Miksi teette lapsia ennen avioliittoa? Ov

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:11"]Eli vaimosi ei ole esimerkiksi sinun vanhemmillesi mitään sukua? Vaikka mahdollisesti jakaa saman sukunimen?[/quote]

Ei ole sukua, vaikka omaa avioitumisen kautta saman sukunimen. En ole itse asiassa edes koskaan törmännyt tuollaiseen sukuajatteluun. Onko se kenties itä- tai pohjoissuomalainen tapa?

[/quote]

Kyllähän ne anoppi ja appi, käly ja lanko ovat ihan sukulaisten nimityksiä ja avioliitossa kaksi eri sukua liittyy yhteen jo geeniperimältäänkin tuon pariskunnan lapsissa. Aviopuolisot tulevat ns yhdeksi lihaksi solmiessaan avioliiton, ja sen pitäisi olla "kunnes kuolema meidät erottaa", mutta ihmisten "kovasydämisyyden" takia monet joutuvat eroon puolisostaan, suurin osa vastoin tahtoaan toisen puolison halutessa eroa.

Avioparin yhdistyessä molempien sukukunnat yhdistyvät tuossa avioliitossa, joka jatkaa MOLEMPIEN sukua omissa lapsissaan, joilla on normaalisti KAKSI mummolaa, ellei sukukuviot ole jo maailmanmenossa seonneet.
Minut otettiin kyllä ihan konkreettisesti mieheni sukuun toivottamalla tervetulleeksi ja mieheni, vaikka puhuukin "sinun sukulaisesi", pitää äitiäni anoppinaan ja mummolaan mennään hänen luokseen.  Meidän sukupuussa on sekä mieheni että minun suvut niin pitkälle kuin niitä tunnemme ja ne molemmat suvut ovat lastemme sukulaisia, täysin yhtäveroisia kummankin puolelta!

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:52"]

Minulla ei ole koskaan ollut erityistä hinkua naimisiin, eikä sen puoleen lasten hankkimiseenkaan. Parisuhteen kyllä haluan. Olimme olleet yhdessä reilut 8 vuotta, kun mies alkoi haluta lasta. Aloin pohtia asiaa. Olimme todella sitoutuneet toisiimme ilman avioliittoakin (olimme kyllä kihloissa, mies pääsi yllättämään), mutta tulin tulokseen, että ennen kuin olemme naimisissa, ei lapsia tule. Tämä mm. siitä syystä, että mielestäni ei ole oikein, että naisen urakehitys "häiriintyy" eikä eläkkeitä kerry samaan tahtiin. Mitä jos ero tulee ennakko-odotuksista huolimatta? Miehellä on ns tulevaisuus turvattuna ja minulla katkonainen urahistoria ja vähemmän säästöjä. Ei vetele. En halunnut isoja häitä, joten menimme kahdestaan naimisiin ulkomailla. En vaihtaisi sitä mihinkään!

Nyt lapsi tulossa ja turvallinen olo. Teimme sellaisen avioehdon, että olemmat ovat tyytyväisiä (avioehto kun voi olla muutakin kuin se perinteinen, että kummallakaan ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen). Mielestäni avioliitossa ei siis ole kyse pelkästään sitoutumisesta vaan nimen omaan turvallisuuden tunteesta. Tänä päivänä kun tilanne tosiaan edelleen on se, että avovaimo ei ole samassa asemassa kuin aviovaimo. Ajatelkaa naiset myös omaa parastanne kaiken varalta!

[/quote]

Totta, että eron tullessa avioliitto takaa omaisuuden tasajaon, mutta onhan se omaisuuden kertyminen muutenkin omista valinnoista kiinni. Avioliitto ei ole ainut "vakuutus". Meillä esim talo 50/50 omistuksessa, ei vain miehen. Muuhun en olisi suostunut. Mies on isotuloisempi ja minä olen pitänyt äitiysvapaita, joten puolisoni on maksanut isomman osan.

Tilejä voi sitten järjestellä vaikka miten oman maun mukaan. Jos tuntuu epäoikeuden mukaiselta, että toinen kerryttää säästöjä vanhempainvapaiden aikana, kun itse ei pysty, vaihtoehtojahan ovat vapaiden puolittaminen siten, että molemmat ovat saman verran kotona tai sitten mies saa laittaa rahaa äidinkin säästötilille. Sopimusasioita!

Kaikki on siis kiinni siitä, mihin suostuu ja pitääkö puolensa lapsia hankkiessa ja jo yhteen muuttaessa. Jos mies ei tule vastaan vaan on täysin ok sen kanssa, että äidin elintaso romahtaa ja itse vaan porskuttaa, on ehkä harkittava uudestaan kenen kanssa on lisääntymässä! Tai sitten voi varautua siihen, että myöhemminkin saattaa vastata lapsista koituvista kustannuksista, kun mies taas suunnittelee itselleen moottoripyörän ostoa...

Katkoksia äidin työhistoriassahan ei se avioliittokaan paikkaa. Vapaat puoliksi ja mies kotiin omia lapsia hoitamaan!

Tänään kaksi noin 30 vuotiasta lähti ykskaks taivaaseen, toivottovasti avopuolisoita ei jäänyt. Harva niitä testamenttejä värkkää ja harva on nimennyt lähintä omaistakaan.

Toivotaan että jokainen saa kaiken minkä itse tahtoo ja itselleen ja mahdollisimman halvalla, koska on aina itse itselleen juuri sitä halunnut. Avopuoliso saa pysyä ikuisesti avokkina ja aviopuoliso saa puolisonsa ruokiksella tai american style-häillä.  Mutta älkää iniskö yhteiskunnalta apua, ihan tarpeeksi on rahanreikiä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:06"]Olkaa avoliitossa, mutta älkää narisko sitten kun ongelmia tulee. Kun onnettomuus iskee ja puolison äidiltä kysytään mitä tehdään ja kun puolison äiti ja isä päättävät. Tai kun se puoliso menehtyy niin hänen vanhempansa päättävät miten  haudatan ja minne... ja kun se kämppä onkin puolison jälkeen hänen perillistensä ja sä lennät ulos kuin leppäkeihäs. Näytät toteen että on toi telkkari ainakin mun.

Avopuoliso on niinkuin avokauppa, tavaran voi palauttaa ilman selityksiä ja sanoa että sori en mä sit tykännytkään.

Aviopuoliso muuttuu puolisoksi ja kaksi puolisoa on yksi aviopari.

Mut hei olkaa onnellisia ja vinkukaa että naimisiinmeno maksaa ei oo rahaa ja kun mä sit kuiteskin haluisin häämatkan ja huomenlahjan ja samppanjanvärisen prinsessamekon ko mä oon siitä aina haaveillu......  ette te niitä juhlianne ikinä saa. Teille jää vain avoliiton ihanuuden jäkättämisen ilo. Osanottoni.

[/quote]

Ensinnäkin tuo onnettomuuteen varautuminen on hoidettavissa ilman avioitumista. Puolison voi ilmoittaa lähiomaiseksi. Periaatteessa sinkkuhan voi jopa määrätä, että äiti ei saa päättää töpselin vedosta vaan isä yksin, tai vaikka joku sisaruksista.

Kaikki perintöasiat ovat myös hoidettavissa testamentilla. Puolisohan ei peri toista vaan aino avioliiton tarjoama etu ovat leskeneläke (tämä vain avioliitossa mahdollinen) ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon vaikka lapset sen perivätkin. Äkkiähän testamenttiin kirjaa avokille ja hänen koko suvulleen elinikäisen asumisoikeuden ;) Ei kukaan lennä yhtään minnekkään.  Nykyäänhän se puoliso monesti omistaa puolet talosta ja lapset perivät sen toisen puolen yhdessä.

Kyllä se avioliitto on nykyään myös ihan yhtä avokaukka kuin avoliittokin. Koska vain voi sinua lainatakseni "sanoa että sori en mä sit tykännytkään" ja häippästä ilman selityksiä. Ainut ero on, että postimies muistaa myöhemmin eropapereilla.

Ja kyllä, moni haluaa häistä jotain enemmän kuin 5min maistraatissa. Yhteistä onnea on syytä juhlistaa. Lisäksi minun vanhempani ainakin loukkaantuisivat, jos kävisimme ruokkiksella kahdestaan maistraatissa. Miksi ei voi mennä myöhemmin naimisiin, kun on säästänyt tarpeeksi rahaa sellaisiin kuin haluaa? Onko sulta jotenkin pois, jos joku haluaa enemmän kuin sinä olet saanut?  Tai tehdä asiat kunnolla?

t. aviovaimo, joka sai ne häänsä tänä kesänä ;)

PS. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, jos kuvittelet, että yleisesti lapset olisivat ahneuksissaan valmiita heittämään juuri leskeytyneen vanhempansa pois kodistaan, jos ei ole virallista paperia estämässä...

[/quote]

Perintökaari menee muuten avioliitossa niin, että avioparin molempien osuuksista vähennetään ensin velat yms, sen jälkeen se, kummalla on suurempi omaisuus, maksaa tasinkoa sille, jolla vähemmän, näin molemmille jää samansuuruinen omaisuuden erä. Sen jälkeen tuosta edesmenneen puolikkaasta leski perii puolet, eli leskellä on 3/4 omaisuudesta.

 Tuo 1/4 on rintaperillisten osuus edesmenneen omaisuudesta ja se menee tasan niiden lasten kesken, jotka ovat tuon edesmenneen OMIA rintaperillisiä (yhteiset lapset, edellisistä liitoista KAIKKI edesmenneen lapset ja myös tunnustetut au-lapset sekä edesmenneen adoptoimat lapset).
Näin siis, ellei testamenttia ole. Testamentillakaan ei voi kumota rintaperillisten osuutta, eikä lesken osuutta, ellei keskinäistä testamenttia ole.

Lesken kuoltua lesken rintaperilliset, myös aiemmista liitoista sekä adoptoimat lapset perivät sen lesken omaisuuden puolikkaan, joka oli hänen, ja hänen aiemmin kuolleen puolisonsa rintaperilliset perivät vielä tämän leskelle jättämästä omaisuden neljänneksestä osuutensa.

Yhteiset lapset perivät siis KUMMANKIN omaisuuden puolikkaasta osansa ja vain toisen lapset siitä puolikkaasta, joka on hänen vanhempansa. 

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:17"]

Mä olen ollut kauan sitä mieltä, että ensin avioliitto ja vasten sitten lapset...jaa-a mitenköhän käy kun mies ei jaa ollenkaan näkemyksiäni avioliiton tärkeydestä, vaikka haluaa jo kovasti lapsia. Jos kummatkin pitää päänsä ei saada perhettä varmaan ikinä perustettua :D

[/quote]

Mihin se sun"avioliitto ensin"-ajatus perustuu? Onko merkitys sinulle enemmän taloudellinen turva vai ns. lopullinen sitoutuminen? Todellisuudessahan avioliitto takaan vain tuon ensimmäisen ja se nyt on muutenkin järjestettävissä. Lapset sitovat paljon enemmän. Teidän tilaanteessa tietysti vaikuttaa muutenkin ikä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Omassa kaveripiirissä aihe jakaa ihmisiä paljonkin. Osa vannoo, etteivät koskaan mene naimisiin. Aika käytännön ihmisiä kaikki. Näistä kaksi on kertonut syyksi vanhempien kaamean eron. Mites sun miehen vanhemmat? Syy voi löytyä sieltä? Omista näkemyksistä voi taas miettiä, tuleeko vaikka kotikasvatuksesta tuo oma ajattelumalli ja perustuuko se oikeasti johonkin järkevään? Tuossa meidän porukassa kaikki neljä, jotka ovat sitä mieltä, että ehdottomasti on ensin päästävä naimisiin, ovat kaikki saaneet sen kotoaan, joissa miehen ja naisen roolit ovat olleet aika vahvat.

Me loput, joilla ei ole kiinteää kantaa asiaan ollaan vähän sekailaisempi seurakunta ja edetään tilanteen mukaan :)

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:55"]

Tänään kaksi noin 30 vuotiasta lähti ykskaks taivaaseen, toivottovasti avopuolisoita ei jäänyt. Harva niitä testamenttejä värkkää ja harva on nimennyt lähintä omaistakaan.

Toivotaan että jokainen saa kaiken minkä itse tahtoo ja itselleen ja mahdollisimman halvalla, koska on aina itse itselleen juuri sitä halunnut. Avopuoliso saa pysyä ikuisesti avokkina ja aviopuoliso saa puolisonsa ruokiksella tai american style-häillä.  Mutta älkää iniskö yhteiskunnalta apua, ihan tarpeeksi on rahanreikiä muutenkin.

[/quote]

Ei kai kukaan nyt hae sossusta tukea häiden järkkäämiseen xD

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:55"]

Tänään kaksi noin 30 vuotiasta lähti ykskaks taivaaseen, toivottovasti avopuolisoita ei jäänyt. Harva niitä testamenttejä värkkää ja harva on nimennyt lähintä omaistakaan.

Toivotaan että jokainen saa kaiken minkä itse tahtoo ja itselleen ja mahdollisimman halvalla, koska on aina itse itselleen juuri sitä halunnut. Avopuoliso saa pysyä ikuisesti avokkina ja aviopuoliso saa puolisonsa ruokiksella tai american style-häillä.  Mutta älkää iniskö yhteiskunnalta apua, ihan tarpeeksi on rahanreikiä muutenkin.

[/quote]

Kyllä noiden menehtyneiden puolisot varmaan käskisivät sinun painua v***n, kun surkuttelet ja säälit heti keskustelupalstalla siksi, etteivät ehkä olleetkaan naimisissa! Kehtaatkin! Ja ihanko oikeasti meinaat, että kukaan uskoo, sinun oikeasti olevan sitä mieltä kuin tuo lopun tekopyhä sepustus antaa ymmärtää :D

Kuule, joskus käy niin, että ihmiset eivät ole kanssasi samaa mieltä ja silloin ei auta se, että vetäiset pussillisen sitruunoita ruumiinaukkoihisi. Voi käydä vähän rankaksi pidemmän päälle.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:55"]

Tänään kaksi noin 30 vuotiasta lähti ykskaks taivaaseen, toivottovasti avopuolisoita ei jäänyt. Harva niitä testamenttejä värkkää ja harva on nimennyt lähintä omaistakaan.

Toivotaan että jokainen saa kaiken minkä itse tahtoo ja itselleen ja mahdollisimman halvalla, koska on aina itse itselleen juuri sitä halunnut. Avopuoliso saa pysyä ikuisesti avokkina ja aviopuoliso saa puolisonsa ruokiksella tai american style-häillä.  Mutta älkää iniskö yhteiskunnalta apua, ihan tarpeeksi on rahanreikiä muutenkin.

[/quote]

Kyllä noiden menehtyneiden puolisot varmaan käskisivät sinun painua v***n, kun surkuttelet ja säälit heti keskustelupalstalla siksi, etteivät ehkä olleetkaan naimisissa! Kehtaatkin! Ja ihanko oikeasti meinaat, että kukaan uskoo, sinun oikeasti olevan sitä mieltä kuin tuo lopun tekopyhä sepustus antaa ymmärtää :D

Kuule, joskus käy niin, että ihmiset eivät ole kanssasi samaa mieltä ja silloin ei auta se, että vetäiset pussillisen sitruunoita ruumiinaukkoihisi. Voi käydä vähän rankaksi pidemmän päälle.

[/quote]

Tarkoitat kai, että voi käydä vähän perseen päälle ;D

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:55"]

Tänään kaksi noin 30 vuotiasta lähti ykskaks taivaaseen, toivottovasti avopuolisoita ei jäänyt. Harva niitä testamenttejä värkkää ja harva on nimennyt lähintä omaistakaan.

Toivotaan että jokainen saa kaiken minkä itse tahtoo ja itselleen ja mahdollisimman halvalla, koska on aina itse itselleen juuri sitä halunnut. Avopuoliso saa pysyä ikuisesti avokkina ja aviopuoliso saa puolisonsa ruokiksella tai american style-häillä.  Mutta älkää iniskö yhteiskunnalta apua, ihan tarpeeksi on rahanreikiä muutenkin.

[/quote]

Kyllä noiden menehtyneiden puolisot varmaan käskisivät sinun painua v***n, kun surkuttelet ja säälit heti keskustelupalstalla siksi, etteivät ehkä olleetkaan naimisissa! Kehtaatkin! Ja ihanko oikeasti meinaat, että kukaan uskoo, sinun oikeasti olevan sitä mieltä kuin tuo lopun tekopyhä sepustus antaa ymmärtää :D

Kuule, joskus käy niin, että ihmiset eivät ole kanssasi samaa mieltä ja silloin ei auta se, että vetäiset pussillisen sitruunoita ruumiinaukkoihisi. Voi käydä vähän rankaksi pidemmän päälle.

[/quote]

Tarkoitat kai, että voi käydä vähän perseen päälle ;D

[/quote]

No kyllä varmasti sitänkin x'''D

Lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:32"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:32"]Etenkin silloin kun haluatte jossain vaiheessa naimisiin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että lastenhankinnassa mies sitoutuu lapseen, ei lasten äitiin. Avioliitto on se, joka sitoo vanhemmat yhteen ja tekee heistä toistensa lähimmät sukulaiset.

[/quote]

Ei mies ole minulle edelleenkään mitään sukua vaikka naimisissa olemmekin. Tuntuisi aika pervolta olla naimisissa lähimmän sukulaisensa kanssa. Sehän olisi veli.

[/quote]

Voi luoja miten joku voi olla noin typerä. Aviopuolisoista tosiaan tulee toistensa lähimmät sukulaiset. He perivät toisensa ja onnettomuuden kohdatessa saavat päättää toistensa hoidosta.

Tässä taas hyvä argumentti joillekkin idiooteille olla menemättä naimisiin

"Ku ei me haluttu miehen kaa olla sukuu toisillemme....., sehä ois niiku,,,,, insestiä?!??! Hyi XD"

[/quote]

Urpo. Aviopuolisot eivät todellakaan peri tosiaan jos ja kun (kuten tässä ap:n esittämässä skenaariossa on) heillä on yhteisiä lapsia. Lapsi perii vanhempansa, puoliso perii ainoastaan jos näin on testamentilla määrätty (ja silloinkin lapsi on oikeutettu lakiosaansa) ja testamentin voi tehdä niin avo- kuin avioliitossa.

Tämä "puolisot perii toisensa" jaksaa kyllä hämmästyttää av:lla ihan aina. Mistä tällainen käsitys oikein tulee?

[/quote]

Jos lapsia ei ole, he perivät toisensa. Leskelle jää asumisoikeus asuntoon.

[/quote]

No eikös tässä nyt just ollut kysymys siitä, miksi ihmiset tekevät lapsia avolittoon eikä avioliittoon? Eli oletuksena on se, että lapsia on. Kun se lapsi putkahtaa maailmaan, eivät puolisot enää peri tosiaan ellei testamenttia tehdä ja sen voi tehdä yhtä hyvin avoliitossa kuin avioliitossakin ja kirjata asumisoikeusasiat kuntoon. Avioliitto ei myöskään "suojaa" sitä vihittyä puolisoa siltä, että mahdolliset ennen liittoa syntyneet lapset muiden kumppanien kanssa perivät aina ennen puolisoa.

Aviopuolisot perivät toisensa ainoastaan siinä tapauksessa ettei ensin kuolleella ole lainkaan rintaperillisiä. Sillä ei ole mitään merkitystä millaiseen liitton ne lapset ovat syntyneet jos heitä on.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:17"]

Mä olen ollut kauan sitä mieltä, että ensin avioliitto ja vasten sitten lapset...jaa-a mitenköhän käy kun mies ei jaa ollenkaan näkemyksiäni avioliiton tärkeydestä, vaikka haluaa jo kovasti lapsia. Jos kummatkin pitää päänsä ei saada perhettä varmaan ikinä perustettua :D

[/quote]

Mihin se sun"avioliitto ensin"-ajatus perustuu? Onko merkitys sinulle enemmän taloudellinen turva vai ns. lopullinen sitoutuminen? Todellisuudessahan avioliitto takaan vain tuon ensimmäisen ja se nyt on muutenkin järjestettävissä. Lapset sitovat paljon enemmän. Teidän tilaanteessa tietysti vaikuttaa muutenkin ikä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä.

Omassa kaveripiirissä aihe jakaa ihmisiä paljonkin. Osa vannoo, etteivät koskaan mene naimisiin. Aika käytännön ihmisiä kaikki. Näistä kaksi on kertonut syyksi vanhempien kaamean eron. Mites sun miehen vanhemmat? Syy voi löytyä sieltä? Omista näkemyksistä voi taas miettiä, tuleeko vaikka kotikasvatuksesta tuo oma ajattelumalli ja perustuuko se oikeasti johonkin järkevään? Tuossa meidän porukassa kaikki neljä, jotka ovat sitä mieltä, että ehdottomasti on ensin päästävä naimisiin, ovat kaikki saaneet sen kotoaan, joissa miehen ja naisen roolit ovat olleet aika vahvat.

Me loput, joilla ei ole kiinteää kantaa asiaan ollaan vähän sekailaisempi seurakunta ja edetään tilanteen mukaan :)

[/quote]

Se perustuu lähinnä siihen, että mielestäni avioliiton solmiminen on yksi suurimmista rakkaudensoituksista joita toiselle ihmiselle voi antaa. On totta, että avioliitto ei todellakaan takaa lopullista sitoutumista mutta ei myöskään lapset ole mikään tae yhteisestä tulevaisuudesta. Avioliiton solmiminen ennen lapsia on sellainen vapaaehtoinen juttu, jolla ikäänkuin "testataan" rakkauden taso, koska häiden allahan asia konkretisoituu entistä enemmän...näin karusti sanottuna silloin on vielä mahdollista peruuttaa lupaus yhdestä tulevaisuudesta ;)

Lasten saamisen kohdalla tilanne ei ole sama. Väittäisin, että ainakin osa lapsia hankkivista pareista ei tule ajatelleeksi parisuhteen tulevaisuutta, vaan huomio keskittyy siihen lapseen ja kuinka ihanaa olisi olla vanhempi yms. Sitten jos myöhemmin huomataankin ettei halua elää tuon toisen aikuisen kanssa, juna meni jo ja joudut tavalla tai toisella olemaan sidoksissa siihen toiseen. 

Avioliitto ei siis takaa onnellista elämää, mutta ainakin silloin tietää, että on edes yrittänyt tehdä asiat oikein harkiten niitä tarkkaan...

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:32"]Etenkin silloin kun haluatte jossain vaiheessa naimisiin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että lastenhankinnassa mies sitoutuu lapseen, ei lasten äitiin. Avioliitto on se, joka sitoo vanhemmat yhteen ja tekee heistä toistensa lähimmät sukulaiset.

[/quote]

Ei mies ole minulle edelleenkään mitään sukua vaikka naimisissa olemmekin. Tuntuisi aika pervolta olla naimisissa lähimmän sukulaisensa kanssa. Sehän olisi veli.

[/quote]

Voi luoja miten joku voi olla noin typerä. Aviopuolisoista tosiaan tulee toistensa lähimmät sukulaiset. He perivät toisensa ja onnettomuuden kohdatessa saavat päättää toistensa hoidosta.

Tässä taas hyvä argumentti joillekkin idiooteille olla menemättä naimisiin

"Ku ei me haluttu miehen kaa olla sukuu toisillemme....., sehä ois niiku,,,,, insestiä?!??! Hyi XD"

[/quote]

Urpo. Aviopuolisot eivät todellakaan peri tosiaan jos ja kun (kuten tässä ap:n esittämässä skenaariossa on) heillä on yhteisiä lapsia. Lapsi perii vanhempansa, puoliso perii ainoastaan jos näin on testamentilla määrätty (ja silloinkin lapsi on oikeutettu lakiosaansa) ja testamentin voi tehdä niin avo- kuin avioliitossa.

Tämä "puolisot perii toisensa" jaksaa kyllä hämmästyttää av:lla ihan aina. Mistä tällainen käsitys oikein tulee?

[/quote]väärinkäsitys perustuu varmaan siihen että avopuoliso maksaa perintöveroa kuten vieras ihminen, aviopuoliso taas kuten aviopuoliso, eli vähemmän. 

Minä haluan että mies on sitoutunut minuun, ei siihen avioliittoon...

jos mies ei osaa sitoutua ilman että pappi tai maistraatin setä on sen nuijinut, niin ei ole mies minun makuun.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 12:11"]

Eli vaimosi ei ole esimerkiksi sinun vanhemmillesi mitään sukua? Vaikka mahdollisesti jakaa saman sukunimen?

[/quote]

Sukunimikö sen määrää? Eli serkkuni vaimo on minulle sukua, koska meillä on sama sukunimi, mutta äitini ei, koska meillä on eri sukunimi?

Minä en ainakaan ole aviomieheni vanhemmille mitään sukua.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 11:32"]

Etenkin silloin kun haluatte jossain vaiheessa naimisiin. Pitäisi aikuisen naisen tajuta että lastenhankinnassa mies sitoutuu lapseen, ei lasten äitiin. Avioliitto on se, joka sitoo vanhemmat yhteen ja tekee heistä toistensa lähimmät sukulaiset.

[/quote]

Mitä väliä? Lapsi sitoo kuitenkin enemmän kuin avioliitto,koska vanhemmuus ei ole sopimus jonka voi purkaa.Jos ei ole uskonnollinen tai muuten vanhoillinen,ei sillä ole merkitystä tuleeko ensin lapsi vai häät.Ihme asioilla vaivaat päätäsi,ap.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:59"]Minä haluan että mies on sitoutunut minuun, ei siihen avioliittoon...

jos mies ei osaa sitoutua ilman että pappi tai maistraatin setä on sen nuijinut, niin ei ole mies minun makuun.

[/quote]

No kenen kanssa se avioliitto solmitaan jos ei sinun?

Ja:

Toki aina voi hoitaa asiat teatamentilla, mutta meillä mies sanoi että mennään mielummin naimisiin.

Miksi ei tehtäisi?

Koska mies ei halua naimisiin. En mäkään oikeastaan, vain että tietyt paperiasiat (perintö Ym) kävisivät helpommin ja ottaisin mielummin miehen harvinaisen sukunimen kuin pitäisin oman 10 yleisimmän joukkoon kuuluvan. Mutta mitään häitä en halua ja naimisiin meno ei ole mulle välttämättömyys, ei juuri muuttaisi elämääni toisin kuin lapset joita molemmat ehdottomasti halutaan.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:06"]Olkaa avoliitossa, mutta älkää narisko sitten kun ongelmia tulee. Kun onnettomuus iskee ja puolison äidiltä kysytään mitä tehdään ja kun puolison äiti ja isä päättävät. Tai kun se puoliso menehtyy niin hänen vanhempansa päättävät miten  haudatan ja minne... ja kun se kämppä onkin puolison jälkeen hänen perillistensä ja sä lennät ulos kuin leppäkeihäs. Näytät toteen että on toi telkkari ainakin mun.

Avopuoliso on niinkuin avokauppa, tavaran voi palauttaa ilman selityksiä ja sanoa että sori en mä sit tykännytkään.

Aviopuoliso muuttuu puolisoksi ja kaksi puolisoa on yksi aviopari.

Mut hei olkaa onnellisia ja vinkukaa että naimisiinmeno maksaa ei oo rahaa ja kun mä sit kuiteskin haluisin häämatkan ja huomenlahjan ja samppanjanvärisen prinsessamekon ko mä oon siitä aina haaveillu......  ette te niitä juhlianne ikinä saa. Teille jää vain avoliiton ihanuuden jäkättämisen ilo. Osanottoni.

[/quote]

Ensinnäkin tuo onnettomuuteen varautuminen on hoidettavissa ilman avioitumista. Puolison voi ilmoittaa lähiomaiseksi. Periaatteessa sinkkuhan voi jopa määrätä, että äiti ei saa päättää töpselin vedosta vaan isä yksin, tai vaikka joku sisaruksista.

Kaikki perintöasiat ovat myös hoidettavissa testamentilla. Puolisohan ei peri toista vaan aino avioliiton tarjoama etu ovat leskeneläke (tämä vain avioliitossa mahdollinen) ja asumisoikeus yhteiseen asuntoon vaikka lapset sen perivätkin. Äkkiähän testamenttiin kirjaa avokille ja hänen koko suvulleen elinikäisen asumisoikeuden ;) Ei kukaan lennä yhtään minnekkään.  Nykyäänhän se puoliso monesti omistaa puolet talosta ja lapset perivät sen toisen puolen yhdessä.

Kyllä se avioliitto on nykyään myös ihan yhtä avokaukka kuin avoliittokin. Koska vain voi sinua lainatakseni "sanoa että sori en mä sit tykännytkään" ja häippästä ilman selityksiä. Ainut ero on, että postimies muistaa myöhemmin eropapereilla.

Ja kyllä, moni haluaa häistä jotain enemmän kuin 5min maistraatissa. Yhteistä onnea on syytä juhlistaa. Lisäksi minun vanhempani ainakin loukkaantuisivat, jos kävisimme ruokkiksella kahdestaan maistraatissa. Miksi ei voi mennä myöhemmin naimisiin, kun on säästänyt tarpeeksi rahaa sellaisiin kuin haluaa? Onko sulta jotenkin pois, jos joku haluaa enemmän kuin sinä olet saanut?  Tai tehdä asiat kunnolla?

t. aviovaimo, joka sai ne häänsä tänä kesänä ;)

PS. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia, jos kuvittelet, että yleisesti lapset olisivat ahneuksissaan valmiita heittämään juuri leskeytyneen vanhempansa pois kodistaan, jos ei ole virallista paperia estämässä...

[/quote]

Perintökaari menee muuten avioliitossa niin, että avioparin molempien osuuksista vähennetään ensin velat yms, sen jälkeen se, kummalla on suurempi omaisuus, maksaa tasinkoa sille, jolla vähemmän, näin molemmille jää samansuuruinen omaisuuden erä. Sen jälkeen tuosta edesmenneen puolikkaasta leski perii puolet, eli leskellä on 3/4 omaisuudesta.

 Tuo 1/4 on rintaperillisten osuus edesmenneen omaisuudesta ja se menee tasan niiden lasten kesken, jotka ovat tuon edesmenneen OMIA rintaperillisiä (yhteiset lapset, edellisistä liitoista KAIKKI edesmenneen lapset ja myös tunnustetut au-lapset sekä edesmenneen adoptoimat lapset).
Näin siis, ellei testamenttia ole. Testamentillakaan ei voi kumota rintaperillisten osuutta, eikä lesken osuutta, ellei keskinäistä testamenttia ole.

Lesken kuoltua lesken rintaperilliset, myös aiemmista liitoista sekä adoptoimat lapset perivät sen lesken omaisuuden puolikkaan, joka oli hänen, ja hänen aiemmin kuolleen puolisonsa rintaperilliset perivät vielä tämän leskelle jättämästä omaisuden neljänneksestä osuutensa.

Yhteiset lapset perivät siis KUMMANKIN omaisuuden puolikkaasta osansa ja vain toisen lapset siitä puolikkaasta, joka on hänen vanhempansa. 

[/quote]

Näinhän tämä siis ei mene puolison osalta, ellei testamenttia ole. Tasinko toki menee juuri noin, eli jos vainajalla on (velkojen jälkeen) enemmän omaisuutta, maksetaan hänen omaisuudestaan tasinkoa leskelle sen verran, että kummankin omaisuus on yhtä suuri.

Sen jälkeen leski ei enää peri puolisoltaan yhtään mitään, vaan vainajan rintaperilliset perivät tasingon jälkeen vainajan jäljelle jääneen omaisuuden kokonaisuudessaan. Ja toki siis vain vainajan rintaperilliset perivät. Näin siis aina ellei testamenttia ole.

Vaikka testamentti olisikin lesken hyväksi, rintaperillisillä on aina (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta) jokatapauksessa oikeus lakiosaansa, joka on sitten puolet sen vainajan omaisuudesta jaettuna rintaperillisten kesken. Varmaan tästä syystä elää sitkeässä käsitys lesken "puolikkaaseen" perinnöstä.