Maskuliiniset naiset eivät ole viehättäviä

Vierailija kirjoitti:

[Jälleen puhut jostain myyttisestä miehestä ja myyttisestä naisesta. Ei tuo mahdollista dialogia.

"Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä." Tuo lause, ja tuo mies, josta puhut, ovat puhtaasti oma mielikuvituksesi tuotosta. Häntä ei ole olemassa. Me emme VOI käydä asiallista, järkevää dialogia hahmosta, jota ei ole olemassakaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Aivan sama kuin minä heittäisin yhtäkkiä ilmoille naisen: "Nainen sen sijaan, nainen ei ole mitään ellei hän ole synnyttänyt viittä lasta ilman kivunlievistystä." Öööö, miettisit sinä ja moni muukin; miten niin ei ole, eihän naiselta missään tuollaista edellytetä.

Niinpä.

Tarkenna vähän, mitä tarkoitat että puhun myyttisestä miehestä ja naisesta? Pyrin kuvaamaan sellaista mies- ja naiskuvaa mikä on optimaalinen ja toimiva kaikkialla maailmassa. Mitä tarkoitat, että kuvaamaani miestä ei ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin muistaakseni jo alussa mutta kysyn varalta uudestaan:

Mitä ihmeen merkitystä sinun (lue: random-miesten) mielipiteellä viehättävyydestämme on?

Sorry olen palikka-aivoinen mies joten en kaikkea osaa lukea tai ymmärrä, mutta hyvä kun varta vasten väänsit rautalangasta. Koko yhteiskunta pyörii sen ympärillä, millaisia miehet ja naiset ovat ja mitä hyötyä heistä on toisillensa tai yhteiskunnalle. En oikein vieläkään ymmärrä koko kysymystäsi. Onhan sillä nyt hirveästi merkitystä kaikelle että millainen nainen olet. Viehättävillä ihmisillä on paljon helpomaa, he ovat uskottavampia kuin ei-viehättävät ja muutenkin eikös jokainen halua mielummin olla viehättävä kuin ei-viehättävä? Ellet halua olla joku mökissä asuva erakko joka ei ole missään vuorovaikutuksessa muiden ihmisten tai maailman kanssa.

Kysyn vielä näin: kuka sitä sinun viehättävyyttä "kuluttaa" ja käyttää? Mies. Ellet ole lesbo. Mutta näitä on vielä aika vähän.

Väännän vielä kerran: puhuin sinusta. Merkityksessä random-mies. Tarkoittaen miestä, jota en todennäköisesti tule koskaan elämässäni kohtaamaan tai jos jossain kohtaamme, en minä tiedä että kyseessä olet sinä.

En minä koe pienintäkään tarvetta olla viehättävä siinä merkityksessä, mitä tulkitsen sinun ajavan takaa, sinun tai muiden random-miesten seurassa. Sen sijaan haluan olla hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä äiti ja tietysi hyvä ja haluttava puoliso omalle miehelleni. Itsetuntoni ja arvoni ei tule siitä, että viehätän mahdollisimman monia ihmisiä. Se tulee siitä, että tiedän olevani hyvä niissä asioissa, jotka ovat minulle merkityksellisiä; tiedän olevani rakastettu ja arvostettu; tiedän pärjääväni ja tarvittaessa pärjään myös yksin. Onneksi ei tarvitse, kun on mies, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta naisellisuus ja miehekkyys näkyy ihmisestä päällepäin, ulkonäössä sekä siinä miten hän käyttäytyy. Eikä ole sidonnainen siihen tykkääkö hän hoitaa lapsia, leipoa, siivota tms. Eikä varsinkaan ole sidoksissa siihen mitä hän tekee työkseen. Tunnen monta tosi maskuliinista miestä, jotka tuoksuvat hyvälle, ovat aina huolitellun näköisiä ja voivat olla ammatiltaan vaikkapa sairaanhoitajia, kokkeja, lastentarhanopettajia, muurareita, kirvesmiehiä, meklareita jne. 

Joka toinen nainen kirjoittaa työttömästä sikailevasta miehestä joka ei tee mitään ja hakkaa naisia. Lopetetaan tämän jauhaminen nyt saman tien tähän. Jos noita miehiä on teillä niin heivatkaa ne helvettiin. En silti pysty uskomaan, että 90% suhteissa miehet ovat tuollaisia. Joten pyritään pitämään keskustelu nyt aiheessa.

Olet täysin oikeassa tuossa kirjoituksessa. Ei se, että joku tekee ruokaa, tee naisesta naista. Tai se, että hoitaa kotia. Nuo vaan ovat piirteitä, jotka ovat perinteisesti olleet tyypillisempiä naisille. Ja miten ihmeessä mies ei voisi tuoksua hyvälle? Tottakai yleisiin käytöstapoihin kuuluu tuoksua hyvältä ja käyttäytyä hyvin. Eihän nuo ole mitään sukupuoliin liittyviä asioita, jotkut kirjoittajat nyt vaan haluavat liittää miehet siihen että haisevat pahalle, hakkaavat naista, alistaavat, ovat etuoikeutettuja jne.

Myös nuo kuvaamasi ammatit ovat hyvin miehekkäitä. Sen sijaan miehekkyyden määrittää kaikkialla maailmassa se, onko hän fyysisesti voimakas, onko hän rohkea vai pelkuri ja onko hänellä jotain mitä hän osaa tai hallitsee. Nuo erottavat kaikki miehen naisista ja ovat ns. minimivaatimuksia miehelle. Naisia kohtaan on erilaiset vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Jälleen puhut jostain myyttisestä miehestä ja myyttisestä naisesta. Ei tuo mahdollista dialogia.

"Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä." Tuo lause, ja tuo mies, josta puhut, ovat puhtaasti oma mielikuvituksesi tuotosta. Häntä ei ole olemassa. Me emme VOI käydä asiallista, järkevää dialogia hahmosta, jota ei ole olemassakaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Aivan sama kuin minä heittäisin yhtäkkiä ilmoille naisen: "Nainen sen sijaan, nainen ei ole mitään ellei hän ole synnyttänyt viittä lasta ilman kivunlievistystä." Öööö, miettisit sinä ja moni muukin; miten niin ei ole, eihän naiselta missään tuollaista edellytetä.

Niinpä.

Tarkenna vähän, mitä tarkoitat että puhun myyttisestä miehestä ja naisesta? Pyrin kuvaamaan sellaista mies- ja naiskuvaa mikä on optimaalinen ja toimiva kaikkialla maailmassa. Mitä tarkoitat, että kuvaamaani miestä ei ole olemassa?

Et voi puhua optimaalisesta ja toimivasta mies- ja naiskuvasta ellet esitä riittävästi todisteita väitteillesi. Jos väität jotain, sinun on pystyttävä se perustelemaan. Mieluiten vertaisarvioiduilla tutkimuksilla. Muuten väitteesi ovat tasan tarkkaan samaa tasoa kuin tuo minun heittoni, ettei nainen ole mitään ellei hän ole synnyttänyt viittä lasta ilman kivunlievitystä.

Eikö olisi paljon, suunnattoman paljon helpompaa käydä dialogia minä-muodossa? Niin että me kaikki puhuisimme vain itsestämme, omista valinnoistamme, ajatuksistamme, peloistamme, toiveistamme jne?

Vierailija kirjoitti:

Väännän vielä kerran: puhuin sinusta. Merkityksessä random-mies. Tarkoittaen miestä, jota en todennäköisesti tule koskaan elämässäni kohtaamaan tai jos jossain kohtaamme, en minä tiedä että kyseessä olet sinä.

En minä koe pienintäkään tarvetta olla viehättävä siinä merkityksessä, mitä tulkitsen sinun ajavan takaa, sinun tai muiden random-miesten seurassa. Sen sijaan haluan olla hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä äiti ja tietysi hyvä ja haluttava puoliso omalle miehelleni. Itsetuntoni ja arvoni ei tule siitä, että viehätän mahdollisimman monia ihmisiä. Se tulee siitä, että tiedän olevani hyvä niissä asioissa, jotka ovat minulle merkityksellisiä; tiedän olevani rakastettu ja arvostettu; tiedän pärjääväni ja tarvittaessa pärjään myös yksin. Onneksi ei tarvitse, kun on mies, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Hah, eli kaikki tämä selvennys vain siitä että tarkoitit ettei sinun tarvitse miellyttää minua. Olenko minä missään vaiheessa pyytänyt tai millään tavalla olettanut tätä? Mutta luuletko, että miehet ovat keskenään niin erilaisia sen suhteen mitä he odottavat tai toivovat naisilta?? Entä jos teoreettisesti eroat miehestäsi? Lähdetkö hakemaan uutta miestä ajatuksella, että hän hyväksyy ja ottaa sinut sellaisena kun sinä olet? Ja millainen olet tuossa vaiheessa kun haluat itsellesi parisuhteen? Lähdetkö hakemaan miestä ns. perinteisenä naisellisena naisena, vai edistyksellisenä modernina naiseudesta vapautuneena naisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sinkkuna mitä kotityökoneena. Naisten kannattaa panostaa omaan koulutukseen ja urakehitykseen. Oma palkka on parasta, mitä voi olla. Koulutuksen ja töiden perässä on helppo muuttaa, kun ei ole miestä häiritsemässä.

Mutta naisillahan on ollut koulutus ja työura viimeiset 50-60 vuotta. Mieti, puoli vuosisataa ja vielä täällä naiset elävät jossain illuusiossa, että joku naisen kouluttautuminen on joku uusi asia...

Eiköhän se ole enemmänkin niin että monille miehille asia vielä uusi ja ihmeellinen, vaikka oma äiti ja isoäitikin olisivat olleet uranaisia. Asenteet muuttuvat hitaammin kuin todellisuus.

Toisaalta eihän tarvitse kuin mennä kovin kauaksi historiassa kun asiat ovat muuttuneet Suomen lainsäädännössä (ja tiedämme että astenteet laahavat aina senkin jäljessä): järkyttävän moni näistä laeista on säädetty vasta minun elämäni aikana.

1901  Naisille miesten kanssa yhtäläinen opiskeluoikeus yliopistossa

1906 Naisille äänioikeus valtiollisissa vaaleissa

1907 Ensimmäiset naiskansanedustajat

1917 Naisille ja miehille yleinen äänioikeus kunnallisvaaleissa

1919 Naimisissa oleville naisille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta

1926 Laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin 

1930 Uusi avioliittolaki voimaan: aviovaimo vapautuu miehensä holhouksesta

1950 Raskauden keskeyttäminen sallitaan lääketieteellisin perustein  

1961 E-pilleri hyväksytään 

1962  Suomi ratifioi ILO:n samapalkkaisuussopimuksen: sama palkka samanarvoisesta työstä

1970 Laki raskauden keskeyttämisestä: abortti sallitaan myös sosiaalisista syistä

1970 Työsopimuslaki kieltää syrjinnän 

1972 Ehkäisypalvelut turvataan lailla

1973 Päivähoitolaki tulee voimaan

1975 Isyyslaki ja laki lapsen elatuksesta: avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneet lapset samaan asemaan 

1986 Suomi ratifioi YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävän yleissopimuksen (CEDAW)

1986 Naiset saavat oikeuden papin virkaan (ensimmäiset naispapit vihitään 1988) 

1987 Laki naisten ja miesten tasa-arvosta (tasa-arvolaki)

1994 Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan

1995 Sukupuoleen perustuva syrjintä kielletään uudistetussa perustuslaissa 

1999 Laki lähestymiskiellosta 

1999 Rikoslain säännökset seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta uudistuvat 

2004 Yksityisellä paikalla tapahtuva pahoinpitely tulee virallisen syytteen alaiseksi (lievä pahoinpitely säilyy asianomistajarikoksena)

2011 Läheiseen henkilöön kohdistuvat lievätkin pahoinpitelyt virallisen syytteen alaisiksi 

2011 Sukupuoliyhteys puolustuskyvyttömän kanssa määritellään raiskaukseksi 

jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väännän vielä kerran: puhuin sinusta. Merkityksessä random-mies. Tarkoittaen miestä, jota en todennäköisesti tule koskaan elämässäni kohtaamaan tai jos jossain kohtaamme, en minä tiedä että kyseessä olet sinä.

En minä koe pienintäkään tarvetta olla viehättävä siinä merkityksessä, mitä tulkitsen sinun ajavan takaa, sinun tai muiden random-miesten seurassa. Sen sijaan haluan olla hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä äiti ja tietysi hyvä ja haluttava puoliso omalle miehelleni. Itsetuntoni ja arvoni ei tule siitä, että viehätän mahdollisimman monia ihmisiä. Se tulee siitä, että tiedän olevani hyvä niissä asioissa, jotka ovat minulle merkityksellisiä; tiedän olevani rakastettu ja arvostettu; tiedän pärjääväni ja tarvittaessa pärjään myös yksin. Onneksi ei tarvitse, kun on mies, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Hah, eli kaikki tämä selvennys vain siitä että tarkoitit ettei sinun tarvitse miellyttää minua. Olenko minä missään vaiheessa pyytänyt tai millään tavalla olettanut tätä? Mutta luuletko, että miehet ovat keskenään niin erilaisia sen suhteen mitä he odottavat tai toivovat naisilta?? Entä jos teoreettisesti eroat miehestäsi? Lähdetkö hakemaan uutta miestä ajatuksella, että hän hyväksyy ja ottaa sinut sellaisena kun sinä olet? Ja millainen olet tuossa vaiheessa kun haluat itsellesi parisuhteen? Lähdetkö hakemaan miestä ns. perinteisenä naisellisena naisena, vai edistyksellisenä modernina naiseudesta vapautuneena naisena?

Tietysti lähden siitä, että mies hyväksyy ja ottaa minut sellaisena kuin olen. Mikä ihmeen kysymys tuo edes on?

Mitä ovat "perinteinen naisellinen nainen" ja "edistyksellinen moderni naiseudesta vapautunut nainen"? Ja miksi minun (kenenkään) pitäisi määritellä itseään tuolla asteikolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sinkkuna mitä kotityökoneena. Naisten kannattaa panostaa omaan koulutukseen ja urakehitykseen. Oma palkka on parasta, mitä voi olla. Koulutuksen ja töiden perässä on helppo muuttaa, kun ei ole miestä häiritsemässä.

Mikä tällaisen elämäntavan tärkein saavutus siis on? Että voi muuttaa töiden perässä helpommin. Siis - mikä elämän tarkoitus se on? Eihän se mies nyt herranjumala tarkoita, että olet automaattisesti joku kodinkone. Ja yhtälailla olet sitten työnorja ja työnantajasi mielivallan ja miellyttämisen vallassa. Siis, mieti nyt vähän sinäkin ennenkuin lauot noita elämän viisauksiasi ja muista ainakin mainita, että ne ovat sun omia - ei mistään naisten kollektiivisesta tajunnasta kumpuavia. Ja jos näin olisikin niin ilmoittaudun heti vastarintaliikkeeseen.

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Niin koska vertaat kahta aivan eri asiaa keskenään - lakeihin ym perustuvaa järjestelmää ja tunteisiin ja sosiaalisuuteen siis paljon epävarmempaa suhdetta. Ja sulla ei vain ole sisua ja rohkeutta elää elämääsi vaan piileskelet siellä virkamies urapykälien takana ja luet lakia varmaan joka asiasta.

Ei, vaan minä vastasin edelliselle kommentoijalle (sinä?) joka nimenomaan vertasi näitä kahta asiaa keskenään. Pitää myös muistaa että avioliitto on myös taloudellinen ja juridinen suhde.

Se, että minä puhun asioista kuten ne oikeasti ovat, ei todellakaan ole piileskelyä. Enemmänkin sinun tapasi välttä asioiden loogista tarkastelua vaikuttaa piileskelyltä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lähden siitä, että mies hyväksyy ja ottaa minut sellaisena kuin olen. Mikä ihmeen kysymys tuo edes on?

Mitä ovat "perinteinen naisellinen nainen" ja "edistyksellinen moderni naiseudesta vapautunut nainen"? Ja miksi minun (kenenkään) pitäisi määritellä itseään tuolla asteikolla?

Etkö yritä tuoda itsestäsi parhaita puolia esiin? Yhteiskuntaa ja miehiä varten? Etkö yritä kehittää itseäsi vai luuletko että olet syntyessäsi jo sellainen, kenet yhteiskunta hyväksyy koska olet vain nainen? Ai niin, mutta juuri noinhan olen väittänyt ja todistat juuri väitteni todeksi tuolla.

Jos et tiedä, mikä on perinteinen naisellinen nainen ja mikä on moderni naiseudesta vapautunut nainen, niin en voi auttaa sinua ymmärtämään keskustelun pointtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Väärin. Yhteiskunta kasvattaa naisista sellaisia, että he voivat olla prinsessoja ja miesten tulee hyväksyä heidät sellaisenaan kun he ovat. Ja jos mies tämän kyseenalaistaa, on hän naisvihaaja ja rasisti ja fasisti. Kuinka väärässä olen tuossa väitteessä? Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä. Näitä ovat esim. joku tietyn alan erityisosaaminen. Miestä ei ole missään vaiheessa kasvatettu siten, että hän on etuoikeutettu. Nainen sen sijaan on. Miehille maailma on edelleen raskaampaa ja vaikeampaa, tämä on syytä muistaa kun noista "faktoista" puhutaan. Yhteiskunta pitää naisesta huolta ja nainen voi luottaa siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään. Sen sijaan kukaan ei arvosta miestä, joka on yhteiskunnan huolehdittavana. Ellei hän ole vammautunut tai erittäin vanha.

Missä ihmeen suhteessa elät, jos väität pokkana että miehet kiristävät, painottavat ja pakottavat naista?? Mikä parisuhde tuo on ja kuinka paljon tuollaisia on? En tiedä itse yhtäkään mutta toisaalta nykyaikana kaikki hulluudet on mahdollista kun identiteetti, rajat ja roolit ovat hävitetty. Vai on naisen elämä hankalaa jos mies ei hoida lapsia tai kotia :D. Ai hyvä luoja mitä prinsessa-ajattelua....

Juu, tosi prinsessaa on se että vaatisi että mies tekisi oman osuutensa mistään ja ottaisi vastuun omista tekemisistään. 🤦‍♀️

Eikö muka ole pakottamista se, että mies jättää oman lapsensa hoitamatta? Sehän onnistuu vain siksi että mies sillä tavoin pakottaa lapsen äidin ottamaan 100% vastuun lapsesta. Tämä on Suomessa todella yleistä, näkyy esim. siinä miten moni mies jättää myös elatusavun omalla lapselleen maksamatta.

Pakottamista on myös se, että mies jättää kotitöistä suurimman osan naiselle. Nehän on kumminkin tehtävä, joten jos toinen ei vastuutaan kanna, sen toisen pitää tehdä hänenkin osuutensa.

Pakottamista ja painostamista seksiin esiintyy myös. Tälläkin palstalla aiheesta on keskusteltu usein kuten edellä mainituista ongelmista.

Tämä on näyttää olevan siis edelleen ihan arkea monille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lähden siitä, että mies hyväksyy ja ottaa minut sellaisena kuin olen. Mikä ihmeen kysymys tuo edes on?

Mitä ovat "perinteinen naisellinen nainen" ja "edistyksellinen moderni naiseudesta vapautunut nainen"? Ja miksi minun (kenenkään) pitäisi määritellä itseään tuolla asteikolla?

Etkö yritä tuoda itsestäsi parhaita puolia esiin? Yhteiskuntaa ja miehiä varten? Etkö yritä kehittää itseäsi vai luuletko että olet syntyessäsi jo sellainen, kenet yhteiskunta hyväksyy koska olet vain nainen? Ai niin, mutta juuri noinhan olen väittänyt ja todistat juuri väitteni todeksi tuolla.

Jos et tiedä, mikä on perinteinen naisellinen nainen ja mikä on moderni naiseudesta vapautunut nainen, niin en voi auttaa sinua ymmärtämään keskustelun pointtia.

Tottakai jokainen meistä tuo parhaat puolensa esiin ihmisille, joihin haluaa tehdä vaikutuksen. Mutta eihän se ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että etsii ihmistä, joka hyväksyy sellaisena kuin on. Tässä on nyt joku isompi gappi meidän ajattelussamme, mitä en nyt tavoita. Ei minun nykyiselle puolisollenikaan tarvinnut esittää muuta kuin olen, eikä hänen minulle.

Kehittää itseäni? Koska olen vain nainen? En ihan aidosti ymmärrä. Kehitän koko ajan itseäni. Opiskelen työn ohessa. Olen miettinyt väitöskirjaa mutta luopunut siitä, koska se ei veisi minua urallani eteenpäin, tyydyttäisi vain akateemista kunnianhimoani. Siispä olen valinnut toisenlaiset opinnot, jotka parantavat varmemmin mahdollisuuksiani pärjätä kilpailussa oman alan töistäni. "Luon uraa" politiikassa. Vain paikallisesti, mutta yhä vastuullisempiin luottamustehtäviin edeten.

Kehitän itseäni harrastuksissani pyrkien joissakin niistä yhä parempiin suorituksiin. Joissakin on tavoitteenakin vain rentoutua.

Usko pois, kehitän itseäni koko ajan.

Naisellisuuteni määrittelyn jätän muiden tehtäväksi, kun et kerran kerro, miten se määritellään ja kun itse en tosiaan koe mitään tarvetta sitä määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle naisena ei oikein ole vielä valjennut, mitä tarkoitetaan kun naisesta puhutaan "maskuliinisena". ...

Koko kirjoituksesi oli äärimmäisen hyvä, mutta jätin lainaukseen vaan olennaisen. Olet siinä mielessä oikeassa, että aloitus oli vähän huonosti muotoiltu. Korjataan tässä kohtaa tätä näin: Kun nainen vapautuu naiseudesta, hänestä ei tule mies, vaan ei-nainen. Mutta kun mies vapautuu maskuliinisuudesta, hänestä tulee naisellinen.

Ainakin kirjoittamasi perusteella sinussa on jonkun verran ei-naisellisia piirteitä, mutta ei tuo pilkkihaalari tai pukeutuminen sitä tee, uskon että monessa kulttuurissa esim. tuo kielenkäyttö on enemmän maskuliinista kuin feminiinistä.

Sekavaa logiikkaa, joka ei pidä paikkaansa.

Ensinnäkin se mikä määritellään naiselliseksi ja maskuliiniseksi on kulttuurista ja aikakaudesta sekä ryhmästä riippuvaa, eikä mitään biologisia ikuisia faktoja.

Nuo määreet ovat myös yksilön kannalta ulkoapäin määriteltyjä ennakkoasenteita, joten ne eivät useinkaan ole kovin relevantteja todellisessa elämässä.

Ihmiset eivät myöskään ole pelkkiä sukupuolia vaan yksilöitä ja persoonia, joten heidän ominaisuuksiena redusoiminen pelkkään "naiselliseen" tai "maskuliiniseen" ei kuvaa ketään ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen meistä tuo parhaat puolensa esiin ihmisille, joihin haluaa tehdä vaikutuksen. Mutta eihän se ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että etsii ihmistä, joka hyväksyy sellaisena kuin on. Tässä on nyt joku isompi gappi meidän ajattelussamme, mitä en nyt tavoita. Ei minun nykyiselle puolisollenikaan tarvinnut esittää muuta kuin olen, eikä hänen minulle.

Kehittää itseäni? Koska olen vain nainen? En ihan aidosti ymmärrä. Kehitän koko ajan itseäni. Opiskelen työn ohessa. Olen miettinyt väitöskirjaa mutta luopunut siitä, koska se ei veisi minua urallani eteenpäin, tyydyttäisi vain akateemista kunnianhimoani. Siispä olen valinnut toisenlaiset opinnot, jotka parantavat varmemmin mahdollisuuksiani pärjätä kilpailussa oman alan töistäni. "Luon uraa" politiikassa. Vain paikallisesti, mutta yhä vastuullisempiin luottamustehtäviin edeten.

Kehitän itseäni harrastuksissani pyrkien joissakin niistä yhä parempiin suorituksiin. Joissakin on tavoitteenakin vain rentoutua.

Usko pois, kehitän itseäni koko ajan.

Naisellisuuteni määrittelyn jätän muiden tehtäväksi, kun et kerran kerro, miten se määritellään ja kun itse en tosiaan koe mitään tarvetta sitä määritellä.

Luuletko, että miehille tai yhteiskunnalle on mitään merkitystä, oletko mukana jossain politiikassa tai vastuullisissa luottamustehtävissä, tai että harkitset väitöskirjan tekemistä? Väitän, että nuo ovat enemmänkin suurimmalle osalle miehiä juuri niitä turn-offeja, vaikka eivät toki ole maskuliinisia piirteitä. Tosin politiikka on asia joka olisi hyvä jättää miehille, koska naisten päätökset perustuvat enemmän tunteisiin kuin järkeen. Sinun ei naisena ja yksilönä tarvitse miellyttää ketään miestä, mutta tuo otsikon aihe liittyy siihen, että maskuliiniset naiset eivät ole viehättäviä. Eivät naisten eivätkä miesten mielestä. Nyt jos halutaan pohtia, että onko tuolla mitään väliä, niin on sillä varmaan niille naisille jotka eivät ole parisuhteessa ja erityisesti niille naisille, jotka haluavat hyvän miehen.

Minä puhun ilmiöstä ja siitä miten se vaikuttaa massoihin, luulen että sitä puhuttelet ilmiötä omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta. Minä pystyn ymmärtämään, että kohdallasi ja elämässäsi asiat ovat noin kuin kirjoitat, ja että miehesi kokee että noilla piirteilläsi ja ansiollasi sinulla on enemmän arvoa. Vaikka nuo eivät liity suoraan maskuliinisuuteen tai feminiinisyyteen. Pystytkö sinä ymmärtämään, että massojen kohdalla globaalisti ajateltuna maskuliiniset piirteet naisessa eivät ole viehättäviä? Vai oletko tästä eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Minulle naisena ei oikein ole vielä valjennut, mitä tarkoitetaan kun naisesta puhutaan "maskuliinisena". Minä nimittäin itse pidän itseäni aika maskuliinisena: leuastani olisivat lentäjäkirurgitkin ylpeitä, hartiani ovat leveämmät kuin monella miehellä -olen kirjaimellisesti ratkonut olkasauman naisten XL-koon kauluspaidasta (joka muuten on päälläni teltta).

Puhun vähän ja asiaa, tykkään urheilla ja katsella urheilua ja juoda viskiä ja syödä makkaraa ja ampua hirvikiväärillä ja mitä näitä miehisenä pidettyjä asioita onkaan. Kiroilenkin aika tavalla, en tahallani vaan jotenkin ne kirosanat vaan tulee suustani. Saan kaikissa netin testeissä tulokseksi, etä "olet mies!". Joskus oli sellaisia leikkimielisiä testejä. (Toki tykkään minä laittaa ruokaakin, leipoa ja tehdä käsitöitä. Olen nähkää tämmöinen renessanssi-ihminen.)

Ja sitten miehet kohtelevat minua kuin olisin ansarikukkanen, auttavat ovea auki, takkia päälle, tuolia alle, ottavat painavat tavarat käsistäni jne. Ihan riippumatta siitä, onko päälläni pilkkihaalari, miesten tumma puku vai kukkamekko. Ihanaahan tuo on, en minä sillä, mutta selvästikään miehet ei ainakaan pidä minua maskuliinisena. Tai jos pitävät, niin tykkäävät siitä. Sitä en tiedä, mitä muut naiset ajattelevat.

Toinen juttu: omasta mielestäni näytän aika rekkalesbolta, mutta kukaan ei ole minua ikinä sellaiseksi luullut. Selvästikään gaydar ei hälytä kohdallani, mikä oikein onkin koska olen hetero.

Meinaan tällä vuodatuksella sitä, että kyllä sitä aika helvetin äijä saa olla ja silti käy naisellisesta naisesta.

Jäin oikein miettimään tätä, että miksi miehet kohtelevat minua kuin "hienoa naista", vaikka omasta mielestäni en mitä ilmeisimmin sellainen ole. En siis tarkoita, että minua kohdeltaisiin kuin kaunista tai seksikästä naista, vaan sellaisella vähän vanhanaikaisella kohteliaisuudella, joka tulee selvästi ihan selkäytimestä, ilman mitään tietoista ponnistusta. Olen montakin kertaa ollut tilanteessa, jossa tuttu mies "ohjaa" minua väentungoksessa selästä, eikä varmasti edes tajua niin tekevänsä.

Minä nautin tuollaisesta käytöksestä ja pidän sitä hienona asiana, mutta jään vaan ihmettelemään, koska en tavallaan mielestäni "ansaitse" sitä.

Luulenkin, että tässä miehekkyys-naisellisuusjutussa on jotain syvällisempiä viboja, joita me ihmiset lähetämme toisillemme, eivätkä ne välttämättä liity mitenkään pukeutumiseen tai harrastuksiin tai uraan. Ehkä se liittyy jotenkin feromoneihin.

Vuodatan tästä nyt sen takia, että nämä keskustelut menee kovin helposti niin kielteiseksi. Ajattelin, että jos joku nuorempi nainen lukee tätä, hänen on hyvä saada sekin näkökulma, että jonkun keski-ikäisen naisen kokemus miehistä voi aivan hyvin olla se, että miehet on oikeasti enimmäkseen hyviä ja kunnollisia ja kohtelevat sinua kuin kukkaa kämmenellä -jos vain annat niiden. Eikä tarvitse olla itse mitenkään ihmeellinen, ei kaunis, ei laitettu, ei seksikäs.

-sama-

Vierailija Ensinnäkin se mikä määritellään naiselliseksi ja maskuliiniseksi on kulttuurista ja aikakaudesta sekä ryhmästä riippuvaa, eikä mitään biologisia ikuisia faktoja.
</p>

<p>Nuo määreet ovat myös yksilön kannalta ulkoapäin määriteltyjä ennakkoasenteita, joten ne eivät useinkaan ole kovin relevantteja todellisessa elämässä.
</p>

<p>Ihmiset eivät myöskään ole pelkkiä sukupuolia vaan yksilöitä ja persoonia, joten heidän ominaisuuksiena redusoiminen pelkkään "naiselliseen" tai "maskuliiniseen" ei kuvaa ketään ihmisenä.[/quote kirjoitti:

Väärin. Nuo eivät ole kulttuurista kiinni vaan nähdään samanlaisina kaikkialla eri puolilla maapalloa. Ja tämä johtuu siitä, että nuo piirteet juontavat juurensa biologiasta ja evoluutiosta, eivätkä mistään kulttuurirelativismista. Tämän suhteen useat naiset juuri elävät niin pimennossa ja harhaisina kun eivät ymmärrä biologiasta. Se on pelottavaa koska biologiassa ei ole tasa-arvoa.

Mutta se pitänee paikkansa, että miehet ja naiset muuttuvat kovasti erityisesti viimeisten vuosikymmenien aikana. Ja esitän edelleen, että tämä muutos ei hyödytä ketään muita kuin feministejä ja eliittiä. Ei normaaleja naisia eikä valtaosaa miehiä. Nuo eivät ole ryhmästä riippuvia asioita vaan ovat erittäin samankaltaisia kaikkien ryhmien kohdalla. Mutta tuo onkin sitten eri asia, että kuinka biologiset lainalaisuudet kehittyvät vai pysyvätkö ne stabiileina. On toki myönnetty, että kehittyneissä maissa naiset arvostavat enemmän feminiinisiä piirteitä kuin kehitysmaissa. Tätä on perusteltu sillä, että yhteiskuna hoivaa ja auttaa naista eikä nainen tarvitse enää perinteisempiä miehiä. Paitsi silloin kun nainen itse joutuu ongelmiin.

Todellisessa elämässä maskuliininen mies pärjää paljon paremmin kuin feminiinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokainen meistä tuo parhaat puolensa esiin ihmisille, joihin haluaa tehdä vaikutuksen. Mutta eihän se ole millään tavalla ristiriidassa sen kanssa, että etsii ihmistä, joka hyväksyy sellaisena kuin on. Tässä on nyt joku isompi gappi meidän ajattelussamme, mitä en nyt tavoita. Ei minun nykyiselle puolisollenikaan tarvinnut esittää muuta kuin olen, eikä hänen minulle.

Kehittää itseäni? Koska olen vain nainen? En ihan aidosti ymmärrä. Kehitän koko ajan itseäni. Opiskelen työn ohessa. Olen miettinyt väitöskirjaa mutta luopunut siitä, koska se ei veisi minua urallani eteenpäin, tyydyttäisi vain akateemista kunnianhimoani. Siispä olen valinnut toisenlaiset opinnot, jotka parantavat varmemmin mahdollisuuksiani pärjätä kilpailussa oman alan töistäni. "Luon uraa" politiikassa. Vain paikallisesti, mutta yhä vastuullisempiin luottamustehtäviin edeten.

Kehitän itseäni harrastuksissani pyrkien joissakin niistä yhä parempiin suorituksiin. Joissakin on tavoitteenakin vain rentoutua.

Usko pois, kehitän itseäni koko ajan.

Naisellisuuteni määrittelyn jätän muiden tehtäväksi, kun et kerran kerro, miten se määritellään ja kun itse en tosiaan koe mitään tarvetta sitä määritellä.

Luuletko, että miehille tai yhteiskunnalle on mitään merkitystä, oletko mukana jossain politiikassa tai vastuullisissa luottamustehtävissä, tai että harkitset väitöskirjan tekemistä? Väitän, että nuo ovat enemmänkin suurimmalle osalle miehiä juuri niitä turn-offeja, vaikka eivät toki ole maskuliinisia piirteitä. Tosin politiikka on asia joka olisi hyvä jättää miehille, koska naisten päätökset perustuvat enemmän tunteisiin kuin järkeen. Sinun ei naisena ja yksilönä tarvitse miellyttää ketään miestä, mutta tuo otsikon aihe liittyy siihen, että maskuliiniset naiset eivät ole viehättäviä. Eivät naisten eivätkä miesten mielestä. Nyt jos halutaan pohtia, että onko tuolla mitään väliä, niin on sillä varmaan niille naisille jotka eivät ole parisuhteessa ja erityisesti niille naisille, jotka haluavat hyvän miehen.

Minä puhun ilmiöstä ja siitä miten se vaikuttaa massoihin, luulen että sitä puhuttelet ilmiötä omasta henkilökohtaisesta näkökulmasta. Minä pystyn ymmärtämään, että kohdallasi ja elämässäsi asiat ovat noin kuin kirjoitat, ja että miehesi kokee että noilla piirteilläsi ja ansiollasi sinulla on enemmän arvoa. Vaikka nuo eivät liity suoraan maskuliinisuuteen tai feminiinisyyteen. Pystytkö sinä ymmärtämään, että massojen kohdalla globaalisti ajateltuna maskuliiniset piirteet naisessa eivät ole viehättäviä? Vai oletko tästä eri mieltä?

Voi hyvä luoja... Miten monta kertaa minä olen yrittänyt kysyä, että miten se minua nimenomaan liikuttaa, mitä random-miehet minusta ajattelevat? Ja nyt vastaat, että "luuletko että (juuri niille random-) miehille on mitään merkitystä". No kun juuri sitä olen yrittänyt sanoa, että en luule, koska sillä asialla ei ole minulle pienintäkään merkitystä. Ymmärrätkö mitä yritän sanoa?

Ei sillä ole minulle minkäänlaista merkitystä, mitkä piirteet naisissa massojen kohdalla globaalisesti ajateltuna ovat tai eivät ole viehättäviä. Enempää en sitä rautalangasta enää yritä vääntää.

Ja juuri sinun kaltaistesi takia meidän naisten nimenomaan pitää olla mukana tekemässä politiikkaa.

Odotan vain sitä kommenttia, jossa varoitat, etteivät kaltaiseni naiset pääse naimisiin. Sen jälkeen ketju on täydellinen :-D

Mutta nyt en sitä valitettavasti voi jäädä odottamaan pitempään, kun on muutakin tehtävänä. Ehkä löydän ketjun vielä illemmalla, ehkä en. Toivottavasti joku toinen omilla aivoillaan ajatteleva nainen jaksaa jatkaa tästä.

Itse kyllä haluaisin väkevän kiekonheittäjänaisen syleilyyn.

t. M33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta naisellisuus ja miehekkyys näkyy ihmisestä päällepäin, ulkonäössä sekä siinä miten hän käyttäytyy. Eikä ole sidonnainen siihen tykkääkö hän hoitaa lapsia, leipoa, siivota tms. Eikä varsinkaan ole sidoksissa siihen mitä hän tekee työkseen. Tunnen monta tosi maskuliinista miestä, jotka tuoksuvat hyvälle, ovat aina huolitellun näköisiä ja voivat olla ammatiltaan vaikkapa sairaanhoitajia, kokkeja, lastentarhanopettajia, muurareita, kirvesmiehiä, meklareita jne. 

Joka toinen nainen kirjoittaa työttömästä sikailevasta miehestä joka ei tee mitään ja hakkaa naisia. Lopetetaan tämän jauhaminen nyt saman tien tähän. Jos noita miehiä on teillä niin heivatkaa ne helvettiin. En silti pysty uskomaan, että 90% suhteissa miehet ovat tuollaisia. Joten pyritään pitämään keskustelu nyt aiheessa.

Olet täysin oikeassa tuossa kirjoituksessa. Ei se, että joku tekee ruokaa, tee naisesta naista. Tai se, että hoitaa kotia. Nuo vaan ovat piirteitä, jotka ovat perinteisesti olleet tyypillisempiä naisille. Ja miten ihmeessä mies ei voisi tuoksua hyvälle? Tottakai yleisiin käytöstapoihin kuuluu tuoksua hyvältä ja käyttäytyä hyvin. Eihän nuo ole mitään sukupuoliin liittyviä asioita, jotkut kirjoittajat nyt vaan haluavat liittää miehet siihen että haisevat pahalle, hakkaavat naista, alistaavat, ovat etuoikeutettuja jne.

Myös nuo kuvaamasi ammatit ovat hyvin miehekkäitä. Sen sijaan miehekkyyden määrittää kaikkialla maailmassa se, onko hän fyysisesti voimakas, onko hän rohkea vai pelkuri ja onko hänellä jotain mitä hän osaa tai hallitsee. Nuo erottavat kaikki miehen naisista ja ovat ns. minimivaatimuksia miehelle. Naisia kohtaan on erilaiset vaatimukset.

En ole koskaan kuullut että tuollaisia ominaisuuksia olisi vaadittu mieheltä. Jos ajattelen isoisäni sukupolvea niin heidän miehekkyytensä oli sitä että oltiin vastuullisia ja työteliäitä, huolehdittiin siitä mikä miehen vastuu silloin oli. Myös pukeutumisen ja hiusten piti olla siistejä. Rentut eivät olleet miehekkäitä. Miehen kuului silloin myös olla uskonnollinen ja käydä kirkossa.

Isoisäni oli lyhyt ja hoikka mies, hyvin hiljainen ja rauhallinen. Hän ei ollut käynyt kouluja paljonkana, mutta oli sivistänyt itseään. Hän käyttäytyi todella hyvin ja hillitysti. Kuunteli radiosta jumalanpalveluksia. Kukaan ei kuitenkaan olisi hänen aikanaan pitänyt häntä "naisellisena". Mielestäni hyvin tavallinen sen ajan alemman keskiluokan mies.

Sinun mieskuvasi vaikuttaa enemmän jostain amerikkalaisten supersankarielokuvien kuvastosta ammenetulta. Ja mihin fyysistä voimaa ja (fyysistä) rohkeutta edes nykyään tarvitaan? Koneet tekevät kaiken, ja miehekäs fyysinen rohkeus kääntyy enemmänkin uhkarohkeudeksi, jonka takia sitten hypitään mereen kalliolta ja halvaannutaan.

Mistähän kellarin perukoilta otsikon laatija on kömpinyt esiin, olipas Junnimainen aloitus. Lähes kaikki Catwalk mallit ovat nykyisin "maskuliinikasvoja" ja erittäin haluttuja sellaisia ja kovapalkkaisimpia. Älä nyt räkänokka siellä muuta väitä. Mammanpojille kapula suuhun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä ämmämäiset miehet

Millainen on ämmämäinen mies?

Osta peili!