Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te jotka täällä epäilette adoptiovanhempien rakkautta ja vilpittömyyttä, tiedättekö itseasiassa adoptiobrosessista yhtään mitään?
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 14:48"]
Todella kuvottava provo
[/quote] Joo. Ammattivalittaja vissiinkeksinyt uuden tavan trollata. Sehän oli myös aika kipee hahmo ja kaksplussalla paljastui trolliksi. No sivuhuomautuksena vaan tämä...
Provo.
Mutta vastaan silti jos joku painisi vastaavanlaisten ajatusten kanssa. Minusta on tärkeää erottaa oikea tunnekylmyys ja sitten se, että lapsielämässä voi "syvän rakkauden tunteen" kehittyminen/tunnistaminen voi viivästyä esim. vahinkoraskauteen, vaikeaan synnytykseen, koliikkiin, imetyksen epäonnistumiseen tms. liittyen. Ei kukaan (paitsi täydelliset av-mammat) ajattele pelkästään positiivisia ajatuksia lapsestaan kaikenaikaa ja osa asioista tehdään vaan, koska täytyy (esimerkkinä tuntikausien ajan koliikkivauva sylissä vaeltaminen).
Joskus todellinen kiintymys tulee viiveellä. Mutta silloin kiintymyksen eteen täytyy tehdä töitä. Pitää vauvaa sylissä, tutustua vauvan, nukkua vauvan lähellä. Imetyskin helpottaa kiintymyksen muodostumista.
Jos, ap, oletkin todellinen. Mieti vielä, löytäisitkö tavan rakastaa lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi lasta, jonka aikaa on hukattu, koska ei ole haluttu. Ymmärrän kuitenkin, mutta aika, jonka lapsi viettää kanssanne pitäisi olla lämpöä täynnä, ei kylmyyttä. Tuollainen tunteettomuus on huono alku ihmisen elämälle. :(
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:42"]
Me voidaan adoptoida. Tarvitsisi tosin vaihtaa lapsen isän nimi mieheni nimeksi.
[/quote]
En ihan ymmärrä tätä kommenttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että ette tehneet aborttia. Antakaa ihmeessä vauvanne adoptioon, saa varmasti rakastavat vanhemmat ja hyvän kodin, johon saapuu hartaasti odotettuna.
Ap katosi. No provohan tää vissiin olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna pikaisesti vauva rakastavalle perheelle. täysipainoiseksi aikuiseksi kasvamiseen ei riitä, että fyysiset tarpeet tyydytetään. Täytyy myös tuntea olevansa rakastettu ja arvostettu jo ihan pienenä.
Kauheata lukea tekstiäsi.Ehkäpä sinun kannattaisi ensin kuitenkin hakea jonkinlaista ammattiapua .Jos vielä senkin jälkeen tunnet noin vahvasti on ,ehkä parasta kyllä antaa vauva adoptioon.Tätä on kyllä kauheata sanoa,mutta varmasti "kelpaa" kyllä jollekin vähän vanhempanakin.Lapsi ansaitsee tulla rakastetuksi jossain,jos sinä et siihen kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun läheiselläni oli vaikeuksia ja monenlaisia ongelmia ja lapsi sai siaiskodin, perhe on todela hyvä. Tietty oli äidille rankkaa, mutta kyllä suuresti auttoi kun tiesi että lapsi on turvallisisssa käsissä.Nytkun hänellä on uusi vauva,niin aluksi oli äidillä tunnepuolella suojamuuri, jota väkisinkin koitti pitää kai yllä. Pelkäsi jos sama tapahtuisi uudelleen. Kuitenkin siinä jo puolenvuoden jälkeen oli kovast kiintynyt lapseensa. Nyt heille kuuluu ihan hyvää elävät aivan " normaalia " arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa jos tuo aloitus ei ollutkaan totta, mutta kyllä sitten kirjoittajassa on itsessään jotain häikkää. Ei tuollaista muuten tekisi. Oishan voinut aloittaa sitten iloisemmalla otsikolla. Vaan kyllä monet tästä sivustolta apuakin ja tukea löytävät Huomaavat, että samanlaisia ongelmia on ollut kautta aikoin. Eli ei niin pahaa, jottei jotain hyvääkin
[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 14:18"]
Tää ap: asia on kyllä aivan hirvittävä. Minulla on nyt 9kk tyttövauva josta en luopuisi mistään hinnasta. Olen valmis laittamaan kaiken likoon hänen hyvinvoinnin puolestaan. Tuommoisen käärön kun sai synnytysalissa ekan kerran käsiinsä ,ei tarvitse hetkeäkään miettiä sen jälkeen mitään välittämistä ta hoivaviettiä,kaikki on automaatiota psyykkisesti terveellä ihmisellä.
Isä
[/quote]
Kai itsekin tiedät, että tuollainen syyllistäminen ko. tilanteessa on aivan yhtä tyhjän kanssa. Jos raskautta ei ole huomattu ja nainen ei ole vauvaa koskaan edes halunnut, ja nyt tekisi sen tilanteessa kaikille oikeimman ratkaisun, niin mikä sinä olet asiassa syyllistämään?
Ei kaikki halua lapsia. Jos kaikki velat yhtäkkiä pakotettaisiin hankkimaan lapsi, niin luuletko että 100/100 tervepsyykkistä kiintyisi ja rakastuisi lapseensa, jota ei ole edes halunnut?
Teidän tapauksessa oikeasti toimisin nopeasti ja antaisin lapsen adobtioon. Saa varmasti rakastavan perheen. Älkää vaan ainakaan satuttako lasta. Hän on täysin syytön syntymäänsä. Itselläni on lapsi 1v8kk kauan odotettu ja toivottu. Rakastan häntä enemmän kuin ketään tai mitään. Haluaisimme sisaruksen mutta emme voi toista saada. Minä voin adoptoida lapsesi.
Mulla meni puoli vuotta ennen kuin sain muodostettua kiintymyssuhteen tyttäreeni, vaikka lapsi oli suunniteltu. Voin vain kuvitell miten vaikeaa se on, jos lapsi on vahinko.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 00:30"]
Älkää nyt enää naiko, ettei tule lisää "vahinkoja". Molemmilta piuhat poikki, kun ehkäisyä wt:t ei yleensäkään handlaa. Ei teidän tosiaan kannata lisääntyä.
[/quote] Mulla on yksi lapsi enkä todellakaan halua toista. Kerro ihmeessä miten tällainen alle 30vee saa sen sterin, kun tunnut tuon ehkäisyn ylijumalatar olevan. En halua avioliittoani pilata pihtaamalla seksiä ja itsekin sitä mielelläni harrastaisin. Mutta pillerit aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, kierukka ei sovi ja kumit ei ole kovin varmoja. Mitäs tehään? Ärsyttää vaan toi piuhat poikki huutelu. Laittaisin, jos saisin!!!
[/quote]
Sama tilanne täällä. Päälle vielä lateksiallergia. Jumalauta, että ärsyttää. Steriä olen käynyt vinkumassa ehkäsyneuvolassa lapsen syntymästä asti. (Olin sillon 25v) Jos vahinko sattuu, teen abortin.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:42"]
Me voidaan adoptoida. Tarvitsisi tosin vaihtaa lapsen isän nimi mieheni nimeksi.
[/quote]
Tyrskähdys mielikuvalle, jossa isä vaihtaa nimensä adoptioperheen nimeen