Lue keskustelun säännöt.
Onko tuossa 2-vuotisessa eskarissa mitään järkeä?
Miksi tuota 2-vuotista eskarikokeilua ei annettu kuntien valmistella paremmin ja pidempään?
Oma lapsi aloittaa nyt varsinaisen, normaalin eskarin. Hän ei kuitenkaan saa tehdä sitä tutussa päiväkodissa vaan eri tiloissa, koska päiväkodin eskaritiloissa ovat nyt 5-vuotiaat, jotka osallistuu kokeiluun.
Ei mitään järkeä. Oma lapsi oppinut ihan kotona leikkien yhteydessä suurimman osan aakkosista (Suomen kielen äännemaailman mukaiset) ja numerot sekä laskemaan yhteen/ ja vähennyslaskuja lukualueella 0-20. Hän on vaan itse kysellyt asioita ja sitä kautta oppinut.
Miksi pitäisi olla jo 5v sen erikoisempaa opettamista?
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Minuakin kiinnosta: millä tavalla vanhoina? Millä tavalla jäljessä?
Maailmalla on normaali käytäntö, että lapset aloittavat koulun 7-vuotiaana. Peruskoulua vastaava koulu kestää n. 7 vuotta ja sen jälkeen lukio 3 vuotta.
Näin on ihan kehitysmaissakin. Siellä toki se ero, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta käydä koko koulua läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Samaa mieltä. Kyllä oli iso ero kotona hoidetuilla lapsilla ja niillä tarhassa "kasvatetuilla", kun omat lapset menivät kouluun (asumme pienehkössä kaupungissa). Käytöstavat ihan toisella tasolla. Vaikka omista lapsista osa on ujoja, osa sitten extrovertimpia, niin älyllisesti ihan toisella tasolla kuin tarhalapset. Ihan saman huomasi muista kotona kasvaneista, joita vielä siihen aikaan oli enemmän. Kyllä tarhavuodet ihan selvästi hidastaa lapsen kehitystä, erityisesti, jos jo pienenä sinne joutuu. Meillä ei lapsille opetettu kirjaimia tai matematiikkaa tai kieliä, kunhan rymysivät vapaasti. Silti ero oli huomattava.
Kotikasvatus terveessä ja sivistyneessä perheessä on hieno asia. Kaikilla ei vaan ole varaa olla poissa töistä yli kolmea vuotta (sekin jo nykyään tiukkaa).
Eskarin kaksivuotistaminen on oikeansuuntainen askel - toivottavasti saadaan myös lisää resursseja erityisopettajien ja psykologien muodossa. Oppivelvollisuuden pidentäminen taas oli silkkaa idiotismia - monen kohdalla juna on jo mennyt. Eskari on oikea paikka saada tukea ajoissa. Se on myös kiva paikka normaalile ja fiksulle lapselle jos opetus on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Sillä tavalla jäljessä, että yhä enemmän on nelosluokkalaisia, jotka eivät osaa lukea sujuvasti, ymmärrä lukemaansa ja matemaattiset taidot ovat olemattomat. Suomen koulujärjestelmä on vanhanaikainen ja jäykkä, pudokkaita on koko ajan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Minuakin kiinnosta: millä tavalla vanhoina? Millä tavalla jäljessä?
Maailmalla on normaali käytäntö, että lapset aloittavat koulun 7-vuotiaana. Peruskoulua vastaava koulu kestää n. 7 vuotta ja sen jälkeen lukio 3 vuotta.
Näin on ihan kehitysmaissakin. Siellä toki se ero, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta käydä koko koulua läpi.
Normaali käytäntö? No ei kyllä ole. Suurimmassa osassa maita mennään 5-vuotiaana kouluun. Kehitysmaihin Suomen vertaaminen taas… En edes aloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.
Miksi ei sitten kokeilla rajatulla ryhmällä?
Minusta ei ole sama millä nimellä paikkaa kutsutaan. Pelkään, että tässä mennään metsään kuten on käynyt kaikkien koulu-uudistusten kanssa tällä vuosituhannella. Aiemmin on osattu olla ylpeitä siitä, miten koulu Suomessa alkaa vasta 7-vuotiaana ja silti on pärjätty Pisassa. Nythän tuo tarkoittaa, että loppuvuodesta syntyneet aloittavat eskarin jo 4-vuotiaana! Missä välissä saa olla lapsi ilman velvoitteita?
Noh, kun huomataan, että Suomi tippuu kelkasta, niin mitä hyötyä siitä ”ennen oltiin hyviä ja ylpeitä”-ajattelusta on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.
Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.
Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.
Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.
Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.
Olen introvertti äiti ja täytyy sanoa, että kaikkein aktiivisimpia vuosia elämässäni olivat kotiäitivuodet. (Tässä on taas tämä sama ihme oletus, että introvertti on joku vammainen, joka rupeaa itkemään, kun näkee toisen ihmisen!). Nimenomaan tuli käytyä perhekerhoissa ja kahviloissa äitiporukoiden kanssa ja milloin missäkin retkillä ja kivaa oli. Välillä kaipaan niitä vuosia. Ja tuo ihmeoletus, että kotihoidetut lapset istuvat telkkarin edessä aamusta iltaan. Enpä usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatus terveessä ja sivistyneessä perheessä on hieno asia. Kaikilla ei vaan ole varaa olla poissa töistä yli kolmea vuotta (sekin jo nykyään tiukkaa).
Eskarin kaksivuotistaminen on oikeansuuntainen askel - toivottavasti saadaan myös lisää resursseja erityisopettajien ja psykologien muodossa. Oppivelvollisuuden pidentäminen taas oli silkkaa idiotismia - monen kohdalla juna on jo mennyt. Eskari on oikea paikka saada tukea ajoissa. Se on myös kiva paikka normaalile ja fiksulle lapselle jos opetus on hyvää.
No mikä olisi ollut parempi ratkaisu kuin oppivelvollisuuden pidentäminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.
Eli taas kohderyhmänä on häiriköt ja muut ongelmatapaukset? Niinpä niin.
Tavallisia lapsia ei ajattele kukaan.
Sama henkilökunta siellä eskarissa on kuin päiväkodissa. Miten ne siellä 5v edkarissa saa nuo häiriköt sen kummemmin kuriin?
Eihän tämä vaikuta tavallisiin lapsiin juuri mitenkään. Menevät aamulla päiväkotiin ja tulevat iltapäivällä pois. Osaa ajasta kutsutaan eskariksi ja vanhemmille tulee pienempi lasku. Mikä ongelma tässä on?
Se vaan on huonompi, että lapset joutuu nuorempina formaalimman opetuksen piiriin. Mielestäni ne oppituokiot, joita päiväkodissa muuten tarjotaan, riittävät tuon ikäisille. Iso osa opettajista samaa mieltä.
Ne ”oppituokiot” on monessa paikassa piirtelyä ja samassa tilassa pienempien kanssa pöydän ääressä istumista ilman sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.
Miksi ei sitten kokeilla rajatulla ryhmällä?
Minusta ei ole sama millä nimellä paikkaa kutsutaan. Pelkään, että tässä mennään metsään kuten on käynyt kaikkien koulu-uudistusten kanssa tällä vuosituhannella. Aiemmin on osattu olla ylpeitä siitä, miten koulu Suomessa alkaa vasta 7-vuotiaana ja silti on pärjätty Pisassa. Nythän tuo tarkoittaa, että loppuvuodesta syntyneet aloittavat eskarin jo 4-vuotiaana! Missä välissä saa olla lapsi ilman velvoitteita?
Noh, kun huomataan, että Suomi tippuu kelkasta, niin mitä hyötyä siitä ”ennen oltiin hyviä ja ylpeitä”-ajattelusta on?
Mistäs kelkasta se Suomi taas on tippumassa? Kyllä meillä aika hyvin on Pisa-tutkimuksissa perinteisesti mennyt. Nyt saattaa alkaa tulokset tippumaan, kun saadaan kunnolla tämä vasemmistolainen kasvatuspolitiikka käyntiin. Siihenhän tämä kaksivuotinen esikoulukin tähtää. Seuraavaksi siitä tehdään pakollinen. Ja sitten aloitetaan "tutkimus" kaikkien kolmivuotiaiden "laadukkaasta varhaiskasvatuksesta". Sitten siitäkin tehdään pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotikasvatus terveessä ja sivistyneessä perheessä on hieno asia. Kaikilla ei vaan ole varaa olla poissa töistä yli kolmea vuotta (sekin jo nykyään tiukkaa).
Eskarin kaksivuotistaminen on oikeansuuntainen askel - toivottavasti saadaan myös lisää resursseja erityisopettajien ja psykologien muodossa. Oppivelvollisuuden pidentäminen taas oli silkkaa idiotismia - monen kohdalla juna on jo mennyt. Eskari on oikea paikka saada tukea ajoissa. Se on myös kiva paikka normaalile ja fiksulle lapselle jos opetus on hyvää.No mikä olisi ollut parempi ratkaisu kuin oppivelvollisuuden pidentäminen?
Nimenomaan panostaa varhaiskasvatukseen ja ensimmäisiin kouluvuosiin. Ei ole mitään järkeä makuuttaa koulussa 15-18 -vuotiasta, jolla ei ole hallussa edes yläasteen perusasioita - hyvä jos edes osa ala-asteen asioista sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis olen työssäni nähnyt näitä, joita on katsottu läpi sormien eskarista asti...Homma alkaa olla usein aika toivotonta sitten teininä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Minuakin kiinnosta: millä tavalla vanhoina? Millä tavalla jäljessä?
Maailmalla on normaali käytäntö, että lapset aloittavat koulun 7-vuotiaana. Peruskoulua vastaava koulu kestää n. 7 vuotta ja sen jälkeen lukio 3 vuotta.
Näin on ihan kehitysmaissakin. Siellä toki se ero, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta käydä koko koulua läpi.
En tiedä mihin tuo alkuperäinen kommentoija viittaa, mutta monissa maissa kyllä aloitetaan 6-vuotiaana peruskoulu. Ja korkeakoulun puolelta tiedän, että monissa maissa on ihan normaalia, että 25-vuotias on jo valmistunut maisteri ja painaa täyttä päivää vakitöissä. Suomessahan tällainen on tavallista vasta kolmekymppisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.
1980-luvun eskarikokeilussa eskari oli kahdessa ryhmässä, klo 9-13 ja klo 11-15. Itse olin iltapäiväryhmässä. Miksei enää ole ip-ryhmiä?
Varmaan samasta syystä kuin ettei ole iltapäiväryhmää kouluissa.
Itse asiassa kouluissa on ollut iltapäiväryhmät 1950-luvulla.
Mutta mitä se estää, ettei voisi olla eskarissa iltapäiväryhmiä vaikka koulussa ei olisi?
Tässä taitaa tulla resurssit vastaan, eli henkilökuntaa tarvittaisiin lisää.
Tuo iltapäiväeskari toteutettiin niin, että lto oli ensin aamupäiväryhmässä. Hän hoiti vain opettamisen. Kun opetusosio oli suoritettu, lapset leikki, ruokaili ja ulkoili hoitajien kanssa ja lto meni opettamaan iltapäiväryhmää.
Mutta nykyään on olemassa suhdeluvut, joiden toteutumista valvoo Aluehallintovirasto. Jos eskarissa on vaikkapa 14 lasta, siellä on oltava kaksi kasvatusvastuullista työntekijää koko neljän tunnin ajan. Jos taas pidetään kahta neljän tunnin eskaria päivässä, ei yhden lto:n työaika riitä, koska työpäivän pituus on 7h39min päivässä, josta 1 tunti on suunnitteluaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitten niin mitään järkeä.
En ole mikään himokriittinen vastarannan kiiski, mutta kyllä tähän pitää sanoa että leikki on lasten työtä. Eikä lapsia pitäisi turhaan pompotella pois tutuista kuvioista.
Tässä kannattaisi varmaan tutustua tuohon 5-vuotiaiden esiopetussuunnitelmaan. Tarkoitus olisi, että oppiminen tapahtuisi nimenomaan leikin ja toiminnan kautta, eikä pulpetissa istuen ja aakkosia opetellen, kun se ei sitä ole (tai ei ainakaan pitäisi olla...) niillä 6-vuotiaillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.
Voisi kuvitella, että kahden vuoden eskarissa olisi sen verran käytöstapojakin ehditty opettelemaan, ettei pieni erilaisuus vaikkapa tavoissa laukaisisi mitään primitiivireaktiota kiusaamisineen. Hukkaan mennyttä aikaa siinä tapauksessa, koska etenkin nykyaikana tulee kaikkea erilaisuutta ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ongelma, ettei vuosi riitä? Koko pk:n kuuluu ideologisesti VaSuun, eikö se riitä?
Tässä taitaa olla taustalla se ajatus, että esiopetukseen osallistuminen on pakollista, varhaiskasvatukseen osallistuminen ei. Halutaan siis saada vuotta nuoremmat osallistumaan johonkin yhteiskunnan järjestämän ja valvoman kasvatuksen ja opetuksen piiriin.
" Ymmärrän, että opettajia helpottaa saada sopeutettuja lapsia, mutta täytyisi ajatella ensisijaisesti lapsia eikä vain tasapäistämistä."
- - -
"Mitä ihmeen tasapäistämistä siinä on, että opetetaan ennen kouluun menoa lapsille ryhmässä toimimista ja katsotaan että kaikilla olisi EDES ne ihan ne alkeellisimmat käytössäännöt suhtkoht hallussa.
Seurataan, tarvitseeko joku tukea jossain oppimisen osa-alueella että koulupolku olisi miellyttävämpi alkaa.
Mietitään millainen oppimisympäristö ja -välineet olisi hyödyllisimpiä eri taitojen opimisen kannalta.
Ehkä hieman yritetään edes helpottaa sitä, ettei kouluun mentäessä osa lapsista hyppisi pitkin seiniä vailla mitään sääntöjä , ohjeita ei ole opittu ottamaan vastaan ja hypitään opettajan ja luokkatovereiden silmille häiriten jatkuvasti oppimis- ja työrauhaa.
Terveisin avustaja esikoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se yksikin vuosi sopeuttamista on turhaa. Peruskouluun tulisi sisältyä sopeuttaminen, eikä tarttis varhaistaa sitä, ainakaan koulun ulkopuolella. Pitää muuttaa opetussuunnitelmaa sellaiseksi, että painottuu sopeutuminen, eikä vaan ne AAKKOSET tms.
Suomi on jäljessä jo valmiiksi alakoulussa, pitäisi vielä sun mielestä jäädä enemmän jälkeen muuta maailmaa?
Suomalaiset aloittavat koulunkäynnin melko vanhoina, ja silti jäljessä? Millä tavalla jäljessä?
Minuakin kiinnosta: millä tavalla vanhoina? Millä tavalla jäljessä?
Maailmalla on normaali käytäntö, että lapset aloittavat koulun 7-vuotiaana. Peruskoulua vastaava koulu kestää n. 7 vuotta ja sen jälkeen lukio 3 vuotta.
Näin on ihan kehitysmaissakin. Siellä toki se ero, ettei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta käydä koko koulua läpi.Normaali käytäntö? No ei kyllä ole. Suurimmassa osassa maita mennään 5-vuotiaana kouluun. Kehitysmaihin Suomen vertaaminen taas… En edes aloita.
Se muiden maiden 5-vuotiaiden koulu vastaa hyvin paljon suomalaista esiopetusta.
Miksi ei sitten kokeilla rajatulla ryhmällä?
Minusta ei ole sama millä nimellä paikkaa kutsutaan. Pelkään, että tässä mennään metsään kuten on käynyt kaikkien koulu-uudistusten kanssa tällä vuosituhannella. Aiemmin on osattu olla ylpeitä siitä, miten koulu Suomessa alkaa vasta 7-vuotiaana ja silti on pärjätty Pisassa. Nythän tuo tarkoittaa, että loppuvuodesta syntyneet aloittavat eskarin jo 4-vuotiaana! Missä välissä saa olla lapsi ilman velvoitteita?