Oikeasti, ihanaa olla työtön!

On kyllä erittäin epätoimiva systeemi sellanen jossa työtön saa tukina saman tai lähes saman kuin töistä palkkaa. En tarkoita että tukia pitäisi pienentää vaan että palkkoja tulisi nostaa. Muutenkin uskon että kansalaispalkka olisi kaikkein järkevin ratkaisu. Ei olisi "työttömiä" ja "työllisiä" vaan ainoastaan "kansalaisia".

Lähdin YT-neuvotteluissa pois ja tuntuihan se vttumaiselta kun vihdoin se arpa osui minuun. Kyseisessä firmassa on koko ajan näitä ns. organisaatiomuutoksia, joten niihin oli jo turtunut. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli onnenpotku, koska olisin sairastunut burnoutiin 99%:n varmuudella. Oireilin jo selvästi. Kuten joku muukin kirjoitti, elämä oli pelkkää työtä, ahdistumista, yöheräilyä, sohvaa ja pitsaa, ahdistumista, stressiä, kaikki. Ei jaksanut mitään, ja kiva työkin alkoi jo tuntua puulta. Kivat kollegat ei enää piristäneet.

Nyt on sellainen tunne kun olisi herännyt unesta ja löytänyt itsensä uudelleen. Eiköhän sitä työtäkin jossain vaiheessa löydy, jos ei niin voi voi, elämäni ja oma arvoni ei ole työstä eikä rahasta kiinni. Jos jonain päivänä astelen takaisin työelämään niin en enää ole yhtä tyhmä ja tapa itseäni hitaasti työllä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Oma karenssi tuntui lompakossa ikävältä. Suurimmassa osassa töitä tulot laskee radikaalisti. Ei voi enää ostaa samoja asioita mitä töissä ollessa. Ei voi matkustaa kalliisiin kohteisiin. Elämäsi on varmaan aika pelkistettyä. Et myöskään kerrytä eläkettä. Tavoitteeton ihminen.

"Ei voi matkustaa kalliisiin kohteisiin". Oikeasti? Pienet on ongelmat, jos elämä on kalliista matkakohteista kiinni. Toivottavasti jonain päivänä rauhoitut näkemään arvon pienillä arkielämän asioilla, tai vaikka kotimaanmatkailulla.

Onkohan ihan utopistista ajatella, että työnantajat ja esimiehet jonain päivänä tajuaisivat, miten paljon mieluummin ihmiset kävisivät töissä, jos asiat työpaikoilla olisivat kunnossa. Työnteko on tietenkin työntekoa, mutta uskon, että suurin v..tus tulee useammin epätasa-arvoisesta ja epäkunnioittavasta kohtelusta työpaikalla kuin itse työnteosta. Miten paljon menee hukkaan hyvää työvoimaa huonolla työn organisoinnilla.

Olihan se juu aluksi ihan mukavaa, mutta näin parin vuoden jälkeen kun taas aloittanut työt tuntuu ettei tähän sopeudu enää. Väsyttää jatkuvasti ja vapaapäivät menee sängyssä toipuen 😵

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun eläkeikä koittaa?

Ei välttämättä koita eläkeikä jos kuolee ennen.

Vierailija kirjoitti:

Irtisanouduin lähempänä 60 v stressaavasta työstäni ja niuhottavasta pomosta. Koin mahdollistavani työpaikan nuoremmalle. Oli karenssikin, mutta hetkeäkään en ole katunut. Kukaan ei enää määrää mihin käytän aikaani. Rahaa ei ole paljoa, mutta olen onnellusempi kuin pitkään aikaan. Olen saanut lisäksi tutustua aikuisiin lapsiini "uudestaan", kun on ollut aikaa viettää heidän kanssaan. Terveyteni on parantunut roimasti. Olen mieluummin terve ja köyhä kuin sairas ja raihnainen varakas.

Samalla tyylillä, paitsi että mä en ole kuitenkaan varaton, enkä köyhä.  Enkä asu yksin vaan kaksin puolisoni kanssa, joka tienaa ihan riittävästi, jotta voimme hankkia, mitä tarvitsemme,  ja syömme monipuolisesti.   Sosiaalisia tukia emme saa näillä yhteistuloillamme, mitä meillä on, ja kotimme on velaton omistusasunto. Meillä on uusi auto, ja mikäs on ollessa, syömme hyvin ja nautimme elämästä kaikin puolin.  Mutta koskaan ei voi tietää, milloin elämän tilanne muuttuu, ja rahat eivät riitä, mutta onneksi Suomessa on sosiaaliturva. Kai kelasta saa sitten tukea, kun tarvitaan, ja kunnalta tarveharkinnaista lisäksi; sen takiahan tässä veroja vissiinkin maksellaan, ja puolisoni maksaakin niitä ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se juu aluksi ihan mukavaa, mutta näin parin vuoden jälkeen kun taas aloittanut työt tuntuu ettei tähän sopeudu enää. Väsyttää jatkuvasti ja vapaapäivät menee sängyssä toipuen 😵

Juurikin tuohon tolaan en haluaisi enää ikinä. Ennemmin työtön ja raihnainenkin kuin työstä väsyneenä kaiket vapaa-aikansa lepäävä mitään jaksamaton kuoleman väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma karenssi tuntui lompakossa ikävältä. Suurimmassa osassa töitä tulot laskee radikaalisti. Ei voi enää ostaa samoja asioita mitä töissä ollessa. Ei voi matkustaa kalliisiin kohteisiin. Elämäsi on varmaan aika pelkistettyä. Et myöskään kerrytä eläkettä. Tavoitteeton ihminen.

"Ei voi matkustaa kalliisiin kohteisiin". Oikeasti? Pienet on ongelmat, jos elämä on kalliista matkakohteista kiinni. Toivottavasti jonain päivänä rauhoitut näkemään arvon pienillä arkielämän asioilla, tai vaikka kotimaanmatkailulla.

Just, jos ei ole halua matkustella missään kaukomailla, ja uusissa pallomme matkailukohteissa, niin ei sitten, ja ei sitä varten tarvitse töissä käydä ja tienata hiki otsalla matkustelua varten. Mulle riittää kotimaan matkailukin, sekin väsyttää aivan tarpeeksi ja saan vaan kroppani kipeäksi jossain lentokoneen penkissä istumisesta jne. Inhoan kaiken lisäksi mahdollisia hotelleista kotiinsa mukaan kantautuvia torakoita, lutikoita jne. Yäks!

Itse olisin varmaan nyt onnellinen jos saisin tehdä itsenäistä työtä jossakin pienessä työpaikassa. Voisin ihan hyvin, vaikka siivota ( ja olen ollutkin) jos olisi vaan sellainen inhimillisempi työpaikka. Minulle ihan oikeasti riittäisi nyt se ja jopa pitäisin siitä työstä. Elämässä aika vaikeaa välillä joten jokin suorittava työ olisi varmasti parasta ja pystyisin sitä tekemään, kun tarvitsisi miettiä niin paljon. Toisaalta tiedän kyllä siivousalan epäkohtia, mutta jokin pienempi firma jossa edes melko hyvät työntekijät, jotka eivät olisi kovin ilkeitä olisi jo ihan paras asia. Tiedän silti, ettei mihinkään töihin niin vaan pääse ja monesti työpaikka aiheuttaa pahaa oloa ja rasitusta monelle. Jälkeen päin harmittaa eniten se, kun en joskus nuorempana voinut ottaa sellaista siivoustyötä vastaan jossa olisin varmasti viihtynyt. Se olisi ollut ainoa paikka mihin olisin voinut suhteilla päästä, mutta voin silloin niin huonosti psyykkisesti, että piti tehdä päätös sen mukaan. Nyt olenkin sitten ollut työtön nuori jo pitkään. Siivoustyö olisi kyllä ihan hyvä työ minulle jos vaan jonnekin pääsisin. Ehkä se olisi hyvä vaihea elämässä säästää ja myöhemmin sitten miettiä jatkoa jos jonnekin opiskelemaan pääsisi. Työttömyys on välillä ihan hyvä asia, mutta kyllä sen huomasi, kun pääsin harjoitteluun niin aika meni paremmin ja sain olla osa jotain yhteisöä. Ihmisiä kun en paljon tapaa ja olen yksinäinen muutenkin. En silti halua arvostella ketään ja mietin itsekin monesti miten enää töihin pääsen. Joskus sitä hävettää ja ahdistaa ja sitten en taas jaksa miettiä asiaa sen enempää.