Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Tunneyhteys lapseen ei välttämättä synny helposti. Äidin synnytys oli siskoni kohdalla vaikea ja sisko joutui vauva-aikana sairaalaan. Äidilläni onkin ollut vaikeuksia muodostaa tunnesidettä siskoon. Aikuisen tehtävä on kuitenkin yrittää vaikeuksista huolimatta.
On tosi asia, että lapsella on yleensä paras biologisten vanhempiensa kanssa. Toisaalta tunneköyhät ja kypsymättömät vanhemmat eivät ole kenellekään lapselle hyvä ratkaisu. Lapsen kannalta on parasta hoitaa adoptio mahdollisimman pian, sen sijaan, että pitäisi yllä julkisivua. Adoptio kuitenkin onnistuu sitä paremmin, mitä nuorempana lapsi adoptoidaan perheeseen. Lisäksi lapsilla, jotka ovat samaa etnistä alkuperää kuin vanhempansa on paremmat mahdollisuudet kuin isompina vieraasta kulttuurista tulevilla.
En ihan täysin ymmärrä ihmisiä, jotka lähtee haukkumislinjalle tässä. Se ei auta ketään, että nimitellään kirjoittajaa psykopaatiksi, varsinkin kun on pikemminkin kyse tunne elämän kypsymättömyydestä. On vaarallista lähteä tekemään psykologista analyysiä mutu tuntumalla. En usko, että psykiatritkaan ryhtyisi siihen nettikirjoituksen perusteella.
Parasta lapsen ja kaikkien kannalta on ottaa yhteys lastenneuvolaan tai lastensuojeluun ja hoitaa asia niin pian kuin mahdollista. Mitä isompi lapsi, sitä kivuliaammin hän hylkäämisen kokee. Ja jo syntyneet tunne-elämän häiriöt saattavat ehtiä korjautua, kun lapsi pääsee rakastavaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten isovanhemmat suhtautuu tilanteeseen? Kai ne tajuaa hoitavansa lasta enemmän kuin isovanhempien normaalisti kuuluu? Onko asiasta keskustelu? Mitä te teette päivisin tai sanotte isovanhemmille tekevänne?
Ihmettelen ihmisten lukutaidottomuutta. Asiat jotka on ihan selvästi kerrottu aiheuttaa koko ajan väärinkäsityksiä ja vänkäystä. Mikä teitä muita vaivaa, tyhmyys?
Olen aidosti pahoillani ap.n puolesta. Täytyy olla todella kamalaa kun huomaa joutuneensa noin ahdistavaan tilanteeseen. Selkeästi ap. tiedostaa vauvan tarpeet, ja samalla sen ettei pysty niihin vastaamaan. Vaatii ihan hemmetisti rohkeutta myöntää tällainen erittäin tunteita herättävä epäonnistuminen. Aap tulee joka tapauksessa kärsimään tästä henkisesti lopun elämänsä. Toivon sydämeni pohjasta että tilanne purkautuu mahdollisimman pian,jotta kaikki osapuolet voivat aloittaa elämänsä rakentamisen uudelleen.
T. Lapsettomuudesta kärsinyt, yliempaattinen äiti.
Olisi parasta oksitosiinivammasta huolimatta helliä lasta sillä muuten lapselle tulee oksitosiinivamma. Hellyys synnyttää hellyyttä. Oksitosiini kehittyy hellyydellä. Tämä ei liene oksitosiinitietäjälle uutinen, mutta muistutinpahan vaan.
Mä en millään jaksa uskoa, että noin itsekkäitä ja kylmiä ihmisiä on olemassa.
Lapsi parka.Oikeesti, lapsi parka.
Jos mä tuntisin sut, niin haukkuisin sut helvettiin ihan silmätysten vaikkei se lapsen
elämää auttaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sen ajatuksen adoptioon antamisesta ja olen sen kannalla ja tavallaan siitä luopumisesta koen empaattisiakin tunteita.
Mutta se, että antaa itselleen luvan jättää lapsi jotain vaille ennen sitä adoptiota. Se syö minua. En pysty mitenkään päin näkemään minkäänlaista oikeutusta sellaiselle toiminnalle. Tuntuu niin pahalta lapsen puolesta.
Päätös adoptiosta on varmasti oikea. Toivottavasti lapsi saa mahdollisimman pian sellaiset vanhemmat, joiden syli on hänelle hyvin lämmin koko menetetynkin ajan edestä.
Tsemppiä vaan ap:lle. Varmasti on rankka tilanne. Mutta siltikin. Näissä asioissa lapsi on aina tärkein.
Soot sairas. Mene hoitoon, hanki apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas todella empaattista tuomita ihmiset, jotka selkeästi ovat itsekin lapsuudessaan kokeneet pahaa hylkäämistä. Jos ei lapsena ole sisäistänyt "lapsirakkautta", siis sitä että lapset olisivat ihania ja arvokkaita, niin eihän se oma vika ole! Kyseessä ei ole asia jonka voisi myöhemmin opetella, jos omat vanhemmat ovat hylänneet / kohdelleet kaltoin ja siten lapsi on jäänyt vaille tuota "taitoa". Mikä siinä on itsekästä? Ei lapsi valitse vanhempiaan, ja jos on omien vanhempiensa vammauttama, niin ei se ole valittu tila!
Mulla on ollut samanlaiset vanhemmat kuin ap ja hänen miehensä. Ikävä kyllä minun vanhempani OLIVAT itsekkäitä, sillä heille oli kulissin ylläpito tärkeämpää kuin minun hyvinvointini. Toisinsanoen, he pitivät minut eivätkä antaneet pois. Olen kasvanut täysin rakkaudettomassa kodissa, eikä vanhemmilta ole herunut minulle yhtään empatiaa, välittämistä tai rakkautta.
Tästä syystä olen "kieroon kasvanut" enkä näe lapsissa yhtään mitään hyvää - ne ovat minulle täysin arvottomia, ihan niinkuin itse olin omille vanhemmilleni. Eikä se ole minun valintani, en ole siitä ylpeä, mutta EN MYÖSKÄÄN VOI MUUTTAA SITÄ! Paljon olen saanut itsenäisesti ja terapialla korjattua, mutta se lasten arvostaminen ja rakastaminen on jäänyt täysin rakentumatta omassa lapsuudessa, ja siihen ei ole tullut vuosienkaan jälkeen minkäänlaista muutosta. Ja tästä syystä olen itsekäs psykopaattipaska?? Kiitos vaan, paska oli lapsuus ja sen takia ilmeisesti minut saa haukkua maan rakoon. Tooooodella reilua ja empaattista ja aikuista.
Jos ap jatkaisi lapsensa hoitoa ja lapsikin (todnäk) kasvaisi samanlaiseksi tunnekyvyttömäksi aikuiseksi, niin missä vaiheessa se lapsi muuttuisi uhrista syylliseksi? Ei tunteita ja omaa psyykeaan voi valita ja muokata loputtomiin. Tunnevammaisuus ei ole valinta, se on nimenomaan VAMMA.
T. Tunnevammaisten tunnevammainen lapsi, jolta silti riittää myös ap:lle empatiaa. Hänhän nimenomaan toimii oikein kun on etsimässä lapselle parempaa tulevaisuutta, senkin uhalla että itse saa hirveät haukut ja tuomitsemiset.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:22"]
Onpas todella empaattista tuomita ihmiset, jotka selkeästi ovat itsekin lapsuudessaan kokeneet pahaa hylkäämistä. Jos ei lapsena ole sisäistänyt "lapsirakkautta", siis sitä että lapset olisivat ihania ja arvokkaita, niin eihän se oma vika ole! Kyseessä ei ole asia jonka voisi myöhemmin opetella, jos omat vanhemmat ovat hylänneet / kohdelleet kaltoin ja siten lapsi on jäänyt vaille tuota "taitoa". Mikä siinä on itsekästä? Ei lapsi valitse vanhempiaan, ja jos on omien vanhempiensa vammauttama, niin ei se ole valittu tila!
Mulla on ollut samanlaiset vanhemmat kuin ap ja hänen miehensä. Ikävä kyllä minun vanhempani OLIVAT itsekkäitä, sillä heille oli kulissin ylläpito tärkeämpää kuin minun hyvinvointini. Toisinsanoen, he pitivät minut eivätkä antaneet pois. Olen kasvanut täysin rakkaudettomassa kodissa, eikä vanhemmilta ole herunut minulle yhtään empatiaa, välittämistä tai rakkautta.
Tästä syystä olen "kieroon kasvanut" enkä näe lapsissa yhtään mitään hyvää - ne ovat minulle täysin arvottomia, ihan niinkuin itse olin omille vanhemmilleni. Eikä se ole minun valintani, en ole siitä ylpeä, mutta EN MYÖSKÄÄN VOI MUUTTAA SITÄ! Paljon olen saanut itsenäisesti ja terapialla korjattua, mutta se lasten arvostaminen ja rakastaminen on jäänyt täysin rakentumatta omassa lapsuudessa, ja siihen ei ole tullut vuosienkaan jälkeen minkäänlaista muutosta. Ja tästä syystä olen itsekäs psykopaattipaska?? Kiitos vaan, paska oli lapsuus ja sen takia ilmeisesti minut saa haukkua maan rakoon. Tooooodella reilua ja empaattista ja aikuista.
Jos ap jatkaisi lapsensa hoitoa ja lapsikin (todnäk) kasvaisi samanlaiseksi tunnekyvyttömäksi aikuiseksi, niin missä vaiheessa se lapsi muuttuisi uhrista syylliseksi? Ei tunteita ja omaa psyykeaan voi valita ja muokata loputtomiin. Tunnevammaisuus ei ole valinta, se on nimenomaan VAMMA.
T. Tunnevammaisten tunnevammainen lapsi, jolta silti riittää myös ap:lle empatiaa. Hänhän nimenomaan toimii oikein kun on etsimässä lapselle parempaa tulevaisuutta, senkin uhalla että itse saa hirveät haukut ja tuomitsemiset.
[/quote]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]Mutta et ole vielä sentään niin tiedostava, että ymmärtäisit ihmisten olevan erilaisia, heidän vammojensa erilaisia, ja heidän parantumisen mahdollisuuksiensa erilaisia? Sen sijaan olet niiiiin kykenevä, että parilla lauseella tuomiset minut ajelehtivaksi ajopuuksi, vaikka juuri kerroin että olen asioita työstänyt vuosia ja ammattilaistenkin avulla?
Joo, selkeästi hienoon lopputulokseen olet päässyt.
No mun mielestä adoptio on hyvä juttu ja niitä pitäisi olla paljon enemmän. Näkeehän sen tässäkin, millaisen reaktion herättää -ei mikään ihme että jengi mieluummin tekee abortteja. Tässä on kuitenkin lapsen parhaasta kyse.
Nyt vaan vauhtia, koska lapsi vaurioituu joka päivä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä Ap, terve mieli määritellään usein kykynä rakastamaan ja tekemään työtä. Kuulostaa siltä että sinulla on itsellä kiintymyssuhteen vaurio ja jotain traumaattista taustassasi jota siirrät lapseesi kun et kykene tuntemaan kiintymystä. Hanki heti apua itsellesi. Mutta ennen sitä tee välittömästi lastensuojeluilmoitus omasta lapsestasi. Kannattaa myös tutustua lastensuojelulakiin, tiesitkö että lapsen tarpeiden (fyysiset, HENKISET,sosiaaliset) laiminlyöminen on pahimmillaan rangaistava teko ja rikos.
Voi kuinka tuntuu ikävältä, mutta: Ottakaa nyt yhteyttä sosiaalitoimeen tai pienten lasten vastaanottokeskukseen ainakin ens alkuun ja miettikää asiaa yhdessä...? Luulen, että vauvan kyllä kuka tahansa adoptoisi mielellään vaikka heti?
Mutta kannattaa miettiä yhdessä parasta vaihtoehtoa vauvan kannalta... Ja harkita huolella:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote] No alkupään viesteissä ap ainakin vaan voivottelee, kun lasta ei voi vaan dumpata johonkin ilman mitään konsultaatiota ja keskustelua. Tekis sen päätöksensä mahdollisimman nopeasti. Ja joku syyttää osaamatonta neuvolaa, eiköhän tässä ap:n pidä se vastuu kantaa loppuun asti. Kyllä lapsi saadaan adoptioon, vaikka olisi millainen neuvola. En edes tiedä kuuluuko tuo asia heille oikeasti.
Onpa kylmiä ihmisiä täällä - hävetkää!!
AP käy luultavasti kamppailua itsensä kanssa adoptiosta ja lapsesta luopumisesta vaikka tunteita ei lasta kohtaan ole tullutkaan.
Mielessä voi pyöriä epäonnistumisen ja turhautumisen tunteet ja pelko siitä, mitä tapahtuu.
Ei ole rikos antaa lasta adoptioon. Suomessa on hirvittävät jonot pareja jotka odottavat sitä omaa pienokaista, tälläkin pienelle löytyy ihan varmasti rakastava koti ja vanhemmat voivat vain kiittää AP:ta lapsesta.
Kun raskaus selvisi, AP kantoi lasta loppuun asti sisällään ja ilmeisen hyvin elämäntavoin (lapsi terve.. Ei ainakaan mainintaa ettei olisi).
Joku kylmä ja tunteeton olisi voinut toimia todellakin toisin, usein saa kuulla kun raskaus ahdistus iskee että mukaan tulevat viina ja muut päihteet. Joskus jopa omaa kehoa yritetään ajaa loppuun ja toivotaan keskenmenoa.
Jokatapauksessa ota AP pikaisesti yhteyttä sinne sosiaalitoimistoon, vaikka päivystysnumeroon. Ei sinun tarvitse hävetä tai pelätä, siellä sinua ei tuomita ja asiat lähtevät eteenpäin.
Hyvää jatkoa, toivottavasti tämän palstan täydelliset mamman osaavat pitää ne turpansa kiinni.
Tosi surullinen tilanne :(
Luulen, että lapselle olisi tuossa tilanteessa parasta asua isovanhempien luona, jos he niin toivovat ja ovat tarpeeksi hyvässä kunnossa. Eihän sitä tiedä, vaikka ap:n mieli muuttuisikin. Jos on vaikka pahasti masentunut, onhan tuo ollut aika yllättävä tilanne ja veikkaan, että olette aika nuoria? Jonkun rakastavsn sukulaisen hoivissa olisi paras paikka lapselle, toivottavasti järjestyy. Kertokaa niille isovanhemmillekin rehellisesti heti tunteistanne ja puhukaa mahdollisesta huoltajuuden vaihdoksesta.
Oon kyllä sitä mieltä, että asia kuuluu neuvolalle. Siellä asiasta keskustellaan ja yritetään löytää ratkaisua, tarvittaessa th ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen. Ota siis asia vielä puheeksi siellä. Kerro, mitä meillekkin kerroit. Täällä lappeenrannassa on esim. olemassa varhaisen vuorovaikutuksen yksikkö, jonka tarkoitus on tukea lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Mietin että tuo voisi auttaa teitäkin..mutta siis asia puheeksi vielä neuvolassa, th:n tehtävä on puuttua eikä hyssytellä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:26"]
104! Lue viesti 102 ja mieti vähän aikaa. Kyse ei ole itsekkyydestä. Tälläisellä henkilöllä ei erity oksitosiinia vauvan kanssa tekemisissä ollessa (kiintymyssuhteen herättävä hormoni) tai se ei toimi kunnolla. Ilmiö voi olla geneettinen tai sattumalta syntynyt.
[/quote]
No tää oksitoniinivammainen on onnistunut yhden mukelon ilmeisesti kasvattamaan, joten sinne meni sun "teoria". Siitäkö sitten neuvolan ihmisen pitäisi osata nähdä ja ennakoida tällainen ongelma? Varsinkin kun ap on niin vajakki, ettei ole kartalla omasta terveydentilastaan muutenkaan.