Oikeasti, ihanaa olla työtön!

Joo ja tässä sitten päivitys reaalimaailmasta. Hain työvoimapolittiseen koulutukseen. Kun ei mitään kuulunut, aloin jo uumoilla, etten pääse. Tänään tuli vahvistus epäilylle. "Emme voi tarjota teille paikkaa, koska sopivia hakijoita on tarpeeksi."  Koulutukseen otettiin vajaa 30 henkeä ja siihen oli hakenut 372 ihmistä. Miettikää tuota suhdelukua ja  sitä, kuinka moni jäi ulkopuolelle.

Oon sen verran taikauskoinen, etten uskaltaisi sanoa tuota ääneen, vaikka ajatus mielessä vilahtaisikin.

Mä muistan että silloin kun irtisanouduin työstä joka söi mut henkisesti aivan täysin ja fyysisesti olin ihan loppu, se työttömyys tuntui taivaan lahjalta. Kun olin univelan saanut kuitattua niin alkoi elämä voittamaan, eikä työni ollut edes erityisen raskasta henkisesti. Fyysisesti välillä kyllä, mutta eniten voimia verotti vuorotyö ja uniongelmani. 

Työttömyyttä oli aikansa kunnes hakeuduin takaisin töihin, mutta tuo aika oli kyllä kaikella tavalla tarpeen.

Nyt nää viimeisimmät työttömyysjaksot ovat olleet lähinnä siksi että määräaikaisuudet ovat päättyneet eikä uutta työtä ole. SE on raskasta.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:49"]

Ja tämä ei ole provo! Olen ollut nyt kaksi kuukautta työttömänä (irtisanoin itseni). Karenssia olisi vielä jäljellä, mutta se ei ole elämänlaatuani huonontanut. Päin vastoin! Nyt jaksan tehdä kunnon ruokaa, on aikaa olla ulkona ja tavata ystäviä. En ole pariin viikkoon katsonut edes televisiota, kun on jaksanut tehdä kaikkea muuta. Työssäollessani en jaksanut tehdä kotona/vapaa-ajalla yhtään mitään. Ei muuta kuin valmispizza kaupasta ja telkkarin ääreen "lepäämään"... Viikonloputkin vain nukuin univelkoja, jotka kerääntyivät viikon aikana työstressin takia.

Työni ei edes ollut erityisen haastavaa ja palkka vielä huonompi. Enkä harmittele yhtään, että kulutan aikaa ja yhteiskunnan varoja terveyteeni, ystäviin ja sukulaisten auttamiseen. Tunnen olevani enemmän elossa, kuin vuosiin!

[/quote]

Samat ajatukset:)

5kk työttömänä (1. kerta elämässäni) ja nautin suunnattomasti! Meillä tosin on tehty aina ruuat itse eikä käytetty eineksiä mutta ihanaa tehdä ruokaa rauhassa eikä kiireellä nälkäisten odottaessa! Saan siivota keskellä viikkoa, harrastaa mitä haluan ja milloin haluan, käydä kavereiden kanssa lounaalla koska minun on nyt helpompi liikkua päiväsaikaan heidän luokseen, tehdä kivoja päivämatkoja lähialueille, hoitaa puutarhaa jne.

Ihmettelen miten olen ehtinyt tekemään kaikkea (miehen tuella toki) silloin kun  olin töissä kun nytkään ei päivässä tunnit riitä:) Toisaalta saa tehdä asiat omassa tahdissa ja hoitaa reistailevaa terveyttäkin rauhassa.

Ja ennenkuin  joku älähtää että elän yhteiskunnan tuilla niin enköhän mä ole työttömyyskorvaukseni ansainnut jo kuluneiden 35 työvuoden aikana.... otan nyt hyvällä omallatunnolla vähän takaisin.

Ihminen ei ole LÄHTÖKOHTAISESTi työtön koskaan. Ei vain osallistu ns.palkkatöihin, joista suurin osa kuitenkin pelkkää lorvimista yhteiskunnan varoilla. Suomessa on yli kaksinkertainen määrä virkamiehiä, tarpeisiin nähden. Pelkkää aikuisten ihmisten päiväkerhoa kovilla palkoilla ja kahvinlitkiminen ja asiakkaille v ttuilu päätehtävinä.

POIS turhat virat ja oikeaa työtä, johon liittyy OIKEA auttaminen taikka muu tekeminen. Aika lopettaa nämä turhatätien virat, jotka saavat vain pönkityksen egolleen - ei muuta.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:01"]

Mullakin aina kolme ekaa kuukautta oli ihan jees, aikaa nukkua pitkään ja urheilla. Kuuden kuukauden jälkeen alkoi ottaa päähän ja vuoden kuluttua oli jo ihan hirvee stressi.

Valmistuin reilu vuosi sitten uuteen ammattiin. Nyt on käynyt ilmi, että en terveydellisistä syistä voikaan työskennellä ko alalla. Nyt sitten olen koko syksyn kestävällä saikulla. Tosin eipä niitä töitä liikaa päässyt olemaan, sain vain satunnaisia keikkoja. Ainut vähän pitempi jakso päättyi kesken kaiken, kun  tilalleni saatiin ilmainen ihminen. Minulle piti maksaa palkka. No. se siitä. Nyt olen kehittelemässä jo vaikka mitä uutta. Värkkään koruja myyntiin, olen kutonut villasormikkaita, joihin olen kehitellyt omia malleja ja kirjoitan. Koska olen sairauspäivärahalla, ei talouskaan mene niin tiukille, kuin peruspäivärahalla.

Tosin suunnittelevat kai Kelassa ja työeläkelaitoksessa vielä uudelleen koulutusta, mutta mille alalle minut voisi kouluttaa. En voi tehdä konttoritöitä, koska paha rasitusvamma olkapäässä lopetti ne hommat, en voi tehdä hoiva-alan töitä, koska nivelet eivät kestä sitä. Minua ei voi kouluttaa laitoshuoltajaksi, koska nivelet ja olkapää eivät tulisi kestämään työtä. Lisäksi minulla on tenniskyynärpää oireillut vasemmassa kyynärpäässä ja kyynärvarressa ja jännetupentulehdus uusii herkästi oikeassa kädessä. Ainut homma, mihin pystyisin taitaisi olla puhelinmyyjän työ ja siihen en ihan herkästi lähde. No. puhelingalluppeja voisin tehdä, mutta sen alan töitä ei ole lähimaillakaan.

[/quote]

Ikää on muuten jo hilkkua vaille 58, eli mahdollisen uudelleen koulutuksen jälkeen olisin jo 6-kymppinen. Mitä järkeä uudelleen koulutuksessa enää olisi? Hoitava lääkäri sanoikin suoraan, että tässä pelataan nyt ensin osaeläkettä ja sitten täyttä työkyvyttömyyseläkettä. Mutta heti ei voi alkaa tarjoamaan eläkeyhtiölle täyttä eläkettä, vaan tuota uudelleen koulutusta.

Kannatan voimakkaasti työajan lyhentämistä. Ei ole hyvä, että työ vie liian suuren osan ajan elämästä ja aiheuttaa lähinnä stressiä eikä jää riittävästi aikaa itsensä huoltamiselle ja akkujen lataamiselle. Ei kuitenkaan ole hyvä, että työikäiset ja -kykyiset vapaaehtoisesti rupeavat vapaamatkustajiksi. Työajan lyhentämisellä työtä saataisiin jaettua tasaisemmin, burn outin partaalla sinnittelevät saisivat kevennettyä työtaakkaa ja kokonaan työttömät pääsisivät myös osalliseksi palkkatyöstä.

ap, kerrohan miltä alalta irtisanouduit? Olen itse tehnyt vastaavan ratkaisun, tilanteessa, jossa olin ihan loppu. En voi mitenkään syyllistää sua. Mikään työ ei ole omaa terveyttä tai mielenterveyttä tärkeämpää! Toisaalta tuohonkaan oloon ei voi jäädä kovin pitkäksi aikaa, ansiosidonnaisen aika on rajallinen, ja kun putoaa peruspäivärahalle, niin perheellisen elämä muuttuu liian vaikeaksi. Annan vain yhden neuvon, lepää nyt hetki ja kerää voimia ja motivaatiota löytää itsellesi uusi työ, jota voit tehdä ilman suurempaa stressiä ja valvomista. Kaikkea hyvää sinulle!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:59"]

Ei ole rikasta miestä, eikä edes mitään säästöjä. Ihan toimeentulotuella elän, kunnes työttömyyspäivärahat alkava pyörimään. Ei rahaa tarvita miljoonia, kun ei ole isoja menojakaan. Eivätkä tuloni muuttuneet mitenkään työttömyyden jälkeen, sen verran huono palkka ja iso vero oli.

[/quote]

Höpöhöpö, huonosta palkasta iso vero, ei sellaista ole. on se kumma että joku jaksaa vääntää tällaisia troleja, jos ei kaupan kassana olo miellytä, niin ei siellä ole pakko kenenkään olla ja käyttää elämäänsä toisten kadehtimiseen.

[/quote]

Juu eihän se vero% ole sama, kuin vaikkapa lääkärillä, mutta kuntavero on sen verran kova, että se kyllä syö kiitettävästi pientä palkkaa. Tarttis varmaan muuttaa jonnekkin, jossa kuntavero pieni, vuokrat alhaiset ja oman alan töitä riittäisi.. Ainiin! Ei sellaista kuntaa ole Suomessa!

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:01"]Mullakin aina kolme ekaa kuukautta oli ihan jees, aikaa nukkua pitkään ja urheilla. Kuuden kuukauden jälkeen alkoi ottaa päähän ja vuoden kuluttua oli jo ihan hirvee stressi.

[/quote]

Et vain osaa nauttia vapaasta elämästä.

Ei meillä ole pienintäkään syytä tuntea syyllisyyttä työttömyydestämme. Irtisanoutuneen ovat antaneet mahdollisuuden jollkekin muulle työhaluiselle, joka ei enää joudu olemaan työttömänä. Me ikuiset pätkätyöläiset taas emme ole itse valinneet osaamme vaan ne, jotka eivät hyvästä ymmärrä eivätkä palkkaa meitä vakityöhön. Läheskään aina syy ei ole meissä itsessämme, vaan joku on ollut parempi, sukulaisempi, tutumpi, pitkäaikaisempi sijainen, halvempi työntekijä.

Pari ekaa kuukautta menee ihan kivuttomasti, mutta sitten alkaa jo laskea itsetunto. Puolen vuoden päästä on suorastaan PAKKO päästä taas töihin! Koettu on.

Minut on irtisanottu, töitä on vielä vähän yli kuukausi. Tunnen nyt olevani ihan loppu. Työpaikkani on ollut epävarma jo pitkään ja nyt tuli lopullinen niitti. Töissä on ollut muutenkin vaikeata, stressaavaa ja huono työilmapiiri. Olen ollut aivan kuitti työpäivän jälkeen ja elänyt vain viikonloppuja varten. Tarvitsen ainakin pari kuukautta työttömänä saadakseni voimani kerättyä. Onneksi ansiosidonnainen päivärahani tulee olemaan ihan hyvä ja taloudellisia huolia ei tule olemaan ihan heti. Aion kyllä ruveta töitä hakemaan, mutta toiveissa on parin-kolmen kuukauden työttömyys, että saisin puhtini ja intoni takaisin.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 15:50"]

Aikaisemmin olin surkeasti palkatustussa raskaassa työssä lähärinä= lähihoitaja olin helvetin onnellinen kun sanoin itseni irti siitä paska duunista. Olin Itsekkin vuoden työttömänä ja iloinen siitä että ei tarvitse kärsiä siinä huono palkkaisessa duunissa. Mutta nyt olen elämäni parhaimmassa duunissa ja palkka on kolminkertainen kuin lähärinä ja mielekästä työtä ja todella upeat gollegat ja eikä tarvii katsella samoja seiniä joka päivä ja saa kaupanpäälle käydä eripaikkakunnalla. Enää ei ikinä lähäriksi

[/quote]

Mihin työhön vaihdoit? Itsekin lähäri ja todella kypsä tähän duuniin...

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 18:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:59"]

Ei ole rikasta miestä, eikä edes mitään säästöjä. Ihan toimeentulotuella elän, kunnes työttömyyspäivärahat alkava pyörimään. Ei rahaa tarvita miljoonia, kun ei ole isoja menojakaan. Eivätkä tuloni muuttuneet mitenkään työttömyyden jälkeen, sen verran huono palkka ja iso vero oli.

[/quote]

Höpöhöpö, huonosta palkasta iso vero, ei sellaista ole. on se kumma että joku jaksaa vääntää tällaisia troleja, jos ei kaupan kassana olo miellytä, niin ei siellä ole pakko kenenkään olla ja käyttää elämäänsä toisten kadehtimiseen.

[/quote]

Juu eihän se vero% ole sama, kuin vaikkapa lääkärillä, mutta kuntavero on sen verran kova, että se kyllä syö kiitettävästi pientä palkkaa. Tarttis varmaan muuttaa jonnekkin, jossa kuntavero pieni, vuokrat alhaiset ja oman alan töitä riittäisi.. Ainiin! Ei sellaista kuntaa ole Suomessa!

[/quote]

Ei pienestä palkasta mene kuntaveroa täysimääräisenä koskaan. Ihan kukkupuhetta, työssäkäyvillä on kaikenlaisia vähennyksiä joita tukia saavilla tai eläkeläisillä ei ole. Minäkin juuri laskin että jos mun palkka olisi reilu 1900€/brutto/kk menisi veroja 15%, mulla on kyllä laina mistä tulee vähän helpotusta, mutta ei montaa satasta vuodessa. Ja tuossa on yleverot ja kirkollisverot ym. mukana, joten ei todellakaan ole lähelläkään tämän kaupungin kuntaveroa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 16:11"]

Varo kuitenkin työkokeiluun joutumista! Menin vapaaehtoisesti ja tämä on täyttä helvettiä. Kyseessä on julkisen sektorin työpaikka. Teen töitä siinä missä muutkin, korvaus työstä on murto-osa vastaavien tehtävien palkoista. Olen oma-alotteinen, täsmällinen, opettelen joka päivä uusia tehtäviä, teen töitä muiden istuskellessa taukotiloissa, saan aina ne huonoimmat paskahommat, olen kohtelias ja pukeudun asiallisesti. Mitä saan palkkioksi? Minusta puhutaan "yhteiskunnan elättinä", minulle naureskellaan seläntakana, tekemisiäni tarkkaillaan, väitetään etten tee työpäivinä mitään, puhutaan kuin idiootille jne.

Nytkin lähinnä itkettää, onneksi on viikonloppu. Ei enää ikinä tätä. 

[/quote]

Minä oli kaksi kuukautta työkokeilussa julkisella sektorilla. Sain aivan mahtavaa ja kannustavaa palautetta kaikilta; sekä työtovereilta että ylemmältä taholta. Minua kohdeltiin reilusti koko ajan, neuvottiin, opastettiin, mielipiteitä kuunneltiin jne. Minulle jäi työkokeilusta pelkästään positiivinen kuva, vaikka teinkin sillä muutamalla eurolla päivässä samaa vaativaa työtä kuin muutkin oikealla palkalla. Jos täällä ei elettäisi Yt-neuvotteluiden jälkeistä aikaa niin minut olisi palkattu sinne heti. Sain kuitenkin johdon sieltä hyvin mielellään suosittelemaan minua muihin hakemiini työpaikkoihin. 

Ainahan sitä kehutaan ja sanotaan, että palkkaisivat jos voisivat. Todellisuus on toinen, kun uusi ilmainen työntekijä tulee vanhan lähdettyä...

Jos pääsisin työkokeiluun, niin pysyisin visusti pihalla polttamassa tupakkaa ja juomassa kahvia. Saman rahan saan siitä, kuin oikeasti töitä tekemällä.

Minusta taas olis kamalaa olla työtön. Itse saan töistä päinvastoin sitä energiaa, jotta jaksan vapaa-ajalla touhuilla ja viikonloputkin tuntuu viikonlopulta, niitä on aina kiva odottaa. Nytkin juon perjantain kunniaksi kylmää olutta, kun olen taas "selvinnyt" työviikosta. Toisaalta kyllä pidän todella paljon nykyisestä työstäni eli sekin vaikuttaa. Kyllähän se työttömyys on varmasti ihanaa jos toinen vaihtoehto on työ, jossa ei missään tapauksessa halua olla. Itse kyllä tykkään myös rahasta. Minä en halua sitä 70 euron peruspuhelinta vaan uuden älypuhelimen. On ihanaa remontoida kotia ja miettiä seuraavaa matkaa. En myöskään koe työtäni liian stressaavana vaan mulle työ on nimenomaan kiva tapa viettää arkea ja joskus jopa ajattelen (naurettavaa, tiedän) että harmi kun työpäivä kohta loppuu, täällä on niin mukavaa...

Taksinkuljettajana tienaan kolme kertaa paremmin kuin vanhassa työssä lähärinä = lähihoitaja

Ihmetyttää kyllä tää av-mammojen työttömyysmyönteisyys. Mistä lähtien yhteiskunnan elättinä "lomailu" on ollut näin ihailtua? Mä en ainakaan arvosta ap:n kaltaisia vapaaehtoisloisijoita. Vituttaa tehä pienipalkkasta työtä ja sillä elättää teidän ihana vapaa elämä. Kyllähän mäkin voisin vaan irtisanoutua ja hihkaista onnesta sit et voi että, nyt on aikaa kaikkeen kivaan ja työttömyystuilla pärjään aivan hyvin jee! Mutta valitettavasti tää systeemi ei vaan pyöri niin että kaikki pitää hauskaa työttömänä. Ei pitäis ees avata tälläsen keskusteluja ku turhaa pistää vaan veret kiehumaan tollanen lesoilu.