Miksi teette lapsia ennen avioliittoa? Ov

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:54"]Biologista sidettä kun tässä kirjoittaja tuskin ajoi takaa, sukulaisuus-käsite ei tarkoita vain sitä. Onhan appivanhemmat, kälyt ja langotkin sukua?? Ainakin minulle.[/quote]

Minä tarkoitan sukulaisella vain verisukulaista tai laillisesti samassa asemassa olevaa (esim. adoptoitua tai luovutetulla sukusolulla alkunsa saatua). Nuo mainitsemasi ovat vaimon sukulaisia, eivät minun. Minä kuulun on äidin sukuun ja isän sukuun, mutta eivät he ole toisilleen sukua. Vaimo on lähin omainen, mutta ei sukulainen.

[/quote]

Vaimo nimenomaan on lähin sukulaisesi. Te muodostatte oman sukunne.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:03"]Minä en näe avioliitossa mitää mikä lisäisi sitoutumista tms. Minä olen aivan tosissani liitossa kuin liitossa.

[/quote]

Entä jos miehesi joutuu onnettomuuteen ja jää aivokuolleeksi. Miehesi äiti haluaa pitää miehesi letkuissa, jos se vaikka joskus heräisi..

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:03"]Minä en näe avioliitossa mitää mikä lisäisi sitoutumista tms. Minä olen aivan tosissani liitossa kuin liitossa.

[/quote]

Entä jos miehesi joutuu onnettomuuteen ja jää aivokuolleeksi. Miehesi äiti haluaa pitää miehesi letkuissa, jos se vaikka joskus heräisi..

[/quote]

Aika epätodennäköinen skenaario. Huono peruste avioliitolle.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:56"]

Mä en ymmärrä näitä "ei ole varaa mennä naimisiin "-perustelijoita. Se ei rahaa vaadi, kun lounastunnilla otatte kaksi todistajaa mukaan ja käytte papin tai tuomarin vihittävinä. Ei siihen kummempia tarvita. Ai niin, mutta kun avioliittohan on mun päivä luksusrinsessana, ei suinkaan kahden ihmisen sitoutuminen toisiinsa... Mitäs, jos avoliitossa toinen vanhemmista menehtyy vaikka liikenneonnettomuudessa? Ette saa leskeneläkettä. Pärjäättekö lasten kanssa vain omilla tuloilla?

[/quote]

Mulle ei todellakaan ole naimisiinmeno "päivä prinsessana", vaan sen verran tärkeä ja juhlimisen arvoinen asia, että haluan sen mukaiset puitteet. Jos sulle kelpaa maistraatti ja lounas lähimmässä kiinalaisessa siihen päälle, niin hyvä. Itse en sellaista muistoa tuosta päivästä haluaisi. 

Vittu mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:54"]Biologista sidettä kun tässä kirjoittaja tuskin ajoi takaa, sukulaisuus-käsite ei tarkoita vain sitä. Onhan appivanhemmat, kälyt ja langotkin sukua?? Ainakin minulle.[/quote]

Minä tarkoitan sukulaisella vain verisukulaista tai laillisesti samassa asemassa olevaa (esim. adoptoitua tai luovutetulla sukusolulla alkunsa saatua). Nuo mainitsemasi ovat vaimon sukulaisia, eivät minun. Minä kuulun on äidin sukuun ja isän sukuun, mutta eivät he ole toisilleen sukua. Vaimo on lähin omainen, mutta ei sukulainen.

[/quote]

Eli vaimosi ei ole esimerkiksi sinun vanhemmillesi mitään sukua? Vaikka mahdollisesti jakaa saman sukunimen?

No eiköhän naimisiin jätetä menemättä sen takia että takaraivossa jytisee tunne siitä, että tuota en halua loppuelämääni katsella. Lienee tabu sanoa tämä useita vuosia kestävien avoliittojen suurin syy ääneen.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:09"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:56"]

Mä en ymmärrä näitä "ei ole varaa mennä naimisiin "-perustelijoita. Se ei rahaa vaadi, kun lounastunnilla otatte kaksi todistajaa mukaan ja käytte papin tai tuomarin vihittävinä. Ei siihen kummempia tarvita. Ai niin, mutta kun avioliittohan on mun päivä luksusrinsessana, ei suinkaan kahden ihmisen sitoutuminen toisiinsa... Mitäs, jos avoliitossa toinen vanhemmista menehtyy vaikka liikenneonnettomuudessa? Ette saa leskeneläkettä. Pärjäättekö lasten kanssa vain omilla tuloilla?

[/quote]

Mulle ei todellakaan ole naimisiinmeno "päivä prinsessana", vaan sen verran tärkeä ja juhlimisen arvoinen asia, että haluan sen mukaiset puitteet. Jos sulle kelpaa maistraatti ja lounas lähimmässä kiinalaisessa siihen päälle, niin hyvä. Itse en sellaista muistoa tuosta päivästä haluaisi. 

[/quote]

Meillekin oli tärkeä juhlistaa häitä. Mutta jos olisin tullut aiemmin raskaaksi, juhla olisi ollut sivuseikka ja lapsen syntyminen avioliitossa minulle tärkeämpi asia kuin joku juhliminen. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Ennen lapsen saantia suunnittelimme avioliittoa. Sekä lapsen hankinta että naimisiinmeno (ajattelimme että siihen liittyisi myös hääjuhlat pelkän vihkimisen sijasta) tuntuivat molemmat isoilta ja työtä vaativilta asioilta. Tietyssä vaiheessa halu saada lapsi oli suurempi, joten naimisiinmeno jätettiin väliin. Lapsiperheeksi muuttumisen jälkeen häiden järjestämisen vaatima menoerä ei ole koskaan tuntunut järkevältä vs esim lapseen käytettävät rahat.

Keskinäisen sitoutumisen näemme molemmat naimisiinmenosta erillisenä asiana. Avioliitto antaisi lisäarvoa juuri lakiasioissa, mutta juhliminen ja allekirjoitetut asiakirjat eivät vaikuttaisi tunnepuolen sitoutumiseemme mitenkään tai antaisi yhtään enempää tulevaisuuden takuuta suhteellemme kuin nykytilanteessa on. Varmasti jotkut kokevat tarpeelliseksi pilkata tällaista näkemystä ja väittää, että selvästi sitoutuminen puuttuu, mutta herätkää hei siihen, että ihmiset näkevät asiat eri tavalla. Jos teille ne avioliittoasiakirjat ovat se asia joka teidän maailmassanne takaa ikuisen sitoutumisen ja suhteen priorisoinnin, selvä. Kaikille ne eivät sitä ole. Kyllä minunkin tekisi mieli pilkata ihmisiä, jotka antavat niin maagisen arvon jollekin papereille, mutta sanon vain tämän: varmistakaa ainakin ensin, että molemmat osapuolet ovat siitä asiasta samaa mieltä. Ikävintä on, jos parin toinen osapuoli pitää avioliittoa täysin myyttisessä arvossa ja toiselle se on vain juttu mitä nyt tehdään, ja tapa tehdä toinen sillä hetkellä tosi tyytyväiseksi. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]Ennen lapsen saantia suunnittelimme avioliittoa. Sekä lapsen hankinta että naimisiinmeno (ajattelimme että siihen liittyisi myös hääjuhlat pelkän vihkimisen sijasta) tuntuivat molemmat isoilta ja työtä vaativilta asioilta. Tietyssä vaiheessa halu saada lapsi oli suurempi, joten naimisiinmeno jätettiin väliin. Lapsiperheeksi muuttumisen jälkeen häiden järjestämisen vaatima menoerä ei ole koskaan tuntunut järkevältä vs esim lapseen käytettävät rahat.

Keskinäisen sitoutumisen näemme molemmat naimisiinmenosta erillisenä asiana. Avioliitto antaisi lisäarvoa juuri lakiasioissa, mutta juhliminen ja allekirjoitetut asiakirjat eivät vaikuttaisi tunnepuolen sitoutumiseemme mitenkään tai antaisi yhtään enempää tulevaisuuden takuuta suhteellemme kuin nykytilanteessa on. Varmasti jotkut kokevat tarpeelliseksi pilkata tällaista näkemystä ja väittää, että selvästi sitoutuminen puuttuu, mutta herätkää hei siihen, että ihmiset näkevät asiat eri tavalla. Jos teille ne avioliittoasiakirjat ovat se asia joka teidän maailmassanne takaa ikuisen sitoutumisen ja suhteen priorisoinnin, selvä. Kaikille ne eivät sitä ole. Kyllä minunkin tekisi mieli pilkata ihmisiä, jotka antavat niin maagisen arvon jollekin papereille, mutta sanon vain tämän: varmistakaa ainakin ensin, että molemmat osapuolet ovat siitä asiasta samaa mieltä. Ikävintä on, jos parin toinen osapuoli pitää avioliittoa täysin myyttisessä arvossa ja toiselle se on vain juttu mitä nyt tehdään, ja tapa tehdä toinen sillä hetkellä tosi tyytyväiseksi. 

[/quote]

Ja kyllä minunkin tekisi mieli pilkata niitä, jotka aina selittelevät avioliittovastaisuuttaan pelkällä rahan menolla. Ei siinä ole kulujen kanssa mitään tekemistä, eli teillä on täysin muut syyt naimattomuutenne takana kuin "käytämme juhlaan menevät rahat mieluummin lapseen", kun naimisiinmeno maksaa juuri sen verran , mitä korttien uusimiseen kuluu, mikäli haluaa nimensä vaihtaa samalla.

Eihän naimisiin tarvitse mennä eikä se ole mikään tae millekään, mutta "emme halua käyttää rahaa juhliin" on kyllä surkein syy ikinä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:32"]

Etenkin silloin kun haluatte jossain vaiheessa naimisiin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että lastenhankinnassa mies sitoutuu lapseen, ei lasten äitiin. Avioliitto on se, joka sitoo vanhemmat yhteen ja tekee heistä toistensa lähimmät sukulaiset.

[/quote]

Koti, uskonto, isänmaa. Ja Avioliitto. Siinäpä ne onnen peruspilarit :) Asiahan on niin, että maailmassa on yhtä monta ERILAISTA käsitystä hyvästä elämästä, onnesta ja rakkaudesta kuin on ihmisiäkin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että jos joku asia on sulle noin tärkeä, se kertoo vain ja ainoastaan sinusta ja sun maailmastasi. Aikuiset ihmiset sitoo yhteen ihmissuhdetaidot ja rakkaus, ei avioliitto. Joillekin on tärkeää saada ulkoisia todistuksia ja papereita elämänsä tueksi, joillekin riittää se mitä kahden ihmisen välillä on. Lapsikin tarvitsee sitä mitä on ihmisten välillä, ei mitään papereita tai instituutioita.

Ihmiselle on aina ollut tärkeätä pitää tietty riitti muutosvaiheessa. Se autaa ihmistä tajuamaan syvällisemmin tapahtunut. Aviliittoon vihkiminen on eräs tällainen riitti. Puolisot pysyvät paremmin lopun ikäänsä yhdessä, mikäli riitti on suoritettu.

Avoliitosta erotaan paljon herkemmin. Avoliittolaisia ei hyväksytä edes paremman avioliiton perheleireille eikä vastaaville vain avioliittoa kohentamaan tarkoitettuihin tapahtumiin

Siis meneekö teillä naimisissa olevilla omassa suhteessamme niin hirveän huonosti, kun teitä kaihertaa niin paljon perheellisten avoparien elämä? Vai miksi ihmeessä tämä asia teitä häiritsee?

Katsos se että on onnellisesti avoliitossa on paljon parempi kuin kituuttaa siinä avioliitossa!

Ja en tiedä mitään typerämpää syytä mennä naimisiin kuin raskaus, varsinainen pakkoavioliitto joka päätyy 100% varmuudella eroon!

Miksi mun pitäisi olla mieheni lähin sukulainen asiakirjatasolla? 

20 vuotta avoliittoa takana, ihan hyvin olen sisäistänyt syvällisesti tilanteen ilman mitään riittejäkin. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:04"]Miksi mun pitäisi olla mieheni lähin sukulainen asiakirjatasolla? 

[/quote]

Oletan että teillä on yhteinen lapsi? Siksi.

Näyttää tuo lapsi kasvaneen jo lähes aikuiseksi avoliitossakin. 

Uskomatonta fuulaa avioerojen aikakaudella ap! Avioliitossa on puolensa. Lähinnä tuo leskeneläke kiinnostaisi, jos jotain sattuu. Lapset on 12 ja 8. Asutaan tavallisessa omakotitalolähiössä (omistusasuntoja, omakotitaloja, rivareita, muutama kerrostalo ja vain yksi vuokratalo) ja silti 12-vuotiaan 11 tyttöluokkakaverista on seitsemän vanhemmat eronneet. Eli 7/11 erolapsia tytöistä. 8-vuotiaan luokkakavereiden tilannetta en niin hyvin tiedä, mutta tuntuu sielläkin paljon olevan lapsia viikonloppuisin isällään. Tuntuu pikkuhiljaa, että me edustetaan ydinperheenä vähemmistöä, vaikka avopari ollaankin. Lapsille kai se nyt on sama, onko vanhemmat naimisissa vai ei, kunhan vaan ovat yhdessä sopuisasti.

Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Naimisiin mentiin ennen lapsen syntymää. Ei isoja juhlia, vaan maistraatissa ja parin todistan mukana ollessa. Oli jo aiemmin ollut puhetta, mutta ajankohta selvisi vasta raskaaksi tulemisen jälkeen.. 10 vuotta on pian oltu ja hyvin menee.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:41"]Ennen lapsen saantia suunnittelimme avioliittoa. Sekä lapsen hankinta että naimisiinmeno (ajattelimme että siihen liittyisi myös hääjuhlat pelkän vihkimisen sijasta) tuntuivat molemmat isoilta ja työtä vaativilta asioilta. Tietyssä vaiheessa halu saada lapsi oli suurempi, joten naimisiinmeno jätettiin väliin. Lapsiperheeksi muuttumisen jälkeen häiden järjestämisen vaatima menoerä ei ole koskaan tuntunut järkevältä vs esim lapseen käytettävät rahat.

Keskinäisen sitoutumisen näemme molemmat naimisiinmenosta erillisenä asiana. Avioliitto antaisi lisäarvoa juuri lakiasioissa, mutta juhliminen ja allekirjoitetut asiakirjat eivät vaikuttaisi tunnepuolen sitoutumiseemme mitenkään tai antaisi yhtään enempää tulevaisuuden takuuta suhteellemme kuin nykytilanteessa on. Varmasti jotkut kokevat tarpeelliseksi pilkata tällaista näkemystä ja väittää, että selvästi sitoutuminen puuttuu, mutta herätkää hei siihen, että ihmiset näkevät asiat eri tavalla. Jos teille ne avioliittoasiakirjat ovat se asia joka teidän maailmassanne takaa ikuisen sitoutumisen ja suhteen priorisoinnin, selvä. Kaikille ne eivät sitä ole. Kyllä minunkin tekisi mieli pilkata ihmisiä, jotka antavat niin maagisen arvon jollekin papereille, mutta sanon vain tämän: varmistakaa ainakin ensin, että molemmat osapuolet ovat siitä asiasta samaa mieltä. Ikävintä on, jos parin toinen osapuoli pitää avioliittoa täysin myyttisessä arvossa ja toiselle se on vain juttu mitä nyt tehdään, ja tapa tehdä toinen sillä hetkellä tosi tyytyväiseksi. 

[/quote]

Ja kyllä minunkin tekisi mieli pilkata niitä, jotka aina selittelevät avioliittovastaisuuttaan pelkällä rahan menolla. Ei siinä ole kulujen kanssa mitään tekemistä, eli teillä on täysin muut syyt naimattomuutenne takana kuin "käytämme juhlaan menevät rahat mieluummin lapseen", kun naimisiinmeno maksaa juuri sen verran , mitä korttien uusimiseen kuluu, mikäli haluaa nimensä vaihtaa samalla.

Eihän naimisiin tarvitse mennä eikä se ole mikään tae millekään, mutta "emme halua käyttää rahaa juhliin" on kyllä surkein syy ikinä.

[/quote]

Kiitos vastauksesta! Usko pois, ymmärrän näkemyksesi ja näen myös oman logiikkani heikoimman lenkin tuossa kohtaa. Perustelen sitä sillä, että itse näen ne juhlat olennaisena osana naimisiinmenoa kulttuuriselta kannalta. Tiedän, ettei minun logiikkani tavallaan kanna loppuun asti, kun olen mielummin jättäytynyt ilman avioliiton tarjoamia lakietuja kuin mennyt naimisiin täysin ilman seremonioita. Myönnän tämän. Haluaisin silti kuulla vielä lisää ja syvällisemmin niiltä, jotka laittavat suuren arvon avioliitolle nimenomaan emotionaalisessa mielessä. Vaikka tekisi mieli pilkata, niin tahtoisin myös ymmärtää. Onko tällaisella ihmisellä useimmiten takanaan vanhempien onnellinen avioliitto, tai ylipäätään avioliitto? Löytyykö sellaisia, joilla on tämä näkemys, vaikka oma perhetausta on hyvin erilainen? Löytyykö sellaisia, joilla on tämä näkemys ilman merkittävää uskonnollista vakaumusta? Onko sellaisia, jotka ovat esim aktiivisesti luopuneet muuten melko hyvästä parisuhteesta, jos toinen osapuoli ei ole jakanut samaa käsitystä avioliitosta? Onko sen jälkeen löytynyt samanmielinen kumppani? Entä onko jollekulle henkilökohtaisesti avioliiton merkitys romahtanutkin esim kumppanin käyttäytymisen, pettämisen tai avioeron tai jonkun muun syyn takia?