Lue keskustelun säännöt.
Onko tuossa 2-vuotisessa eskarissa mitään järkeä?
Miksi tuota 2-vuotista eskarikokeilua ei annettu kuntien valmistella paremmin ja pidempään?
Oma lapsi aloittaa nyt varsinaisen, normaalin eskarin. Hän ei kuitenkaan saa tehdä sitä tutussa päiväkodissa vaan eri tiloissa, koska päiväkodin eskaritiloissa ovat nyt 5-vuotiaat, jotka osallistuu kokeiluun.
Ei mitään järkeä. Oma lapsi oppinut ihan kotona leikkien yhteydessä suurimman osan aakkosista (Suomen kielen äännemaailman mukaiset) ja numerot sekä laskemaan yhteen/ ja vähennyslaskuja lukualueella 0-20. Hän on vaan itse kysellyt asioita ja sitä kautta oppinut.
Miksi pitäisi olla jo 5v sen erikoisempaa opettamista?
Kommentit (338)
Minun lapseni meni hoitoon vasta eskariin, Sen ongelmina oli se, että oli liian kiltti ja totteli aina kaikkia sääntöjä ja sitten se luuli, että nukkari on jotain ihanaa kun ei yleensä sinne päässyt. Ryhmässä olemisen oli oppinut ihanien harrastustensa parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siell käytännössä mikään muutu. Nimi vain
Ihan samalla tavalla ne 5 Veet siellä päivän viettää on sitten nimi eskari tai päiväkoti.
Lähinnä tässä yritetään nyt jotain varhaiskasvatus opettajien arvon kohotusta.
Pitkä eskari on hyvä. Tämä varmistaa pitemmälle ajalle mielekästä tekemistä päivähoitoon. Tästä hyötyvät myös fiksujen perheiden lapset, edellyttäen tietysti, että opettajat ja ohjaajat ovst hyviä.
Toivon, että pitkä eskari johtaa ongelmatapausten aikaisempaan "kiinnijääntiin". On lapsia, joiden poikkeavaa toimintaa katsotaan vuosia läpi sormien ja sitten jeesustellaan, kun yläasteella alkaa rikoskierre.
Toivottavasti varhaiskasvatuksen palkkataso nousee, jotta alalle etsiytyy yhä useampia fiksuja ja motivoituneita tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi päätyi nyt syksyllä eskariin, koska jotenkin ne eskaripäiväkodit vain arvottiin. Harmillista on se, että nyt lapselle pitää erikseen anoa jokainen lomapäivä ja lisäksi eskarissa on oltava klo 9-13, oli vanhempien työaika mikä tahansa. Aikaisemmin lapsi meni hoitoon joka toinen viikko klo 10:30, mutta enää se ei onnistu, joten hoitopäivät venyvät ainakin minusta ylipitkiksi. En pääse noutamaan lasta kuin vasta klo 18, joten hän on joka toinen viikko eskarissa/hoidossa klo 8:45 - 18. Joustoa ei ole, koska eskarissa on retkiä jne. aamuisin ja niihin on tultava mukaan.
Itse asiassa eskarissakin on joustoa, jos sitä osaa pyytää. Oma lapseni oli eskarissa neljänä päivänä viikossa osittain sen takia, että tein itse iltapainotteista työtä ja perjantait olivat vapaita. Aina voi myös miettiä sitä, miten oma lapsi jaksaa viitenä päivänä viikossa noin pitkiä päiviä ja neuvotella siitä näkökulmasta eskarin kanssa. Eskari ei ole lapsen työpaikka.
Eskarissa ei ole joustoa tässä kokeiluvaiheessa! Eskarissa mennään perusopetuslain mukaisesti, ei silloin kun huvittaa. Kyse ei ole lapsen jaksamisesta, kyse on lapsen oikeudesta perusopetukseen, joten lomat anotaan jne., koska muuten vanhemmat voisivat päättää, että lapsi käy eskarissa kun huvittaa ja tutkimustulokset vääristyvät. Ei kouluunkaan voi mennä vain silloin, kun siltä tuntuu.
Lapsen pitäisi saada olla lapsi vielä tuon ikäisenä. Syliä tuon ikäiset enitejm tarvitsevat. Toivottavasti eskarissa vielä saa leikkiä kuten entisaikaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä eskari on hyvä. Tämä varmistaa pitemmälle ajalle mielekästä tekemistä päivähoitoon. Tästä hyötyvät myös fiksujen perheiden lapset, edellyttäen tietysti, että opettajat ja ohjaajat ovst hyviä.
Toivon, että pitkä eskari johtaa ongelmatapausten aikaisempaan "kiinnijääntiin". On lapsia, joiden poikkeavaa toimintaa katsotaan vuosia läpi sormien ja sitten jeesustellaan, kun yläasteella alkaa rikoskierre.
Toivottavasti varhaiskasvatuksen palkkataso nousee, jotta alalle etsiytyy yhä useampia fiksuja ja motivoituneita tyyppejä.
Onko eskarin tueksi sitten varmasti tarjolla lastenpsykiatrian terapiaa vai mitä tarkoitit ongelmatapausten kiinnijäämisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
En käynyt lapsena eskaria. Osasin lukea, laskea ja kirjoittaa kouluun mennessä. Kaksi kertaa yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä ja työelämässä työ hyvin paljon sosiaalisia taitoja vaativaa.
Poika aloitti sattuneista syistä eskarin n marraskuun puolessa välissä ja oli paljon eskarista pois koska järjestin muuta kivaa. Tää oli n 20 v sitten. Ei osannut ilmeisesti hyvin lukea. Koulussa oltuaan n 2 viikkoa niin sano että missä se h...rri vitsikirja on . Luki erittäin sujuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Eiköhän ne opi ihan kerhoissa ja muissa harrasteissa, joissa käydään rennommin muutaman kerran viikossa sen 1-2 tuntia, ja loput oppii kotona ja leikkikentillä aikuisten ohjauksessa. Ei ne yksin leikkikentillä ole nykyään.
1970-luvun lapset oli leikkikentillä keskenään ja kun koulu alkoi, käytös kouluissa oli rauhallisempaa kuin nykyään. Mitä siellä päiväkodissa tehdään siis väärin?
Kotona ei suvaittu huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä eskari on hyvä. Tämä varmistaa pitemmälle ajalle mielekästä tekemistä päivähoitoon. Tästä hyötyvät myös fiksujen perheiden lapset, edellyttäen tietysti, että opettajat ja ohjaajat ovst hyviä.
Toivon, että pitkä eskari johtaa ongelmatapausten aikaisempaan "kiinnijääntiin". On lapsia, joiden poikkeavaa toimintaa katsotaan vuosia läpi sormien ja sitten jeesustellaan, kun yläasteella alkaa rikoskierre.
Toivottavasti varhaiskasvatuksen palkkataso nousee, jotta alalle etsiytyy yhä useampia fiksuja ja motivoituneita tyyppejä.
Onko eskarin tueksi sitten varmasti tarjolla lastenpsykiatrian terapiaa vai mitä tarkoitit ongelmatapausten kiinnijäämisellä?
Tarkoitin sitä, että esim. poikkeavasti käyttäytyvät pääsevät ajoissa tutkimuksiin ja saavat perheineen tarvitsemaansa apua. Sen avun antaminen olisi tuossa kohtaa useimmiten niin paljon helpompaa ja tuloksellisempaa kuin myöhemmin. Lisäksi ovat tietysti puutteellisen vanhemmuuden tapaukset, joissa tarvitaan järeämpiä toimia. En kuitenkaan ajatellut näitä ensisijaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisäyksenä vielä, että neuropsykiatrisia ja psykologisia resursseja pitäisi lisätä varhaiskasvatuksen käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi päätyi nyt syksyllä eskariin, koska jotenkin ne eskaripäiväkodit vain arvottiin. Harmillista on se, että nyt lapselle pitää erikseen anoa jokainen lomapäivä ja lisäksi eskarissa on oltava klo 9-13, oli vanhempien työaika mikä tahansa. Aikaisemmin lapsi meni hoitoon joka toinen viikko klo 10:30, mutta enää se ei onnistu, joten hoitopäivät venyvät ainakin minusta ylipitkiksi. En pääse noutamaan lasta kuin vasta klo 18, joten hän on joka toinen viikko eskarissa/hoidossa klo 8:45 - 18. Joustoa ei ole, koska eskarissa on retkiä jne. aamuisin ja niihin on tultava mukaan.
On joustoa. Olen eskareiden opena tulevan vuoden. Noin joka toinen vuosi ollut eskareissa ja joka toinen viskareissa (siis eskaria edeltävä). Omalla lapsellani oli puheterapia joka toinen viikko klo 9 alkaen, eikä ikinä ollut mitään ongelmia, etteikö lasta olisi saanut viedä eskariin vasta klo 10.30 silloin kun oli puheterapiapäivä. Jos sattuu retki, vanhemman pitää tietysti saattaa sinne retkipaikalle. Korona-aikana lähiretkiä suosittu, joten ei se mikään iso ponnistus ole viedä lapsi kilometrin säteellä eskaripaikasta.
Esiopetus ei ole vankila. Jos perheellä on jotain tärkeää menoa, sieltä VOI olla poissa. Tietenkin pitää ilmoittaa etukäteen. Et ole ensimmäinen vanhempi, jonka kertomana olen kuullut, ettei voi olla poissa, eikä jousteta. En osaa sanoa, miten sellainen käsitys on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ainakin sai eskarista olla pois. Saahan koulustakin olla ihan vain ilmoittamalla. Pidemmät lomat pitää sitten anoa.
Monesti myös hain lapsen eskarista jo 12, koska ei siinä enää ollut muuta kuin puolen tunnin lepohetki. Sen jälkeen ehtii hyvin tehdä vaikka mitä kivaa oman perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.
Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.
Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.
Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.
Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.
En tiedä missä maailmassa elät? Lisäksi kuvitteletko, että nähtyäsi koululaisten äidin joka on introvertti mielestäsi, että hän ei olisi ollut hyvinkin ahkera liikkuja lasten ollessa pieniä ja kotona? Pienten lasten vieminen kerhoihin tunniksi pariksi, leikkikentille, kirjastoihin ja tapahtumiin sopii mainiosti introvertteille. Paremmin, kuin joka päivä päiväkotiin vieminen tarkkailun alla ja päiväkodin luonnottomasti "osallistavat" vanhempainillat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi introvertti vie lapset synnytyslaitokselta päiväkotiin, koska ei jaksa olla kenenkään kanssa. Tosiasiassa taitaa olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vuodessa on vaikea oppia toimimaan muiden lasten kanssa, jos on ollut vain kotona sitä ennen saati oppia käytöstapoja, odottaa vuoroa tms. Myös kieltä on vaikea oppia vuodessa. Omani aloittaa nyt eskarin. Lukee ja kirjoittaa suomeksi ja englanniksi, osaa laskea yhteen ja vähentää alueella 1-100.
Ongelmana on se, että käytöstavat, vuoron odottaminen jne. ei ole mikään eskarijuttu, koska eskarissa toimii vahvimman oikeus. Toisten kanssa toimiminen on asia, joka opitaan pomo-periaatteella eli eskarissa joku lapsista on pomo, toiset tottelevat eikä hoitajat tähän puutu.
Kotona tavallisessa suomalaisessa perheessä hoidetut lapset ovat huomattavasti koulukypsempiä kuin 2 vuotta eskarissa olleet. Tosin kotihoidetuille lapsille ei enää ole olemassa kunnollisia kouluja, koska suurin osa on jonkinlaisia eläintarhan ja avovankilan risteytyksiä.
Niin ne kotihoidetut eivät osaa toimia ryhmässä ja joutuvat sitten kiusatuiksi.
Väärin. Kotihoidetut eivät ole mukana lampaina järjestelmässä, jossa vahvin johtaa alistuvaa laumaa. Joskus se johtaa hetkelliseen kiusaamiseen. Pahemmin kiusattuja on niissä, joita kiusattiin jo päiväkodissa. Rooliasema muodostui jo siellä ja kiusaajat sekä mahdollistajat antavat saman jatkua koulussa.
Kotihoidetut käy päiväkerhoissa, päivämuskareissa, perhekerhoissa, kirjaston satutunneilla, leikkikentillä. Ja viettävät perheenä mukavia hetkiä kotona, retkeillen, käyden monissa paikoissa. Yhdessä muiden kotihoidossa olevien kanssa vanhempineen.
Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.
Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.
Kotihooidetut lapset katsoo televisiota korkeintaan silloin "koko päivän", kun remppamies korjaa rikkoutuneita pattereita tuntikaupalla, eikä kotia halua jättää vieraiden ihmisten armoille yksin. Remppamies sitten tekee asiasta isonkin päätelmän, joka leviöö kulovalkean tavoin laajaan tuttavapiiriin? Samoin, jos lapsiperheessä on vieraita, voi asiat ja esim. syömiset mennä "hieman" eri tavalla, kuin tavallisesti. Silloinäiti saattaa trvautua sen kerran vuodessa ranskanperunoihin yms. Tilannetajua olisi aina tällaisissa asioissa kuulutettava.
Esikoulun tavoitteena ei ole opettaa lapsia lukemaan ja kirjoittamaan. Harjoittelemme kirjaimia, että ne olisivat tuttuja koulun alkaessa. Kynäotteen hallinnasta on hyötyä, kun lapsi alkaa kirjoittaa. Piirrämme paljon, että kynäote ja visuaalinen hahmottaminen vahvistuisivat. Riimien kautta äänteiden tunnistaminen, alkukirjaimen hahmottaminen. Harjoittelemme paikallaan istumista, esim. päivittäin aamupiiri, että kouluun mennessä olisi muodostunut käsitys siitä, mitä oppitunneilla olemisessa on tärkeää huomioida (kuunteleminen, keskittyminen, vuorottelu, puheenvuoron pyytäminen). Matemaattisten taitojen harjoittelu on myös tärkeää, sillä matematiikan oppiminen koulussa edellyttää tiettyjen loogisten järjestysten olemassaolon ymmärtämistä. Esikoulussa pyritään luomaan luontoyhteyttä ja seuraamaan erilaisia luonnon ilmiöitä (esim. sää) ja niiden yhteyttä omaan toimintaan (esim. sään yhteys omaan pukeutumiseen). Päivittäisestä liikunnasta yli puolet tulee tutkimusten mukaan esikoulupäivän aikana tai yhteydessä. Motoristien taitojen vahvistaminen on eskarin arjessa jokapäiväinen tavoite. Koulua varten harjoitellaan myös päivittäisiä taitoja, kuten itsenäistä suoriutumista wc:ssä tai ruuan ottamista lautaselle, omien astioiden palauttamista, omista tavaroista huolehtimista. Jokaiseen päivään sisältyy myös leikkiä, joka vahvistaa sosiaalista toimintakykyä, pienissä ryhmissä toimimisen taitoja, tunnetaitoja ja kehittää mielikuvitusta.
Eli tavoitteet ja sisällöt ovat hyvin laajat.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa huono puoli tosiaan on tuo joustamattomuus ja pakollisuus. Iltavuoroon menevien lapsia ei voi viedä enää vasta lounaalle ja pakkoaamut ovat vaikeita myös niille, joilla on huonosti nukkuva vauva kotona.
Tähän 5-vuotiaiden esiopetukseenhan ei olisi ollut pakko osallistua, vaikka lapsen päiväkoti olisi siihen arvottu mukaan. Ainakin meillä vanhemmilta kysyttiin suostumus osallistumiseen, koska kyseessä on tutkimus.
Eskarissa opetellaan siihen, että olet jo iso ja seuraavaksi menet kouluun, jossa opiskellaan eikä nukuta päiväunia enää.
Kuten alussa heti jo sanoit, kyseessä on kokeilu, joka sitten todetaan hyväksi tai huonoksi ideaksi.
Suomi yli kouluttaa naismaistereita. Jonnekin ne on pakko työllistää suunnitteluun ja muuhun turhapäiväiseen tehtävään.
Varmaan jossain satukirjoissa on noin. Ymmärrät varmaan että monen kotihoidetun äiti on introvertti jolle noi kaikki kuvailemasi asiat on pahin painajainen.
Se on hyvin pieni ryhmä joka satumuskareissa käy. Muut kotihiidetut lapset katsovat koko päivän televisiota. Sitten ihmetellään kun lapsi syrjäytyy koulussa.