Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Miksi te olette noin tuomitsevia ap:tä kohtaan? On hienoa, että ymmärtää antaa lapsen pois. Liikaa on maailmassa esim. Baby Britannian kaltaisia tapauksia. Googlatkaa kuvia baby brianna, jos ette tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni lapseton pari ottaisi mielellään.
Tää ap: asia on kyllä aivan hirvittävä. Minulla on nyt 9kk tyttövauva josta en luopuisi mistään hinnasta. Olen valmis laittamaan kaiken likoon hänen hyvinvoinnin puolestaan. Tuommoisen käärön kun sai synnytysalissa ekan kerran käsiinsä ,ei tarvitse hetkeäkään miettiä sen jälkeen mitään välittämistä ta hoivaviettiä,kaikki on automaatiota psyykkisesti terveellä ihmisellä.
Isä
Ei Baby Britannia vaan Brianna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun ap ei tekisi mitään hätiköityä. Toivottavasti päätätte huolehtia lapsestanne yhdessä isovanhempien kanssa, vaikkei kiintymystä ole vielä juurikaan muodostunut. Hän on kuitenkin teidän lapsenne. Tulette katumaan adoptiota mitä luultavimmin. Lapsi kasvaa nopeasti isommaksi, 9 kuukautisen voi viedä päivähoitoon. Kun kuitenkin hoidatte lasta hyvin, ei hän kärsi ollessaan kanssanne. Anna itsesi kokea millaista on olla äiti, tulet vielä jossakin vaiheessa rakastamaan lastasi kuten hän sinua. Älä mieti liikaa lapsen isän sanoja. Tsemppiä, vaikea tilanne! Todella surullinen, tulee kyynel silmään :(
Onni ja autuus ei ole ainoat tunteet mitkä lapsen syntyessä voi tuntea. Kukaan vaan ei uskalla muita tunteita ääneen sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää on kyllä kaikkein kamalin ketju mitä mä olen palstailuni aikana nähnyt! joku kysyi miksi ollaan tuomitsevia ap.ta kohtaan? minä siksi koska olen nähnyt, miten lapsena hylätyksi tuleminen vaikuttaa ihmiseen viellä aikuisenakin. vuonna -84 mun ollessa jo teini-iässä vanhempani adobtoivat 1v ja 2v sisarukset jotka heidän äiti oli itse maha jälleen pystyssä vienyt lastenkotiin koska ei enää jaksanut näitä lapsia hoitaa. kyllä vaan se hylätyksi tulemisen pelko on varjostanut kummankin elämää, vaikka kolmekymppisiä jo ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista ajatella kummin päin tahansa, että tämä oli totta tai että joku saa tyydytystä provoillessaan tällaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittakaa asiasta lastensuojeluun!!!!
Jos tuo ap on oikea ihminen, niin sillä ja sen miehellä on jotain pahasti psyykessä vinossa. Ei kaikki rakastu vauvoihin heti ja itsekin koin hämmennystä pitkään esikoisesta. Mutta velvollisuudentunto oli niin kova, että tottakai vauvaa piti hoitaa ja tavallaan suojeluvaistokin heräsi. Ehkä 1-2 kk syntymän jälkeen vasta huomasin, että rakastankin vauvaa.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 01:32"]
Mä en oikein ymmärrä, mitä ap vinkuu. Siis vastauksena kysymykseen, onko adoptio mahdollinen - On. Ja lapselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kasvaa toivottuna kuin kahden psykopaatin hoivissa. Adoptiopäätös on normaalisti hyvin raskas ja vaikea, mutta tässä tapauksessa ap varmasti jatkaa vain tyytyväisenä omaan naapansa tujottelua. Lapsi kasvaa autuaan tietämättömänä biovanhemmistaan ja ap toipuu, kun mitään tunnesidettä lapseen ei ole olemassakaan. Sen pituinen se.
[/quote]
Mä en ymmärrä, mikä tekee ap:sta psykopaatin (tai tunnevammaisen). Eikö ole vain hyvä juttu, että ap ja hänen miehensä ovat todenneet, ettei heistä ole vanhemmiksi ja yrittävät hoitaa tilanteen niin hyvin kuin voivat. Ei, lapsi ei ole mikään esine jonka voi halutessaan antaa pois mutta tässä tapauksessa lapsi on niin pieni että en näe eroa ns. normaaliin adoptioon (jossa harkinta-aika on kaksi kuukautta ja sen aikana vauva sijaisperheessä kunnes sitten siirtyy adoptioperheeseen).
Meistä kukaan ei ole voinut tietää, onko vanhemmuus juuri meidän "juttu". Parempi tässä vaiheessa todeta faktat, eikä "leikkiä" vanhempaa seuraavat 18 vuotta jolloin kärsii niin vanhemmat kuin lapsikin.
[/quote]
Olen samaa mieltä!
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:20"]
Voi ei, kamala tilanne :( Älkää nyt ainakaan ihan vieraalle antako adoptioon, olisi varmasti isovanhemmille todella paha paikka. Kannattaa jutella neuvolassa, kyseessä voi olla myös synnytyksen jälkeinen masennus (ja iso elämänmuutos saattaa ihan yhtä lailla masentaa miestäkin).
[/quote]
Et ole tosissasi? Todellakin lapsi heti huostaan. Ei tollasten räkisten tulisikaan lisääntyä ja mielellään putket poikki.
Samaa mieltä? Mihin tilanteeseen päädyitte?
Ihmettelijä
En usko koko tarinaan. Porvoossa taas tapahtuu.
Voi, minä voin ottaa hänet. Mitenhän järjestyisi?
En pitäisi mitään tekstejä totena mitä nimimerkki "AP" kirjoittaa. Ilmeisesti mieleltään sairas ja kieroutunut henkilö. Kirjoittelee näitä juttujansa eri viestiketjuihin ja kommentit eivät ole mitenkään linjassa toistensa kanssa. Kirjoittelee ilmeisesti provosoidakseen ihmisiä ja nähdäkseen heidän reaktiot.