoi kuinka hankkivat lasta, menevät kihloihin, muuttavat yhteen. Kertoi, että haluaa minun tietävän, että muistan mitä menetin. Haluaa kostaa. Nainenkin lähetti aivan sairaan viestin minulle, vaikka hän ei asiaan kuulunut mitenkään.

Exäni hurmattiin kuulemma s-ihinotolla ja sanoilla, jotka hivelivät hänen itsetuntoaan. Oli ollut koko kevään todella raivona, joten varmasti tuntui hyvältä, että raivo päättyi. Mies, joka rakasti oman p-niksensä kautta. Piti saada s-ksiä, vaikka leikkauksesta oli alle 2 vuorokautta. Kaikki kaunis, empaattinen läsnäolo ja tuki loistivat poissaolollaan. Viha vain yltyi.

Eniten harmittaa tuhlatut vuodet. Olisi pitänyt uskoa hälytysmerkkejä heti alkuun ja kuunnella kuinka rumasti puhuu existään.

Mies joka rakastaa sydämellään, ei luo helvettiä jatkuvasti. Exäni tunnesäätely ei kai ole kehittynyt aikuisen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Ero on iso elämänmuutos joka voi nostaa pintaan hyvin monen tunteita ja ajatuksia. Ja ajatuksia suhteessa itseen, mitä olen erosta oppinut ja miten haluan ehkä muuttaa itseäni etten vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Miten se vaikuttaa lapsiin. Oliko se oikea ratkaisu vai katuuko. Mikä johti tähän tilanteeseen. Jne.. Asioita eroprosessiin liittyy valtavasti. Mutta tosiasia on että kaikki ei niistä puhu tai edes mieti.

Ei kaikki käsittele eroa puhumalla. Käsittääkseni miehet jopa harvemmin kuin naiset. Silti se ei tarkoita sitä etteikö sitä käsiteltäisiin ollenkaan. Käsitteleminen ei ole aina helppoa jos samaan aikaan on ihastunut ja rakastunut mutta ei se tunteiden käsittely aina muutenkaan niin helppoa ole ja miksi pitäisikään.

Itse olen vaihtanut nykyiseen suhteeseen ns. lennosta reilusti yli 20 vuotta sitten. Tunteet toki oli käsiteltävä ja niitä käsiteltiin paljon myös exän kanssa. Ystäville ihan varmasti hehkutin sitä miten ihastunut ja rakastunut olin ja ihan rehellisesti sitä olinkin. Vaikka ihanaa tietenkin oli olla sekä ihastunut että ihastuksen kohteena tiedostin kyllä että suhteet saattaa päättyä huonostikin. Vielä niin ei tässä suhteessa ole onneksi käynyt.

Päätös silti oli selvä siihen entiseen suhteeseen ei ollut missään vaiheessa halua palata, suhde ei ollut sitä mitä halusin parisuhteelta. Tottakai edelleen kaipaa tai muistelen myös tuosta suhteesta tiettyjä asioita. Toisaalta Edelleenkään niistä ei ole tarvetta kenenkään kanssa puhua.

Aivan, kuten kommentissani totesin, kaikki eivät niistä puhu. Jotkut taas haluavat ja tarvitsevat puhumista esim ystävien kanssa, asioiden jakamista ja peilaamista. Jokainen tavallaan ja tyylillään, mikä itselle tuntuu parhaalta, se on yksilöllistä. Kuitenkin tärkeää on että ne asiat kohtaa eikä pakoile niitä.

60 vuotiaana miehenä voin sanoa, ettei se onnistuisikaan. Olen kuunnellut kauniita rakkauslauluja, lukenut runoja ja ollut romanttinen nuoresta asti. Se ei ole miehisyyttä heikentänyt, pidän prätkistä, harrasteautoista, kroppa on edelleen lihaksikas miehen vartalo ilman keinotekoisia "ravinteita", olen aina pitänyt puoleni ja puolustanut heikompia, enkä ole antanut hyppiä nenilleni. Luonnollisesti kumppania olen kohdellut kuin kukkaa kämmenellä,. Seksi on ollut itselle aina osa syvällisempää suhdetta, se on tullut täydelliseksi vain läheisessä, luottamuksellisessa suhteessa. 

Joten, eivät "miehet" kykene hyppäämään suhteesta toiseen lennosta. Varmasti niin voivat toimia sekä jotkut miehet ja naiset. Silloin kyseessä on luonnevikainen, tai vähintään tunnekylmä ihminen, jolle seksikin on laiha lohtu siitä, ettei hän kykene kokemaan suuria, syviä kiintymyksen, hellyyden ja muita rakkauteen liittyviä suuria tunteita, kohtaamaan toista sielun tasolla syvältä niin että tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Ero on iso elämänmuutos joka voi nostaa pintaan hyvin monen tunteita ja ajatuksia. Ja ajatuksia suhteessa itseen, mitä olen erosta oppinut ja miten haluan ehkä muuttaa itseäni etten vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Miten se vaikuttaa lapsiin. Oliko se oikea ratkaisu vai katuuko. Mikä johti tähän tilanteeseen. Jne.. Asioita eroprosessiin liittyy valtavasti. Mutta tosiasia on että kaikki ei niistä puhu tai edes mieti.

Ei kaikki käsittele eroa puhumalla. Käsittääkseni miehet jopa harvemmin kuin naiset. Silti se ei tarkoita sitä etteikö sitä käsiteltäisiin ollenkaan. Käsitteleminen ei ole aina helppoa jos samaan aikaan on ihastunut ja rakastunut mutta ei se tunteiden käsittely aina muutenkaan niin helppoa ole ja miksi pitäisikään.

Itse olen vaihtanut nykyiseen suhteeseen ns. lennosta reilusti yli 20 vuotta sitten. Tunteet toki oli käsiteltävä ja niitä käsiteltiin paljon myös exän kanssa. Ystäville ihan varmasti hehkutin sitä miten ihastunut ja rakastunut olin ja ihan rehellisesti sitä olinkin. Vaikka ihanaa tietenkin oli olla sekä ihastunut että ihastuksen kohteena tiedostin kyllä että suhteet saattaa päättyä huonostikin. Vielä niin ei tässä suhteessa ole onneksi käynyt.

Päätös silti oli selvä siihen entiseen suhteeseen ei ollut missään vaiheessa halua palata, suhde ei ollut sitä mitä halusin parisuhteelta. Tottakai edelleen kaipaa tai muistelen myös tuosta suhteesta tiettyjä asioita. Toisaalta Edelleenkään niistä ei ole tarvetta kenenkään kanssa puhua.

Aivan, kuten kommentissani totesin, kaikki eivät niistä puhu. Jotkut taas haluavat ja tarvitsevat puhumista esim ystävien kanssa, asioiden jakamista ja peilaamista. Jokainen tavallaan ja tyylillään, mikä itselle tuntuu parhaalta, se on yksilöllistä. Kuitenkin tärkeää on että ne asiat kohtaa eikä pakoile niitä.

Juuri näin. Tunteet voi käsitellä myös puhumatta asioista ja tunteistaan kenenkään kanssa. Introvertti kykenee lataamaan akkujaan omissa oloissaan, moni introvertti kykenee myös prosessoimaan tunteet itsekseen. Se on introversion suuri vahvuus, vaikka luonteen ominaisuus sisältää tietenkin myös heikkouksia. Ne, jotka eivät tätä käsitä, eivät pysty ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja sen vuoksi tyrkyttävät tapojaan muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naisetkin sen osaa.. Yks tuttu erosi pitkästä liitosta ja heti muuttaessaan pois hän etsi uuden, erokaan ei ollut vielä virallinen. Ennen eroa hän pauhasi kovaan ääneen miten tarvitsee omaa aikaa ja vapautta mutta eipä tainnut sitä kuitenkaan uskaltaa kohdata. Erostaan ei puhu mitään, lähinnä haukkuu exää. Uusi suhde on nyt koko elämä.

Miten erosta pitäisi puhua?

Ero on iso elämänmuutos joka voi nostaa pintaan hyvin monen tunteita ja ajatuksia. Ja ajatuksia suhteessa itseen, mitä olen erosta oppinut ja miten haluan ehkä muuttaa itseäni etten vie samoja ongelmia uuteen suhteeseen. Miten se vaikuttaa lapsiin. Oliko se oikea ratkaisu vai katuuko. Mikä johti tähän tilanteeseen. Jne.. Asioita eroprosessiin liittyy valtavasti. Mutta tosiasia on että kaikki ei niistä puhu tai edes mieti.

Ei kaikki käsittele eroa puhumalla. Käsittääkseni miehet jopa harvemmin kuin naiset. Silti se ei tarkoita sitä etteikö sitä käsiteltäisiin ollenkaan. Käsitteleminen ei ole aina helppoa jos samaan aikaan on ihastunut ja rakastunut mutta ei se tunteiden käsittely aina muutenkaan niin helppoa ole ja miksi pitäisikään.

Itse olen vaihtanut nykyiseen suhteeseen ns. lennosta reilusti yli 20 vuotta sitten. Tunteet toki oli käsiteltävä ja niitä käsiteltiin paljon myös exän kanssa. Ystäville ihan varmasti hehkutin sitä miten ihastunut ja rakastunut olin ja ihan rehellisesti sitä olinkin. Vaikka ihanaa tietenkin oli olla sekä ihastunut että ihastuksen kohteena tiedostin kyllä että suhteet saattaa päättyä huonostikin. Vielä niin ei tässä suhteessa ole onneksi käynyt.

Päätös silti oli selvä siihen entiseen suhteeseen ei ollut missään vaiheessa halua palata, suhde ei ollut sitä mitä halusin parisuhteelta. Tottakai edelleen kaipaa tai muistelen myös tuosta suhteesta tiettyjä asioita. Toisaalta Edelleenkään niistä ei ole tarvetta kenenkään kanssa puhua.

Aivan, kuten kommentissani totesin, kaikki eivät niistä puhu. Jotkut taas haluavat ja tarvitsevat puhumista esim ystävien kanssa, asioiden jakamista ja peilaamista. Jokainen tavallaan ja tyylillään, mikä itselle tuntuu parhaalta, se on yksilöllistä. Kuitenkin tärkeää on että ne asiat kohtaa eikä pakoile niitä.

Juuri näin. Tunteet voi käsitellä myös puhumatta asioista ja tunteistaan kenenkään kanssa. Introvertti kykenee lataamaan akkujaan omissa oloissaan, moni introvertti kykenee myös prosessoimaan tunteet itsekseen. Se on introversion suuri vahvuus, vaikka luonteen ominaisuus sisältää tietenkin myös heikkouksia. Ne, jotka eivät tätä käsitä, eivät pysty ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja sen vuoksi tyrkyttävät tapojaan muille. 

Itse ymmärrän tuon paremmin kuin hyvin, koska olen introvertti ja mietin todella paljon asioita itsekseni, se on osa minua ja prosessiin asioita paljon yksin. Tämä eronnut, uuteen suhteeseen lentänyt tuttavani taas on ekstrovertti, puhuu yleensä todellakin kaikki asiat. Ehkä se hieman hämmentää,että ero ei ole yksi niistä. Mutta toivotaan että hän käsittelee kuitenkin asiat muutoin jotenkin omalla tavallaan.

Omalla eksällä on ainakin jonkinsortin läheisriippuvuus. Eron halusi vasta kun oli uusi katsottu valmiiksi. Se suhde ei vaan kauaa kestänyt, nainen lähti. Ja nykyään ex on ihan hukassa, kun ei ole löytänyt ketään. Sitten jos pääsee jonkun kanssa treffeille, on taas kaikki hyvin, ainakin sen hetken. Karkottaa vaan kaikki naiset tuolla ripustautumisellaan.