Miksi avaruudellinen hahmotuskyky on älykkyyttä, mutta tunteiden tunnistaminen ei?
Jotkut ihmiset ovat hyviä pyörittelemään kolmiulotteisia esineitä mielessään. Samat ihmiset voivat olla todella huonoja tunnistamaan tunteitaan ja motiveejaan. Toisilla tuo menee toisinpäin.
Onko jotenkin itsestäänselvää, että avaruudellinen hahmotuskyky on yksi älykkyyden muodoista, mutta kyky tunnistaa tunteitaan ym ei? Avaruudellinen hahmotuskykyhän kuuluu älykkyysosamäärän käsitteeseen. Monet puhuvat myös tunneälystä, mutta ne jotka haluavat pitää kiinni vakiintuneesta ÄO-käsitteestä, eivät halua tunnustaa tunnelälyn olemassaoloa. Miksi?
Kommentit (868)
Olen kommentoinut täällä muutamaan kertaan miten kuviopäättelytesti ei voi mitenkään kuvata ihmisen kaikkea älyllistä kapasiteettia ja suoriutumista. Tässäkin ketjussa on tullut esille miten vaikeaa olisi testata oikeasti älykkyyttä. Kun aikoinaan näitä testejä kehiteltiin niin tottakai testin piti mahdollisimman helppo toteuttaa käytännössä ja olla mahdollisimman universaali. Kyllähän monenlaisten rajausten jälkeen jotain testaa, mutta ei se enää mitään ihmisen koko älykkyyden kirjoa testaa. Sitä paitsi avaruudellisen hahmotyskyvyn testi ei ole kuviopäättelytesti tai ainakaan se testi minkä minä tein.
Hei, tässä teille älykkyystesti:
a,b,ö
Mikä kirjain tulee seuraavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan toinen oikeasti tiedä tai "tunnista" miltä jostain muusta henkilöstä "tuntuu".
Silloin täytyy olla tunnekylmyyttä josta johtuen tyhmyyttäkin. Ihmisen kuuluisi aistia joten jos joku väittää että hän ei tunnista toistenkaan tunteita niin hän joko valehtelee tai hän ei tunnista koska ei ymmärrä. Sellaiset ihmiset eivät ole oikeasti kovin inhimillisiä älykkäitä ihmisiä. Lapset aistivat jo herkästi mutta tunnekylmyys kehittyy elämässä ihmisen omista sisäisistä ongelmista johtuen ja se sairastuttaa psyykettä. Tästä aiheutuu samalla ongelmia koko elämään ja omaan itseen. Kaikki heijastuu myös ongelmina sekä käyttäytymishäiriöinä ja on äärimmäisen vahingollista.
Olen eri.
Tunneäly pohjautuu logiikkaan ja kaavoihin, mutta riippuu kontekstista ja tapakulttuurista. Alkeellisimmillaan tunnereaktiot nauru ja itku. Naurava ihminen ei aina ole iloinen ja hyväntuulinen, hän voi olla shokissa, tuntea vihaa, pelkoa, epäuskoa, hämmennystä. Tai haluaa peittää jonkun tunteen, esimerkiksi loukkaantumisen. Itkeä voi ainakin surusta, kivusta, onnesta, kaipauksesta, helpotuksesta, kiukusta.
Nämä on aika helppo tunnistaa asiayhteys ja kulttuuri (perheen tapa, alakulttuuri, kansallisuus) huomioiden. Aika moni näkee reaktioissa vain ilon ja surun. Kun ihminen nauraa tilanteessa jossa "pitäisi" ilmaista järkytystä, kuinka moni tulkitsee naurun vaikka pahan ihmisen iloksi tilanteessa? Entä jos joku itkee kiukusta, ja toinen yrittää lohduttaa, kun luulee pahastuneeksi?
Tunneälyyn kuuluu omien tunteiden tunnistaminen ja kyky asettua toisen asemaan. Liian itsevarma ihminen menee helposti harhaan, ymmärtää väärin ja tulkitsee omista lähtökohdistaan. Se, joka sanoo ettei tunnista toisten tunteita, ei välttämättä ole tunnekylmä. Hän saattaa ymmärtää, etteivät tunneilmaisut aina ole sitä, miltä näyttävät, ja sen, että tunne voidaan peittää tai jopa näytellä. Turvallisinta on kysyä, ettei määrittelisi toisen tunnetta hänen puolestaan tai hänen ylitseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen aivot kehittyy niiin että lapsena erilaisia yhteyksia solujen välillä on liikaa ja aivojen kehittyessä niitä karsiutuu siten että ne yhteyden mitkä ovat olosuhteiiden ärsykkeille alttiit jättävät nämä yhteyydet.
Ei ole liikaa yhteyksiä. Kasvuympäristössä tarpeettomia hermosolujen välisiä yhteyksiä häviää ja tarpeellisia uusia yhteyksiä rakentuu koko ajan. Ihannetilanteessa itkuun vastataan tarpeen mukaisesti ruokkimalla, vaihtamalla kuiviin ja antamalla läheisyyttä. Kun hoitaja tunnistaa eri itkutyypit ja reagoi asianmukaisesti, myös hänelle syntyy uusia yhteyksiä. Vauva, jonka itkuun vastataan viiveellä tai konemaisesti, ei ilmaise itseään itkulla, koska siihen ei vastata, tai itkee paljon.
Vauva, jonka hoitaja ei hymyile, ei opi hymyilemään. Jokin yhteys häviää, ja tulee tilalle jotain tai ei mitään.
Yhteydet katoavat ja niitä muodostuu aivoissa ympäristön palautteen avulla vuorovaikutuksessa. Varhainen vuorovaikutussuhde vaikuttaa lapsen persoonan, älykkyyden jav tunne -elämän kehittymiseen. Myös toisiin ihmisiin liittymiseen ja kielelliseen kehitykseen sillä on valtavan suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat siis hyviä ajattelemaan olevansa hyviä tunteiden tulkinnassa.
Ei yllätä.
Naiset ymmärtävät ehkä paremmin muiden naisten tunteita, koska tapa tuntea ja kokea on saman tyyppinen. Todella usein olen huomannut, että miehen tunteita on paljon vaikeampi ymmärtää. Osin siksi, että ajatusmaailma on aika erilainen, osin siksi, että miehet eivät välttämättä itsekään tunnista tunteitaan.
Joskus miettinyt, voiko tunteiden tunnistamisen vaikeudet jotenkin johtua sellaisista äideistä, jotka ohjaavat poikiaan omasta mielestään "oikeaan" suuntaan tai määrittelevät pojan kokemuksen tai tunteet joksikin mitä ne eivät ole. Eivät kaikki äidit, mutta jotkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat siis hyviä ajattelemaan olevansa hyviä tunteiden tulkinnassa.
Ei yllätä.
Juu moni nainen kehuu tuolla, mutta monella heistä on koko ajan vakavia konflikteja ihmisten kanssa, kun taas minulla, joka on kuulemma tunteeton robotti, ei ole koskaan mitään isompaa.
Kuka on tunneälykäs?
Pystyisikö "tunteeton robotti" hyväksymään toisten tekemiset ja tunteet heidän omikseen, eikä yrittäisi muuttaa ja muokata niitä? Ottaako voimakkaasti kantaa vai pitääkö mielipiteensä omana tietonaan?
Avaa vähän, millainen mielestäsi itse olet, miten suhtaudut muihin ihmisiin ja heidän elämäänsä ja olemiseensa? Ovatko omat tunteesi hallinnassa? Tunnistatko tunteesi tai onko sinulla omasta mielestäsi tunteita vai ei? Jos ajattelet, että olet tunneälykäs, miten se ilmenee sinussa? Mistä sinun mielestä johtuu se, että ne naiset joutuvat konflikteihin ja sinä et yleensä joudu?
Voi kai tunteiden tunnistaminenkin olla älykkyyttä, mutta naisten luulo, että olisivat jotenkin automaattisesti hyviä siinä, ei perustu mihinkään.
Nämä linkittyvät vahvasti toisiinsa. Tarkkaavainen ihminen huomaa ja osaa tulkita mikroilmeitä. Hän myös ymmärtää kuinka suuren kilpailuedun yhteiskunnassa saa, kun pystyy lukemaan toisia yhtä hyvin kuin matemaattisia kaavoja.
"Liian itsevarma ihminen menee helposti harhaan, ymmärtää väärin ja tulkitsee omista lähtökohdistaan."
Hyvin kirjoitettu, kirjoittaja 723.
Joutunut useamman kerran pohtimaan, kun ihmiset haluavat väkisin nähdä joidenkin välillä ns. flirttiä silloin kun tasan tarkkaan tietää, ettei ole itse kyllä sitten yhtään tuossa mielessä kiinnostunut ja oma motiivi keskusteluun on jotakin aivan muuta.
Eli joutunut pohtimaan, onko joidenkin ihmisten "omat lähtöasetukset" jotakin sellaista, että jos keskustelu sujuu jouhevasti ja sattuukin olemaan hui kauheeta ihan eri sukupuolta ja vielä kestääkin jonkun hetken, sen olisi pakko olla heti kiinnostusta heidän lähtöasetustensa mukaan. Jotkut jopa vängänneet jotakin, että ei itse tajua flörttailevansa, kun henkilö itse asiassa ei itse tajua vieraiden mielenliikkeitä. Seuraavan kerran jos joku tulkitsee väärin, totean kyllä saman tien ystävällisesti, että nyt luit väärin jostain syystä, en ole hänestä kiinnostunut, miksi muuten luulit niin?
Itse joskus nimittäin vähän lamaannun, jos joku on todella odottamattoman röyhkeä tai tulkitsee juuri päin helvettiä vierasta ihmistä. Ehkä jotkut lukevat sellaistakin väärin, että nyt osui ja upposi ja kalahti, vaikka helposti jää vaan ihmettelemään, viitsiikö röyhkeälle väärintulkitsijalle sanoa ylipäänsä yhtään mitään kun ei olla samalla sivulla muutenkaan.
Sellaisenkin yli-itsevarman joutunut tuntemaan, joka ihan itse keksii muille tunteita ja ajatuksia, ja ilmoittaa niistä X:n ajatuksista ja tunteista muille ihmisille ilman mitään keskustelua asiasta kohteen kanssa. Hyvin ikävää ja ylimielistä tuollainen toisen ihmisen totaalinen sivuuttaminen, mutta samalla tunneälykkyyden puutettahan se.
Että onko tunneälykkyyttä olemassa, aivan varmasti. Tiedätte tavalla tai toisella epätyypillisiä ihmisiä, joilla voi olla poikkeuksellisen vähän tunneälykkyyttä. Mittaaminen taitaa olla mahdotonta, eikä varsinkaan mikään omakehumittari ole pätevä. Mutta aihe on aina ajankohtainen ihmismaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kommentoinut täällä muutamaan kertaan miten kuviopäättelytesti ei voi mitenkään kuvata ihmisen kaikkea älyllistä kapasiteettia ja suoriutumista. Tässäkin ketjussa on tullut esille miten vaikeaa olisi testata oikeasti älykkyyttä. Kun aikoinaan näitä testejä kehiteltiin niin tottakai testin piti mahdollisimman helppo toteuttaa käytännössä ja olla mahdollisimman universaali. Kyllähän monenlaisten rajausten jälkeen jotain testaa, mutta ei se enää mitään ihmisen koko älykkyyden kirjoa testaa. Sitä paitsi avaruudellisen hahmotyskyvyn testi ei ole kuviopäättelytesti tai ainakaan se testi minkä minä tein.
Hei, tässä teille älykkyystesti:
a,b,ö
Mikä kirjain tulee seuraavaksi?
Keksin jo monta logiikkaa eri vaihtoehdoille, joilla tuota voisi jatkaa. Siksi en pärjää erinomaisesti älykkyystesteissä, aika loppuu. Mutta saatan pystyä kyseenalaistamaan totunnaisuuksia ja keksimään jotain uutta. En ole kuitenkaan kovin älykäs?
Tunneäly on kyllä aivotoimintaa ja erillään tunteista. Tunteiden analysointi ei ole tunne.
Matemaattisten ihmisten mielestä matemaattinen älykkyys on jotenkin se korkein älykkyys ja muu vain haarautuu siitä alaspäin. Heidän on vaikea ymmärtää eri älykkyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Tunneäly on kyllä aivotoimintaa ja erillään tunteista. Tunteiden analysointi ei ole tunne.
Hyvä huomio ja selkeä pyrkimys rajaukseen. Osaisiko joku hahmottaa, kuinka vakiintuneita kognitioon ja älyyn liittyvät käsitteet nykyään ovat. Eli onkohan esimerkiksi tuolle tunneälylle enemmän tai vähemmän muodikkaita vastineita? Tai onko alalla yleensä paljon vakiintumattomia yksittäisten tutkijoiden kehittämää ja markkinoimaa terminologiaa. Parviäly, tunneäly, empaattinen älykkyys, jne., mitä näitä "uudempia" termejä nyt onkaan.... Ja ovatko kognitiotieteet, psykologia tai psykiatria yksimielisiä siitä, mitä kunkin alaan kuuluu ja ymmärtävät toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?
Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?
Säveltääkö sillä sinfonian?
Selviääkö sillä masennuksesta?
Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?
Moniko insinööri on kirjoittanut mukaansa tempaavia romaaneita tai säveltänyt sinfonioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tunneäly ei taida olla mitenkään järkevästi mitattavissa?
Rakentaako tunneälyllä kestävän sillan?
Rakentaako loogisella päättelykyvyllä toimivan perheen?
Kirjoittaako sillä mukaansa tempaavan romaanin?
Säveltääkö sillä sinfonian?
Selviääkö sillä masennuksesta?
Oppiiko sillä tanssirutiinin vaivattomasti?
Kyllä. Avioeroja olisi luultavasti paljon vähemmän. Algoritmit on parinmuodostuskuvioissa ollut jo pitkään jollain tasolla.
Kyllä. Koska tunnelmaa ei pilaa epärationaaliset "bugit", vaan tarina on uskottava.
Kyllä. Sinfoniaa voisi verrata matemaattiseen kaavaan ja selkeisiin sääntöihin ja lainalaisuuksiin. Ja edelliseen perustuu myös hälytysäänet. Ne rikkoo tuon kaavan.
Kyllä. Koska masennuksessa on kyse tunteesta. Ja ne tunteet sen aiheuttaa ja pitää yllä. Rationaalisella ajattelulla voisi järjestelmällisesti jumiajatushäkistä lähteä pois. Välittäjäaineselitys on vain hypoteesi. Ja vaikuttaisi nykytiedon valossa, ettei se ole pätevä.
Kyllä. Tanssi on kaavamaista toistoa. Peruskuvioiden osalta. Kyse on harjaantumisesta ja lihasmuistista. Älykkäiden muisti lienee keskivertoa parempi. Ja opitun soveltamiskyky selkeästi parempi.
Yksilölliset mielenkiinnon kohteet on ne syyt, miten kukakin orientoituu ns. mielen huvitussektoreilla.
Tulet näkemään, eikä siihen mene vuosikymmeniä, että tekoäly suoriutuu noista kyllä. Vaikka on mekaaninen, ja noudattaa vain kaavoja. Heikompi esitys ihmisälystä. Tosin lyömätön laskentateholtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen aivot kehittyy niiin että lapsena erilaisia yhteyksia solujen välillä on liikaa ja aivojen kehittyessä niitä karsiutuu siten että ne yhteyden mitkä ovat olosuhteiiden ärsykkeille alttiit jättävät nämä yhteyydet.
Ei ole liikaa yhteyksiä. Kasvuympäristössä tarpeettomia hermosolujen välisiä yhteyksiä häviää ja tarpeellisia uusia yhteyksiä rakentuu koko ajan. Ihannetilanteessa itkuun vastataan tarpeen mukaisesti ruokkimalla, vaihtamalla kuiviin ja antamalla läheisyyttä. Kun hoitaja tunnistaa eri itkutyypit ja reagoi asianmukaisesti, myös hänelle syntyy uusia yhteyksiä. Vauva, jonka itkuun vastataan viiveellä tai konemaisesti, ei ilmaise itseään itkulla, koska siihen ei vastata, tai itkee paljon.
Vauva, jonka hoitaja ei hymyile, ei opi hymyilemään. Jokin yhteys häviää, ja tulee tilalle jotain tai ei mitään.
Yhteydet katoavat ja n
Olet vain osin oikeassa. Se, jolle vastasit, oli täysin oikeassa todetessaan, että neuraalisia yhteyksiä on vauvalla liikaa ja ne karsiutuu. Siis näin tapahtuu ympäristöstä riippumatta. Se on neurotieteellinen fakta.
Tunneälykkään koira nkuse ttajapirk on ÄO on noin 70.
Joillakin voi olla kummatkin kyvyt hyviä ja joillain ei kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmistuntemus on älykkyyttä. Tietää asioita ja tunnistaa teeman ja motiivin ja kontekstin eikä pelkkiä tunteita.
Tunteiden tunnistaminen ei korreloi elämässä menestymisen kanssa. Ei ole tunteiden tunnistustestiä jonka perusteella voi ennustaa yhtään mitään.
Autistiset ovat monesti korkean äon omaavia. Heidän menestyksen ihmissuhteissa voi monesti ennustaa huonoksi. Eli äo:n ulkopuolella on asioita joilla voi jotain ennustaa.
Ei autisteilla ole sen useammin korkeaa älykkyysosamäärää kuin muillakaan.
Ne, jotka ovat hyviä avaruudellisessa hahmottamisessa, ovat tehneet testin ja sanovat, että siinä pärjäävät ovat älykkäämpiä kuin muut. Kuten huomaat, heillä ei juurikaan ole tunneälyä.
En ole täysin samaa mieltä mutta yhteiskunnallisesti katsottuna nykyisin ei ole niin älykästä porukkaa eikä ole kohteliaita ihmisiä tai rakkaudellisuudesta paljon tietoakaan. Itseänsä ei saisi arvostaa ellei ole ilkeä diktaattori-ihminen joka arvostaa vain rahaa sekä valtaa. Sellaiseen en suostu eikä tunnu yhtään hyvältä aina vain nieleskellä kaikkien tunnetilojen tai ilkeiden sanojen vuoksi. Täytyy olla erityisen tarkkana keitä elämäänsä päästää vaikuttamaan.