Maskuliiniset naiset eivät ole viehättäviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sinkkuna mitä kotityökoneena. Naisten kannattaa panostaa omaan koulutukseen ja urakehitykseen. Oma palkka on parasta, mitä voi olla. Koulutuksen ja töiden perässä on helppo muuttaa, kun ei ole miestä häiritsemässä.

Mikä tällaisen elämäntavan tärkein saavutus siis on? Että voi muuttaa töiden perässä helpommin. Siis - mikä elämän tarkoitus se on? Eihän se mies nyt herranjumala tarkoita, että olet automaattisesti joku kodinkone. Ja yhtälailla olet sitten työnorja ja työnantajasi mielivallan ja miellyttämisen vallassa. Siis, mieti nyt vähän sinäkin ennenkuin lauot noita elämän viisauksiasi ja muista ainakin mainita, että ne ovat sun omia - ei mistään naisten kollektiivisesta tajunnasta kumpuavia. Ja jos näin olisikin niin ilmoittaudun heti vastarintaliikkeeseen.

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen olevani aika naisellinen mies. Ihailen vahvoja naisia sekä olen aika alistuva luonteeltani.

Naisten vaatteita en laita päälleni mutta kotitöitä teen. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä vihaa ketää. Miksi minunlainen mies on muka turn off?

m29

Alistuvuus on valitettavasti yksi suurimpia ja yleisimpiä turn offeja miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö voida vain ajatella, että on erilaisia tapoja elää? Ei se ole keneltäkään pois. Miksi itsenäiset uranaiset päivästä toiseen vaahtoavat valintaansa? Se on fine, hienoa, että olette niin helvetin itsenäisiä ja ei puhettakaan perheestä tai miehestä tai hellyydestä tai läheisyydestä, riidoista, pettymyksistä, vihasta, sovinnosta, rakkaudesta. Itse en ole uranainen ja kun teidän kalseaa, kylmää asennetta seuraan niin en kadu sitä yhtään.

Kurkkaapa uudelleen ketjun aloitusta. Aloittaja ei suinkaan ollut mikään miesvihas uhkuva uranainen, vaan mies jonka mielestä ne uranaiset elävät väärin ja ovat naisia väärin.

Itse olen varmaan hiukan uranainen, mutta kyllä mieheni on minulle tärkein asia tässä elämässä, kuten minäkin hänelle. Mutta ei se vaadi sitä että minun pitäisi olla hänelle joku palvelija vaan ihan molemminpuolista kunnioitusta ja toisen näkemistä yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävintä näissä tyypeissä on, että eivät he näe itseään elämässä sitä roolia jota tarjoavat naiselle, ei ikimaailmassa. Mikä siinä on niin hirveän vaikeaa ymmärtää, että monissa naisissa ajatus siitä että pitäisi aina olla taka-alalla ikuisesti toisia myötäilemässä ja hyysäämässä tuntuu ihan yhtä huonosti itselle sopivalta?

Olisin sata kertaa mieluummin se mielenkiintoisessa duunissa toisten aikuisten kanssa työskentelevä, palveltavana oleva perheen pää ja breadwinner kuin lapsia kotona toisen päätäntävallan alla armoilla hoitava osapuoli. Kaikista mieluiten kuitenkin elän tällä nykyisellä tyylillä, jossa meitä on kaksi aikuista, jotka osaavat leipoa ja vaihtaa renkaat.

Tämä. Myös itse elän mieluiten tällä nykyisellä tyylillä, mutta jos joutuisin palaamaan ajassa taaksepäin ja valitsemaan JOKO kotiin jäämisen TAI uran, niin valitsisin uran.

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sinkkuna mitä kotityökoneena. Naisten kannattaa panostaa omaan koulutukseen ja urakehitykseen. Oma palkka on parasta, mitä voi olla. Koulutuksen ja töiden perässä on helppo muuttaa, kun ei ole miestä häiritsemässä.

Mutta naisillahan on ollut koulutus ja työura viimeiset 50-60 vuotta. Mieti, puoli vuosisataa ja vielä täällä naiset elävät jossain illuusiossa, että joku naisen kouluttautuminen on joku uusi asia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemmin sinkkuna mitä kotityökoneena. Naisten kannattaa panostaa omaan koulutukseen ja urakehitykseen. Oma palkka on parasta, mitä voi olla. Koulutuksen ja töiden perässä on helppo muuttaa, kun ei ole miestä häiritsemässä.

Mikä tällaisen elämäntavan tärkein saavutus siis on? Että voi muuttaa töiden perässä helpommin. Siis - mikä elämän tarkoitus se on? Eihän se mies nyt herranjumala tarkoita, että olet automaattisesti joku kodinkone. Ja yhtälailla olet sitten työnorja ja työnantajasi mielivallan ja miellyttämisen vallassa. Siis, mieti nyt vähän sinäkin ennenkuin lauot noita elämän viisauksiasi ja muista ainakin mainita, että ne ovat sun omia - ei mistään naisten kollektiivisesta tajunnasta kumpuavia. Ja jos näin olisikin niin ilmoittaudun heti vastarintaliikkeeseen.

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Niin koska vertaat kahta aivan eri asiaa keskenään - lakeihin ym perustuvaa järjestelmää ja tunteisiin ja sosiaalisuuteen siis paljon epävarmempaa suhdetta. Ja sulla ei vain ole sisua ja rohkeutta elää elämääsi vaan piileskelet siellä virkamies urapykälien takana ja luet lakia varmaan joka asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kurkkaapa uudelleen ketjun aloitusta. Aloittaja ei suinkaan ollut mikään miesvihas uhkuva uranainen, vaan mies jonka mielestä ne uranaiset elävät väärin ja ovat naisia väärin.

Itse olen varmaan hiukan uranainen, mutta kyllä mieheni on minulle tärkein asia tässä elämässä, kuten minäkin hänelle. Mutta ei se vaadi sitä että minun pitäisi olla hänelle joku palvelija vaan ihan molemminpuolista kunnioitusta ja toisen näkemistä yksilönä.

Tässäpä Ap kommentoi. Ehkä sinun tulee lukea tuo aloitus uudelleen. En puhunut yhtään mitään uranaisista. Puhuin maskuliinisista naisista ja siitä, että he eivät ole viehättäviä. Naiset ovat olleet töissä iät ja ajat ja uraputkessakin jo useita vuosikymmeniä. Jospa naiset ymmärtäisivät, että maskuliininen käytös, arvomaailma jne. on helvetin paljon muuta kuin työura. Naiset elävät jossain ihme 50-luvun maailmassa...

Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, että näkee toisen ihmisen yksilönä?? Selittäkää joku opettaja tai sosiologi tämä minulle kiitos niin kommentoin sen jälkeen mikä tuossa näkemyksessä on pielessä.

Minulle naisena ei oikein ole vielä valjennut, mitä tarkoitetaan kun naisesta puhutaan "maskuliinisena". Minä nimittäin itse pidän itseäni aika maskuliinisena: leuastani olisivat lentäjäkirurgitkin ylpeitä, hartiani ovat leveämmät kuin monella miehellä -olen kirjaimellisesti ratkonut olkasauman naisten XL-koon kauluspaidasta (joka muuten on päälläni teltta).

Puhun vähän ja asiaa, tykkään urheilla ja katsella urheilua ja juoda viskiä ja syödä makkaraa ja ampua hirvikiväärillä ja mitä näitä miehisenä pidettyjä asioita onkaan. Kiroilenkin aika tavalla, en tahallani vaan jotenkin ne kirosanat vaan tulee suustani. Saan kaikissa netin testeissä tulokseksi, etä "olet mies!". Joskus oli sellaisia leikkimielisiä testejä. (Toki tykkään minä laittaa ruokaakin, leipoa ja tehdä käsitöitä. Olen nähkää tämmöinen renessanssi-ihminen.)

Ja sitten miehet kohtelevat minua kuin olisin ansarikukkanen, auttavat ovea auki, takkia päälle, tuolia alle, ottavat painavat tavarat käsistäni jne. Ihan riippumatta siitä, onko päälläni pilkkihaalari, miesten tumma puku vai kukkamekko. Ihanaahan tuo on, en minä sillä, mutta selvästikään miehet ei ainakaan pidä minua maskuliinisena. Tai jos pitävät, niin tykkäävät siitä. Sitä en tiedä, mitä muut naiset ajattelevat.

Toinen juttu: omasta mielestäni näytän aika rekkalesbolta, mutta kukaan ei ole minua ikinä sellaiseksi luullut. Selvästikään gaydar ei hälytä kohdallani, mikä oikein onkin koska olen hetero.

Meinaan tällä vuodatuksella sitä, että kyllä sitä aika helvetin äijä saa olla ja silti käy naisellisesta naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen olevani aika naisellinen mies. Ihailen vahvoja naisia sekä olen aika alistuva luonteeltani.

Naisten vaatteita en laita päälleni mutta kotitöitä teen. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä vihaa ketää. Miksi minunlainen mies on muka turn off?

m29

Alistuvuus on valitettavasti yksi suurimpia ja yleisimpiä turn offeja miehessä.

Jep, aika harva nainen haluaa olla samalle äiti ja vaimo. Justiinaa kaipaavia miehiä taas on pilvin pimein. Aika vastenmielistä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Väärin. Yhteiskunta kasvattaa naisista sellaisia, että he voivat olla prinsessoja ja miesten tulee hyväksyä heidät sellaisenaan kun he ovat. Ja jos mies tämän kyseenalaistaa, on hän naisvihaaja ja rasisti ja fasisti. Kuinka väärässä olen tuossa väitteessä? Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä. Näitä ovat esim. joku tietyn alan erityisosaaminen. Miestä ei ole missään vaiheessa kasvatettu siten, että hän on etuoikeutettu. Nainen sen sijaan on. Miehille maailma on edelleen raskaampaa ja vaikeampaa, tämä on syytä muistaa kun noista "faktoista" puhutaan. Yhteiskunta pitää naisesta huolta ja nainen voi luottaa siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään. Sen sijaan kukaan ei arvosta miestä, joka on yhteiskunnan huolehdittavana. Ellei hän ole vammautunut tai erittäin vanha.

Missä ihmeen suhteessa elät, jos väität pokkana että miehet kiristävät, painottavat ja pakottavat naista?? Mikä parisuhde tuo on ja kuinka paljon tuollaisia on? En tiedä itse yhtäkään mutta toisaalta nykyaikana kaikki hulluudet on mahdollista kun identiteetti, rajat ja roolit ovat hävitetty. Vai on naisen elämä hankalaa jos mies ei hoida lapsia tai kotia :D. Ai hyvä luoja mitä prinsessa-ajattelua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurkkaapa uudelleen ketjun aloitusta. Aloittaja ei suinkaan ollut mikään miesvihas uhkuva uranainen, vaan mies jonka mielestä ne uranaiset elävät väärin ja ovat naisia väärin.

Itse olen varmaan hiukan uranainen, mutta kyllä mieheni on minulle tärkein asia tässä elämässä, kuten minäkin hänelle. Mutta ei se vaadi sitä että minun pitäisi olla hänelle joku palvelija vaan ihan molemminpuolista kunnioitusta ja toisen näkemistä yksilönä.

Tässäpä Ap kommentoi. Ehkä sinun tulee lukea tuo aloitus uudelleen. En puhunut yhtään mitään uranaisista. Puhuin maskuliinisista naisista ja siitä, että he eivät ole viehättäviä. Naiset ovat olleet töissä iät ja ajat ja uraputkessakin jo useita vuosikymmeniä. Jospa naiset ymmärtäisivät, että maskuliininen käytös, arvomaailma jne. on helvetin paljon muuta kuin työura. Naiset elävät jossain ihme 50-luvun maailmassa...

Mitä ihmettä tuo tarkoittaa, että näkee toisen ihmisen yksilönä?? Selittäkää joku opettaja tai sosiologi tämä minulle kiitos niin kommentoin sen jälkeen mikä tuossa näkemyksessä on pielessä.

Kysyin muistaakseni jo alussa mutta kysyn varalta uudestaan:

Mitä ihmeen merkitystä sinun (lue: random-miesten) mielipiteellä viehättävyydestämme on?

Oikeun hyvä vaan kun ei joka Jorma ja Jukka kuolaa perään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle naisena ei oikein ole vielä valjennut, mitä tarkoitetaan kun naisesta puhutaan "maskuliinisena". ...

Koko kirjoituksesi oli äärimmäisen hyvä, mutta jätin lainaukseen vaan olennaisen. Olet siinä mielessä oikeassa, että aloitus oli vähän huonosti muotoiltu. Korjataan tässä kohtaa tätä näin: Kun nainen vapautuu naiseudesta, hänestä ei tule mies, vaan ei-nainen. Mutta kun mies vapautuu maskuliinisuudesta, hänestä tulee naisellinen.

Ainakin kirjoittamasi perusteella sinussa on jonkun verran ei-naisellisia piirteitä, mutta ei tuo pilkkihaalari tai pukeutuminen sitä tee, uskon että monessa kulttuurissa esim. tuo kielenkäyttö on enemmän maskuliinista kuin feminiinistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen olevani aika naisellinen mies. Ihailen vahvoja naisia sekä olen aika alistuva luonteeltani.

Naisten vaatteita en laita päälleni mutta kotitöitä teen. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä vihaa ketää. Miksi minunlainen mies on muka turn off?

m29

Alistuvuus on valitettavasti yksi suurimpia ja yleisimpiä turn offeja miehessä.

Alistuvuus ei ole se ongelma vaan se, ettei tuollainen mies ole vakaa. Tärkeintä miehessä on se, että hän on vakaa eikä alistuva mies pysty tarjoamaan suoraselkäisenä tukeaan naiselle.

Jos mennään tarpeeksi pitkälle historiassa, ei naiset olleet mitään hirveän feminiinisiä silloinkaan. Esimerkiksi pitkät hiukset olivat pikkutyttöjen juttu, aikuisena ne joko leikattiin lyhyiksi tai sidottiin kiinni, koska naisen tehtävä ei ollut olla viettelijätär vaan äiti. Liian koristautuvaa naista pidettiin huonona naisena, koska hän on turhamainen.

Nämä nykyajan vaatimukset on suoraan jostain pornoteollisuudesta tai julkkismaailmaasta, siis se miltä naisen pitäisi näyttää ja kuinka käyttäytyä.

Naiset olivat kovia mimmejä ennen vanhaan, kestivät kauheita paineita ja isoa kakaralaumaa, ei siinä mitään ulkonäköä puunailtu niin kuin nykyään. Hampaatkin putosivat suusta jo parikymppisinä. Pääasia oli selviytyä. Vain rikkailla oli varaa keskittyä niin turhaan asiaan kuin ulkonäköönsä. Taviksille liika viehättävyys oli vain haitaksi, koska silloin syntyi liikaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärjistät asioita kummasti ja raivon vallassa vailla järkeä. Katsotaan nyt ihan faktat.

Työssä sinun ja työntantajasi suhteita määrittelevät monet lait ja asetukset, sekä työsuhdesopimus.

Sen sijaan parisuhteessa naisen ja miehen pitäisi sopia yhdessä säännöistä. Mutta mitään valtaa ei ole kummallakaan osapuolella pakottaa toista mihinkään. Kuitenkin hyvin yleistä näyttää olevan se, että miehet kiristävät, painostavat ja pakottavat naisen toimimaan haluamallaan tavalla, usein vedoten juuri naiselta vaadittuun rooliin ja naisen tunteisiin miestä kohtaan.

Mies voi tehdä naisen elämän hankalaksi vain jättämällä oman osuutensa tekemättä lastenhoidosta ja kotitöistä. Hän voi nimittäin luottaa siihen että vaikka onkin itse laiska luuseri perheen-isänä ja aviopuolisona, niin nainen vastuuntuntoisesti hoitaa hänenkin osuutensa.

Miehet on myös edelleen kasvatettu ajattelemaan että he ovat etuoikeutettuja olentoja, joilla on oikeus vaatia juuri naisilta kaikenlaista passausta ja palvelua. Aika vaikea on parisuhteessa sellaista asennevammaa kitkeä miestä pois. Jos taas työnantajasi kohtelisi sinua kuin orjaa, voit aina vedota lakiin.

Mielestäni siis näiden asioiden välillä on todella suuri ero.

Väärin. Yhteiskunta kasvattaa naisista sellaisia, että he voivat olla prinsessoja ja miesten tulee hyväksyä heidät sellaisenaan kun he ovat. Ja jos mies tämän kyseenalaistaa, on hän naisvihaaja ja rasisti ja fasisti. Kuinka väärässä olen tuossa väitteessä? Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä. Näitä ovat esim. joku tietyn alan erityisosaaminen. Miestä ei ole missään vaiheessa kasvatettu siten, että hän on etuoikeutettu. Nainen sen sijaan on. Miehille maailma on edelleen raskaampaa ja vaikeampaa, tämä on syytä muistaa kun noista "faktoista" puhutaan. Yhteiskunta pitää naisesta huolta ja nainen voi luottaa siihen, että hänen ei tarvitse tehdä mitään. Sen sijaan kukaan ei arvosta miestä, joka on yhteiskunnan huolehdittavana. Ellei hän ole vammautunut tai erittäin vanha.

Missä ihmeen suhteessa elät, jos väität pokkana että miehet kiristävät, painottavat ja pakottavat naista?? Mikä parisuhde tuo on ja kuinka paljon tuollaisia on? En tiedä itse yhtäkään mutta toisaalta nykyaikana kaikki hulluudet on mahdollista kun identiteetti, rajat ja roolit ovat hävitetty. Vai on naisen elämä hankalaa jos mies ei hoida lapsia tai kotia :D. Ai hyvä luoja mitä prinsessa-ajattelua....

Jälleen puhut jostain myyttisestä miehestä ja myyttisestä naisesta. Ei tuo mahdollista dialogia.

"Mies sen sijaan, mies ei ole mitään ellei hän ole todella hyvännäköinen tai jos hän ei omaa miehisiä piirteitä." Tuo lause, ja tuo mies, josta puhut, ovat puhtaasti oma mielikuvituksesi tuotosta. Häntä ei ole olemassa. Me emme VOI käydä asiallista, järkevää dialogia hahmosta, jota ei ole olemassakaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Aivan sama kuin minä heittäisin yhtäkkiä ilmoille naisen: "Nainen sen sijaan, nainen ei ole mitään ellei hän ole synnyttänyt viittä lasta ilman kivunlievistystä." Öööö, miettisit sinä ja moni muukin; miten niin ei ole, eihän naiselta missään tuollaista edellytetä.

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin muistaakseni jo alussa mutta kysyn varalta uudestaan:

Mitä ihmeen merkitystä sinun (lue: random-miesten) mielipiteellä viehättävyydestämme on?

Sorry olen palikka-aivoinen mies joten en kaikkea osaa lukea tai ymmärrä, mutta hyvä kun varta vasten väänsit rautalangasta. Koko yhteiskunta pyörii sen ympärillä, millaisia miehet ja naiset ovat ja mitä hyötyä heistä on toisillensa tai yhteiskunnalle. En oikein vieläkään ymmärrä koko kysymystäsi. Onhan sillä nyt hirveästi merkitystä kaikelle että millainen nainen olet. Viehättävillä ihmisillä on paljon helpomaa, he ovat uskottavampia kuin ei-viehättävät ja muutenkin eikös jokainen halua mielummin olla viehättävä kuin ei-viehättävä? Ellet halua olla joku mökissä asuva erakko joka ei ole missään vuorovaikutuksessa muiden ihmisten tai maailman kanssa.

Kysyn vielä näin: kuka sitä sinun viehättävyyttä "kuluttaa" ja käyttää? Mies. Ellet ole lesbo. Mutta näitä on vielä aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Minulle naisena ei oikein ole vielä valjennut, mitä tarkoitetaan kun naisesta puhutaan "maskuliinisena". Minä nimittäin itse pidän itseäni aika maskuliinisena: leuastani olisivat lentäjäkirurgitkin ylpeitä, hartiani ovat leveämmät kuin monella miehellä -olen kirjaimellisesti ratkonut olkasauman naisten XL-koon kauluspaidasta (joka muuten on päälläni teltta).

Puhun vähän ja asiaa, tykkään urheilla ja katsella urheilua ja juoda viskiä ja syödä makkaraa ja ampua hirvikiväärillä ja mitä näitä miehisenä pidettyjä asioita onkaan. Kiroilenkin aika tavalla, en tahallani vaan jotenkin ne kirosanat vaan tulee suustani. Saan kaikissa netin testeissä tulokseksi, etä "olet mies!". Joskus oli sellaisia leikkimielisiä testejä. (Toki tykkään minä laittaa ruokaakin, leipoa ja tehdä käsitöitä. Olen nähkää tämmöinen renessanssi-ihminen.)

Ja sitten miehet kohtelevat minua kuin olisin ansarikukkanen, auttavat ovea auki, takkia päälle, tuolia alle, ottavat painavat tavarat käsistäni jne. Ihan riippumatta siitä, onko päälläni pilkkihaalari, miesten tumma puku vai kukkamekko. Ihanaahan tuo on, en minä sillä, mutta selvästikään miehet ei ainakaan pidä minua maskuliinisena. Tai jos pitävät, niin tykkäävät siitä. Sitä en tiedä, mitä muut naiset ajattelevat.

Toinen juttu: omasta mielestäni näytän aika rekkalesbolta, mutta kukaan ei ole minua ikinä sellaiseksi luullut. Selvästikään gaydar ei hälytä kohdallani, mikä oikein onkin koska olen hetero.

Meinaan tällä vuodatuksella sitä, että kyllä sitä aika helvetin äijä saa olla ja silti käy naisellisesta naisesta.

En tiedä onko itseluottamus sukupuoleen sidottua, mutta oma kokemus on seuraava: nuorena olin hento ja herkkä, helposti alistettava. Se ei ollut hyväksi minulle eikä kai kiusaajillekaan.

Ikä ja aika salli muutoksen: nyt olen paksunahkaisempi ja kun on tervettä itseluottamusta, ei ole enää tarvetta miellyttää.

Ja kuin taikaiskusta, minua kohdellaan hyvin. Se on uutta.

Vierailija kirjoitti:

Minä koen olevani aika naisellinen mies. Ihailen vahvoja naisia sekä olen aika alistuva luonteeltani.

Naisten vaatteita en laita päälleni mutta kotitöitä teen. Sain tasa-arvoisen kasvatuksen enkä vihaa ketää. Miksi minunlainen mies on muka turn off?

m29

Tuttavapiirissäni on kaltaisesi ja ikäisesi mies, joka on mukava ja miellyttävän näköinenkin, urheilullinen, työssäkäyvä ja koulutettu. Harkitsin pitkään, alkaisinko suhteeseen hänen kanssaan. Tuo suoraselkäisyyden puute häiritsi liikaa. Mies jatkuvasti myötäili voimakastahtoisemman kaverinsa mielipiteitä, mistä tuli jotenkin matelijamainen vaikutelma. En minä halua kynnysmattoa.

Vierailija kirjoitti:

On ahdistavaa, jos oma käsitys naisellisesta naisesta on nyrkin ja hellan välissä uurtava kotiorja. Itse on sohvalla piereskelevä ylipainoinen kaljaa kittaava vätys, kuten oli isä ja isoisäkin. Näitä onnnettomia miehiä on paljon Suomessa, ei ole ketään jota alistaa ja komennella eikä kukaan tee ruokaa pöytään eikä pyyhi persettä, ihan kaikki pitää itse tehdä nykyään. Sukupolvien traditio on katkennut kuin seinään. Naiset ovat vapautuneet naisellisuudessa harmittavalla tavalla.

Mutta tuo taitaa olla monen mielestä juurkin se "tosimies" joka ei peilin edessä laita hiuksiaan yms. Minusta tuo sinun kuvaamasi miestyyppi on kaikkea muuta kuin maskuliininen, enemmän tulee mieleen tyhmä sika. 

Minusta naisellisuus ja miehekkyys näkyy ihmisestä päällepäin, ulkonäössä sekä siinä miten hän käyttäytyy. Eikä ole sidonnainen siihen tykkääkö hän hoitaa lapsia, leipoa, siivota tms. Eikä varsinkaan ole sidoksissa siihen mitä hän tekee työkseen. Tunnen monta tosi maskuliinista miestä, jotka tuoksuvat hyvälle, ovat aina huolitellun näköisiä ja voivat olla ammatiltaan vaikkapa sairaanhoitajia, kokkeja, lastentarhanopettajia, muurareita, kirvesmiehiä, meklareita jne.