Lue keskustelun säännöt.
Onko liian myöhäistä antaa 3,5kk vanha vauva adoptioon :(
21.08.2014 |
Lapsi oli siis silkka vahinko ja huomattiin raskaus niin myöhään etten saanut enää aborttia, menkat tuli normisti ja kaiken tiukimmatkin housut mahtu jalkaan eikä mitään muita oireita. Ajateltiin että kyllä me siihen lapseen kiinnytään mutta mitään kiintymistä ei ole tapahtunut. Olin jo aiemmin varatulla tyttöjen reissulla 5 päivää poissa enkä kaivannut vauvaa yhtään, miestä ja koiraa kylläkin. Samoin mies sanoo että ihana mennä työmatkoille, vaikka kaipaakin mua, mutta ei vauvaa. Mitään kiintymyssuhdetta kummallakaan meistä ei ole vauvaan, lähinnä vaan vituttaa toi ja ollaan jo mietitty et voitais pistää se asuun omilleen kun täyttää 16 :/ Tuntuu ihan hirveältä kirjoittaa tälläistä, mutta me ei oikeesti tiedetä mitä tehdä. Lapsi on isovanhemmilla hoidossa 3-7 päivänä viikossa 3-9 tuntia kerralla, ne on siihen paljon enemmän kiintyneitä kuin me, isovanhempia on siis lapsella 8 kun meidän molempien vanhemmat on mennyt uusiin naimisiin meidän ollessa kouluikäisiä. Lapsi nukkuu pinniksessä eri huoneessa ja koira meidän välissä. Toi on mun mielestä ehkä paras tapa kuvata meidän elämää tällä hetkellä :(
T. Henkisesti edelleen vela
Kommentit (372)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote] No alkupään viesteissä ap ainakin vaan voivottelee, kun lasta ei voi vaan dumpata johonkin ilman mitään konsultaatiota ja keskustelua. Tekis sen päätöksensä mahdollisimman nopeasti. Ja joku syyttää osaamatonta neuvolaa, eiköhän tässä ap:n pidä se vastuu kantaa loppuun asti. Kyllä lapsi saadaan adoptioon, vaikka olisi millainen neuvola. En edes tiedä kuuluuko tuo asia heille oikeasti.
[/quote]
Kyllähän tuo on sellainen tilanne, että jotkut, hämmentyneemmät meistä, se saattaisi jopa pistää voivottelemaan. Joku typerys voi jopa kuvitella, että neuvola on myös äitiä varten, paikka, jossa voi puhua. Tietysti pitää ymmärtää, että tuommoiset asiat heille oikeasti kuulu, heidän asiansa on mittailla ja ihastella hyvinvoivia vauvoja ihanien äitien sylissä.
Ihmettelen, miksi toistuvasti myös kehoitellaan tyrkyttämään lasta isovanhemmille. Jos isovanhempia on pelissä 8 kpl (kannattaisi muuten lukea nämä viestit, jossa tilanteet on selvitetty), eikä kukaan heistä ole ottanut asiaa omakseen jo tässä vaiheessa, voi siitä päätellä, että halua tähän ei ole. Ihan perusmatikalla voi tästä päätellä, että molempien vanhemmat ovat kertaalleen (ainakin) eronneet ja uudelleen pariutuneet, joten kyseessä lienee sellainen suhdesoppa, että sinnekö sen vauva pitää väkisin tyrkätä, parempia aikoja odottelemaan.
En keksi mnäkään muuta tietä kuin sosiaalitoimiston, jossa kuitenkin varmaan suhtautuminen on asiallisempaa kuin neuvolassa, joka on vaaleanpunaisille vauvoille. Tai tiedä sitten, riippuuko tämäkin virkailijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote]
Ristikin syvään.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:06"]
Sinä taas oletat vähän liikaa ja liität ap:hen jotain romantisoivia määreitä, jotka selkeästi eivät liity häneen. Henkilökohtaisesti kuvottaa, että heti sivulauseessa puhutaan näistä "lapsettomista pariskunnista" - ikään kuin se lapsi olisi jokin kauppatavara, hyödyke jonossa seuraavalle.
t. yks täydellisen epätäydellinen mamma
[/quote]
Ja sinäkö olet tilanteesta täysin perillä, etkä liitä yhtään hieman demonisoituja piirteitä APhen?
Mitä vikaa siinä on, että todetaan tosiasia, lapsettomia pareja on monta jonossa toivomassa lasta? Vai onko lapsi kenties mielestäsi heille kauppatavara, hyödyke, jonka he kuvittelevat saavansa käyttöönsä jonovuorollaan? Vai mihin oikein viittaat?
Njaa, ei minullakaan tuon ikäistä kohtaan ollut kauheasti tunteita, johtuen siitä että oli monella tapaa vaikeaa: raskaus oli alkanut vahingosta tuntemattoman miehen kanssa, olin hyvin nuori ja peloissani, omat vanhemmat hylkäsivät kun päätin pitää vahinkovauvan jne. Mutta minä aina ajattelin, että ei asia ole tunnekysymys ollenkaan, että minä oman lapseni hoidan. Ajattelin, että se on minun velvollisuuteni hoitaa hänet hyvin, tuntuipa ihan miltä vaan.
Kyllä niitä tunteita velloi kaikenlaisai täydellisestä turtuneisuudesta aktiiviseen ahdistukseen ja jopa vihaan "elämäni pilannutta" olentoa kohtaan, mutta annoin niiden olla vain ajatuksia jotka tulivat ja menivät, ja siinä samalla kuitenkin imetin, hoisin lastani mahdollisimman hyvin jne. Ja tosiaan, lopulta kun oman mielen myllerrykset rauhoittui, tajusin olevani lapseeni oikeasti hyvin kiintynyt. Tämä tajuamainen tuli tilanteessa jossa oli pelko vakavasta vauvan terveysongelmasta: minä tajusin olevani hyvin hätääntynyt siitä jos vauva kuolisi, vaikka ennen olin välillä jopa ajatellut että elämääni helpottaisi kummasti jos lasta ei olisi.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]Mutta et ole vielä sentään niin tiedostava, että ymmärtäisit ihmisten olevan erilaisia, heidän vammojensa erilaisia, ja heidän parantumisen mahdollisuuksiensa erilaisia? Sen sijaan olet niiiiin kykenevä, että parilla lauseella tuomiset minut ajelehtivaksi ajopuuksi, vaikka juuri kerroin että olen asioita työstänyt vuosia ja ammattilaistenkin avulla?
Joo, selkeästi hienoon lopputulokseen olet päässyt.
[/quote]
No jaa. Ajattelinpahan vaan, että lapsuus oli lapsuus ja aikuisuus on nyt. Kyllä minullakin omat tunnevammani varmasti on, mutta niin kauan kuin ne määrittävät käytöstäni ja ratkaisujani ja tapaani kohdella toista ihmistä, minä olen niiden vanki enkä herra.
En väitä olevani parempi kuin muut. Silti minulla on oikeus kertoa ahaa-elämyksistä, joita omassa elämässäni olen saanut. Mielestäni minä en mennyt henkilökohtaisuuksiin. Koen kuitenkin vaarallisena tienä lähteä kovin paljon selittelemään asioita menneisyydellä. Meillä jokaisella on sellainen. Se mitä teemme NYT, ratkaisee. Ja meillä on aika suuri valta päättää siitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:07"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote] No alkupään viesteissä ap ainakin vaan voivottelee, kun lasta ei voi vaan dumpata johonkin ilman mitään konsultaatiota ja keskustelua. Tekis sen päätöksensä mahdollisimman nopeasti. Ja joku syyttää osaamatonta neuvolaa, eiköhän tässä ap:n pidä se vastuu kantaa loppuun asti. Kyllä lapsi saadaan adoptioon, vaikka olisi millainen neuvola. En edes tiedä kuuluuko tuo asia heille oikeasti.
[/quote]
Kyllähän tuo on sellainen tilanne, että jotkut, hämmentyneemmät meistä, se saattaisi jopa pistää voivottelemaan. Joku typerys voi jopa kuvitella, että neuvola on myös äitiä varten, paikka, jossa voi puhua. Tietysti pitää ymmärtää, että tuommoiset asiat heille oikeasti kuulu, heidän asiansa on mittailla ja ihastella hyvinvoivia vauvoja ihanien äitien sylissä.
Ihmettelen, miksi toistuvasti myös kehoitellaan tyrkyttämään lasta isovanhemmille. Jos isovanhempia on pelissä 8 kpl (kannattaisi muuten lukea nämä viestit, jossa tilanteet on selvitetty), eikä kukaan heistä ole ottanut asiaa omakseen jo tässä vaiheessa, voi siitä päätellä, että halua tähän ei ole. Ihan perusmatikalla voi tästä päätellä, että molempien vanhemmat ovat kertaalleen (ainakin) eronneet ja uudelleen pariutuneet, joten kyseessä lienee sellainen suhdesoppa, että sinnekö sen vauva pitää väkisin tyrkätä, parempia aikoja odottelemaan.
En keksi mnäkään muuta tietä kuin sosiaalitoimiston, jossa kuitenkin varmaan suhtautuminen on asiallisempaa kuin neuvolassa, joka on vaaleanpunaisille vauvoille. Tai tiedä sitten, riippuuko tämäkin virkailijasta.
[/quote] En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta jos ap:ta ei ole neuvolassa otettu vakavasti eikä hän kykene ottamaan asiaa jämäkämmin esille, niin sitten suoraan sinne sossariin... Mä kyllä alan kallistua siihen teoriaan, että tämä koko juttu on trolli. En siis kiellä, etteikö tällaista voisi olla, mutta mutta...
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote]
Ristikin syvään.
[/quote]
Risti sinäkin, sillä minä olen sitten se ihminen, jolla on energiaa pelastaa kadulta sinun ja muiden sammumispisteessä olevat teinit, kuunnella heitä ja heidän ongelmiaan. Lisäksi minulla on sydäntä ja sielua ymmärtää, että parhaasi sinäkin siellä teet, vaikka et omia virheitäsi ikinä myönnäkään, edes omille lapsillesi, etkä etenkään heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tommoseen voi muuta sanoa kuin, että HYI SAATANA! Sairasta.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote]
Ristikin syvään.
[/quote]
Risti sinäkin, sillä minä olen sitten se ihminen, jolla on energiaa pelastaa kadulta sinun ja muiden sammumispisteessä olevat teinit, kuunnella heitä ja heidän ongelmiaan. Lisäksi minulla on sydäntä ja sielua ymmärtää, että parhaasi sinäkin siellä teet, vaikka et omia virheitäsi ikinä myönnäkään, edes omille lapsillesi, etkä etenkään heille.
[/quote]
Taidatkin olla suorastaan enkeli taivaan sinäkin? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiojonoissa olevalle lapsihan on nimenomaan kauppatavaraa, hyödyke, jotsin mitä voi rahalla ostaa. Asia mikä on pakko saada, kun muillakin on. Jotenkin huono lähtökohta kaikkinensa vanhemmuudelle. Älykäs ihminen sopeutuu eri elämäntilanteisiin, myös lapsettomuuteen. Kaikkea ei voi aina saada. Lapsesta tulee helposti pakkomielle. Mitenhän jos lapsen adoptoinut ei tunnekaan lasta kohtaan yhtään mitään ja katuu? Varmasti vaikeaa sanoa ääneen, kun pitäisi olla onnellinen kun unelma on käynyt toteen.
Moni varmaan kieli pitkällä ehdotellut ap:lle adoptioon laittamista. Pakkohan se tietysti.on,jos ei itse lasta halua tai kukaan sukulainen. Ei adoptioperheessä elämä välttämättä silti ole yhtään parempaa. Ap:n kannattaa puhua asiasta. Oletko varma, ettet luovuta liian helpolla? Ota apua vastaan. Ikävää, ettet ehtinyt aborttia tehdä. Se on kuitenkin aina paras vaihtoehto, jos ei tosiaan lasta halua.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:14"][quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:06"]
Sinä taas oletat vähän liikaa ja liität ap:hen jotain romantisoivia määreitä, jotka selkeästi eivät liity häneen. Henkilökohtaisesti kuvottaa, että heti sivulauseessa puhutaan näistä "lapsettomista pariskunnista" - ikään kuin se lapsi olisi jokin kauppatavara, hyödyke jonossa seuraavalle.
t. yks täydellisen epätäydellinen mamma
[/quote]
Ja sinäkö olet tilanteesta täysin perillä, etkä liitä yhtään hieman demonisoituja piirteitä APhen?
Mitä vikaa siinä on, että todetaan tosiasia, lapsettomia pareja on monta jonossa toivomassa lasta? Vai onko lapsi kenties mielestäsi heille kauppatavara, hyödyke, jonka he kuvittelevat saavansa käyttöönsä jonovuorollaan? Vai mihin oikein viittaat?
[/quote]
Olen edeltäjän kanssa samaa mieltä. Miksei saisi puhua lapsettomista pariskunnista sivulauseessa tai otsikossa? Miksei muuten saisi olla AP:ta kohtaan inhimillinen, miksi pitää lyödä ja potkia lisää maahan?
Aina päivitellään voi voi aborttiin määrää, voi voi kaltoin kohdeltuja lapsia (asuvat esim: vanhemmillaan jotka eivät välitä lapsen tarpeista) ja nyt voivotellaan ja tuomitaan kun AP antaisi lapsen adoptioon? :p alkaa jo olla huvittavaa etten sanoisi. Eli ihan sama mitä tekee, rähinä täytyy saada päälle? T:134
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote]
Ristikin syvään.
[/quote]
Risti sinäkin, sillä minä olen sitten se ihminen, jolla on energiaa pelastaa kadulta sinun ja muiden sammumispisteessä olevat teinit, kuunnella heitä ja heidän ongelmiaan. Lisäksi minulla on sydäntä ja sielua ymmärtää, että parhaasi sinäkin siellä teet, vaikka et omia virheitäsi ikinä myönnäkään, edes omille lapsillesi, etkä etenkään heille.
[/quote]
Sinä varmaan tunnevammaisena lyöt luurin korvaan kun huonosti kasvattamani teini soittaa sinulle väärään aikaan ongelmistaan. Joten anna olla vaan.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:16"]Njaa, ei minullakaan tuon ikäistä kohtaan ollut kauheasti tunteita, johtuen siitä että oli monella tapaa vaikeaa: raskaus oli alkanut vahingosta tuntemattoman miehen kanssa, olin hyvin nuori ja peloissani, omat vanhemmat hylkäsivät kun päätin pitää vahinkovauvan jne. Mutta minä aina ajattelin, että ei asia ole tunnekysymys ollenkaan, että minä oman lapseni hoidan. Ajattelin, että se on minun velvollisuuteni hoitaa hänet hyvin, tuntuipa ihan miltä vaan.
Kyllä niitä tunteita velloi kaikenlaisai täydellisestä turtuneisuudesta aktiiviseen ahdistukseen ja jopa vihaan "elämäni pilannutta" olentoa kohtaan, mutta annoin niiden olla vain ajatuksia jotka tulivat ja menivät, ja siinä samalla kuitenkin imetin, hoisin lastani mahdollisimman hyvin jne. Ja tosiaan, lopulta kun oman mielen myllerrykset rauhoittui, tajusin olevani lapseeni oikeasti hyvin kiintynyt. Tämä tajuamainen tuli tilanteessa jossa oli pelko vakavasta vauvan terveysongelmasta: minä tajusin olevani hyvin hätääntynyt siitä jos vauva kuolisi, vaikka ennen olin välillä jopa ajatellut että elämääni helpottaisi kummasti jos lasta ei olisi.
[/quote]
Tämä! Toivottavasti ap lukee tekstisi. Minusta ap:n ei kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Kiintymys voi vielä tulla myöhemminkin. Tärkeintä on, että lapsesta kuitenkin huolehditaan, mikä ilmeisesti toteutuu hyvin ainakin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 08:24"]Seksi johtaa mahdollisesti naisen raskautumiseen.
Jos ei halua lasta tai itselleen vanhemmuutta, pitää osata ehkäistä tai pidättäytyä seksistä.
Ehkäisypillerin aiheuttama pieni sivuoire on pienempi paha, kuin lapsen hankkiminen tilanteeseen, jossa lasta ei toivota tai haluta.
Ehkäisyn pettäessä on mahdollista käyttää jälkiehkäisyä.
Ehkäisyn pettäessä on mahdollista saada abortti mm. sosiaalisin perustein.
Lapsen synnyttäminen ja antaminen adoptioon on mahdollista, muttei tietenkään kovin yleistä.
Mitähän tässä on sellaista, mitä ap ei oikein ymmärrä? Valtaosa selviää tilanteista kuitenkin olemalla selvillä omasta terveydetilastaan ja toimimalla vastuullisesti ennen kuin on liian myöhäistä.
Lapsi ei ole mikään esine, jonka voi palauttaa synnytyslaitokselle heti kun tulee vastoinkäymisiä tai alkaa kyllästyttää.
[/quote]
Mikähän tässä ketjussa on sellaista mitä et osaa lukea?!
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:25"]
Noh, minun historiani alku on samanlainen kuin sinun, mutta loppu erilainen. Väitän, että tiedostaminen ja työstäminen ja haluaminen ovat olleet suuressa merkityksessä. Historiani ei ole alibini. Minä olen ajatteluun ja toimintani ohjaamiseen kykenevä ihminen, en ajelehtiva ajopuu.
[/quote]
Ei ole APkaan ajopuu, vaan ohjaa toimintaansa juuri oikein: tekee ratkaisun, joka on hänen lapselleen parempi. Se, että muut eivät ajattele kuten sinä ja toimi kuten sinä, ei tee heistä huonompia kuin sinä.
Näistä samoista syistä minä en ole tehnyt lapsia ja onneksi ehkäisy ei ole pettänyt. En tiedä, olisinko kuitenkaan kyennyt aborttiin, joten hyvä tuuri kävi, kun en ole joutunut vammani kanssa vastakkain.
Tottakai haluan ajatella, että minusta olisi tullutkin tuollainen hieno ihminen kuten sinä, että terapioin, tiedostan ja haluan itseni ja ympäristöni terveeksi ja kaikella onnellisen lopun. Mutta koska en oikein uskalla tai kykene olemaan varma siitä, ristin käteni.
[/quote]
Ristikin syvään.
[/quote]
Risti sinäkin, sillä minä olen sitten se ihminen, jolla on energiaa pelastaa kadulta sinun ja muiden sammumispisteessä olevat teinit, kuunnella heitä ja heidän ongelmiaan. Lisäksi minulla on sydäntä ja sielua ymmärtää, että parhaasi sinäkin siellä teet, vaikka et omia virheitäsi ikinä myönnäkään, edes omille lapsillesi, etkä etenkään heille.
[/quote]
Sinä varmaan tunnevammaisena lyöt luurin korvaan kun huonosti kasvattamani teini soittaa sinulle väärään aikaan ongelmistaan. Joten anna olla vaan.
[/quote]
Miksi minä teinille luurin korvaan löisin, eihän hän ole syypää siihen, että sinä olet huono kasvattaja. Sitä vartenhan minä tätä vapaaehtoistyötä teen, että teinillä olisi muitakin aikuisia kuin huonoja kasvattajia ympärillään. Mutta älä sinä anna olla, jatka vaan ongelmiesi työstämistä.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 10:16"]Njaa, ei minullakaan tuon ikäistä kohtaan ollut kauheasti tunteita, johtuen siitä että oli monella tapaa vaikeaa: raskaus oli alkanut vahingosta tuntemattoman miehen kanssa, olin hyvin nuori ja peloissani, omat vanhemmat hylkäsivät kun päätin pitää vahinkovauvan jne. Mutta minä aina ajattelin, että ei asia ole tunnekysymys ollenkaan, että minä oman lapseni hoidan. Ajattelin, että se on minun velvollisuuteni hoitaa hänet hyvin, tuntuipa ihan miltä vaan.
Kyllä niitä tunteita velloi kaikenlaisai täydellisestä turtuneisuudesta aktiiviseen ahdistukseen ja jopa vihaan "elämäni pilannutta" olentoa kohtaan, mutta annoin niiden olla vain ajatuksia jotka tulivat ja menivät, ja siinä samalla kuitenkin imetin, hoisin lastani mahdollisimman hyvin jne. Ja tosiaan, lopulta kun oman mielen myllerrykset rauhoittui, tajusin olevani lapseeni oikeasti hyvin kiintynyt. Tämä tajuamainen tuli tilanteessa jossa oli pelko vakavasta vauvan terveysongelmasta: minä tajusin olevani hyvin hätääntynyt siitä jos vauva kuolisi, vaikka ennen olin välillä jopa ajatellut että elämääni helpottaisi kummasti jos lasta ei olisi.
[/quote]
Tämä! Toivottavasti ap lukee tekstisi. Minusta ap:n ei kannattaisi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Kiintymys voi vielä tulla myöhemminkin. Tärkeintä on, että lapsesta kuitenkin huolehditaan, mikä ilmeisesti toteutuu hyvin ainakin tällä hetkellä.
[/quote]
Ainakin itse sain ap:n kuvauksesta sen käsityksen, että lapsi olisi täysin yhdentekevä tai ainakin tällä hetkellä, kun hänellä lapsi vielä on, hänestä tuntuu siltä. Ajattelen niitä äitejä, jotka tahtomattaan olosuhteiden pakosta, ovat joutuneet luopumaan lapsistaan antamalla ne adoptioon. Kärsimystä, tuskaa ja epätietoisuutta. Syyllisyyttä jatkuen läpi elämän. Moni kokee suurta epäonnistumista joutuessaan luopumaan lapsestaan.
Ap vaikuttaa hemmotelulta keskenkasvuiselta, jota lapsi tympii. Vähän niinkuin evvk. Ja kiva helliä söpöä koiraa, kun mies on työmatkoilla.
Adoptioon antamisella on seurauksensa. Lapsi voi saada hyvä elämän tai sitten ei. Lapselle voi tulla identiteettikriisi jossain vaiheessa koskien omia juuriaan. Ap voi mahdollisesti tulla uudelleen raskaaksi. Ei ole syytä olettaa, että hän osaisi toimia yhtään sen fiksummin jatkossa kuin tähänkään asti. Entä sitten? Ja jos mieli muuttuu matkalla, kuinka paljon kipuilua tulee siitä morkkiksesta, jos ap katuu adoptiota itse myöhemmin. Ei ehkä lapsen takia, mutta itsensä takia. On varsin haastellista kokea itseään enää hyväksi ihmiseksi, jos varsin löyhin perustein on hylännyt oman lapsensa. Yksi luuranko kappiin kolisemaan, jota saa hävetä ja salailla muiden ihmisten edessä.
Näiden asioiden kanssa sitten ap joutuu joka tapauksessa elämään.
Hankkiudu terapiaan, tuo ei ole normaalia. Vakavia tunne-elämän ongelmia.
Huostaanotettuja lapsia ei käsittääkseni anneta mielellään isovanhemmille. Nämähän ovat kasvattaneet lapsestaan aikuisen, joka ei kykene pitämään huolta omasta lapsestaan. Ja bioäidin ja adoptioäidin läheinen sukulaisuussuhde voi olla ongelmallista. Sosiaalialan ammattilaiset, korjatkaa, jos olen väärässä.
Lapselle olisi tärkeää saada mahdollisimman pysyvä ratkaisu aikaa. Älkää tehko lapsesta heittopussia. Sosiaalitoimiston kautta asiat lähtevät hoitumaan.
Ei ihme, että Suomessa adoptoidaan niin vähän lapsia. Tästäkin ketjusta huomaa, että monen mielestä abortti on ok, mutta adoptio jotain ihan kamalaa.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 09:52"]
Onpa kylmiä ihmisiä täällä - hävetkää!!
AP käy luultavasti kamppailua itsensä kanssa adoptiosta ja lapsesta luopumisesta vaikka tunteita ei lasta kohtaan ole tullutkaan.
Mielessä voi pyöriä epäonnistumisen ja turhautumisen tunteet ja pelko siitä, mitä tapahtuu.
Ei ole rikos antaa lasta adoptioon. Suomessa on hirvittävät jonot pareja jotka odottavat sitä omaa pienokaista, tälläkin pienelle löytyy ihan varmasti rakastava koti ja vanhemmat voivat vain kiittää AP:ta lapsesta.
Kun raskaus selvisi, AP kantoi lasta loppuun asti sisällään ja ilmeisen hyvin elämäntavoin (lapsi terve.. Ei ainakaan mainintaa ettei olisi).
Joku kylmä ja tunteeton olisi voinut toimia todellakin toisin, usein saa kuulla kun raskaus ahdistus iskee että mukaan tulevat viina ja muut päihteet. Joskus jopa omaa kehoa yritetään ajaa loppuun ja toivotaan keskenmenoa.
Jokatapauksessa ota AP pikaisesti yhteyttä sinne sosiaalitoimistoon, vaikka päivystysnumeroon. Ei sinun tarvitse hävetä tai pelätä, siellä sinua ei tuomita ja asiat lähtevät eteenpäin.
Hyvää jatkoa, toivottavasti tämän palstan täydelliset mamman osaavat pitää ne turpansa kiinni.
[/quote]
Sinä taas oletat vähän liikaa ja liität ap:hen jotain romantisoivia määreitä, jotka selkeästi eivät liity häneen. Henkilökohtaisesti kuvottaa, että heti sivulauseessa puhutaan näistä "lapsettomista pariskunnista" - ikään kuin se lapsi olisi jokin kauppatavara, hyödyke jonossa seuraavalle.
t. yks täydellisen epätäydellinen mamma