Onko tuossa 2-vuotisessa eskarissa mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.

1980-luvun eskarikokeilussa eskari oli kahdessa ryhmässä, klo 9-13 ja klo 11-15. Itse olin iltapäiväryhmässä. Miksei enää ole ip-ryhmiä?

Varmaan samasta syystä kuin ettei ole iltapäiväryhmää kouluissa.

Itse asiassa kouluissa on ollut iltapäiväryhmät 1950-luvulla.

Mutta mitä se estää, ettei voisi olla eskarissa iltapäiväryhmiä vaikka koulussa ei olisi?

Tässä taitaa tulla resurssit vastaan, eli henkilökuntaa tarvittaisiin lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.

Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.

Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.

Tässä viimeisessä kiteytyy kyllä kerralla oma ja monen ystävän ajatukset. Se menee näin. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.

Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.

Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.

Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.

Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.

Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.

Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.

Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.

Kotihooidetut lapset katsoo televisiota korkeintaan silloin "koko päivän", kun remppamies korjaa rikkoutuneita pattereita tuntikaupalla, eikä kotia halua jättää vieraiden ihmisten armoille yksin. Remppamies sitten tekee asiasta isonkin päätelmän, joka leviöö kulovalkean tavoin laajaan tuttavapiiriin? Samoin, jos lapsiperheessä on vieraita, voi asiat ja esim. syömiset mennä "hieman" eri tavalla, kuin tavallisesti. Silloinäiti saattaa trvautua sen kerran vuodessa ranskanperunoihin yms. Tilannetajua olisi aina tällaisissa asioissa kuulutettava.

Meillä on lapset hoidettu kotona eskari-ikään saakka, paitsi nuorimmainen, joka aloitti päivähoidossa jo 4-vuotiaana, kun isosisko meni eskariin.

Minä olen ollut aina luontoihminen, joten meillä on ollut vähintään yksi metsäretkipäivä viikossa. Meren rannalla kävimme puuhastelemassa ja keväästä syksyyn uimassa erittäin usein. Siihen oli mahdollisuus, koska mieheni teki vuorotyötä ja minulla oli auto käytössä, kun hän oli kotona.

Olen itse opettanut lapset soittamaan pianoa. Avoimessa päiväkodissa ovat käyneet leikkimässä ryhmässä, äiti mukana pienillä ja ennen eskarivuotta ovat käyneet kerran viikossa ilman äitiä päiväkerhossa 3 tuntia. Viitseliäisyyttä se vaatii. Minullakin oli vauva monesti mukana, kun olen isompia vienyt kerhoon. Ei se aina niin yksinkertaista ollut saada osumaan imetyksiä ja päiväunia rytmiin sopivaksi.

Toisenlaisiakin kotona kasvaneita lapsia on. Minulla on naapurissa ystävä, jolla on samanikäistä kaksi lasta kuin meidän vanhimmat lapset. Eivät he käyneet ikinä luontoretkillä, kerhoista puhumattakaan. Meidän lapset leikkivät pihalla usein yhdessä, ja me äidit juteltiin. Paitsi talvella, jolloin heidän lapset eivät ulkoilleet, eikä vanhemmat pidä talvisäästä. Minä otin heidän vanhimman lapsen usein meidän mukaan luistelemaan talvella, koska heillä ei ole kiinnostuttu liikunnasta. Hiihtämäänkin olen joskus yrittänyt kannustaa, mutta se ei innostanut kokeilua pidemmälle. Kun meidän lapset ovat kaikki pyöräilleet sujuvasti jo 3-4-vuotiaana, heidän lapset eivät kumpikaan osanneet pyöräillä vielä kouluun mennessä, koska se ei kiinnostanut. Toisaalta heidän lapset ovat olleet todella taitavia kaikkien tietokonepelien ja kännyköiden käytössä, siis huomattavasti taitavampia kuin meidän lapset, joilla oli rajoitettu ruutuaika. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä, meidän lapset ovat huomattavasti rohkeampia sosiaalisesti ja käyvät harrastuksissa jne. Naapurin lapset edelleen viihtyvät parhaiten kotona neljän seinän sisällä.

Itse pidän tärkeänä sitä, että vaikka lapset halutaan kasvattaa kotona ja hoitaa itse mahdollisimman pitkään, sen kotona toimimisen pitää olla monipuolista, eikä pitäisi unohtaa myöskään ryhmässä olemisen opettelua (esim. kerhot). Ymmärrän senkin, että kaikilla ei ole sama näkemys.

Meidän lapset on jo 2-vuotisessa eskarissa, kielikylvyssä. Kielikylpy kestää 2 vuotta ennen koulun alkua, siis kielikylpyopetuksessa jatkavat koulussa. Meillä on toinen koulussa ja toinen aloittaa nyt koulun. En mä näe mitään haittaa siitä, että ovat käyneet 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että varsinainen kohderyhmä eivät ole sinun ja minun taitavat ja lahjakkaat lapset, vaan tällä pyritään rauhoittamaan ja opettamaan tavoille nuo kaikki naapureiden häirikkökakarat ja ne, joille suomenkielen äännemaailma ei ole ihan yhtä tuttu. Ja jossainhan ne lapset täytyy pitää, kun vanhemmat ovat töissä, joten samapa se on, millä nimellä tuota hoitopaikkaa kutsutaan.

Eli taas kohderyhmänä on häiriköt ja muut ongelmatapaukset? Niinpä niin.

Tavallisia lapsia ei ajattele kukaan.

Sama henkilökunta siellä eskarissa on kuin päiväkodissa. Miten ne siellä 5v edkarissa saa nuo häiriköt sen kummemmin kuriin?

Eihän tämä vaikuta tavallisiin lapsiin juuri mitenkään. Menevät aamulla päiväkotiin ja tulevat iltapäivällä pois. Osaa ajasta kutsutaan eskariksi ja vanhemmille tulee pienempi lasku. Mikä ongelma tässä on?

se että on "pakko" olla paikalla ei vapaa päiviä viikolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.

Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.

Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.

Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.

Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.

Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.

Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.

Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.

Kotihooidetut lapset katsoo televisiota korkeintaan silloin "koko päivän", kun remppamies korjaa rikkoutuneita pattereita tuntikaupalla, eikä kotia halua jättää vieraiden ihmisten armoille yksin. Remppamies sitten tekee asiasta isonkin päätelmän, joka leviöö kulovalkean tavoin laajaan tuttavapiiriin? Samoin, jos lapsiperheessä on vieraita, voi asiat ja esim. syömiset mennä "hieman" eri tavalla, kuin tavallisesti. Silloinäiti saattaa trvautua sen kerran vuodessa ranskanperunoihin yms. Tilannetajua olisi aina tällaisissa asioissa kuulutettava.

Meillä on lapset hoidettu kotona eskari-ikään saakka, paitsi nuorimmainen, joka aloitti päivähoidossa jo 4-vuotiaana, kun isosisko meni eskariin.

Minä olen ollut aina luontoihminen, joten meillä on ollut vähintään yksi metsäretkipäivä viikossa. Meren rannalla kävimme puuhastelemassa ja keväästä syksyyn uimassa erittäin usein. Siihen oli mahdollisuus, koska mieheni teki vuorotyötä ja minulla oli auto käytössä, kun hän oli kotona.

Olen itse opettanut lapset soittamaan pianoa. Avoimessa päiväkodissa ovat käyneet leikkimässä ryhmässä, äiti mukana pienillä ja ennen eskarivuotta ovat käyneet kerran viikossa ilman äitiä päiväkerhossa 3 tuntia. Viitseliäisyyttä se vaatii. Minullakin oli vauva monesti mukana, kun olen isompia vienyt kerhoon. Ei se aina niin yksinkertaista ollut saada osumaan imetyksiä ja päiväunia rytmiin sopivaksi.

Toisenlaisiakin kotona kasvaneita lapsia on. Minulla on naapurissa ystävä, jolla on samanikäistä kaksi lasta kuin meidän vanhimmat lapset. Eivät he käyneet ikinä luontoretkillä, kerhoista puhumattakaan. Meidän lapset leikkivät pihalla usein yhdessä, ja me äidit juteltiin. Paitsi talvella, jolloin heidän lapset eivät ulkoilleet, eikä vanhemmat pidä talvisäästä. Minä otin heidän vanhimman lapsen usein meidän mukaan luistelemaan talvella, koska heillä ei ole kiinnostuttu liikunnasta. Hiihtämäänkin olen joskus yrittänyt kannustaa, mutta se ei innostanut kokeilua pidemmälle. Kun meidän lapset ovat kaikki pyöräilleet sujuvasti jo 3-4-vuotiaana, heidän lapset eivät kumpikaan osanneet pyöräillä vielä kouluun mennessä, koska se ei kiinnostanut. Toisaalta heidän lapset ovat olleet todella taitavia kaikkien tietokonepelien ja kännyköiden käytössä, siis huomattavasti taitavampia kuin meidän lapset, joilla oli rajoitettu ruutuaika. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä, meidän lapset ovat huomattavasti rohkeampia sosiaalisesti ja käyvät harrastuksissa jne. Naapurin lapset edelleen viihtyvät parhaiten kotona neljän seinän sisällä.

Itse pidän tärkeänä sitä, että vaikka lapset halutaan kasvattaa kotona ja hoitaa itse mahdollisimman pitkään, sen kotona toimimisen pitää olla monipuolista, eikä pitäisi unohtaa myöskään ryhmässä olemisen opettelua (esim. kerhot). Ymmärrän senkin, että kaikilla ei ole sama näkemys.

Asiaa. Kaikilla vain ei ole mahdollisuutta kerhoihin jne., koska maaseudulta ei niin vain pääse. Toisaalta lapsi oppii myös konserteissa, tapahtumissa, sukuloinneissa, harrastuksissa ja muussa sitä sosiaalisuutta, mitä voi sitten illalla/viikonloppuna toteuttaa auton ollessa saatavilla.

Rutiinit (ulkoilu, ruokailu, liikunta, pisut ja pesut ym.), käytöstavat, yhdessä puuhaaminen, sosiaalinen liikkuminen missä vaan ja avoin suhtautuminen elämään. Riittää aivan mainiosti.

Tosin meillä eskariope haukkui yhden maalaisperheen kaikkien kuullen jo ekana päivänä. Lapsi oli kuulemma "just niitä" ja "laitostuminen" olisi pitänyt saattaa alulle jo kolmivuotiaana. Tämä maitotilan tyttö oli kyllä vain vähän ujo. Ja pelkäsi sitten eskariopea koko vuoden. Onneksi ryhmässä oli muita aikuisia...

Ja niin. Onko lapsen parempi olla pari vuotta eskarissa, jos kotona ei tehdä ikinä mitään yhdessä ja tietokone/puhelin/telkku on ainut puuha. Aina sisällä.

Vai voisiko asia olla niin, että aktiivinen lapsuus ihan kotona voittaa pakkoeskarit?

Eli ehkä asiaa voisi hieman katsoa avarammin. Kuten kouluasioissakin. Ei loppuun kiusattu lapsi varmasti ole siellä koulussa pelosta kiemurrellen yhtään paremmin voiva, kuin etänä turvassa kotona ja illalla kivat harrastukset ja niiden suomat kaverit.

Tämä maa on outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.

1980-luvun eskarikokeilussa eskari oli kahdessa ryhmässä, klo 9-13 ja klo 11-15. Itse olin iltapäiväryhmässä. Miksei enää ole ip-ryhmiä?

Varmaan samasta syystä kuin ettei ole iltapäiväryhmää kouluissa.

Itse asiassa kouluissa on ollut iltapäiväryhmät 1950-luvulla.

Mutta mitä se estää, ettei voisi olla eskarissa iltapäiväryhmiä vaikka koulussa ei olisi?

Tässä taitaa tulla resurssit vastaan, eli henkilökuntaa tarvittaisiin lisää. 

Tuo iltapäiväeskari toteutettiin niin, että lto oli ensin aamupäiväryhmässä. Hän hoiti vain opettamisen. Kun opetusosio oli suoritettu, lapset leikki, ruokaili ja ulkoili hoitajien kanssa ja lto meni opettamaan iltapäiväryhmää.

Tirrikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.

Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.

Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.

Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.

Mistä ihmeestä tulee oletus, että ne kotihoidetut möllöttäisi keskenään vain siellä kotona? Esim sitä mainitsemaasi ryhmässä toimimista oppii kyllä myös kavereiden kanssa leikkiessä, kerhoissa ja erilaisissa harrastuksissa. Toivottavasti niitä käytöstapojakin opetetaan ihan siinä arjessa, syntymästä asti eikä odoteta 5v eskari in asti 😅

Pitäisi oppia suomalaiseen kulttuuriin sopivia käytöstapoja.........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä eskari on hyvä. Tämä varmistaa pitemmälle ajalle mielekästä tekemistä päivähoitoon. Tästä hyötyvät myös fiksujen perheiden lapset, edellyttäen tietysti, että opettajat ja ohjaajat ovst hyviä.

Toivon, että pitkä eskari johtaa ongelmatapausten aikaisempaan "kiinnijääntiin". On lapsia, joiden poikkeavaa toimintaa katsotaan vuosia läpi sormien ja sitten jeesustellaan, kun yläasteella alkaa rikoskierre.

Toivottavasti varhaiskasvatuksen palkkataso nousee, jotta alalle etsiytyy yhä useampia fiksuja ja motivoituneita tyyppejä.

Onko eskarin tueksi sitten varmasti tarjolla lastenpsykiatrian terapiaa vai mitä tarkoitit ongelmatapausten kiinnijäämisellä?

”Lastenpsykiatrian terapiaa” 😂😂😂 ??? ihanaa kun maallikot yrittävät puhua aiheista joista eivät ymmärrä hölkäsen pöläystä. Psykiatri on lääkäri. Lääkäri ei varmaan ihan hirveesti liity päiväkotiarkeen :) sen sijaan erityislastentarhanopettaja, perheneuvola, neuvolapsykologi, toimintaterapeutti... nämä kuulostaisivat realistisemmalta.

Eihän siihen pakko ole osallistua. Itse en laittanut lastani eikä naapurikaan. Oravanpyörään kerkeää hypätä kyytiin myöhemminkin.

Oppii eskarissa ryhmässä olemaan (varsinkin ne joilla ei ole päiväkoti uraa) käytös, hiljaakin pitää osata olla, ettei suuna päänä kailota, kuunteleminen, toisten huomioon ottaminen, oppii syömään viimeistään veitsellä ja haarukalla, oppii syömään erilaisia ruokia, jonottaminen. Lukea ei tarvitse osata sujuvasti, ekaluokalla vaan turhautuu kun osaa lukea jne. ja jotkut aloittavat oppimaan lukemista jne

Vierailija kirjoitti:

Oppii eskarissa ryhmässä olemaan (varsinkin ne joilla ei ole päiväkoti uraa) käytös, hiljaakin pitää osata olla, ettei suuna päänä kailota, kuunteleminen, toisten huomioon ottaminen, oppii syömään viimeistään veitsellä ja haarukalla, oppii syömään erilaisia ruokia, jonottaminen. Lukea ei tarvitse osata sujuvasti, ekaluokalla vaan turhautuu kun osaa lukea jne. ja jotkut aloittavat oppimaan lukemista jne

  sosiaalisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.

1980-luvun eskarikokeilussa eskari oli kahdessa ryhmässä, klo 9-13 ja klo 11-15. Itse olin iltapäiväryhmässä. Miksei enää ole ip-ryhmiä?

Varmaan samasta syystä kuin ettei ole iltapäiväryhmää kouluissa.

Itse asiassa kouluissa on ollut iltapäiväryhmät 1950-luvulla.

Mutta mitä se estää, ettei voisi olla eskarissa iltapäiväryhmiä vaikka koulussa ei olisi?

Tässä taitaa tulla resurssit vastaan, eli henkilökuntaa tarvittaisiin lisää. 

Tuo iltapäiväeskari toteutettiin niin, että lto oli ensin aamupäiväryhmässä. Hän hoiti vain opettamisen. Kun opetusosio oli suoritettu, lapset leikki, ruokaili ja ulkoili hoitajien kanssa ja lto meni opettamaan iltapäiväryhmää.

Niin miten paljon siihen tarvitaan aikuisia? En voisi kuvitellakaan, että pelkästään lto on koko ryhmän kanssa pitkiä aikoja. Siinä tulee tiettyjä pulmia. Jos askarrellaan, yhden aikuisen on vaikea valvoa ja auttaa kaikkia yhtä aikaa. Vai oliko se ryhmä jaettu puoliksi? Puolet aamupäivällä, esim. 10 ja 10. Iltapäiväryhmästä varmaan suurin osa tarvitsi hoitoa aamupäivisin. Missä he olivat hoidossa? Jos samoissa eskaritiloissa, niin miten ne tilat saatiin riittämään sekä hoidossa olevan ryhmän että eskariopetuksen puolella olevan ryhmän tarpeisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä uudistus ole suomalaisia varten. Se on sinunkin lapselle hyväksi, että Abdullah oppii suomea edes auttavasti ennen varsinaista koulua, ettei turhaudu ja ala riehumaan niin nopeasti kielimuurin takia.

Mun lapsen päiväkodissa tai tulevassa koulussa ei ole lapsia,jotka ei puhuisi Suomea äidinkielenään.

Sitähän on hyvä toivoa.

Mitä toivomista siinä on? Päiväkodissa ei ole yhtään lasta, joka ei puhuisi äidinkielenä Suomea. Parilla on lisäksi toinenkin kotikieli. Samat lapset jatkaa viereisessä koulussa, jossa ainakaan vielä ei ole ollut kuin äidinkieleltään suomenkielisiä lapsia.

  voi olla jossain tuppukylässä mutta monessa muussa paikassa on ja hyvä että on niin lapsi huomaa että on erivärisiä ihmisiä ja se on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.

1980-luvun eskarikokeilussa eskari oli kahdessa ryhmässä, klo 9-13 ja klo 11-15. Itse olin iltapäiväryhmässä. Miksei enää ole ip-ryhmiä?

Varmaan samasta syystä kuin ettei ole iltapäiväryhmää kouluissa.

Itse asiassa kouluissa on ollut iltapäiväryhmät 1950-luvulla.

Mutta mitä se estää, ettei voisi olla eskarissa iltapäiväryhmiä vaikka koulussa ei olisi?

Tässä taitaa tulla resurssit vastaan, eli henkilökuntaa tarvittaisiin lisää. 

Tuo iltapäiväeskari toteutettiin niin, että lto oli ensin aamupäiväryhmässä. Hän hoiti vain opettamisen. Kun opetusosio oli suoritettu, lapset leikki, ruokaili ja ulkoili hoitajien kanssa ja lto meni opettamaan iltapäiväryhmää.

Niin miten paljon siihen tarvitaan aikuisia? En voisi kuvitellakaan, että pelkästään lto on koko ryhmän kanssa pitkiä aikoja. Siinä tulee tiettyjä pulmia. Jos askarrellaan, yhden aikuisen on vaikea valvoa ja auttaa kaikkia yhtä aikaa. Vai oliko se ryhmä jaettu puoliksi? Puolet aamupäivällä, esim. 10 ja 10. Iltapäiväryhmästä varmaan suurin osa tarvitsi hoitoa aamupäivisin. Missä he olivat hoidossa? Jos samoissa eskaritiloissa, niin miten ne tilat saatiin riittämään sekä hoidossa olevan ryhmän että eskariopetuksen puolella olevan ryhmän tarpeisiin?

nykyään eskariaika kai sama 9.00-12.00. Kenen vanhemmat töissä niin lapsi on niin kauan kun tullaan hakemaan ja työaika loppuu useimmilla n 15-16. Työttömille sama milloin eskari alkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oppii eskarissa ryhmässä olemaan (varsinkin ne joilla ei ole päiväkoti uraa) käytös, hiljaakin pitää osata olla, ettei suuna päänä kailota, kuunteleminen, toisten huomioon ottaminen, oppii syömään viimeistään veitsellä ja haarukalla, oppii syömään erilaisia ruokia, jonottaminen. Lukea ei tarvitse osata sujuvasti, ekaluokalla vaan turhautuu kun osaa lukea jne. ja jotkut aloittavat oppimaan lukemista jne

Kaikki tuntemani laitoslapsoset, eivät kyllä osaa käyttäytyä yhtään. Eniten häiriköivät, eivätkä ota ketään huomioon ja ovat töykeämpiä.

Hoidin ulkomailla 70-luvulla suomalaisia lapsia, olivat olleet maassa 8 kk, kun menin. 8-vuotias meni ikäistensä luokalle, ymmärsi kieltä, muttei puhunut sitä. 5-vuotias aloitti koulun kuten muutkin, alkoi puhua kieltä heti. Esikoiseni 80-luvun lopulla meni kotihoidon ja eskarin kautta kouluun, tylsistyi kolme ensimmäistä vuotta siellä. Vaikka pyysin opelta lisätehtäviä ja etsimme erilaisten harrastusten kautta virikkeitä, tilanne muuttui vasta historian ja maantiedon tultua opetusohjelmaan. Silloin hän tuumasi, että nyt tuntuu koululta. Lapsillani on hyvin erilaisia koulutuksia; duunaria, akateemista, ylempiä toimihenkilöitä....eniten kärsin siitä, etten osannut/pystynyt olla heidän tukenaan riittävästi, joutuivat kovin paljon selviämään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppii eskarissa ryhmässä olemaan (varsinkin ne joilla ei ole päiväkoti uraa) käytös, hiljaakin pitää osata olla, ettei suuna päänä kailota, kuunteleminen, toisten huomioon ottaminen, oppii syömään viimeistään veitsellä ja haarukalla, oppii syömään erilaisia ruokia, jonottaminen. Lukea ei tarvitse osata sujuvasti, ekaluokalla vaan turhautuu kun osaa lukea jne. ja jotkut aloittavat oppimaan lukemista jne

Kaikki tuntemani laitoslapsoset, eivät kyllä osaa käyttäytyä yhtään. Eniten häiriköivät, eivätkä ota ketään huomioon ja ovat töykeämpiä.

    toki kodilla on Suuri merkitys jos opetetaan käytös, tavat jne. Laitoin lapseni vasta n 3,6 v päikkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.

Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.

Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.

Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.

Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.

Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.

Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.

Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.

Kotihooidetut lapset katsoo televisiota korkeintaan silloin "koko päivän", kun remppamies korjaa rikkoutuneita pattereita tuntikaupalla, eikä kotia halua jättää vieraiden ihmisten armoille yksin. Remppamies sitten tekee asiasta isonkin päätelmän, joka leviöö kulovalkean tavoin laajaan tuttavapiiriin? Samoin, jos lapsiperheessä on vieraita, voi asiat ja esim. syömiset mennä "hieman" eri tavalla, kuin tavallisesti. Silloinäiti saattaa trvautua sen kerran vuodessa ranskanperunoihin yms. Tilannetajua olisi aina tällaisissa asioissa kuulutettava.

Meillä on lapset hoidettu kotona eskari-ikään saakka, paitsi nuorimmainen, joka aloitti päivähoidossa jo 4-vuotiaana, kun isosisko meni eskariin.

Minä olen ollut aina luontoihminen, joten meillä on ollut vähintään yksi metsäretkipäivä viikossa. Meren rannalla kävimme puuhastelemassa ja keväästä syksyyn uimassa erittäin usein. Siihen oli mahdollisuus, koska mieheni teki vuorotyötä ja minulla oli auto käytössä, kun hän oli kotona.

Olen itse opettanut lapset soittamaan pianoa. Avoimessa päiväkodissa ovat käyneet leikkimässä ryhmässä, äiti mukana pienillä ja ennen eskarivuotta ovat käyneet kerran viikossa ilman äitiä päiväkerhossa 3 tuntia. Viitseliäisyyttä se vaatii. Minullakin oli vauva monesti mukana, kun olen isompia vienyt kerhoon. Ei se aina niin yksinkertaista ollut saada osumaan imetyksiä ja päiväunia rytmiin sopivaksi.

Toisenlaisiakin kotona kasvaneita lapsia on. Minulla on naapurissa ystävä, jolla on samanikäistä kaksi lasta kuin meidän vanhimmat lapset. Eivät he käyneet ikinä luontoretkillä, kerhoista puhumattakaan. Meidän lapset leikkivät pihalla usein yhdessä, ja me äidit juteltiin. Paitsi talvella, jolloin heidän lapset eivät ulkoilleet, eikä vanhemmat pidä talvisäästä. Minä otin heidän vanhimman lapsen usein meidän mukaan luistelemaan talvella, koska heillä ei ole kiinnostuttu liikunnasta. Hiihtämäänkin olen joskus yrittänyt kannustaa, mutta se ei innostanut kokeilua pidemmälle. Kun meidän lapset ovat kaikki pyöräilleet sujuvasti jo 3-4-vuotiaana, heidän lapset eivät kumpikaan osanneet pyöräillä vielä kouluun mennessä, koska se ei kiinnostanut. Toisaalta heidän lapset ovat olleet todella taitavia kaikkien tietokonepelien ja kännyköiden käytössä, siis huomattavasti taitavampia kuin meidän lapset, joilla oli rajoitettu ruutuaika. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä, meidän lapset ovat huomattavasti rohkeampia sosiaalisesti ja käyvät harrastuksissa jne. Naapurin lapset edelleen viihtyvät parhaiten kotona neljän seinän sisällä.

Itse pidän tärkeänä sitä, että vaikka lapset halutaan kasvattaa kotona ja hoitaa itse mahdollisimman pitkään, sen kotona toimimisen pitää olla monipuolista, eikä pitäisi unohtaa myöskään ryhmässä olemisen opettelua (esim. kerhot). Ymmärrän senkin, että kaikilla ei ole sama näkemys.

Naapurisi perheen lapset ovat juuri niitä, jotka hyötyvät päivähoidosta. Mutta jos vanhemmat kotona, helposti se menee siihen, että vaan annetaan lasten katsoa telkkaria ja itse ollaan puhelimilla. Tämän vuoksi olisi erittäin hyvä ottaa se pakollinen viskarivuosi. Eihän se ole kuin 4 h/päivä. Vähän kuin kerhossa kävisi.

Ei sitten niin mitään järkeä.

En ole mikään himokriittinen vastarannan kiiski, mutta kyllä tähän pitää sanoa että leikki on lasten työtä. Eikä lapsia pitäisi turhaan pompotella pois tutuista kuvioista.