Miksi teette lapsia ennen avioliittoa? Ov

Minä olen raskaana suunnitellusti melkein vuoden yrittämisen jälkeen. Emme ole naimisissa, mutta ajatus on joskus mennä. Yhdessä ollaan oltu vähän yli kymmenen vuotta. Muutamat sukulaiset ovat tätä kummastelleet. Yritänpä siis selittää.

Minulle naimisiin meneminen ei ole tärkeää, koska en ole uskovainen enkä suuremmin välitä perinteistä. Lisäksi kaikki omaisuutemme on joka tapauksessa 50/50 molempien nimissä ja minä tienaan hieman enemmän kuin mieheni. Vanhempieni joskus kuollessa tulen saamaan melko suuren perinnön, mieheni vanhemmat ovat nuoria eikä heillä ole merkittävää omaisuutta. Jos käy niin että mieheni yllättäen kuolee, pystyn elättämään lapsen myös yksin. Uskon myös mieheni pärjäävän päinvastaisessa tilanteessa.

Mieheni on sitä mieltä, että kunnon häät pitää olla ja mies kosii. Hän ilmoitti jo suhteemme alussa haluavansa myös lapsia sitten joskus. Ei ole kuulunut kosintaa. Minulle alkaa tulla niin paljon ikää, että päätin että joko hankitaan lapset tai ollaan hankkimatta, kauemmin en ala odottamaan. Siksi keskustelin mieheni kanssa asiasta ja hänkin onneksi ymmärsi ettei voida lykätä lasten hankintaa aina aikaan "sitten joskus". Rakastamme toisiamme ja uskon että pärjäämme lapsen kanssa hyvin, olemme kuitenkin kokeneet suhteemme aikana monenlaisia vastoinkäymisiä ja selvinneet niistä.

Eli siksi olemme tekemässä lapsia ennen avioliittoa.

Mua säälittää naiset joilla on lapsia muttei aviomiestä. Mutta toisaalta eihän kaikki halua naimisiin tai joillekkin se voi olla taloudellinen itsemurha.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:11"]

Eli vaimosi ei ole esimerkiksi sinun vanhemmillesi mitään sukua? Vaikka mahdollisesti jakaa saman sukunimen?

[/quote]

Sukunimikö sen määrää? Eli serkkuni vaimo on minulle sukua, koska meillä on sama sukunimi, mutta äitini ei, koska meillä on eri sukunimi?

Minä en ainakaan ole aviomieheni vanhemmille mitään sukua.

[/quote]

Haha ha, JUURI tätä hain, et tietenkään ole omalle äidillesi sukua, koska teillä ei ole sama sukunimi!!! Kylläpä näppärästi irroitit asian yhteydestään ja sait väännettyä hassunhauskaksi saivarteluksi tämän jutun.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 17:38"]

Mua säälittää naiset joilla on lapsia muttei aviomiestä. Mutta toisaalta eihän kaikki halua naimisiin tai joillekkin se voi olla taloudellinen itsemurha.

[/quote]

Ihan turhaan säälit.  Kerran olen jo ollut naimisissa ja toisten en mene.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:17"]

Mä olen ollut kauan sitä mieltä, että ensin avioliitto ja vasten sitten lapset...jaa-a mitenköhän käy kun mies ei jaa ollenkaan näkemyksiäni avioliiton tärkeydestä, vaikka haluaa jo kovasti lapsia. Jos kummatkin pitää päänsä ei saada perhettä varmaan ikinä perustettua :D

[/quote]

Mihin se sun"avioliitto ensin"-ajatus perustuu? Onko merkitys sinulle enemmän taloudellinen turva vai ns. lopullinen sitoutuminen? Todellisuudessahan avioliitto takaan vain tuon ensimmäisen ja se nyt on muutenkin järjestettävissä. Lapset sitovat paljon enemmän. Teidän tilaanteessa tietysti vaikuttaa muutenkin ikä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Omassa kaveripiirissä aihe jakaa ihmisiä paljonkin. Osa vannoo, etteivät koskaan mene naimisiin. Aika käytännön ihmisiä kaikki. Näistä kaksi on kertonut syyksi vanhempien kaamean eron. Mites sun miehen vanhemmat? Syy voi löytyä sieltä? Omista näkemyksistä voi taas miettiä, tuleeko vaikka kotikasvatuksesta tuo oma ajattelumalli ja perustuuko se oikeasti johonkin järkevään? Tuossa meidän porukassa kaikki neljä, jotka ovat sitä mieltä, että ehdottomasti on ensin päästävä naimisiin, ovat kaikki saaneet sen kotoaan, joissa miehen ja naisen roolit ovat olleet aika vahvat.

Me loput, joilla ei ole kiinteää kantaa asiaan ollaan vähän sekailaisempi seurakunta ja edetään tilanteen mukaan :)

[/quote]

Se perustuu lähinnä siihen, että mielestäni avioliiton solmiminen on yksi suurimmista rakkaudensoituksista joita toiselle ihmiselle voi antaa. On totta, että avioliitto ei todellakaan takaa lopullista sitoutumista mutta ei myöskään lapset ole mikään tae yhteisestä tulevaisuudesta. Avioliiton solmiminen ennen lapsia on sellainen vapaaehtoinen juttu, jolla ikäänkuin "testataan" rakkauden taso, koska häiden allahan asia konkretisoituu entistä enemmän...näin karusti sanottuna silloin on vielä mahdollista peruuttaa lupaus yhdestä tulevaisuudesta ;)

Lasten saamisen kohdalla tilanne ei ole sama. Väittäisin, että ainakin osa lapsia hankkivista pareista ei tule ajatelleeksi parisuhteen tulevaisuutta, vaan huomio keskittyy siihen lapseen ja kuinka ihanaa olisi olla vanhempi yms. Sitten jos myöhemmin huomataankin ettei halua elää tuon toisen aikuisen kanssa, juna meni jo ja joudut tavalla tai toisella olemaan sidoksissa siihen toiseen. 

Avioliitto ei siis takaa onnellista elämää, mutta ainakin silloin tietää, että on edes yrittänyt tehdä asiat oikein harkiten niitä tarkkaan...

[/quote]

Voihan tarkkaan harkita ilmankin naimisiin menoa. HArkita ja todeta, että naimisiin ei mennä. Asiat voidaan hoitaa muullakin tavalla.

Mulla ei ollut aikomustakaan mennä mieheni kanssa naimisiin, olin ihan tyytyväinen avoliittoon. Esikoisen synnyttyä tuli aiheelliseksi kaikki vakuutusjutut niin katsottiin olevan helpompaa mennä naimisiinkin, hoituu yhdellä allekirjoituksella iso juridinen vaiva. Tarkoituksena ei ollut sen enempää olla kenenkään omaisuutta tai vaatia sitoutumaan juuri minuun, vaan olla sitoutuneena yhteiseen elämään. 

Kyllä se ihan hyvin kestikin, kunnes erosimme. Ero olisi tullut luultavasti nopeammin ilman asuntolainaa ja lapsia, eli kaikki on kyllä kärsittynä. Ei se avioliitto tee autuaaksi yhtään parisuhdetta eikä kaikilla ole tarvetta pitää prinsessakutsuja.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 17:38"]

Mua säälittää naiset joilla on lapsia muttei aviomiestä. Mutta toisaalta eihän kaikki halua naimisiin tai joillekkin se voi olla taloudellinen itsemurha.

[/quote]

Voit tunkea sen säälisi perseeseesi ylemmyydentuntosi seuraksi. Pyydä ihmeessä aviopuolisoasi avuksi ;)

Enpä ajatellut avioliittoa sitokseni lasten isää itseeni tai lapsiin.

Ensin vauva, sitten alettiin ajattelemaan lapsen etua ja mentiin naimisiin. Avioliitto ei merkitse minulle sitoa miestä mihinkään vaan lapsen edun turvaamista.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:32"]

Mulla ei ollut aikomustakaan mennä mieheni kanssa naimisiin, olin ihan tyytyväinen avoliittoon. Esikoisen synnyttyä tuli aiheelliseksi kaikki vakuutusjutut niin katsottiin olevan helpompaa mennä naimisiinkin, hoituu yhdellä allekirjoituksella iso juridinen vaiva. Tarkoituksena ei ollut sen enempää olla kenenkään omaisuutta tai vaatia sitoutumaan juuri minuun, vaan olla sitoutuneena yhteiseen elämään. 

Kyllä se ihan hyvin kestikin, kunnes erosimme. Ero olisi tullut luultavasti nopeammin ilman asuntolainaa ja lapsia, eli kaikki on kyllä kärsittynä. Ei se avioliitto tee autuaaksi yhtään parisuhdetta eikä kaikilla ole tarvetta pitää prinsessakutsuja.

[/quote]

"prinsessakutsuja"? Ok, sä et halunnut isoja häitä, perinteisiä häitä tai oikeastaan häitä ollenkaan ja se on ihan ymmärrettävää.  Mutta mistä lähtien "normaali" hääjuhla on ollut morsiammen lapsellinen prinsessaleikki, siis täällä Suomessa?

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:32"]

Mulla ei ollut aikomustakaan mennä mieheni kanssa naimisiin, olin ihan tyytyväinen avoliittoon. Esikoisen synnyttyä tuli aiheelliseksi kaikki vakuutusjutut niin katsottiin olevan helpompaa mennä naimisiinkin, hoituu yhdellä allekirjoituksella iso juridinen vaiva. Tarkoituksena ei ollut sen enempää olla kenenkään omaisuutta tai vaatia sitoutumaan juuri minuun, vaan olla sitoutuneena yhteiseen elämään. 

Kyllä se ihan hyvin kestikin, kunnes erosimme. Ero olisi tullut luultavasti nopeammin ilman asuntolainaa ja lapsia, eli kaikki on kyllä kärsittynä. Ei se avioliitto tee autuaaksi yhtään parisuhdetta eikä kaikilla ole tarvetta pitää prinsessakutsuja.

[/quote]

"prinsessakutsuja"? Ok, sä et halunnut isoja häitä, perinteisiä häitä tai oikeastaan häitä ollenkaan ja se on ihan ymmärrettävää.  Mutta mistä lähtien "normaali" hääjuhla on ollut morsiammen lapsellinen prinsessaleikki, siis täällä Suomessa?

[/quote]

Aika tarkkaan tuosta 1990-luvusta lähtien ja nyt 2000-luvulla se räjähtänyt käsiin. Morsiamille myydään aivan käsittämättömiä helyjä ja härpäkkeitä sillä varjolla ettei häät ole häät eikä morsian olemuksessaan onnistunut jos ei kaikki mätsää kutsukorttia myöten. Mieluiten vielä morsiuspuvun kanssa tietenkin. Sulhanen on kätevä koriste jonka olisi syytä saapua hääpaikalle ajoissa sanomaan tahdon. Kun katsoo, mitä kaikkea oikeasti myydään häiden verukkeella, ei voi kuin ihmetellä. Ja kenen hääjuhla on suurin, kaunein ja kaikkiruokaisin. Häämatka pitää olla mitä eksoottisemmalle paikalle. Otetaan yhtä päivää varten kymmeniä tuhansia euroja velkaa vaikka olisi säästettynäkin jo useampi tonni. Halutaan juuri se YKSI kirkko ja sitä jonotetaan sitten vaikka kaksi vuotta. Häihin ei kutsuta lapsia, koska morsian ei halua että vieraat keskittyvät johonkin muuhun kuin häneen (tämän olen oikeasti kuullut eräältä morsiamelta).

Tuosta toinen äärilaita on sitten koruton lounastapaaminen maistraatissa. 

Tuntuu ettei välimuotoja enää ole.

- ihan oikeasti, mitä järkeä.

Aivan pihalla säälittävän monet tässä ketjussa. Heti kun avoparille syntyy yhteinen lapsi, lähes joka suhteessa (leskeneläke poislukien) se rinnastetaan lainsäädännössä aviopariin. Avomiehen äiti tai isä ei voi myöskään heivata avoleskeä pois yhteisestä kodista, koska asuntohan menee perintönä lapsille, ei suinkaan sille anopille. Lisäksi jos on tehnyt keskinäisen testamentin (kuten esim meillä), tilanne paranee entisestään. Voi myös ottaa yhteisen henkivakuutuksen, jos lisäturvaa kaipaa.

Lapseton avoliitto on heikko, mutta yhteinen lapsi muuttaa asiaa. Ihan juridisestikin.

Mikä tää leskeneläke on? Ja paljonko se sitten olisi....ihan kuin nykyajan naisen selviytyminen olisi siitä kiinni?.. hohhoijaa.

koko aloitus on samaa settiä kuin maamme vanhoilliset instanssit joissa laskut tulevat taloudessa asuvan miehen nimellä vaikka maksaja ja sopimusten tekijä olisikin naisihminen.

En ole naimisissa enkä menossa naimisiin vaikka mieheni kanssa meillä lapsia onkin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:32"]

Mulla ei ollut aikomustakaan mennä mieheni kanssa naimisiin, olin ihan tyytyväinen avoliittoon. Esikoisen synnyttyä tuli aiheelliseksi kaikki vakuutusjutut niin katsottiin olevan helpompaa mennä naimisiinkin, hoituu yhdellä allekirjoituksella iso juridinen vaiva. Tarkoituksena ei ollut sen enempää olla kenenkään omaisuutta tai vaatia sitoutumaan juuri minuun, vaan olla sitoutuneena yhteiseen elämään. 

Kyllä se ihan hyvin kestikin, kunnes erosimme. Ero olisi tullut luultavasti nopeammin ilman asuntolainaa ja lapsia, eli kaikki on kyllä kärsittynä. Ei se avioliitto tee autuaaksi yhtään parisuhdetta eikä kaikilla ole tarvetta pitää prinsessakutsuja.

[/quote]

"prinsessakutsuja"? Ok, sä et halunnut isoja häitä, perinteisiä häitä tai oikeastaan häitä ollenkaan ja se on ihan ymmärrettävää.  Mutta mistä lähtien "normaali" hääjuhla on ollut morsiammen lapsellinen prinsessaleikki, siis täällä Suomessa?

[/quote]

Aika tarkkaan tuosta 1990-luvusta lähtien ja nyt 2000-luvulla se räjähtänyt käsiin. Morsiamille myydään aivan käsittämättömiä helyjä ja härpäkkeitä sillä varjolla ettei häät ole häät eikä morsian olemuksessaan onnistunut jos ei kaikki mätsää kutsukorttia myöten. Mieluiten vielä morsiuspuvun kanssa tietenkin. Sulhanen on kätevä koriste jonka olisi syytä saapua hääpaikalle ajoissa sanomaan tahdon. Kun katsoo, mitä kaikkea oikeasti myydään häiden verukkeella, ei voi kuin ihmetellä. Ja kenen hääjuhla on suurin, kaunein ja kaikkiruokaisin. Häämatka pitää olla mitä eksoottisemmalle paikalle. Otetaan yhtä päivää varten kymmeniä tuhansia euroja velkaa vaikka olisi säästettynäkin jo useampi tonni. Halutaan juuri se YKSI kirkko ja sitä jonotetaan sitten vaikka kaksi vuotta. Häihin ei kutsuta lapsia, koska morsian ei halua että vieraat keskittyvät johonkin muuhun kuin häneen (tämän olen oikeasti kuullut eräältä morsiamelta).

Tuosta toinen äärilaita on sitten koruton lounastapaaminen maistraatissa. 

Tuntuu ettei välimuotoja enää ole.

- ihan oikeasti, mitä järkeä.

[/quote]

Siinä mielessä olet oikeassa, että varmasti nykyään on enemmän pareja, jotka panostavat häihin tosi isosti. Homma menee osalta minustakin yli. Olemme kutenkin puolisoni kanssa olleet tänä kesänä kolmissa häissä ja yksikään ei täsmää kuvaukseesi. Oli erilaista budjettia, ruokajärjestelyä, juhlapaikkaa... Kaikki mielestäni sellaisia "tavishäitä"eikä sellaista kaikki viimeistä piirtoa myöten -tyylisiä.

Se minkä minä näkisin uudehkoksi ilmiöksi on se, että nämäkin häät luokitellaan kai prinsessahäiksi: valkoinen mekko, kirkkovihkiminen (ei jonotettu 2v), vieraita muitakin kuin morsius parin vanhemmat ja sisaret. Miten niitä välimuotoja voi ollakkaa, jos kaikki muut häät, kuin maistraatissa pidetyt juoksuvihkimiset on heti prinsessaleikkejä?

Oikeastiko meinaat muuten, että keskiverto morsian pitää sulhasta vain koristeena siellä kirkossa? Aika kyynistä...

Ainii, meillä mies halusi "oikeat" häät, (minulle olisi riittänyt maistraattikin). Suunnittelu kuitenkin oli minun vastuullani: mies valitsi hääauton ja pukunsa. Muuten hän vain roikkui mukana valmisteluissa ja mutisi joo minun ehdotuksilleni xD Ei mitään omia ideoita hääpaikasta, musiikista ym. Ei edes ollut halukas valitsemaan ketä hänen suvustaan kutsutaan! Minä siis päätin lähes kaiken, mutta se ei tarkoita että itse juhla olisi minulle ollut tärkein. Me halusimme olla yhtä loppuelämämme ja juhlistaa sitä rakkaidemme kanssa. (Sulhanen onnistui olemaan ajoissa vihkipaikalla) Minäkin siis taisin olla sellainen Hirviömorsian, joka kohta eroaa ja metsästää uutta uhria :D

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 19:09"]

Mikä tää leskeneläke on? Ja paljonko se sitten olisi....ihan kuin nykyajan naisen selviytyminen olisi siitä kiinni?.. hohhoijaa.

koko aloitus on samaa settiä kuin maamme vanhoilliset instanssit joissa laskut tulevat taloudessa asuvan miehen nimellä vaikka maksaja ja sopimusten tekijä olisikin naisihminen.

En ole naimisissa enkä menossa naimisiin vaikka mieheni kanssa meillä lapsia onkin.

[/quote]

Miksi oletat, että se on aina mies, joka kuolee ensin? Leskeneläke kuuluu miehellekin vaimon kuollessa.

Meille ei naimisiinmeno ollut mitenkään tärkeää, mutta sitten yhden tuttavaperheen nainen kuoli. He eivät olleet naimisissa ja heillä oli alaikäisiä lapsia. Mies oli kertoi myöhemmin, millainen härdelli asioiden hoitaminen oli ollut avopuolison kuoleman jälkeen, joten se antoi meille syyn virallistaa suhde. Meidän elämässä avioliitto ei ole muuttanut mitään, vaikutuksen huomaa sitten, kun jompi kumpi meistä kuolee.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 18:32"]

Mulla ei ollut aikomustakaan mennä mieheni kanssa naimisiin, olin ihan tyytyväinen avoliittoon. Esikoisen synnyttyä tuli aiheelliseksi kaikki vakuutusjutut niin katsottiin olevan helpompaa mennä naimisiinkin, hoituu yhdellä allekirjoituksella iso juridinen vaiva. Tarkoituksena ei ollut sen enempää olla kenenkään omaisuutta tai vaatia sitoutumaan juuri minuun, vaan olla sitoutuneena yhteiseen elämään. 

Kyllä se ihan hyvin kestikin, kunnes erosimme. Ero olisi tullut luultavasti nopeammin ilman asuntolainaa ja lapsia, eli kaikki on kyllä kärsittynä. Ei se avioliitto tee autuaaksi yhtään parisuhdetta eikä kaikilla ole tarvetta pitää prinsessakutsuja.

[/quote]

"prinsessakutsuja"? Ok, sä et halunnut isoja häitä, perinteisiä häitä tai oikeastaan häitä ollenkaan ja se on ihan ymmärrettävää.  Mutta mistä lähtien "normaali" hääjuhla on ollut morsiammen lapsellinen prinsessaleikki, siis täällä Suomessa?

[/quote]

Aika tarkkaan tuosta 1990-luvusta lähtien ja nyt 2000-luvulla se räjähtänyt käsiin. Morsiamille myydään aivan käsittämättömiä helyjä ja härpäkkeitä sillä varjolla ettei häät ole häät eikä morsian olemuksessaan onnistunut jos ei kaikki mätsää kutsukorttia myöten. Mieluiten vielä morsiuspuvun kanssa tietenkin. Sulhanen on kätevä koriste jonka olisi syytä saapua hääpaikalle ajoissa sanomaan tahdon. Kun katsoo, mitä kaikkea oikeasti myydään häiden verukkeella, ei voi kuin ihmetellä. Ja kenen hääjuhla on suurin, kaunein ja kaikkiruokaisin. Häämatka pitää olla mitä eksoottisemmalle paikalle. Otetaan yhtä päivää varten kymmeniä tuhansia euroja velkaa vaikka olisi säästettynäkin jo useampi tonni. Halutaan juuri se YKSI kirkko ja sitä jonotetaan sitten vaikka kaksi vuotta. Häihin ei kutsuta lapsia, koska morsian ei halua että vieraat keskittyvät johonkin muuhun kuin häneen (tämän olen oikeasti kuullut eräältä morsiamelta).

Tuosta toinen äärilaita on sitten koruton lounastapaaminen maistraatissa. 

Tuntuu ettei välimuotoja enää ole.

- ihan oikeasti, mitä järkeä.

[/quote]

Samaa mieltä, ei mitään järkeä. Mutta välimuodoista puheenollen, jo aiemmassa viestissäni mainitsin, että menimme mieheni kanssa kahdestaan naimisiin ulkomailla. Oli ihanaa! Ei turhaa häsellystä ja häämatkakin siinä samassa. Eikä tarvinnut vaivata ketään läheisiä asialla. Sitä paitsi, häät ovat mielestäni kohtuullisen tylsät juhlat yleensä... Sääli, että niihin menee kymppitonneja rahaa, mutta jokainen tuhlatkoon mihin huvittaa.