oletko valehdellut lääkärille?

olen. meinasivat lähettää sairaan lapsen päivystyksestä kotiin sen kummemmin tutkimatta, mutta tiesin että jokin on vialla!!!!!! liiottelin oireita & ottivat kokeita, löytyikin sitten kuumeeton keuhkokuume ja tyttö joutui yöllä happiviiksiin.

Mielenkiintoisinta on se miksi potilaat valehtelevat. Osa tietysti haluaa saikkua yms. mutta osa pelkää lääkäriä, osa lääkkeitä. Joskus potilaan valehtelu johtuu lääkärin käytöksestä. Jos lääkäri on tyly tai ilkeä on vaikea kertoa hankalista asioista...

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:03"]

Mielenkiintoisinta on se miksi potilaat valehtelevat. Osa tietysti haluaa saikkua yms. mutta osa pelkää lääkäriä, osa lääkkeitä. Joskus potilaan valehtelu johtuu lääkärin käytöksestä. Jos lääkäri on tyly tai ilkeä on vaikea kertoa hankalista asioista...

[/quote]

Tuo on niin totta. Entinen omalääkärini oli todella mukava nuori mieslääkäri, ja minusta tuntui, että saatoin kertoa hänelle kaiken. Hän kuunteli ja oli empaattinen. Tosiaan tuntui että hän ymmärsi minua. Valitettavasti hänen tilalleen tuli vanhempi naislääkäri, jonka kanssa kemiat eivät yhtään kohtaa. En nyt suoranaisesti valehtele mutta jätän paljon kertomatta. 

Sitten on vielä erikoislääkäri, jonka luona joudun käymään säännöllisesti. Tämä on 50-v mies, jolla on todella kylmät silmät ja läpitunkeva katse. Hän tuijottaa minua ja kyselee kuin yleinen syyttäjä, ja olen tosiaan valehdellut. Siksi että hän katsoo minua niin tuomitsevasti. Siellä aina tuntuu, että sairaus on aivan omaa syytäni, ja teen kaiken väärin. 

Lasteni lääkäri taas on aivan loistava ja tulee heidän kanssaan upeasti toimeen. Kun voisinkin käydä hänen luonaan, niin kertoisin heti kaiken. :) 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 21:03"]

Mielenkiintoisinta on se miksi potilaat valehtelevat. Osa tietysti haluaa saikkua yms. mutta osa pelkää lääkäriä, osa lääkkeitä. Joskus potilaan valehtelu johtuu lääkärin käytöksestä. Jos lääkäri on tyly tai ilkeä on vaikea kertoa hankalista asioista...

[/quote]

Paras kommentti tähän mennessä. Lääkärin ja potilaan tapaaminen on aina vuorovaikutustilanne. Siinä on monta muuttujaa. Tuskin monikaan potilas lähtee kotoa ajatellen, että nytpä valehtelen lääkärille (paitsi ne "saikuttelijat"). Se vain tapahtuu siinä tilanteessa. Ihmiset muutenkin kertovat valkoisia valheita koko ajan. Myös ystävilleen, lapsilleen, puolisolleen. Lääkäri on lisäksi auktoriteetti, jolle ei ehkä halua saarnan pelossa paljastaa omia huonoja elämäntapoja. 

En ole ikinä valehdellut, päinvastoin olen kertonut kaiken juurtajaksain. Oireita on niin helvetisti, että lääkärit ei ota todesta. Ei vaikka lähes aina on löytynyt vikaa, ja tullut diagnoosia. Mutta luulosairaus pysyy mukana. Lekurit haluaa selvittää oireen kerralla(siis yksi oire per käynti), ja sehän ei tuo sitä sairautta esiin, mikä mua vaivaa. Ja verikokeet sekä niiden viitearvot on lääkäreiden raamattu. Hemmetti, että mua suututtaa.

Oon valehellu! Mut sama etten todellakaa nii paljo ku lekurit mulle! Oon sanonu etten juo alkoholia, ei oo itsemurha-ajatuksia tai ainakaan suunnitelmia, ei oo itsetuhonen olo jne. Mitäköhän muuta tulee mieleen. No aina vähän kaunistellu totuutta just.

En valehtele muutenkaan, mitä nyt joskus vähän muuntelen totuutta jos haluaa saikkua :) nyt mukava työpaikka niin ei oo tarvinnut tehdä sitäkään.

En niinkään ole valehdellut lääkärille, vaan varsinaiselle harakalle joka oli TT-hoitaja ennen eläköitymistään.

Itse naispuoleisena hän uteli kuukautiskierrostani johon yritin vastata ympäripyöreästi kunnes tilanne eskaloitui molemmin puoliseen suuttumukseen. Uskon, että osasyynä kuukautiskierron kysymykseen oli e-pillerit ja heti perään akuutti leikkaus joka vaati nukutuksen.

Pokalla valehtelin, että menkat on normaalit vaan kun ei ole. Ollut poissa yli 3 vuotta ja yhdyntöjä ei ole ollut joten raskaus on mahdoton (ja hyvä niin).

Syyni valehteluun on se, etten halua näyttää tusseroani ventovieraalle sillä se on epäluonnollista, nöyryyttävää ja näin neitsyenä saatanan kivuliasta kun muutenkin olen jännittäjä luonne. Viime käynnillä oli pienet välineet, mutta jännityksen takia se tekee kipeää kun en osaa rentoutua (eikä vaadi rakettitiedettäkään miksei yhdyntöjäkään ole ollut...).

Jos oikeesti näillä palstoilla pyörii ammattitaitonen lääkäri tmv. niin olisi kiva tietää jos olisi rehellisesti kertonut totuuden, mutta kieltäytyisin jatkotutkimuksista (lähinnä sisätutkimuksesta) työterveystarkastuksen yhteydessä niin miten sitten kävisi? Saisinko "terveen" paperit vai en, joka tarkottaisi fuduja kun en alistu työterveyshuollon tahtoon itsemäärämisoikeuden nojalla?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin mutta en lähellekään niin paljon kun lääkäri minulle. 

Valehtelin ettei lääkkeet auta (vaikka en ollut niitä syönytkään). En ollut tyytyväinen siihen kun minulla todettiin krooninen pitkäaikaus sairaus johon sain jatkuvan lääkityksen, diagnoosi annettiin pelkästään oireiden perusteella. Tutkimatta mitään. Olisin toivonut jotain muita vaihtoehtoja kun suoriltaan loppuelämän lääkityksen määräyksen. Tutkimuksia, vastauksia, vaihtoehtoja. Näitä en saanut mutta itse onneksi osasin etsiä tietoa netistä ja oikealla ruokavaliolla totesinkin että sairauteni olikin pelkästään oire joka lähti, enkä lääkitystä loppupeleissä tarvinutkaan.  

Hei! Oliko kyse refluksista? Millä ruokavaliolla sait kuriin mikä tautisi nimi nyt olikaan.

Valehtelin että voin kokeilla mielialalääkitystä. En voi. Mielialassani ei ole mitään vikaa enkä halua loppuelämäksi lääkekoukkua ja sekaisin mennyttä aivokemiaa. Olisin kaivannut keskusteluapua ja sitä pyysin, sainkin parinkymmenen minuutin keskustelulla lääkityksen jonka haittavaikutuslista on pidempi kuin nälkävuosi.

En koe että tämä mielenkriisi on lääkkeillä hoidettavissa, se menee ohi kun lepään ja aivoni saavat levätä.

Itsemurha-ajatuksista olen valehdellut ettei niitä ole vaikka oli. Tyhmää, tiedän.

En, vaikka kyseli ärsyttävän suoraan suorastaan kiusallisia kysymyksiä. Olisin halunnut valehdella mutta olen liian rehellinen (tyhmä).

Kärsin kauheista selkäkivuista jotka välillä säteilivät sähköiskuina jalkoihin, määrättiin röngenkuvaus  jossa ei näkynyt mitään sekä fysioterapiaa joka vain pahensi tilannetta.  Lopulta valehtelin lääkärille ettei ole enää kipuja, en  jaksanut enää sitä epäilevää asennetta  että "taidat olla vain kipulääkkeiden perässä!". Eräänä aamuna en sitten enää kyennyt seisomaan ja soitin itkien äidille olevani halvaantunut, äiti lähti heti tulemaan luokseni ja soitti matkalla ambulanssin.

Magneettikuvassa sitten näkyi  viimein syyllinen.

Lääkärinä oppii näkemään kyllä ilman vastauksiakin. Esim tupakointi tai alkoholin ongelmakäyttö näkyy kyllä. Kipupotilaatkin tunnistaa olemuksesta. Ja lintsaritkin. Kirjataan sitten tekstiin että ”potilas sanoo että”..