Miksi teette lapsia ennen avioliittoa? Ov

Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

Ehkä jollain sitten vasta se avioliitto tarkoittaa aitoa sitoutumista liittoon, joillain toisilla taas voi olla se asia toisin, ja halutaan sitoutua avoliittookin tosissaan. Ihmisiä on erilaisia ja asioilla heille erilainen merkitys, siksi asioita ei voi liikaa yleistää koskemaan kaikkia. Mikä on totta yhdelle, ei sitä ole toiselle. Läheskään kaikki avioparit eivät ole kovinkaan sitoutuneita toisiinsa, edes avioliiton alussa, kun kerran silloinkin tapahtuu eroja. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

[/quote]

Niin, tätähän ette voi tietää, avoparit, ennen kuin olette naimisissa.

Joku pakkonaittaja äänessä, huokaus :) Oletko kaikessa noin suvaitsematon - ei ole kuin yksi oikea tapa toimia?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:11"]Eli vaimosi ei ole esimerkiksi sinun vanhemmillesi mitään sukua? Vaikka mahdollisesti jakaa saman sukunimen?[/quote]

Ei ole sukua, vaikka omaa avioitumisen kautta saman sukunimen. En ole itse asiassa edes koskaan törmännyt tuollaiseen sukuajatteluun. Onko se kenties itä- tai pohjoissuomalainen tapa?

Ei ole mitään hinkua kihloihin tai naimisiin. Lapsia ei ole vielä. Ollaan puhuttu, että mennään naimisiin ehkä 10-20 vuoden päästä, mutta lapset hankitaan ennen sitä :D. Emme todellakaan sikiä ympäriinsä ihan jokaisen kanssa. Avioliitosta pääsee aina eroon, yhteisestä lapsesta ei. Joten lapsi on minulle paljon isompi sitoutuminen mitä avioliitto on, joku muu voi olla toista mieltä. Testamenttiasiat hoidetaan toki kuntoon viimeistään siinä vaiheessa kun eka lapsi on tulossa. Meille avioliitto on lähinnä käytäntöä helpottava paperi, sitoutua voi ihan muutenkin. Minua ei kiinnosta olla päivä prinsessana. Emme ole uskovaisia, ei haluta kirkkohäitä. Ehkä me mennään joskus maistraatissa naimisiin ja järjestetään lähisuvulle kahvittelut sen jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:39"]

Ja siellä ilmoittautuu neitseellisesti lisääntynyt mamma, "luonto päätti toisin". Joopa joo.

[/quote]

Ai niinkö sun mielestä luonto lisääntymisen hoitaa? Suosittelen tutustumaan biologiaan hieman tarkemmin :D Tuolla "luonnon päättämisellä" tarkotin pilleriehkäisystä huolimatta tapahtunutta raskaaksi tulemista, pässi.

[/quote]

Hei, internetin kuuluisin henkilö on täällä! Se joka tuli pillereistä huolimatta raskaaksi! Tunnetko sen, joka on professori vaikkei käynyt koskaan koulua? Tai sen, jolta on lapset huostaanotettu ilman mitään syytä?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

[/quote]

Niin, tätähän ette voi tietää, avoparit, ennen kuin olette naimisissa.

[/quote]

voinhan, kun nykyisin ollaan naimisissa. Mieheni esittel minut yhtä ylpeydellä silloin kun oltiin avoliitossa. Suhteemme oli jo silloin tiivis ja läheinen. Mieheni on tärkein aikuinen ihminen minulle ja toisinpäin. Emme voisi kuvitella elämää ilman toista. Tästä huolimatta teimme lapset ennen avioliittoa olimme niin varmoja toisistamme että siihen suhteeseennjskalsinlapset tehdä. Oltiin avoliitossa 6v. Ja nyt ollaan oltu naimisissakin 10v. Ja ihan yhtä tiivis suhde meillä ollut aina :).

Kuinkas te avioliitossa olevat, monesko kierros menossa.

Mistäs lähtien avioliitto on ollut jälleen puolisot toisiinsa sitova sopimus? Olihan se joskus vuosikymmeniä sitten mutte nykyään avioeron saa vaikka saman tien kun on mennyt naimisiin. Tuossa ei taitaisi edes harkinta-aikaa tulla, koska on niin lyhyen aikaa avioelämää takana.

Olkaa avoliitossa, mutta älkää narisko sitten kun ongelmia tulee. Kun onnettomuus iskee ja puolison äidiltä kysytään mitä tehdään ja kun puolison äiti ja isä päättävät. Tai kun se puoliso menehtyy niin hänen vanhempansa päättävät miten  haudatan ja minne... ja kun se kämppä onkin puolison jälkeen hänen perillistensä ja sä lennät ulos kuin leppäkeihäs. Näytät toteen että on toi telkkari ainakin mun.

Avopuoliso on niinkuin avokauppa, tavaran voi palauttaa ilman selityksiä ja sanoa että sori en mä sit tykännytkään.

Aviopuoliso muuttuu puolisoksi ja kaksi puolisoa on yksi aviopari.

Mut hei olkaa onnellisia ja vinkukaa että naimisiinmeno maksaa ei oo rahaa ja kun mä sit kuiteskin haluisin häämatkan ja huomenlahjan ja samppanjanvärisen prinsessamekon ko mä oon siitä aina haaveillu......  ette te niitä juhlianne ikinä saa. Teille jää vain avoliiton ihanuuden jäkättämisen ilo. Osanottoni.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:39"]

Ja siellä ilmoittautuu neitseellisesti lisääntynyt mamma, "luonto päätti toisin". Joopa joo.

[/quote]

Ai niinkö sun mielestä luonto lisääntymisen hoitaa? Suosittelen tutustumaan biologiaan hieman tarkemmin :D Tuolla "luonnon päättämisellä" tarkotin pilleriehkäisystä huolimatta tapahtunutta raskaaksi tulemista, pässi.

[/quote]

Hei, internetin kuuluisin henkilö on täällä! Se joka tuli pillereistä huolimatta raskaaksi! Tunnetko sen, joka on professori vaikkei käynyt koskaan koulua? Tai sen, jolta on lapset huostaanotettu ilman mitään syytä?

[/quote]

Ömm, mä tunnen kaksikin naista, jotka tulleet pillereistä huolimatta raskaaksi. Ja useamman, jotka tulleet kierukasta huolimatta raskaaksi. Kahta muuta mainitsemaasi lajia en tunne.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

[/quote] Veikkaan kyllä, että teillä on kyse enemmänkin suhteen syventymisestä ja sen tuomasta uudesta huumasta :) 10v aikana ehtii mennä aika arkiseksi ja avioliitto toi uusia tuulia. Hyvä homma teille, mutta en usko, että syynä varsinaisesti on se vihkikaava. Suhteissa on erilaisia vaiheita ja jokin laukaisee siirtymisen seuraavaan.

Vaimoksi esittelyyn varmasti liittyy helliä tunteita, mutta hyvä vaimo on edelleen kulttuurissamme eräänlainen statussymboli, saavutus. Kelpaa siis esitelläkin ;)

Pointtini on se, että ei se avioliitto sitouta vaan te sitouduitte syvemmin ja menitte sen merkiksi avioon. Kyllä onni on lähtenyt teistä itsestänne ja siksi juuri se on kantanut jo 2v

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:04"]Mistäs lähtien avioliitto on ollut jälleen puolisot toisiinsa sitova sopimus? Olihan se joskus vuosikymmeniä sitten mutte nykyään avioeron saa vaikka saman tien kun on mennyt naimisiin. Tuossa ei taitaisi edes harkinta-aikaa tulla, koska on niin lyhyen aikaa avioelämää takana.

[/quote]

Nuo on vaan juttuja paperilla. Puhuinkin siitä, miten avioliiton solmiminen, häät, vihkirituaali, jne on sitouttanut meitä miehen kanssa toisiimme ihan toisin kuin avoliitto tunnetasolla. Seikka yllätti meidät itsemmekin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:09"]

Mulle ei todellakaan ole naimisiinmeno "päivä prinsessana", vaan sen verran tärkeä ja juhlimisen arvoinen asia, että haluan sen mukaiset puitteet. Jos sulle kelpaa maistraatti ja lounas lähimmässä kiinalaisessa siihen päälle, niin hyvä. Itse en sellaista muistoa tuosta päivästä haluaisi. 

[/quote]

Minullekin avioliiton solmiminen oli tärkeä ja juhlimisen arvoinen asia. Mutta juhlin sitä ihan kahdestaan mieheni kanssa. Ei maksanut paljon ja jäi kuitenkin ihanat muistot sviitistä ja muusta.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:59"]

Hei, internetin kuuluisin henkilö on täällä! Se joka tuli pillereistä huolimatta raskaaksi! Tunnetko sen, joka on professori vaikkei käynyt koskaan koulua? Tai sen, jolta on lapset huostaanotettu ilman mitään syytä?

[/quote]

Mikäs tällä kirjoittajalla on ongelmana? Ehkäisystä huolimatta raskaaksi tuleminen on yllättävänkin yleistä. Kouluitta professoriksi päätyminen luultavasti aika harvinaista, joskaan ei mhadotonta. Ilman syytä huostaanotto puolestaan laitonta, joku peruste (mielellään vielä järkevä sellainen) täytyy aina olla.

Lapsettomuuslääkäri kehotti vahvasti aloittamaan yrityksen heti erään yllättävän leikkauksen jälkeen. Samaan syssyyn oli iso muutto plus pari isoa juttua menossa. Mentiin sitten maha pystyssä maistraattiin.

Onko tullut mieleen, että monet avoparit OVAT olleet joskus naimisissa? Eli se homma on jo nähty ja sitoutumisen puoli ja jonkun mystisen yhteenkuuluvuuden. Sori, en kokenut samoja tunteita kuin sinä. Avioliitto on instituutiona aikansa elänyt ja sen sitovuus on useimmille sama kuin avoliiton. Vain juridiset edut enää puoltaa sitä...

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

[/quote]

Niin, tätähän ette voi tietää, avoparit, ennen kuin olette naimisissa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:39"]Ihan höpöhöpöä, ettei avioliitto sitouttaisi ja tekisi suhteesta tiiviimpää. Olimme miehen kanssa avoliitossa 10 vuotta ennen häitä. Silti nyt 2 vuotta häiden jälkeen voin todeta, että kiintymys, tunteet ja puheet ihan eri tasolla, kun ollaan aviopari kuin mitä oli avoliitossa eläessä. Varsinkin miehellä, joka usein toistelee, että vaimoni ja äänessä on esim minua työtuttavilleen esitellessä ihan eri sävy kuin silloin, kun vain asuimme yhdessä.

[/quote] Veikkaan kyllä, että teillä on kyse enemmänkin suhteen syventymisestä ja sen tuomasta uudesta huumasta :) 10v aikana ehtii mennä aika arkiseksi ja avioliitto toi uusia tuulia. Hyvä homma teille, mutta en usko, että syynä varsinaisesti on se vihkikaava. Suhteissa on erilaisia vaiheita ja jokin laukaisee siirtymisen seuraavaan.

Vaimoksi esittelyyn varmasti liittyy helliä tunteita, mutta hyvä vaimo on edelleen kulttuurissamme eräänlainen statussymboli, saavutus. Kelpaa siis esitelläkin ;)

Pointtini on se, että ei se avioliitto sitouta vaan te sitouduitte syvemmin ja menitte sen merkiksi avioon. Kyllä onni on lähtenyt teistä itsestänne ja siksi juuri se on kantanut jo 2v

[/quote]

Samaa mieltä yllä olevan kanssa - kyllä se suhteen syveneminen ja sitoutuminen lähtee puolisoista itsestään. Jos avioliitto olisi joku automaattisesti suhteen tilaa kohentava rituaali, niin sittenhän eroa miettivien tai arkistuneissa suhteissa elävien kannattaisi mennä naimisiin - muuttuisi yhdessäelo heti ihan erilaiseksi ja arjesta tulisi yhtä juhlaa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:37"]

No mieluusti olisin mennytkin, mutta luonto päätti toisin. Tässä sitä nyt ollaan raskaana, eikä todellakaan varaa häihin, muutenkaan ei huvita raskaana mennä naimisiin, hoitaa sen sitten kun lapsi on vuoden-pari. Harmittaa, vaikka eihän sillä oikeasti mitään väliä ole. Mutta romanttista tuosta naimisiin menosta ei saa enää tekemällään, kun lapsi on jo hankittu.

[/quote]

Täällä toinen! Vahingossa tulin raskaaksi eikä nyt tunnu kauhean ajankohtaiselta mennä naimisiin vaikka siitä puhuttiinkin ennen raskaaksi tuloa. Tosin mulle se naimisiin meno ei ole kovin tärkeää, mies siitä enemmänkin puhuu ja odottaa häitä. Saa nähdä tuleeko ensin lisää lapsia vai häät!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:32"]Etenkin silloin kun haluatte jossain vaiheessa naimisiin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että lastenhankinnassa mies sitoutuu lapseen, ei lasten äitiin. Avioliitto on se, joka sitoo vanhemmat yhteen ja tekee heistä toistensa lähimmät sukulaiset.

[/quote]

Ei mies ole minulle edelleenkään mitään sukua vaikka naimisissa olemmekin. Tuntuisi aika pervolta olla naimisissa lähimmän sukulaisensa kanssa. Sehän olisi veli.

[/quote]

Voi luoja miten joku voi olla noin typerä. Aviopuolisoista tosiaan tulee toistensa lähimmät sukulaiset. He perivät toisensa ja onnettomuuden kohdatessa saavat päättää toistensa hoidosta.

Tässä taas hyvä argumentti joillekkin idiooteille olla menemättä naimisiin

"Ku ei me haluttu miehen kaa olla sukuu toisillemme....., sehä ois niiku,,,,, insestiä?!??! Hyi XD"

[/quote]

Urpo. Aviopuolisot eivät todellakaan peri tosiaan jos ja kun (kuten tässä ap:n esittämässä skenaariossa on) heillä on yhteisiä lapsia. Lapsi perii vanhempansa, puoliso perii ainoastaan jos näin on testamentilla määrätty (ja silloinkin lapsi on oikeutettu lakiosaansa) ja testamentin voi tehdä niin avo- kuin avioliitossa.

Tämä "puolisot perii toisensa" jaksaa kyllä hämmästyttää av:lla ihan aina. Mistä tällainen käsitys oikein tulee?