Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Mielenkiinnosta kysyn, miten teillä meni ristiäiset?
- Saiko lapsi ensimmäisen nimen mikä mieleen juolahti, oliko teillä intoa miettiä esim. sitä?
- Kenet valitsitte kummeiksi, oliko niilläkään mitään väliä?
- Miltä ristiäisissä tuntui kun pappi puhui vastuusta yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
119, Kiitos tsemppaavasta viestistä!
Joku kysyi onko lapsi terve, lapsi on täysin terve, ei itkuinen, 10 pisteen lapsi.
Joku kysyi imetyksestä, on yritetty, maitoa nousee ja paljo, mutta lapsi ei ime = juo äidinmaidot tuttipullosta
Rattaat on nyt saatu pyörimään, aamulla oltiin sossun ovella ja siellä vierähtikin sitten suoraan pari tuntia. Paikalle saatiin myös lastensuojelun päivystys. Huomenna tulevat käymään meillä ja katsotaan miten tilanne etenee. Lapsi on siis edelleen meillä, ehdottivat näin koska mitään varsinaista hätää lapsella ei ole. Olivat kyllä aika huuli pyöreenä ja paheksuivat kun tajusivat että tosissaan ollaan.
Olo on hyvin helpottunut, mutta samalla myös haikea.
AP
No hyvä, jos asia liikkuu eteenpäin. Varmasti joudutte vielä jonkun aikaa sitä veivaamaan. Mistä tunnet eniten haikeutta?
Voisiko olla, että sitten kuitenkin, tiedostamattasi, rakastat lastasi? Voisiko olla niin, ettet ole uskaltanut antautua rakkauden piiriin?
Pelottaako sinua jokin?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:16"]Njaa, ei minullakaan tuon ikäistä kohtaan ollut kauheasti tunteita, johtuen siitä että oli monella tapaa vaikeaa: raskaus oli alkanut vahingosta tuntemattoman miehen kanssa, olin hyvin nuori ja peloissani, omat vanhemmat hylkäsivät kun päätin pitää vahinkovauvan jne. Mutta minä aina ajattelin, että ei asia ole tunnekysymys ollenkaan, että minä oman lapseni hoidan. Ajattelin, että se on minun velvollisuuteni hoitaa hänet hyvin, tuntuipa ihan miltä vaan.
Kyllä niitä tunteita velloi kaikenlaisai täydellisestä turtuneisuudesta aktiiviseen ahdistukseen ja jopa vihaan "elämäni pilannutta" olentoa kohtaan, mutta annoin niiden olla vain ajatuksia jotka tulivat ja menivät, ja siinä samalla kuitenkin imetin, hoisin lastani mahdollisimman hyvin jne. Ja tosiaan, lopulta kun oman mielen myllerrykset rauhoittui, tajusin olevani lapseeni oikeasti hyvin kiintynyt. Tämä tajuamainen tuli tilanteessa jossa oli pelko vakavasta vauvan terveysongelmasta: minä tajusin olevani hyvin hätääntynyt siitä jos vauva kuolisi, vaikka ennen olin välillä jopa ajatellut että elämääni helpottaisi kummasti jos lasta ei olisi.
[/quote]
Tämä! Toivottavasti ap lukee tekstisi. Minusta ap:n ei kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Kiintymys voi vielä tulla myöhemminkin. Tärkeintä on, että lapsesta kuitenkin huolehditaan, mikä ilmeisesti toteutuu hyvin ainakin tällä hetkellä.
[/quote]
Ainakin itse sain ap:n kuvauksesta sen käsityksen, että lapsi olisi täysin yhdentekevä tai ainakin tällä hetkellä, kun hänellä lapsi vielä on, hänestä tuntuu siltä. Ajattelen niitä äitejä, jotka tahtomattaan olosuhteiden pakosta, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan antamalla ne adoptioon. Kärsimystä, tuskaa ja epätietoisuutta. Syyllisyyttä jatkuen läpi elämän. Moni kokee suurta epäonnistumista joutuessaan luopumaan lapsestaan.
Ap vaikuttaa hemmotelulta keskenkasvuiselta, jota lapsi tympii. Vähän niinkuin evvk. Ja kiva helliä söpöä koiraa, kun mies on työmatkoilla.
Adoptioon antamisella on seurauksensa. Lapsi voi saada hyvä elämän tai sitten ei. Lapselle voi tulla identiteettikriisi jossain vaiheessa koskien omia juuriaan. Ap voi mahdollisesti tulla uudelleen raskaaksi. Ei ole syytä olettaa, että hän osaisi toimia yhtään sen fiksummin jatkossa kuin tähänkään asti. Entä sitten? Ja jos mieli muuttuu matkalla, kuinka paljon kipuilua tulee siitä morkkiksesta, jos ap katuu adoptiota itse myöhemmin. Ei ehkä lapsen takia, mutta itsensä takia. On varsin haastellista kokea itseään enää hyväksi ihmiseksi, jos varsin löyhin perustein on hylännyt oman lapsensa. Yksi luuranko kappiin kolisemaan, jota saa hävetä ja salailla muiden ihmisten edessä.
Näiden asioiden kanssa sitten ap joutuu joka tapauksessa elämään.
[/quote]
Näin varmasti on. Mutta eikö tämä ole, tai eikö tämän kuitenkin pitäisi olla yhdentekevää, ts. mitä väliä oikeastaan on sillä, kuinka paljon morkkiksia APlle tulee tai miltä hänestä tuntuu - eikö tärkeintä ole se lapsi, hän ja hänen tulevaisuutensa?
On kaikella tavalla todennäköisintä, että lapsi, joka on tyystin ei-toivottu ja vielä 3,5 kk syntymänsä jälkeen ei-haluttu saa paremman kodin vanhempien kanssa, jotka toivovat lasta ja haluavat rakastaa lasta. Täällä on jo arvosteltu tosin ne tulevat adoptiovanhemmatkin itsekkäiksi kauppatavaran odottajiksi, mutta itse en tilannetta ihan niin synkkänä. Uskon, että myös adoption kautta vanhemmiksi tulleet voivat olla ihan hyviä vanhempia. Eivät tietysti niin täydellisiä kuin tässä ketjussa esiintyvät vanhemmat, mutta lähes.
Voidaan tässä nyt kaikessa rauhassa kasata hehkuvia hiiliä APn päälle, mutta sitä lasta ei ole tarvis heittää pesuveden mukana.
[/quote]
No lapsella todennäköisesti ei ole hätää, jos hän saa adoptiovanhemmat. Halusin vain tehdä näkyväksi sitä puolta, mikä ap:lla on edessä adoptiotilanteessa, koska hän selvästikään ei kykene itse reflektoimaan tekojensa vaikutusta omaan elämäänsä. Ap on hyvinkin valmis luopumaan lapsesta, mutta ymmärtääkö hän, mitä seurauksia siitä on? Nämä pitää käydä pohjia myöden läpi. Enkä halua välttämättä puffata adoptiotoimintaa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:02"]
119, Kiitos tsemppaavasta viestistä!
Joku kysyi onko lapsi terve, lapsi on täysin terve, ei itkuinen, 10 pisteen lapsi.
Joku kysyi imetyksestä, on yritetty, maitoa nousee ja paljo, mutta lapsi ei ime = juo äidinmaidot tuttipullosta
Rattaat on nyt saatu pyörimään, aamulla oltiin sossun ovella ja siellä vierähtikin sitten suoraan pari tuntia. Paikalle saatiin myös lastensuojelun päivystys. Huomenna tulevat käymään meillä ja katsotaan miten tilanne etenee. Lapsi on siis edelleen meillä, ehdottivat näin koska mitään varsinaista hätää lapsella ei ole. Olivat kyllä aika huuli pyöreenä ja paheksuivat kun tajusivat että tosissaan ollaan.
Olo on hyvin helpottunut, mutta samalla myös haikea.
AP
[/quote]
No sinä varmaan jatkat hyvillä mielin ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Hyviä tuokioita hauvelin kanssa.
Mikä on vela? Oletteko te jotain kehareita vai narsisteja? Nopeasti lapsi uusille täysjärkisille vanhemmille! Ei mihinkään neuvolaan, vaan teette itsestänne lastensuojeluilmoituksen asap. Jokainen päivä, minkä vauva on luonanne, vaurioittaa häntä. Eihän siinä mitään kiintymystä tule jos noin pieni lapsi on joka päivä muiden hoidossa. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen menkää molemmat hakemaan strerilisaatiot, ettei tule enää muita lapsia kummallekaan koskaan kärsimään tuollaisesta tunnekylmiöstä. Vetäkää itsenne vessasta alas. En ole koskaan lukenut mitään näin kuvottavaa.
Täysin samaa mieltä! Oksettavia ihmisiä! Miten tollaisia voi oikeesti olla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:16"]Neuvolaan puhumaan asiasta , siellä osataan auttaa enemmän. Rehellisesti vaan kun kertoo nämä asiat mitä tässä toit ilmi. Adoptio on kyllä sen verran iso juttu, mutta ehkä esim. osasijoitus toiseen perheeseen voisi toimia?
[/quote]
Sijoitus isovanhemmille?
Me voidaan adoptoida. Tarvitsisi tosin vaihtaa lapsen isän nimi mieheni nimeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla kyse sellaisesta, ettet uskalla kiintyä lapseen? Jos miehesi ei ole sitäkään vähää, etkä halua kuitenkaan jäädä yksin? Suhde mieheen kaikista tärkeintä?
Vaikea jotenkin ymmärtää ap:ta. Vaikutat teksteinesi kuitenkin ihan järkevältä. Voiko edes olla totta?
Voi taivas, kaikkea tekin uskotte. Ja oikein seitsemän sivun verran. "Rattaat saimme juuri pyörimään..." Tsemppiä, ihmiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:54"]
Voi taivas, kaikkea tekin uskotte. Ja oikein seitsemän sivun verran. "Rattaat saimme juuri pyörimään..." Tsemppiä, ihmiskunta.
[/quote] Onhan täällä jo monta kertaa epäilty tätä ap:ta trolliksi. Osa on kuitenkin uteliaita näkemään mihin suuntaan ap tätä juttuansa kehittelee. Ei kaikki lue näitä ku piru raamattua. Tällä palstalla saa tosiaan olla usein varuillaan ja vastuu on ihan lukijalla. Ja joskus käy sellainen älytön juttu, että joku uskomaton stoori sattuukin olemaan totta... Ei siitä ikinä ole 100% varmuutta kuitenkaan.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:30"]
No mun mielestä adoptio on hyvä juttu ja niitä pitäisi olla paljon enemmän. Näkeehän sen tässäkin, millaisen reaktion herättää -ei mikään ihme että jengi mieluummin tekee abortteja. Tässä on kuitenkin lapsen parhaasta kyse.
Nyt vaan vauhtia, koska lapsi vaurioituu joka päivä lisää.
[/quote]
Harva tässä ketjussa on tuominnut adoption, pikemminkin sen, että ap ei antanut vauvaa heti adoptioon. Neuvolan suhtautuminen johtunee siitä, että 999 tapauksessa tuhannesta vanhemmat oikeasti haluavat hoivata ja olla hhviä vanhempia, mutta eivät jaksa tai osaa. Tämä on nyt se 1/1000 (jos on tosi juttu).
Sanoiko ap, että vauva ei saa heiltä mitään hellyyttä tai vuorovaikutusta? Siinä tapauksessa on jo kiire. Lapsi vaurioituu loppuiäksi, jos häntä ei saada välittävien ihmisten hoitoon. Ap, hoida homma niin, että adoptioprosessi alkaa mahdollisimman pian. Ethän vaaranna lapsen fyysistäkään turvallisuutta, et varmaan halua tuhota häntä henkisestikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa vauva mulle. Lupaan pitää huolta. Ihan sydän särkyy tätä lukiessa. Ap, ota yhteyttä muhun.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:30"]
No mun mielestä adoptio on hyvä juttu ja niitä pitäisi olla paljon enemmän. Näkeehän sen tässäkin, millaisen reaktion herättää -ei mikään ihme että jengi mieluummin tekee abortteja. Tässä on kuitenkin lapsen parhaasta kyse.
Nyt vaan vauhtia, koska lapsi vaurioituu joka päivä lisää.
[/quote]
Harva tässä ketjussa on tuominnut adoption, pikemminkin sen, että ap ei antanut vauvaa heti adoptioon. Neuvolan suhtautuminen johtunee siitä, että 999 tapauksessa tuhannesta vanhemmat oikeasti haluavat hoivata ja olla hhviä vanhempia, mutta eivät jaksa tai osaa. Tämä on nyt se 1/1000 (jos on tosi juttu).
Sanoiko ap, että vauva ei saa heiltä mitään hellyyttä tai vuorovaikutusta? Siinä tapauksessa on jo kiire. Lapsi vaurioituu loppuiäksi, jos häntä ei saada välittävien ihmisten hoitoon. Ap, hoida homma niin, että adoptioprosessi alkaa mahdollisimman pian. Ethän vaaranna lapsen fyysistäkään turvallisuutta, et varmaan halua tuhota häntä henkisestikään.
[/quote] Aika paljon vauva avauspostauksen mukaan tuntuu olevan muualla. Useita tunteja päivässä. Jos isovanhemmat eivät ole yhtä käsiä, he varmasti antavat sitä hellyyttä ja vuorovaikutusta. Mutta jos hoitajia on 8 se on liian suuri vaihtuvuus noin pienelle. Ap:n olisi pitänyt toimia jo aikaisemmin.
Oi voi :( ymmärrän tuskasi. Joskus kaksikymppisenä en todellakaan halunut lapsia ja tein abortin. Sen jälkeen kaksi keskenmenoa, lasta ei kuulu ei näy vaikka haluaisimme. Ilommielin adoptoisimme, jos vain saisimme.
Kauhea tilanne, mutta itse ajattelisin adoption olevan paras ratkaisu.
Te ette lasta halua, ettekä voi antaa hänelle sitä, joka hänelle kuuluu. Eli rakastavaa perhettä. Mutta adoptiojonossa on satoja pariskuntia, jotka ovat heti valmiita antamaan teidän lapsellenne ehdotonta rakkautta, sekä turvallisen kodin. Teet oikein, että suot lapsellesi sen.
Moni tulee sinua arvostelemaan, mutta sinä teet oikein.
En usko. Se, että sattuisi samaan perheeseen kaksi täydellistä aasia on niin harvinaista. Kaksi täysin tunnevammaista, en usko. Keksi parempi vela.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:25"]En usko. Se, että sattuisi samaan perheeseen kaksi täydellistä aasia on niin harvinaista. Kaksi täysin tunnevammaista, en usko. Keksi parempi vela.
[/quote]Ja jos koko kauheus olisi totta, niin rakastavia adoptiovanhempia tästä maasta riittää. Sellaisia, jotka sydän pakahtuen eivät malttaisi laskea lasta sylistä. Lapsi ansaitsee vanhemman joka rakastaa ehdoitta. Isovanhempia käy vain sääliksi jos tapaamiset eivät jatkossa onnistuisi.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2015 klo 11:34"]Miten tässä kävi?? Tietääkö kukaan saiko vauva rakastavan perheen?? Vai tulivatko vanhemmat järkiinsä?! Sydämestä vihloo kun pieni vauva tehty ja sitten ei olenkaan haluttu
[/quote]
VASTAUSTA????