Oikeasti, ihanaa olla työtön!
Ja tämä ei ole provo! Olen ollut nyt kaksi kuukautta työttömänä (irtisanoin itseni). Karenssia olisi vielä jäljellä, mutta se ei ole elämänlaatuani huonontanut. Päin vastoin! Nyt jaksan tehdä kunnon ruokaa, on aikaa olla ulkona ja tavata ystäviä. En ole pariin viikkoon katsonut edes televisiota, kun on jaksanut tehdä kaikkea muuta. Työssäollessani en jaksanut tehdä kotona/vapaa-ajalla yhtään mitään. Ei muuta kuin valmispizza kaupasta ja telkkarin ääreen "lepäämään"... Viikonloputkin vain nukuin univelkoja, jotka kerääntyivät viikon aikana työstressin takia.
Työni ei edes ollut erityisen haastavaa ja palkka vielä huonompi. Enkä harmittele yhtään, että kulutan aikaa ja yhteiskunnan varoja terveyteeni, ystäviin ja sukulaisten auttamiseen. Tunnen olevani enemmän elossa, kuin vuosiin!
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Kannatan voimakkaasti työajan lyhentämistä. Ei ole hyvä, että työ vie liian suuren osan ajan elämästä ja aiheuttaa lähinnä stressiä eikä jää riittävästi aikaa itsensä huoltamiselle ja akkujen lataamiselle. Ei kuitenkaan ole hyvä, että työikäiset ja -kykyiset vapaaehtoisesti rupeavat vapaamatkustajiksi. Työajan lyhentämisellä työtä saataisiin jaettua tasaisemmin, burn outin partaalla sinnittelevät saisivat kevennettyä työtaakkaa ja kokonaan työttömät pääsisivät myös osalliseksi palkkatyöstä.
Samaa mieltä. Olisi järkevämpää, että nykyistä useampi olisi töissä, mutta samaan aikaan työntekijät eivät joutuisi vetämään itseään niin tiukoille ja se taas näkyy sairaslomien vähenemisenä jne. asioina.
Sama. Nyt 8kk työttömänä, ihanaa kun on saanut nukkua kunnolla. Tosin itse olen rahoittanut :)
Työttömänä on ihan mukavaa, kunhan ei tuhlaa rahojansa tupakkiin ja viinaan tai veikkauksen peleihin. 18. vuosi menossa. Mitään ei puutu ja kun osaa pyytää niin saa saman elintason kuin töitä tekevä.
Mulla on määräiainen työsuhde maaliskuun loppuun ja en jatka vaikka jatkoa tarjottaisiin, ensi kevään ja kesän vietän vapaalla nauttien luonnosta ja ulkoilusta.
On!
Varsinki nyt ku saa tienaa 500 ilman, että juurikaan leikkaa tukia.
Ihan sama tienaanko keikkaduuneilla 500 brutto vai 1500 brutto, niin 800 netto jää käteen kaikkien laskujen jälkeen.
Ollu mahtava kesä.
Kiitos hallitus suojaosan nostosta!
3-5 työvuoroa kuussa, juhuu!
Vierailija kirjoitti:
Jos olet karenssilla, niin kulutat omia varojasi tuohon. Hah!
Karenssit eivät pure muut kuin meihin, joilla on säästöjä.
Ao:llä ei ole säästöjä, joten saa toimeentulotuen.
Epäreilua
Vierailija kirjoitti:
On!
Varsinki nyt ku saa tienaa 500 ilman, että juurikaan leikkaa tukia.
Ihan sama tienaanko keikkaduuneilla 500 brutto vai 1500 brutto, niin 800 netto jää käteen kaikkien laskujen jälkeen.
Ollu mahtava kesä.
Kiitos hallitus suojaosan nostosta!
3-5 työvuoroa kuussa, juhuu!
Marraskuussa täyteen päiväduuniin takasin.
Ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää kyllä tää av-mammojen työttömyysmyönteisyys. Mistä lähtien yhteiskunnan elättinä "lomailu" on ollut näin ihailtua? Mä en ainakaan arvosta ap:n kaltaisia vapaaehtoisloisijoita. Vituttaa tehä pienipalkkasta työtä ja sillä elättää teidän ihana vapaa elämä. Kyllähän mäkin voisin vaan irtisanoutua ja hihkaista onnesta sit et voi että, nyt on aikaa kaikkeen kivaan ja työttömyystuilla pärjään aivan hyvin jee! Mutta valitettavasti tää systeemi ei vaan pyöri niin että kaikki pitää hauskaa työttömänä. Ei pitäis ees avata tälläsen keskusteluja ku turhaa pistää vaan veret kiehumaan tollanen lesoilu.
Vaikka olen työtön, olen tänäänkin tehnyt töitä, joista ennen maksettiin palkkaa jollekin. Maksanut laskuja, nostanut käteistä, käyttänyt itsepalvelukassaa, tankannut auton, palauttanut pulloja. Kumma, etteivät ihmiset huomaa, kuinka paljon he tekevät ilmaiseksi työtä, josta joku sai aiemmin elantonsa.
Ja tämä ei ole provo! Olen ollut nyt kaksi kuukautta työttömänä (irtisanoin itseni). Karenssia olisi vielä jäljellä, mutta se ei ole elämänlaatuani huonontanut. Päin vastoin! Nyt jaksan tehdä kunnon ruokaa, on aikaa olla ulkona ja tavata ystäviä. En ole pariin viikkoon katsonut edes televisiota, kun on jaksanut tehdä kaikkea muuta. Työssäollessani en jaksanut tehdä kotona/vapaa-ajalla yhtään mitään. Ei muuta kuin valmispizza kaupasta ja telkkarin ääreen "lepäämään"... Viikonloputkin vain nukuin univelkoja, jotka kerääntyivät viikon aikana työstressin takia.
Työni ei edes ollut erityisen haastavaa ja palkka vielä huonompi. Enkä harmittele yhtään, että kulutan aikaa ja yhteiskunnan varoja terveyteeni, ystäviin ja sukulaisten auttamiseen. Tunnen olevani enemmän elossa, kuin vuosiin!
Ok.
Mites ajattelit löytää sitten uutta työtä tulevaisuudessa? Mitä aijot sanoa, kun työhönottohaastattelussa sinulta kysytään, miksi olit työttömänä?
Jospa vain hankkisit itsellesi mieluisan työn, jonka tekemisestä nautit ja et väsy? Pidemmän päälle nykyienn valintasi rasittaa Sinua sekä yhteiskuntaa aika melkoisesti.
Saa tanan elätit!
Mikään ei ole niin halveksuttava kuin työttömänä makaava ihmispa ska.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä ei ole provo! Olen ollut nyt kaksi kuukautta työttömänä (irtisanoin itseni). Karenssia olisi vielä jäljellä, mutta se ei ole elämänlaatuani huonontanut. Päin vastoin! Nyt jaksan tehdä kunnon ruokaa, on aikaa olla ulkona ja tavata ystäviä. En ole pariin viikkoon katsonut edes televisiota, kun on jaksanut tehdä kaikkea muuta. Työssäollessani en jaksanut tehdä kotona/vapaa-ajalla yhtään mitään. Ei muuta kuin valmispizza kaupasta ja telkkarin ääreen "lepäämään"... Viikonloputkin vain nukuin univelkoja, jotka kerääntyivät viikon aikana työstressin takia.
Työni ei edes ollut erityisen haastavaa ja palkka vielä huonompi. Enkä harmittele yhtään, että kulutan aikaa ja yhteiskunnan varoja terveyteeni, ystäviin ja sukulaisten auttamiseen. Tunnen olevani enemmän elossa, kuin vuosiin!
Ok.
Mites ajattelit löytää sitten uutta työtä tulevaisuudessa? Mitä aijot sanoa, kun työhönottohaastattelussa sinulta kysytään, miksi olit työttömänä?
Jospa vain hankkisit itsellesi mieluisan työn, jonka tekemisestä nautit ja et väsy? Pidemmän päälle nykyienn valintasi rasittaa Sinua sekä yhteiskuntaa aika melkoisesti.
Kyllä tuntuu sieppaavan toisen prioriteettien uudelleenorganisointi, orjuudesta sekä käskytyksestä vapautuminen ja vapaus käyttää aikansa ja rajalliset resurssinsa miten itse parhaimmaksi näkee.
Minustakin se oli ihan ok muutaman kuuauden, mutta sitten kun tajusin, etten enää saakaan uutta työtä niin helposti kuin aikaisemmin (täytin 50v), alkoi pikkuhiljaa masentamaan. Nyt 2v työttömänä ja elämä on aika masentavaa ja ahdistavaa, säästöt alkaa olla lopussa. Ansiosidonnaiselta putosin jo työmarkkinatuelle. Ei ole varaa mihinkään, ei ole iloa mistään. Metsäkävelytkin alkaa kyllästyttää ja kirjastossa ei sentään joka päivä viitsi ravata, niinpä olen vajonnut sohvan pohjalle, pelkään että pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole rikasta miestä, eikä edes mitään säästöjä. Ihan toimeentulotuella elän, kunnes työttömyyspäivärahat alkava pyörimään. Ei rahaa tarvita miljoonia, kun ei ole isoja menojakaan. Eivätkä tuloni muuttuneet mitenkään työttömyyden jälkeen, sen verran huono palkka ja iso vero oli.
Sait palkkaa saman verran kuin minimitoimeentulotuki?
Vierailija kirjoitti:
On!
Varsinki nyt ku saa tienaa 500 ilman, että juurikaan leikkaa tukia.
Ihan sama tienaanko keikkaduuneilla 500 brutto vai 1500 brutto, niin 800 netto jää käteen kaikkien laskujen jälkeen.
Ollu mahtava kesä.
Kiitos hallitus suojaosan nostosta!
3-5 työvuoroa kuussa, juhuu!
Ai, tuota en tiennytkään! Kiitos tiedosta!
Työttömän harjoittama todellisuuspako on nautinnollista aina siihen pisteeseen saakka, kunnes havahtuu takaisin tietoiseksi olennoksi ja huomaa, että kaikella on kääntöpuolensa.
Työttömille ja työttömyyttä ihannoiville; kannattaa ihan oikeasti lukea vaikka muutama Dostojevskin opus läpi ennen kuin huomaa eksyneensä hiukka liian syvälle omiin illuusioihinsa.
Itselläni on ongelma, että saan ahdistuskohtauksia ollessani työtön. Muuten kyllä tykkäisin. Ne loppuvat aina kuin seinään, kun saan taas töitä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ongelma, että saan ahdistuskohtauksia ollessani työtön. Muuten kyllä tykkäisin. Ne loppuvat aina kuin seinään, kun saan taas töitä.
Kaikella ystävyydellä... ehkä ahdistuskohtaukset ovat alitajunnan merkki siitä, että jotain on pielessä ollessasi työtön?
Ihmistä ei ole luotu toimettomaksi. Tämä on ihan kiistämätön geneettinen fakta; muussa tapauksessa ihmislaji yhä asuisi luolissa hankaamassa kuivia oksia yhteen.
Kyllä työttömyyden kanssa pitkän päälle pärjää, mutta ihmiset ovat ongelma. Aina puhutaan että työttömyys on raskasta, ei ole. Illuusio on siinä että kun olet vasta vähän aikaa työtön, niin et ymmärrä kuinka paljon ihmiset vihaavat sinua, ja että koko ihmisarvosi määrittyy monille sen perusteella oletko töissä. Kun olet ollut muutaman vuoden työtön, niin tajuat ettei työttömyys merkitse mitään sinänsä, mutta ihmisten asenteet ovat se koko ongelma, raskaus.
Kun olet ollut vasta vähän aikaa työtön, niin ihmiset sanovat sinulle "hei". Kun olet ollut vuosikymmenen työtön, niin joka toisen ensimmäinen kysymys on vain "ootsä töissä missä?". Kukaan ei sano enää hei. Se on se pitkän työttömyyden raskaus. Ei enää edes halua takaisin töihin kun näkee minkälainen jumalanpalvelus se on Suomessa ihmisarvolle. Olet identiteetiltäsi työtön hautaan saakka, vaikka pääsisi takaisin töihin. Et enää halua työssäkävijöiden pinnallista ja valheellista identiteettiä itsellesi, vaikka työnteko sinänsä olisi ok.
Vierailija kirjoitti:
Eikö apllä ota kunnian päälle toimeentulotuella eläminen? Onhan se nöyryyttävää, jos ei pysty itse huolehtimaan menoistaan, vaan muut veronmaksajat elättävät sinut. Tosi noloa.
Kerroppas nyt, mistä sektorilta itse saat palkkasi? Jos olet julkisella sektorilla töissä, niin itse saat palkkasi yhteisesti maksamistamme veroista, äläkkä inise, että itsekkin maksat veroja, niin eli takaisin päin sinne, mistä sun palkkasi bruttona koostuu eli yhteisistä veroistamme, ja olet vaan joku pikkuvirkailija tai kunnan duunari, tai vaikkapa esim. terveyskeskuslääkäri, niin ihan sama, sun kouluttamisesi on tullut jo yhteiskunnalle maksamaan maltaita, sitten kehtaatkin vielä netota suurta palkkaa veronmaksajien maksamista veroistaan. Ja potilaasi maksavat lisäksi vielä itse jokaikisestä lääkärikäynnistä tai hoidoistaan.
Itse hyppäsin kanssa pois oravanpyörästä vuosi sitten ja hetkeäkään en ole katunut! Teen tosin osa-aikatyötä, mutta eipä oo mikään kiire täyteen työelämään.
Nautin, ei oo masennuksesta vielä tietoakaan.
Rahaa ei jää säästöön tai mene sen enempää kuin ennenkään, mutta pärjään kun en ostele päättömästi.
Ehkä ensi vuonna katselen kokoaikatyön, jossa kunnon palkka ja muutenkin inhimilliset olosuhteet.